Mikä helvetti siinä on, että eräskin tuntemani naispuolinen henkilö valittaa olevansa läski jne, mutta ei tee asian eteen yhtään mitään. Mussuttaa vaan lisää kaikkea paskaa karkkia, leivoksia, rasvaista ruokaa. Ja silti valittaa !?
Liikuntaa hän harrastaa todella vähän, kävelee ehkä JOPA 100 metriä päivässä. Hän alkaa käydä jo kuvottavaksi silmissäni - ja monen muunkin.
Kun kerran itsekin haluasi laihtua kovasti niin miksei edes yritä ?
Liikuntaa hän harrastaa todella vähän, kävelee ehkä JOPA 100 metriä päivässä. Hän alkaa käydä jo kuvottavaksi silmissäni - ja monen muunkin.
Kun kerran itsekin haluasi laihtua kovasti niin miksei edes yritä ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
samaa olen miettinyt. eli jos ylipainoisuus vaivaa ja sen huomaa itsekin eikä ole painoonsa tyytyväinen, jotain KANNATTAA TEHDÄ!!! tuntuu et ihmiset on tosi laiskoja eikä jaksa tehdä töitä sen eteen. kyllä minä ainakin sain laihdutettua ne 7 kiloa jotka halusinkin. työtä se vaati mutta aika helppo homma kuitenkin. eli MOTIVAATIOTA JA HALUA niin läskit häviää.
Tuo asia ei ole noin yksinkertainen.
Lihava joka on ollut kauan lihava, hälle on kehittinyt tietynlainen tapa reakoida ruokaan ja fyysisestikin keho voi pistää kaikin keinoin vastaan laihduttamista ja moni saattaa ajatella, että hän ei yksinkertaisesti laihdu vaan luovuttaa.
Kyseessä voi olla myös tunnesyöjä joka aina pahaanmieleen mussuttaa jotakin, näin monella laihduttajalla menee laihdutus pieleen, jos joku on sanonut jonkin poikkipuolisen sanan tai on sattunut jotakin ikävää.
Ensin pitää oppia tuntemaan itsensä, miten käyttäytyy eri tilanteissa ja siltä pohjalta lähteä suunnittelemaan laihdutusta.
Jos kyseessä on kauhea herkkusuu hälle ei sovi herkuton dieetti tai jos kyseessä on lihan ystävä hälle ei sovi kasvis dieetti,
jos pitää jättää kokonaan ne ruuat pois mistä tykkää niin laihdutus tulee tuskin onnistumaan.
Kauan lihavana olleen kannattaa mielestäni aluksi pitää noin väh. kahden kuukauden verran ruokapäiväkirjaa johon hän on merkinnyt kaikki syömisensä ja tilanteet joissa hän on syönyt.
Sitten sen ruokapäiväkirjan pohjalta lähteä muuttamaan tottumuksiaan pikkuhiljaa oikeeseen suuntaan.
Ensiksi kannattaa muuttaa niin, että joka päivälle tulisi tietyn verran kaloreita ja tasaisin väliajoin esim. kolmen tunnin välein.
Sitten voi alkaa miettimään, mitä tehdä esim. TV-syöpöttelylle, tai yksinäisyys syömisille, palkinto syömisille ym...
Ne ovatkin sitten vaikeampia muutettavia, koska ne tavat ovat voineet iskostua niin tiukasti takaraivoon, että niitä ei osaa edes itse huomioida,
kun pitää ruokapäiväkirjaa saattaa huomata, esim. kun selkää tai jalkaa on särkenyt on syönyt suklaata.
Monet lähtevät laihduttamaan suinpäin ilman, että on tutustuneet itseensä ja silloin moni dieetti kaatuu johonkin pikku seikkaan esim. jos on kieltänyt itseltään kaikki herkut ja tulee, vaikka pipi jalkaan ja rupeaa mutustaan suklaata, masentuu ja luovuttaa laihdutuksen.
Jos laihduttaja olisi tutustunut itseensä etukäteen hän tietäisi, että hänen tekee suklaata mieli, jos tulee pipi, niin hän pystyy paremmin kontrolloimaan itseään eikä tekisi suklaasta niin isoa numeroa, koska hän ei olisi itseltään kieltänyt kokonaan herkkuja pois.
Ketään ei kuitenkaan pidä lähteä syyllistämään ja haukkumaan laiskoiksi.
Harvat lihavat ovat laiskoja sen enempää kuin normaalipainoisetkaan.
Jos tuo ystäväsi tuskin liikkuu 100 metriä, niin mitä jos sä seläntakana puhumisen sijaista houkuttelisit hänet esim. kävelyretkelle?
otapa itse joka aamu esim 20 kilon punnukset niskaasi!!
Huomaat että tossu ei nouse ja laiskuus saattaa yllättää.
minä esim työnantajana en palkkaa lihavia. ensinäkin esim asiakaspalvelussa eivät anna hyvää yrityskuvaa ja kyllä se kertoo ihmisen arvoista ja asenteesta jotakin jos antaa itsensä lihoa löllykäksi.
ja sitten tulee ne sairaskulut
ei herkkuja saakaan missään nimessä itseltään kieltää, ne on silloin nimenomaan sitä "kiellettyä hedelmää" jota tekee sit vaan enemmän mieli! eli herkkuja ja muuta kohtuudella, kaikkea saa syödä ja mikään ruoka ei lihota, kunhan ei mennä liiallisuuksiin! minäkin monena päivänä sitä 7 kiloa laihduttaessani söin myös suklaata!!! mutta enpä syönyt koko levyä kerralla, ja paino tippui suklaansyönnistä huolimatta! eli kaikki ruoka on sallittua myös laihduttajille.
Tuskimpa moni ylipainoinen tai normaalipainoinenkaan sun leiviis tulis, jos tietäis sun asenteen.
Kerroppa mikä yritys on kyseessä, niin rupean oitis poikotoimaan sitä vääristyneiden mielipiteidesi vuoksi!
Olemme kyllä monta kertaa yrittäneetkin ystävien kanssa saada häntä liikkumaan kuten pyöräilemään, ei hän suostu keksii aina jotain, ettei vaan tarvitsisi lähteä. Kävelylle jonnekin, vaikka metsään, mutta ei sovi hänelle.
Minkäs sitten teet kun ei vaan liikunta maistu.
Ja unohdin ensimmäisessä viestissä sanoa, että kyseinen henkilö oli vielä noin 5 vuotta sitten "normaali" painoinen.
työhönottajana olen.
poikotointi taitaisi olla vain eduksi monen tämän palstan lukijalle....
Arvasin aivan oikein.
Naurattaa käydä hampurilais tms.paikoissa missä myyjät ovat langanlaihoja suorastaan anorektisen sairaan näköisiä.
Ei se kuitenkaan auta, että seläntakana puhut hänestä pahaa.
Kunhan olette tukena ja turvana toisillenne, niin eiköhän kuitenkin ystävyys merkitse enemmän kuin kilot?
Jos lihominen on tapahtunut nopeasti, niin kyseessä saattaa olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Se nimittäin väsyttää niin, että ei lenkkeily kiinnosta. Samoin muut toiminnot hidastuvat. koitapa vihjaista ystävällesi, kun hän seuraavaksi valittaa lihavuuttaan, että voisi pyytää lääkäriltä lähetteen verikokeisiin. Itselläni se auttoi laihtumisen alkuun. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ollut, vaan olin ihan itse vastuussa läskieni kertymisestä, ja itse niille aloin jotain tehdä. Eli kilpirauhanen ei lapioinut sammioittain herkkuja naamaani :) Ja jos hän on runsaasti ylipainoinen, liikunta voi tuntua vastenmieliseltä jo senkin takia kun ei jaksa, tai luule että ei jaksa pysyä muiden mukana. Ja tottahan se on, että liikunta piristää ja jos harrastaa sohvalla loikomista, väsyttää kahta kauheammin.
vaikka tänne laittais kuinka tyhmän jutun tahansa, kukaan ei tajuu sen olevan vain jutun.
jengi vastaa tosissaan ja sanoo vielä arvanneensa oikein.
jestas.
koko porukan äo on varmaan imbesikllin tasolla.
Onko tämä henkilö ollut masentunut?
Menettänyt kenties jotakin rakasta???
Häntä pitäisi tukea!
Onko teidän normaalipainoisten äo tosiaan tuota luokkaa, että luulette vastausten olevan tosissaan kirjoitettuja...
Kuitenkin, ikäväkyllä se on niin, että monet työnantajat antavat työpaikan ulkonäön perusteella, vai oletko nähnyt hampurilaisia myymässä lihavaa ihmistä tai onko vastaan tullut rehevää vaatemyyjää ym.?
Enpä Sinuna puuttuisi toisten läskeihin niin kauan, kuin he itse ne jaksavat kantaa. Jos joudut jonkun läskejä kannattelemaan, asia on eri.
Olen läski myös, vaikka liikun melko paljon. Syöminen on minulle ongelma. En kuitenkaan valita, että olen läski vaan olen sopeutunut tilanteeseen.
Jos tuttavasi valitta läskejään ja kärsii niistä olisi hänen aika tehdä asialle jotain. Minulla ei ole mitään lihavia ihmisiä vastaan tietenkään, kun itsekkin olen sellainen, mutta en myöskään valita. Voisihan ystäväsi oppia pitämään liikunnasta, jos saisitte hänet edes pari kertaa mukaan jotain liikuntaa harrastamaan. Mielestäni sinulla on oikeus niin kauvan kommentoida ystävääsi, kun hän itse läskeistään valittaa. Olisi aivan eri asia, jos ystäväsi olisi tyytyväinen itseensä. Jos hän on vielä ollut aijemmin normaali painoinen, hänellä varmaan mahdollisuus sellaisena pysyä laihdutettuaa.