Niin, naimisissa ollaan oltu vaimon kanssa jo useita vuosia ja lapsi otti ja syntyi tässä kohtalaisen äskettäin alle vuosi sitten. Avioliitto ollut ylä-ja alamäkeä täysi..Itse olen työssäkäyvä ja liikuntaa harrastava nuori 33w...Vaimo taas ulkona viihtyjä jan aina menossa tv-katselu on tuntematon käsite, ikäeroa vain vuosi...Tykkää bilettää. Tuloeromme ovat vieläpä kohtalaiset eli olen x: verran paremmin tienaava..Molemmat olimme ja iloisia kuinmitkä muksun syntymästä..
En tiedä miksi mutta ehkä ääni takaraivossa varoitti ja vinkkasi...Niinpä otin ja teetin yksityisellä isyystestin...ja ylläty yllätys tulos oli kannaltani negatiivinen eli muksu ei olekaan minun. Ja nyt tuntuu kuin suuhun olisi kustu...Miten helvetissä tällaista voi ihmiselle tapahtua!!!Mitä nyt eteen hyvät ihmiset ..ottaako eroa vaimosta ja mukulasta ja lähteä kiitämään omann kämppään vai "alkaa isäksi" huomautuksena on ettei meillä ole ollut minkäänlaisia hedelmällisysyongelmia, vaan testien mukaan olemme molemmat kunnossa. En edes halua arvata kuka biologinen isä voi olla..Vaimoa ja lasta kohtaan tunnen lähinnä inhoa ja sääliä... Olenkohan ainoa tämän kohtalon kokenut tässä maassa...toivottavasti... tätä ei soisi edes vihamiehelleen...
En tiedä miksi mutta ehkä ääni takaraivossa varoitti ja vinkkasi...Niinpä otin ja teetin yksityisellä isyystestin...ja ylläty yllätys tulos oli kannaltani negatiivinen eli muksu ei olekaan minun. Ja nyt tuntuu kuin suuhun olisi kustu...Miten helvetissä tällaista voi ihmiselle tapahtua!!!Mitä nyt eteen hyvät ihmiset ..ottaako eroa vaimosta ja mukulasta ja lähteä kiitämään omann kämppään vai "alkaa isäksi" huomautuksena on ettei meillä ole ollut minkäänlaisia hedelmällisysyongelmia, vaan testien mukaan olemme molemmat kunnossa. En edes halua arvata kuka biologinen isä voi olla..Vaimoa ja lasta kohtaan tunnen lähinnä inhoa ja sääliä... Olenkohan ainoa tämän kohtalon kokenut tässä maassa...toivottavasti... tätä ei soisi edes vihamiehelleen...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinulla on sitten noin vuosi aikaa nostaa kanne isyyden kumoamiseksi. Muussa tapauksessa lapsi on sinun ja maksat eron sattuessa elareita 18 vuoteen saakka.
Tuttavapiiriin kuuluu vastaava tapaus, siinä lapsen biologinen isä oli "onnellisesti" aviossa. Nyt ei tietenkään halua olla missään tekemisissä tämän vahinkolaukauksen kanssa. (Petti vaimoaan kuukausikaupalla). Tämä "sosiaalinen isä" yritti aikansa, mutta ei lopulta enää kestänyt: olihan tuo lapsi ainainen muistutus petoksesta.
Vaikea antaa neuvoja tuntemattomalle, mutta lapsen kannalta voi olla parempi, että jää äitinsä kanssa kahden, ellet pysty pitämään katkeruuttasi sisälläsi (mikä taas varmasti tekee tuhoaan sinulle ihmisenä sekin). Lapsen ei todellakaan ole hyvä kasvaa ilampiirissä, jossa vanhemmat ovat toisilleen katkeria, patoutunutta vihaa on ilmassa ja ehkä kostokin alkaa eläää...
Rakastatko vaimoasi todella? Pystytkö rakastamaan syntynyttä lasta? Lapsi on tilanteeseen viaton, teidän aikuisten velvollisuus on ensin ratkaista asia lapsen kannalta ja sitten miettiä omaa elämäänne. Vierestä seuranneena sanoisin, että ehkä ero on selvin ja rehellisin vaihtoehto. Sen lapsi voi hyväksyä aikuisena. Pahinta olisi salata hänen alkuperänsä.
Mutta: tämä oli vain vastaavaa seuranneen mielipide, en osaa kuvitellakaan sen tuskan määrää, jota tilanteessa elävät kokevat.
niin eroa kummempaa ratkaisua ei kai asiaan ole koska...ajatukseni vaihtelavat lähinnä ryyppäämisen ja vihan välillä pelkkä vaimon katsominenkin saa aikaan matalapainetta...ja lapseen koskeminen taas inhottaa...oma ei ole ja vielä pitäisi lähteä vaippoja vaihtamaan. Kostaminen mielessä...NAISTEN MIELIPITEEN KUULEMINEN kiinnostaisi ....
Tässä Sinulle naisen neuvo miehelle: jätä ryyppääminen sikseen, se ei johda mihinkään ja olet nyt tilanteessa jossa täytyy pystyä ajattelemaan selkeästi. Etsi itsellesi uusi asunto, sitten selkeäsanainen ilmoitus vaimolle että aisankannatus loppuu nyt tähän, pakkaat kamppeesi ja häivyt. Sitten aloitat uuden elämän "puhtaalta pöydältä". Jurottaminen ja kosto eivät auta mitään, päinvastoin ahdistavat vaín lisää. Vaimosi on lirissä, et sinä.
Eli edellinen kirjoitus oli naisen. Ja täytyy myöntää, että vaikka meitäkin on moneksi, joidenkin puolesta hävettää...
Ei tuosta mitään tule. Katkeroidut vain. Isyydestä et taida enää mitenkään päästä venkoilemaan pois, mutta aina niiden elatusmaksujen kanssa voi keplotella.
Onko testi nyt sitten täysin luotettava? Olisiko syytä ottaa varmuudeksi vielä b-näyte?
Neuvo on tuolla ylempänä.
..rakasta vaimoasi niin, että haluaisit pitää huolta hänen isättömästä lapsesta, niin ihan hyvässä vaiheessa lähdet. Uskoisin että vihan, inhon ja petoksen tunteet vaurioittavat lapsen henkistä kehitystä, mitä hän ei tosiaankaan ansaitse. Ko. tunteiden tunteminen on tosin luonnollista, mutta niitä ei saisi kohdistua lapseen. Miehenä pystyt hankkimaan lapsia vanhempanakin, so why not, miksi et tekisi elämästä sellaista kuin haluat ja voit.
virallinen isyystutkimus ja ero. Liian kauan olet tosin sietänyt hutsua, lapsi toiselle on kyllä viimainen piikki. Joku toinen olisi jo hakenut haulikon. Itsemurhassa kuolee väärä mies.
häen niin silloin on turha itkeä kärvistellä enää vuosien jälkeen.