Olemme olleet yhdessä 10 v, kihloissa 5 v (minä kosin). Mies on minua 2 v vanhempi. Suhteen puolivälissä asuimme pari vuotta eri kaupungeissa työ- ja opiskeluolosuhteiden pakottamana. Nyt on asuttu taas saman katon alla kolme vuotta.
Olen ajatellut vakavasti eroamista miehestä. Miehen opiskelut on edelleen kesken, koska tekee jatkuvasti keikkoja yms. töitä jotka viivästyttää valmistumista. Opintotukensakin on jo loppunut. Itse olen ollut työelämässä jo neljä vuotta ja minua ahdistaa se, että emme pääse elämässämme eteenpäin.
Mies sanoo ensin, että ei halua lapsia ennenkuin hänellä on vakituinen työ ja sitten melkein samaan hengenvetoon että hänen alallaan vakituisia töitä ei ole ja hän tulee todennäköisesti olemaan lopun ikäänsä keikkatyöläinen. Hänen mielestään lasten hankkiminen on vain rahasta kiinni. Minun palkkani on niin pieni, että sen varaan emme voi jäädä.
Mies on laiska ja itsekäs eikä saa mitään aikaiseksi, kotona kaikki kotityöt ovat minun vastuullani, kaupassa käynnit, siivoamiset yms. Minä taas olen äkkipikainen ja valittava akka ja vihaan sitä piirrettä itsessäni. Olen muuttunut tällaiseksi suhteemme aikana, koska olen niin väsynyt miehen kaitsemiseen. Suhteemme on välillä kuin äiti/15-v poika.
Olemme alustavasti miettineet häitä kesälle 2009, mutta koska rahatilanteemme on niin huono, meidän pitäisi alkaa säästää heti. Häiden sijaan mies haluaisi mieluummin säästää lomamatkaa varten. Tosin hän on niin huono hoitamaan raha-asioitaan, että hän on lähes konkurssissa ja joutuu käymään p**kaduunissa p**kapalkalla, joten säästämiseen ei jää rahaa.
Mies ei tunnu ymmärtävän, että aikaa lasten hankinnalle ja perheen perustamiselle ei ole loputtomasti. Hän jahkailee jahkailemasta päästyään enkä jaksa enää odottaa. Nyt hän haluaisi, että ostaisimme oman asunnon kun vuokramme nousee niin paljon, mutta eihän meillä ole varaa ostaa sellaista asuntoa, jollaisen hän haluaisi. Hänellä on täysin epärealistinen kuva asunnon hankkimisesta.
Ihmettelette varmasti, mitä kyselemistä tässä on, erohan on selvästi ainoa oikea ratkaisu. Mutta kun minä rakastan miestäni ja meillä on paljon yhteistä. Pelkää katuvani, jos eroan, ja myös jos en eroa. Kun olen miehen seurassa, tunne-minäni en halua erota, kun olen yksin, järki-minäni astuu esiin ja alan katsella netistä yksiöitä.
Mitä ihmettä teen? Luotanko tunteeseen vai järkeen?
Olen ajatellut vakavasti eroamista miehestä. Miehen opiskelut on edelleen kesken, koska tekee jatkuvasti keikkoja yms. töitä jotka viivästyttää valmistumista. Opintotukensakin on jo loppunut. Itse olen ollut työelämässä jo neljä vuotta ja minua ahdistaa se, että emme pääse elämässämme eteenpäin.
Mies sanoo ensin, että ei halua lapsia ennenkuin hänellä on vakituinen työ ja sitten melkein samaan hengenvetoon että hänen alallaan vakituisia töitä ei ole ja hän tulee todennäköisesti olemaan lopun ikäänsä keikkatyöläinen. Hänen mielestään lasten hankkiminen on vain rahasta kiinni. Minun palkkani on niin pieni, että sen varaan emme voi jäädä.
Mies on laiska ja itsekäs eikä saa mitään aikaiseksi, kotona kaikki kotityöt ovat minun vastuullani, kaupassa käynnit, siivoamiset yms. Minä taas olen äkkipikainen ja valittava akka ja vihaan sitä piirrettä itsessäni. Olen muuttunut tällaiseksi suhteemme aikana, koska olen niin väsynyt miehen kaitsemiseen. Suhteemme on välillä kuin äiti/15-v poika.
Olemme alustavasti miettineet häitä kesälle 2009, mutta koska rahatilanteemme on niin huono, meidän pitäisi alkaa säästää heti. Häiden sijaan mies haluaisi mieluummin säästää lomamatkaa varten. Tosin hän on niin huono hoitamaan raha-asioitaan, että hän on lähes konkurssissa ja joutuu käymään p**kaduunissa p**kapalkalla, joten säästämiseen ei jää rahaa.
Mies ei tunnu ymmärtävän, että aikaa lasten hankinnalle ja perheen perustamiselle ei ole loputtomasti. Hän jahkailee jahkailemasta päästyään enkä jaksa enää odottaa. Nyt hän haluaisi, että ostaisimme oman asunnon kun vuokramme nousee niin paljon, mutta eihän meillä ole varaa ostaa sellaista asuntoa, jollaisen hän haluaisi. Hänellä on täysin epärealistinen kuva asunnon hankkimisesta.
Ihmettelette varmasti, mitä kyselemistä tässä on, erohan on selvästi ainoa oikea ratkaisu. Mutta kun minä rakastan miestäni ja meillä on paljon yhteistä. Pelkää katuvani, jos eroan, ja myös jos en eroa. Kun olen miehen seurassa, tunne-minäni en halua erota, kun olen yksin, järki-minäni astuu esiin ja alan katsella netistä yksiöitä.
Mitä ihmettä teen? Luotanko tunteeseen vai järkeen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luota tunteeseen. Ei rakkautta löydä helpolla. Menkää parisuhdeterapiaan tai jotain.
mitäpä kyselemistä tuossa on. Luovutko kaikista haaveistasi toisen takia. Pitääkä pieni tauko. Se yleensä selkiyttää mikä sitten lopulta on tärkeintä.
Suhteellisen yksinkertainen päätös. Sinun on vain puntaroitava kummatkin puolet asiasta ja kumman puolelle vaaka kallistuu, toimit sen mukaan.
Kerrot että mies:
-pitkittää tietoisesti opintojaan hamaan tulevaisuuteen
-on täysin kykenemätön budjetoimaan tulojaan
-täydellä järjellä(?)tyytyy olemaan keikkatyöläinen, josta tietää aivan tarkasti ettei siitä leipä levene
-täysin vastuuton hoitamaan yhteistä taloutta, edes vähäpätöisiä kotiaskareita
-kieltäytyy tajuamasta että aikaa ei ole ikuisesti, tuhlaa arvokkaat päivät typeryyteen
-kieltäytyy oppimasta edes yksinkertaisimpia käytännönelämään liittyviä asioita
-huolellisesti harkiten kiusaamalla sinua ajaa sinut mielentilaan jota vihaat
-täysin kykenemätön huolehtimaan huomisesta
Sinun osasi:
-sinä olet niin tottunut miehen saamattomuuteen ja välinpitämättömyyteen että et ole eronnut miehestä jo vuosia sitten
-sinä luulet ja haluat uskotella välistänne suhdetta rakkaudeksi
-kieltäydyt uskomasta että teidän suhteessa ei ole rakkautta, tuo mita on, on jotain aivan muuta; EI tervettä
-kuvaamallesi suhteelle ei voi rakentaa mitään pysyvää, on samanlaista kuin rakentaisi talon hiekkatöyräälle. Sitä voi luulla tukevansa mutta se luhistuu kuitenkin
Teidän suhteesta on todella vaikea löytää mitään kaunista, tervettä tai pysyvää.
Itse luotin tunteeseen ja ajan kanssa olen joutunut kärsimään helvetilliset tuskat(henkisesti)! Jotenkin vieläkin olen suhteessa kun en osaa lopettaa sitä.
> tekee jatkuvasti keikkoja yms. töitä jotka
> viivästyttää valmistumista.
> Mies on laiska ja itsekäs eikä saa mitään
> aikaiseksi, kotona kaikki kotityöt ovat minun
> vastuullani
Kuules nyt nainen. Keikkatyö vie mehut kovimmastakin karjusta, puhumattakaan siitä että samalla pitäisi opiskella.
Miehesi kuulostaa kuvauksesi perusteella huomattavasti järkevämmältä kuin sinä.
Lapsia ei kannata tehdä jos
- ei siihen ole itsellä halua (miehelläsi ei
selvästi ole tätä halua)
- lapsen elättämiseen ei ole omasta mielestä
riittävää varallisuutta (kuten miehesi mielestä
ei ole)
- parisuhde ei ole vakaassa tilassa (niinkuin
teillä ei nyt näytä olevan)
> Häiden sijaan mies haluaisi mieluummin säästää
> lomamatkaa varten.
Järkevää sekin. Miehesi tarvitsee lepoa raskaan työrupeaman jälkeen, ihminen ei ole kone. Häät tuottavat järjestelyineen melkoisesti stressiä, ja miehesi ei selvästikään kaipaa nyt stressiä vaan lepoa.
> Mies ei tunnu ymmärtävän, että aikaa lasten
> hankinnalle ja perheen perustamiselle ei ole
> loputtomasti.
Sinä et tunnu ymmärtävän, että työuran luomiselle ja riittävän pääoman hankkimiselle ei ole aikaa loputtomasti. Lapsia ei todellakaan kannata tehdä jos työura ei ole vakaalla pohjalla.
Jos haluat lapsia, hankkiudu raskaaksi pikapuoliin, mutta älä syytä miestäsi jos hän haluaa luoda itselleen työuraa.
Silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Valmistua ehtii koska vaan, työ kannattaa pitää aina etusijalla.
> Nyt hän haluaisi, että ostaisimme oman asunnon
> kun vuokramme nousee
Oletko tietoinen siitä, että oikeassa paikassa sijaitseva omistusasunto on kannattava sijoitus?
Miehesi on taas tässäkin asiassa järkevämpi kuin sinä. Pankista saa lainaa nykyisin todella helposti.
edelliseen: pankista saa nykyisin helposti lainaa...
öö... tuota, täytyyhän se laina takaisinkin maksaa. jos vuokra on esim. 500 e/kk mutta ostaakin arvokkaamman asunnon, kuukausittaiset velan takaisinmaksuerät voivat nousta yli 1000 e. miten opiskelija ja pienituloinen työntekijä maksavat sen ? ja kyllä, pankista saa helposti lainaa. miksiköhän ? pankki käyttää hyväksi pienituloisia. muutaman vuoden kuluttua kun lainaa ottanut pariskunta on konkurssissa taloudellisesti, pankki saa sekä asunnon että lainan vakuutena olleen omaisuuden. tästä ei hyödy kuin pankki.
eli ehkä hyvä että tässäkin parisuhteessa edes toinen on fiksu. tsemppiä sinulle ap !
Pankissa voi laskettaa paljonko tulisi kuukausierälle hintaa. Helposti käy niin että kuukausierä tulee edullisemmaksi kuin tuo mainitsemasi 500e/kk.
Pankissa myös tietävät, mistä sijoitusasunto kannattaa ostaa ettei tule takkiin. Pankista saa neuvoja kun uskaltautuu kysymään.
En ehkä antanut ihan oikeaa kuvaa asioista.
Tällä hetkellä mies on ihan muun alan hommissa kuin mitä opiskelee, pakko, kun ei saa enää opintotukea ja oman alan hommat on tiukassa, nekin on suurimmaksi osaksi keikkahommia. Miehellä ei ole motivaatiota tehdä opiskelujaan loppuun, 30 v. ikää tuli täyteen jo pari vuotta sitten. Keikkahommia nyk. työssä on noin 2-4 päivänä viikossa, oman alan työtä 1 pv satunnaisia keikkoja, ja lopun ajan mies lorvailee ja hokee kuinka pitäis mennä koululle, mutta ei saa mitään aikaiseksi. Eli uran luomiseksi tätä työssäkäyntiä ei voi kuvailla. Oman alan vakihommista kunnollista palkka saa, kun on valmistunut, niin se vain on ko. alalla. Keikkahommista saa kyllä oikeaa liksaa, mutta niitä hommia on niin vaihtelevasti, että niiden varaan toimeentuloa ei voi laskea.
Viime kesän mies eli myymällä pois vanhoja tavaroitaan, joita ei enää tarvitse, hän teki sen mieluummin kuin olisi käyttänyt arvokkaan ajan työn tekoon. Se oli siinä mielessä ihan fiksua, että tuli lisää tilaa kämppään ja rahalle oli käyttöä, mutta olis voinut edes pari päivää viikossa käydä töissä, niin nekin rahat olis saatu säästöön. Mutta kun on laiska.
Fyysistä lepoa mies ei tarvitse enää lisää, joten lomamatkan tarkoitus lienee vain päästä pois näistä kuvioista, jotta ei tarvitse kohdata todelisuutta. Ehkä hän on masentunut. Kävimme yhdessä lomamatkalla vajaat pari vuotta sitten ja se oli ihana reissu, ja hän haluaisi ehkä tuon ajan takaisin.
Olen samaa mieltä Järjen Äänen kanssa siitä, että lapsia ei kannata tehdä jos ei talous ja suhde ole kunnossa. Pointti olikin, että ne ei näytä tulevankaan kuntoon. Mies puhuu välillä lapsista ja uskon, että haluaa oikeasti lapsia, mutta tietää, että olosuhteet eivät ole vielä oikeat. Mutta kun hän ei tee mitään asian eteen.
Ja asunnon hankkimisesta vielä, haluaisin todellakin ostaa oman asunnon, ja jos ero tulee, hankin varmasti oman yksiön, en enää muuta vuokralle. Mies haluaisi 4h k rivitalosta, todellisuudessa rahamme riittäisivät kerrostalokaksioon Korsosta. Eli se siitä kannattavasta sijoituksesta sitten.
Itse olen yrittänyt parhaani hoitaa kotihommat valittamatta, mutta en vaan jaksa siivota miehen sotkuja kun toinen makaa vaan sohvalla. Minulla on kuitenkin kokopäivätyö (luojan kiitos), ja haluaisin aikaa myös omille harrastuksille.
Eipä tuossa muuta järkevää vaihtoehtoa ole kuin ero.
Oikeasti jos mies on noin saamaton vätys niin ei siitä isäksi ole, jos tarkemmin asiaa mietit.
Eroa mahdollisimman pian, hanki itselleksi kaksio tulevaa perhettäsi ajatellen ja luota tulevaisuuteen. Tsemppiä. Oikeasti.