Olemme jo keski-ikäisiä 42 ja 52 v, molemmat toisessa aviossa.Ensimmäisessä avioliitossani ei juurikaan riidelty, mökötettiin sitäkin enemmän.
En ole koskaan oppinut riitelemään, sillä vanhempanikaan eivät riidelleet (?!). Mutta tässä avioliitossa on riidat päällä pari kertaa viikossa. Ja minä itken... sillä tuntuu tosi pahalta, kun mies tahallaan ärsyttää ja lyö sanoillaan. En ole verbaalisesti yhtä lahjakas kuin hän, joten en aina pysty edes puolustautumaan.Ja siitä hän voi haukkua minua saamattomaksi ja puhumattomaksi.
Mies ei anna minun katsoa tv:tä, jos itse haluaa mennä nukkumaan. Siis minun on mentävä myös. Hän ei juo, minä mielelläni ottaisin saunailtoina oluen tai pari. En humaltuakseni, vaan kun pidän oluesta, saunan päälle se rentouttaa. Siitä on riidelty kovasti. Nykyisin hän on antanut siihen "luvan", mutta sanallinen ruoskinta on sen jälkeen kamalaa.
Ollaan oltu naimisissa 1 vuosi. Olen päivät pitkät kotona, mies muualla töissä. Nyt hän epäilee (tai tekee sen piruuttaan) että minulla saataa olla toinen mies !!!??? Ja taas sanan ruoska sivaltaa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea hän keksii alistaakseen minua.
Miksi olen vielä tässä suhteessa ? Siksi, että hyviäkin aikoja on. Tämä selitys taitaa olla jo klisee väkivaltaisessa (henkisessäkin) suhteessa.
Ollaan oltu vasta vuosi aviossa. Minulla on vielä toiveita, että kun kaapin paikka on katsottu ja opittu tuntemaan toinen toisiamme paremmin, suhde paranisi.
Vaan onko näin ? Kokemuksia kaipailen.
En ole koskaan oppinut riitelemään, sillä vanhempanikaan eivät riidelleet (?!). Mutta tässä avioliitossa on riidat päällä pari kertaa viikossa. Ja minä itken... sillä tuntuu tosi pahalta, kun mies tahallaan ärsyttää ja lyö sanoillaan. En ole verbaalisesti yhtä lahjakas kuin hän, joten en aina pysty edes puolustautumaan.Ja siitä hän voi haukkua minua saamattomaksi ja puhumattomaksi.
Mies ei anna minun katsoa tv:tä, jos itse haluaa mennä nukkumaan. Siis minun on mentävä myös. Hän ei juo, minä mielelläni ottaisin saunailtoina oluen tai pari. En humaltuakseni, vaan kun pidän oluesta, saunan päälle se rentouttaa. Siitä on riidelty kovasti. Nykyisin hän on antanut siihen "luvan", mutta sanallinen ruoskinta on sen jälkeen kamalaa.
Ollaan oltu naimisissa 1 vuosi. Olen päivät pitkät kotona, mies muualla töissä. Nyt hän epäilee (tai tekee sen piruuttaan) että minulla saataa olla toinen mies !!!??? Ja taas sanan ruoska sivaltaa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea hän keksii alistaakseen minua.
Miksi olen vielä tässä suhteessa ? Siksi, että hyviäkin aikoja on. Tämä selitys taitaa olla jo klisee väkivaltaisessa (henkisessäkin) suhteessa.
Ollaan oltu vasta vuosi aviossa. Minulla on vielä toiveita, että kun kaapin paikka on katsottu ja opittu tuntemaan toinen toisiamme paremmin, suhde paranisi.
Vaan onko näin ? Kokemuksia kaipailen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika näyttää ja se kuinka kauan sä jaksat katsoa moista touhua? Voi olla ettei mies tosta mihinkään muutu, ainakaan parempaan suuntaan, vaan aina vaan pahempaan. Mut aina voi erota ja silleen.
vaan missään tapauksessa ala tehdä lapsia siihen helvettiin
todennäköisesti tuo vaan pahenee kun on noin alkanut miksi se siitä muuttuisi muuhun kuin pahempaan . pidemmän päälle se alkaa käydä hermoon ja se on siinä
Muista, että mies ei muutu. Olin itse tuollaisessa liitossa 5 vuotta. Milloinkaan en tehnyt mitään oikein, vaikka tein parhaani. Tiedän, että olin ahkera, kaunis, mukava ja seksikäs. Milloinkaan ei silti tullut kiitosta.
En saanut kuunnella musiikkia, en katsoa telkkaria. Aina piti tehdä juuri niinkuin mies määräsi. Piti puhua niiden ihmisten kanssa ja niistä aiheista,mitkä mies hyväksyi. Vieraiden miesten kanssa en saanut keskustella.
Kestin tuota henkistä väkivaltaa yli neljä vuotta. Olin lopuksi ihan rikki. Viimeisen pisaran jälkeen keräsin kaiken voimani, hoidin asiat siihen malliin, että pystyin lähtemään ja lähdin. Pari vuotta mies jaksoi pyytää takaisin. Hän aneli ja rukoili. Vannoi ikuista rakkautta ja lupasi muuttua. En mennyt tuohon lankaan, koska olin varoittanut häntä monta kertaa, mitä tulee tapahtumaan, jos käytös ei muutu.
Minä tein surutyön jo yhdessäoloaikana tuon viimeisen vuoden aikana. Rakkautta ei ollut enää jäljellä tuon viimeisen vuoden jälkeen.
Olin menettänyt itsevarmuuteni, olin kalpea varjo entisestä energisestä ja iloisesta itsestäni. Meni melkein kolme vuotta parantua. En halunnut tavata ketään muutakaan miestä, sillä pelkäsin haavoittumista.
Nyt minulla on kaikki hyvin. Minulla on ihana aviomies, jota rakastan kovasti. Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta olen tyytyväinen elämääni. Kadun ainoastaan sitä, että kestin tuota henkistä pahoinpitelyä noinkin kauan.
Repäise itsesi irti niin kauan, kuin sinussa on vielä sinua jäljellä. Ne muutama hyvä hetki ei korvaa sitä p..kaa.
ärsyttää lussumaisella olemuksellaan ?
Olen aina ollut räiskyvä persoona, jolla on voimakkaat mielipiteet ja oma tahto. Ehkä vähän liian kiltti, kun en halua aina riidellä rakastamani ihmisen kanssa, vaan haluan yrittää tulla toimeen.
Asia vaan on niin, että kun mies on kokovartalo kyrpä, niin hän sitä on. Ei ole olemassa tapaa miellyttää tällaista miestä. Minun olisi pitänyt jo silloin herätä, kun miehen äiti varoitteli minua miehen väkivaltaisuudesta. Minua hän ei sentään lyönyt, niinkuin muita. Kerran tönäisi, mutta tönäisin takaisin täysillä ja uhkasin vetää turpaan, jos vielä koskee.
Kaikki yhteiset ystävämme sanoivat, että mies tunsi itsensä surkeaksi minun rinnallani, koska olin paremman näköinen ja suositumpi kuin hän. Hän purki minuun omaa pahaa oloaan. En todellakaan halunnut riidellä, mutta jouduin olosuhteiden pakosta kärsimään tuota tyyppiä jonkin aikaa. Pääkaupunkiseudulla ei asuntoja saa ihan noin vaan.
Nyt miehellä on uusi nainen, ja tämä soittelee minulle tuskissaan. Valitettavasti en voi auttaa, koska kaikki voima pitää itse löytää itsestään. Yritän vaan tukea häntä päätöksissä ja ymmärtää.
Olen itse riitaisesta kodista ja olen kärsinyt koko elämäni siitä lapsuudessa olleesta ilmapiiristä. No tietysti onnistuin menenään myös avioon tyypin kanssa, joka väänsi tavallisetkin asiat aina solmuun, vain saadakseen riidan aikaan. Sitä seurasi pitkä avoliitto, missä nyrkki heilui ja uhkaukset lentelivät. Eli kaava on ollut aina sama. Nyt onneks ei ole ketään, eikä muuten tule. Olen päättänyt elellä yksin ja tehdä kivoja asioita elämässäni ja tapailla ystäviäni.
Jos olet ollut vasta vuoden aviossa, niin ala selvitellä tilannetta ja vaadi kiusaamisen lopettamista. Jos se ei lopu nyt, niin tuskin loppuu myöhemminkään, se pahenee. Aseta raja jota sitten vahdit, etkä anna sitä ylittää.
Riitainen suhde on hiton raskas. Sitä kestää jonkin aikaa, mutta yleensä siinä tulee eteen katkeemispiste. Kun matto on vedetty alta ja itsetunto hävinnyt olemattomiin, niin lähteminenkin muutuu aina vaan vaikeemmaksi.
Suhteen alussa ne rajat pitää laittaa.
Uskon, että ilkeät ihmiset eivät ymmärrä sanojensa aiheuttamaa tuskaa. Heitä saattaa toisaalta ärsyttää toisen kiltteys ja se ettei tämä sano vastaan mitään. Nämä riidanhaluiset tapaukset saattavat pitää riitelyä jonkinsortin hupina ja jopa ehkä nauttivat riitelystä ja voitontunteesta kun ovat saaneet toisen nujerrettua sanallisesti.
Tuntevatkohan nämä ilkeät ihmiset empatiaa sitä uhriaan kohtaan? Vai pitävätkö kilttejä ihmisiä vain säälittävinä tapauksina ja itseään suurina voittajina.
Kaikkien ilkeiken ihmisten pitäisi mennä itseensä ja miettiä vähän mitä ilkeillä sanoilla ja henkisellä väkivalla voi aiheuttaa toiselle.
..Niitä kunnon MIEHIÄ on ihan oikeasti tuolla jossain. Ei muuta kuin etsimään se oikea.
Älä tuhlaa aikaasi