Hei,
nyt haluaisin kuulla petetyiltä kokemuksia; voiko uskottomuudesta päästä yli? Jos voi, niin miten olette siinä onnistuneet? Entä millaisena elämänne on jatkunut sen jälkeen?
Petin avomiestäni 5 vuotta sitten suhteemme alkutaipaleella humalapäissäni ja se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Uskaltauduin kertomaan asiasta vasta vähän aikaa sitten ja nyt mietimme mitä pitäisi tehdä. Kummatkin rakastaa, mutta avomieheni pelkää, ettei voi koskaan unohtaa ja elää täysipainoista elämää kanssani. Olemme vielä nuoria, kahdenkymmenen alkupuolella. Kumpikaan ei halua heittää niitä hyviä yhteisiä vuosia hukkaan ja haaveissa on lapset ja avioliitto.
Haluaisin siis kuulla kokemuksia, että millä keinoilla ihmiset on päässeet yli petetyksi tulemisesta, vai voiko siitä ylipäänsä päästä yli? Meidän "onni" on, että olemme vain kaksin, ettei tartte miettiä lasten parasta tms.
nyt haluaisin kuulla petetyiltä kokemuksia; voiko uskottomuudesta päästä yli? Jos voi, niin miten olette siinä onnistuneet? Entä millaisena elämänne on jatkunut sen jälkeen?
Petin avomiestäni 5 vuotta sitten suhteemme alkutaipaleella humalapäissäni ja se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Uskaltauduin kertomaan asiasta vasta vähän aikaa sitten ja nyt mietimme mitä pitäisi tehdä. Kummatkin rakastaa, mutta avomieheni pelkää, ettei voi koskaan unohtaa ja elää täysipainoista elämää kanssani. Olemme vielä nuoria, kahdenkymmenen alkupuolella. Kumpikaan ei halua heittää niitä hyviä yhteisiä vuosia hukkaan ja haaveissa on lapset ja avioliitto.
Haluaisin siis kuulla kokemuksia, että millä keinoilla ihmiset on päässeet yli petetyksi tulemisesta, vai voiko siitä ylipäänsä päästä yli? Meidän "onni" on, että olemme vain kaksin, ettei tartte miettiä lasten parasta tms.
Vastaukset 13
Vanhimmat
???????
Kerroin, koska koin sen ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi, ja mieheni olisi aika suurella todennäköisyydellä voinut kuulla sen jostain muualta. Ja mieheni mielestä oli oikea ratkaisu kertoa.
Haluaisin rakentavia vastauksia, en mitään arvosteluja tästä tilanteesta. Arvostelut ja toistemme syyttämiset ja riitelemiset hoidamme ihan kahden kesken, niitä en hae tältä palstalta. Haluan vaan tietää, onko joku onnistunut pääsemään yli petetyksi tulemisesta, vai onko ainoa oikea ratkaisu erota.
Eli kokemuksia, kiitos :)
Valitettavasti tuo asia tulee aina olemaan suhteenne pohjalla. Aina, kun olet lähdössä tyttöjen kanssa johonkin, tai et ole miehesi näköpiirissä, hänen mielikuvansa sinusta petturina palaavat. Asia laimenee pitkän ajan kuluessa, mutta siihen voi mennä vuosikymmeniä.
Mieti tarkkaan, mitä haluat. Jos olet valmis kestämään ainaiset epäilyt ja syytökset, voitte selvitä. Et voi muuta kuin yrittää ja ottaa kaiken vastaan, mitä miehesi puolelta tulee. Vaikka hän epäilisi sinua turhasta, pyydät anteeksi ja olet pahoillasi.
Pitää paikkansa.Miehestäsi tulee mustasukkaisen omistava sinua kohtaan ja ainaiset epäilyt kalvavat hänen mieltään.Saat aiheettomia syytöksiä kunnes päätät pettää häntä sopivassa tilaisuudessa.Syytöksiä ja epäilyjä kun saat muutenkin niin mieleesi tulee myös nauttia siitä kielletystä hedelmästä.
Älkää ihmiset uhratko itseänne liittonne eteen jollei sillä ole pohjaa.Voitte kärvistellä monta vuotta ja kun molemmat ajan kanssa kyllästyvät kulisseihin päätätte pistää kantapäät vastatusten ihan vaan sovinnossa ja toteatte ajan valuneen tiimalasista aivan turhaan.
Mutta sanoin vain tuon,koska samanlaisen kokemuksen omaavana itse olen jättänyt asian menneisyyteen ja kertomatta, sillä katsoin, että sillä ei ole merkitystä. Töppäys mikä töppäys.
Se mitä miehesi sinussa arvostaa tässä asiassa on rehellisyytesi. Se on jo paljon se.
Mutta mitalin toinen puoli, ikävä kyllä, on aika synkkä... sitä pettämistä ei kumppani koskaan voi unohtaa. Ja vaikka sanoisi jo antaneensa anteeksi, voi asia tulla esiin myöhemmin riidoissa ja näin se pysyy "tuoreena" aina vaan. Vaikka asia jo ansaitsi tulla haudatuksi yhtenä ihmimillisenä virheenä joita ihmiselle voi sattua ja sattuu.
Sinuna tekisin miehelle selväksi sen, että mikäli haluaa liittonne voivan normaalisti ja jatkuvan tulevat vuodet, ei siihen virheeseesi enää palata missään olosuhteissa. Kysyköön nyt kaiken mitä siihen liittyy ja sinä vastaat hänelle kuten tähänkin saakka, rehellisesti. Mitään irstaita yksityiskohtia ei pidä kertoilla, vaan pääpiirteittäin asiat. Siis jos hän haluaa tietää. Ja sitten Piste. Ei enää muistutuksia asiasta jälkeenpäin, missään tilanteissa.
Olen pyrkinyt tätä filosofiaa soveltamaan omassa tilanteessani. Vaimo ei erehtynyt vain kerran sänkyyn toisen miehen kanssa, vaan hänellä oli oikea suhde toiseen, kesto n. 3-4 kk. Sain asian selville kuitenkin ja siitähän se helvetti alkoi. Mutta kaikesta koetusta huolimatta ollaan pyritty jatkamaan meidän liittoa, ollaan oltu niin kauan yhdessä, ettei yksi lyhyt sivusuhde tätä liittoa täysin kykene romuttamaan. Asian käsittely on kuitenkin ollut erittäin vaikeaa, sitä kun ei oikein voi hyväksyä mitenkään. Mutta koska on vielä yhdessä päätetty yrittää, olen yrittänyt haudata sen asian mielestäni. On ollut joitain tilanteita (humalassa...) jolloin jostain on tullut erimielisyyttä ja olen sortunut vittuilemaan siitä aiheesta, joka on kaikkein tulenarin... Mutta enää en sitä tee, sillä siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä.
Pitää katsoa elämää eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menneitä. Uskottomuudesta voi päästä yli, mutta ihan helppoa se ei ole.
Se mitä miehesi sinussa arvostaa tässä asiassa on rehellisyytesi. Se on jo paljon se.
Mutta mitalin toinen puoli, ikävä kyllä, on aika synkkä... sitä pettämistä ei kumppani koskaan voi unohtaa. Ja vaikka sanoisi jo antaneensa anteeksi, voi asia tulla esiin myöhemmin riidoissa ja näin se pysyy "tuoreena" aina vaan. Vaikka asia jo ansaitsisi tulla haudatuksi yhtenä ihmimillisenä virheenä joita ihmiselle voi sattua ja sattuu.
Sinuna tekisin miehelle selväksi sen, että mikäli haluaa liittonne voivan normaalisti ja jatkuvan tulevat vuodet, ei siihen virheeseesi enää palata missään olosuhteissa. Kysyköön nyt kaiken mitä siihen liittyy ja sinä vastaat hänelle kuten tähänkin saakka, rehellisesti. Mitään irstaita yksityiskohtia ei pidä kertoilla, vaan pääpiirteittäin asiat. Siis jos hän haluaa tietää. Ja sitten Piste. Ei enää muistutuksia asiasta jälkeenpäin, missään tilanteissa.
Olen pyrkinyt tätä filosofiaa soveltamaan omassa tilanteessani. Vaimo ei erehtynyt vain kerran sänkyyn toisen miehen kanssa, vaan hänellä oli oikea suhde toiseen, kesto n. 3-4 kk. Sain asian selville kuitenkin ja siitähän se helvetti alkoi. Mutta kaikesta koetusta huolimatta ollaan pyritty jatkamaan meidän liittoa, ollaan oltu niin kauan yhdessä, ettei yksi lyhyt sivusuhde tätä liittoa täysin kykene romuttamaan. Asian käsittely on kuitenkin ollut erittäin vaikeaa, sitä kun ei oikein voi hyväksyä mitenkään. Mutta koska on vielä yhdessä päätetty yrittää, olen yrittänyt haudata sen asian mielestäni. On ollut joitain tilanteita (humalassa...) jolloin jostain on tullut erimielisyyttä ja olen sortunut vittuilemaan siitä aiheesta, joka on kaikkein tulenarin... Mutta enää en sitä tee, sillä siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä.
Pitää katsoa elämää eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menneitä. Uskottomuudesta voi päästä yli, mutta ihan helppoa se ei ole.
nonii, se teki sen taas..
ekaks ei mitenkään meinaa viesti mennä eteenpäin, sitten meneekin tupalana. antakee armoa!
ja oikeastaan aika helposti eikä yhtään katkeruutta pettäjää kohtaan. Tosin suhde loppui, mutta ei jäänyt "traumoja" ja kaikki hyvin. :)
Itse sain vasta vähän aikaa sitten tietää poikaystäväni uskottomuudesta. Kyseessä yksi kännisähläys baarin jälkeen. Luulen että pystyn itse jatkamaan suhdetta, vaikka vieltä tällä hetkellä sattuu paljon. Kuitenkin kyseessä yksi virhe. Tämä päätös on kuitenkin ristiriidassa periaatteisiini..eli että yksikin kerta olisi liikaa, ja jos kerran pettäää niin pettää toisenkin. Mutta näköjään aika vaikea pitää periaatteista kiinni kun toisesta ihmisestä tullut todella tärkeä. Toivon vaan tässä vaiheessa etten joudu katumaan tulevaisuudessa jos päätän jäädä suhteeseen..
Olen täysin samassa tilanteessa kuin edellinen kirjoittaja ja yritän miettiä kannattaakko suhdetta jatkaa tässä tilanteessa. Kannattaako ottaa riskiä ja jatkaa suhdetta vai lopettaa itselleni hyvin tärkeä suhde vain yhden, mutta hyvin vakavan, virheen takia. Asiaa ei ajattele niin mustavalkoisesti, kun se sattuu omalle kohdalle..
Ollaan oltu yhdessä vasta 8kk, mutta asutaan jo yhdessä.. Koko seurustelun ajan poikaystävälläni on ollut flirttiä netissä, baareissa.. Numeroa on vaihtanut parin tytön kanssa, tekstaillut pari päivää ja sitten on jutut jääneet. On jäänyt mulle kiinni (on ollut huolimaton) ja asioista on keskusteltu, mutta hän on aina vakuuttanut, ettei ikinäkoskaanmilloinkaan vois mua pettää.
Viikko sitten sit selvis, että hän oli kännissä sekoillut jonkun tytön kanssa laivalla ja tyttö oli yrittänyt ottaa suihin, mutta miehellä ei seissyt. Tyttö etsi hänet netistä ja yhteydenpito jatkui, numeroita ei vaihdettu.. Hän ei olis mulle ikinä itse kertonut mitään, mutta sain taas palaset yhdisteltyä.
Nyt mietin, olenko ihan tyhmä kun jatkan suhdetta. Ymmärrän niitä, joilla on pitkä historia takana & sen takia haluavat antaa anteeksi & jatkaa suhdetta. Panenko itseäni halvalla kun annan anteeksi ja haluan luottaa kun hän sanoo, että otti opikseen eikä enää ikinä voisi pettää minua.. Hän on pyytänyt anteeksi ja itkenyt mulle kuinka ei halua menettää mua. Onko liian myöhäistä katua?
Parasta ainakin ottaa aikalisä ja muuttaa siksi aikaa pois kunnes saa asian selväksi omassa päässään.Ammatti auttajia voin myös suositella,he näkevät asian ilman tunteita kuten kaverisi jotka yrittävät sinua neuvoin auttaa.
Ikinä ette voi kumpikaan unohtaa pettämistä ja varmasti ,vaikka kuinka lupaatte,se tulee esiin riidoissa ja siitä muistutaan ja aina on pelko perseessä koska se sattuu uudelleen.
Hyvää loppuelämää joko liitossa tai aloittaen uudelta puhtaalta pöydältä.