Kertokaa hieman syitä minkä takia elätte sinkkuina??
Miksi olet sinkku??
Nimetön
696125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
En haluaisi olla sinkkuna.
En ole joko kelvannut tai omat kriteerit ovat vaativat. Toivoisin/uskon löytäväni vielä rakkautta hehkuvan naisen itselleni.
Niin enhän se minäkään haluaisi olla sinkku, mutta mielummin se kuin väkivaltainen ja ilkeä mies rinnallani.Lapsieni kautta ehkä saan jotain hyvää maailmaan aikaiseksi, kun lapsilleni opetan mikä on oikein ja väärin. Suomessa on varmaan monta ihanaa mietä jotka haluaisi jakaa elämää tälläisen kauniin nuoren naisen kanssa ja tykkäisi velä lapsistakin, mutta kun en tiedä niiden osoitetta, enkä sitä mistä niitä loogisia , ajattelevia, filosofisia, empaattisia miehiä löytyy...
....Miljoonas kerta kun tämän sanon.....
Ei ole ns. pelimies taitoja ja muutenkin vähän mietiskelevä ihminen olen.
Tykkään kyllä keskustella ,mutten missään yökerhon möykässä. Enkä osaa oikein sellasessa tilanteessa itsestäni antaa mitään kuvaa.
Siihen lisättynä pieni ujous/arkuus niin peli on tavallaan jo menetetty.
Sama juttu. Ei meinaa löytyä sitä itselle sopivaa. Joko minä kiinnostun miehestä, mutta hän ei minusta - tai sitten toisinpäin. Jotenkin sitä iän lisääntyessä odotuksetkin lisääntyvät ja ehkä pelätään kuitenkin taustalla, että mitäs jos taas menee pieleen... Lasten vuoksi sitoutuminen on todella ison harkinnan tulosta, jos sellaiseen päätyy. Niin pitääkin olla.
...Kunpa pian löytäisin... Se on suurin haaveeni.
Melko yksinkertaista. Ne, jotka kiinnostuvat minusta, eivät kiinnosta minua ja taas ne, joista minä kiinnostun, eivät kiinnostu minusta. Joskus olen yrittänyt kovasti kiinnostua naisesta, joka selvästi pitää minusta ja seurastani, mutta en vain kykene siihen. Jotain vain uupuu...joskus se on fyysinen asia, joskus henkinen...useimmiten jälkimmäinen.
Koska juuri nyt se, kenet haluan ei ole saatavilla. Odottelen odottelen. JA en ala muitakaan.
Olen kokenut useita epäonnistuneita suhteita. Kai sitä jotenkin muuttuu epävarmaksi kun ei tunnu omalle kohdalle osuvan ketään. Ajattelen kuitenkin niin että se tulee sitten kun on tullakseen. Sitten joku kaunis päivä. Sitä ennen teen asioita joita itse haluan, nautin jokaisesta päivästä. Tavallaan sinkkuus on minulla myös oma valinta, ottajia nimittäin olisi. Luotan siihen että joku päivä se oikea ihminen astuu elämääni.
Olen huomannut yhden hyvin olennaisen jutun. Käyn harvoin baareissa ja yökerhoissa ja kuinka ollakaan kuin asiaa alkaa miettiä, KAIKKI kaverin, jotka ovat naimisissa tai seurustelevat ovat löytäneet kultansa baarista tai yökerhosta. Niin yksinkertaista se on: Siellä missä on eniten tarjontaa sieltä todennäköisimmin löytää etsimänsä. Yöelämästä saa naisia, se on vaan massan laki.
Suoraan baariin vaan ja yökerhojen lihatiskeille ja jo on kumma jos ei sinkkuus lopu. Nähdään viikonloppuna Helsingin yössä.
Eipä ole vielä tuota oikeaa löytynyt, eli toisinsanoen olen liian nirso asian suhteen. Tai vielä toisemmin sanoen tiedän mitä haluan, ja aika ironisesti en vaadi paljon mutta todella monelta nuo ominaisuudet puuttuu. Mutta mitäpä sitä oikein oletin netistä löytäväni
(mainittakoon vielä että olen miäs perskuta)
en vaan oo törmännyt kehenkään kehen olisin voinut rakastua. tai no joo mutta ulkomailla vaan. Nirso kai sitten oon, mutta tiedän että on olemassa se tyyppi joka saa mt haukkomaan henkeä. En vaan tiedä mistä sen löydän.
Eli oletusarvoisesti sinkkuus on jotain epäilyttävää? Enpä tiedä. Mielenkiintoisempi kysymys olisi miksi niin moni elää epätyydyttävässä parisuhteessa. Mutta toisaalta sitten se olisi väärä kysymys tälle palstalle.
Olen sinkkuna siksi koska en ole koskaan juossut naisten perässä, ja olen muutenkin erakkoluonne. Nautin elämästä.
...olen tylsä paskiainen
Tässä yksi tarina siitä miksi olen sinkku, kuultuna miesten suusta nämä kommentit: Olen liian "vahva" eli sanavalmis ja mulla on omia mielipiteitä. Olen itsenäinen eli tulen omillani toimeen enkä tarvitse miehen rahoja. Olen kuulema vieläpä näyttävän ja edustavan näköinen nainen, miehet eivät kuulema uskalla lähestyä. Eli ominaisuudet joita jotkut kadehtivat voivat tosielämässä olla rasite ja taakka.
Voin allekirjoittaa kommenttisi joka kohdalta!
On vaan kivaa kun joskus sitten kohtaa sellaisen tosimiehen jonka mielestä tämänkaltainen vahvuus on vain eduksi ja niin kovin seksikästäkin.
Parempi yksi Tosimies harvemmin kuin kymmenen luuseria usein ;)
Ja vielä kun nainen osaa miehisiä askareita niin peli on pelattu:) Kuten remontoida, ja jne, ja on to_del_la sanavalmis:)
Onneksi et ole sattunut kanssani samalle tanssipaikalle, olisit nimittäin nyt naimisissa...
Ei se sanavalmius tai remonttitaidot mikään este ole parisuhteelle, vaan se että sanavalmiit naiset ovat yleensä ilkeitä ja rääväsuisia! :)
....taas yleistettiin....mutta, miten määritellään rääväsuu? Toisaalta, jollei mitään sano eikä tee, niin tylsähän sellanen kumppani on. Onko nuo oikeudet vaan miehillä sitten?
Sanavalmius ei sinänsä ole pahe, tai sen ei tarvitse sellainen olla. Ainahan on rikkautta, ja parisuhteen muodostamisessa eduksi, jos ei ole tuppisuu.
Oleellistahan on se, miten sanavalmiuttaan käyttää. Käyttääkö sitä niin, että parisuhteista ei tule mitään?
Luulen myös, että ns. sanavalmiit ihmiset eivät ole positiivisessa mielessä sellaisia, vaan tykkäävät väitellä, haastaa riitaa, lausua toisille ilkeyksiä, puhuvat aroista asioista kovaäänisesti nolostuttaen toiset jne.
Kyllä jos ihminen on ystävällinen, niin sen näkee jo katseesta. Monet tekopirteät ja teeskentelevät ihmiset eivät ole ollenkaan ystävällisiä.
Tämä asia putkahtaa esiin aina välillä täällä. Meitä vahvoja, yksin eläviä naisia on jonkin verran. Ystäväpiirissäni pari muutakin lisäkseni.
Kun siitä mainitsee täällä, niin leimataan heti rääväsuuksi ja vaikka miksi. Yleensä saa niskaan melkoisen ryöpytyksen. Sitten tulee vielä lutkittelijakin kertomaan "painavan sanansa". Tuo mielestäni jo todistaa sen, että meitä pelätään. Täällä on hyvä käydä kimppuun nimettömänä. Todellisessa elämässä tuskin tultaisiin edes puhumaan.
Mutta täällä kirjoitteleekin tietynlainen miesryhmä. Ihan varmasti niitä tosimiehiä, jotka olisivat ylpeitä vahvasta naisestaan, löytyy tuolta ulkoa, mutta he tuskin istuvat koneen ääressä naputtelemassa "painavia sanojaan". Lykkyä sulle etsintään. Uskon, että itsekin vielä löydän sen tosimiehen, joka minut kellistää ;-)
Minäpä kerron. Koulussa en ollut mitenkään suosittu, voi kaukana siitä, ja se jätti ajatusmaailmaan ikävän jäljen, eräänlaisen itseään toistavan pätkän etteivät tytöt pidä minusta.
Tuon ajatuksen pohjalta en viitsi nähdä asioiden eteen mitään vaivaa, ja tuon takia ei 10 vuoden jälkeen koulun päättymisestä ole ollut treffin treffiä tai tällin tälliä. Jos joku virnistelee tai moikkailee, otan sen vittuiluna.
Jos seurusteluun liittyvän itsetunnon moukaroi välitunti-tekemisinään littanaksi, ei sitä kyllä enää korjatakaan, joten pitäkää perkele tunkkine. Puukottaisitte kuitenkin selkään ja saisitte kavereiden kanssa hyvät naurut, eikö niin? Siitähän tässä on kyse.
Kuullostaa tutulta. Ikää vasta 21 ja tuntuu että kaikki toivo on jo menetetty. ei näin.
kukaan nainen ei ole ollut minusta kiinnostunut, tai jos onkin, en ole huomannut hänen signaalejaan. Itsetuntoni on aikaisemmin ollut sen verran huono, ettei minulla ole ollut motiivia yrittääkään, mutta nyt se on onneksi parempi. Ei ole helppoa olla hiljainen mies, jos ei ole komea.
Jaa, en tiedä. Olen sitä tässä viime aikoina mietiskellyt kun olisi varteenotettava miesystäväehdokas josta en ole löytänyt mitään varsinaista vikaa, mutta en silti halua seurustella. Ehkä tässä kolmeakymppiä lähestyttäessä alkaa ahdistaa kun tuntuu että seuraavan suhteen pitäisi olla vakava jos vaikkapa perhettä vielä haluaa.
Tai sitten kyse on vaan siitä että tykkään olla yksin. Ahdistaa sekin että pitäisi keksiä jotain yhdessä tekemistä kun voisi vaan laiskotella yksin himassa.
Olen myöskin vähän koukussa ihastumisen tunteeseen. Ihastun todella helposti ja tykkään sellaisesta pienestä sutinasta, joka ei välttämättä johda mihinkään. Tätähän ei suhteessa enää koeta.
Lisäksi on olemassa yksi tyyppi joka aina jotenkin sotkee mun pään. Nytkin se vähän sekottaa mun ajatuksia tässä uudessa jutussa, vaikka tiedän ettei hänenkään kanssa mitään vakavaa koskaan tule enkä haluisikaan.
No, tulipahan siinä muutama syy.
Noin 2 vuotta sitten päättyi monivuotinen avoliittoni. Alkuun tuntui pirun vaikealta olla yksin, mutta en lähtenyt etsimään mitään laastarisuhteita, vaan halusin käsitellä eron loppuun asti pääni sisällä yksin. Se oli hyvä ratkaisu, sillä reilun vuoden kurjistelun ja itsetutkiskelun jälkeen huomasin, että pystyin suhtautumaan eroon ja exääni täysin neutraalisti ja elämä alkoi maistua erittäin hyvältä yksin eläen. Pahimmassa tapauksessa olisin päätynyt hätäisesti toimimalla suhteeseen, joka ei olisi kuitenkaan kestänyt ja kärsimykset olisivat vielä edessäpäin. Nyt tuntuu siltä, että en tarvitse ketään häiritsemään elämääni. Olen sinut itseni kanssa ja voin henkisesti paremmin kuin koskaan. En näe mitään syytä muuttaa hyvältä tuntuvaa tilannetta.
Mikäli joskus törmään johonkin niin uskomattoman täydellisesti minulle sopivaan naiseen, että rakastun välittömästi munaskuitani myöten, niin saatan ehkä harkita sinkkustatuksesta luopumista. Tarkoituksellisesti en yritä naista löytää.
kun haaveilen nykyään vaan sellasista miehistä ketä mä en varmaan ikinä voi saada :( kuten esim komeista italiaanoista yms. No enmä kovin kauaa kyllä sinkku oo ollutkaan....
Koska niin useat Suomalaiset naiset ovat niin kenkkumaisia, ja yrittävät olla puolijätkiä (joo, useat jätkät ovat nössöjä ;o)
Olen matkustellut todella paljon ympäri maailmaa (ja seurustellut monen ulkomaalaisen naisen kanssa) enkä ole missään muussa maassa nähnyt niin röyhkeitä ja sikamaisia naisia kuin suomessa.
Pieninä esimerkkeinä vaikkapa mainittakoon niin useasti kuultu "painu vi**uun"-kommentit jos yrittää mennä kohteliaasti keskustelemaan. Tai vaikkapa vastaamatta jättäminen treffipalveluiden yhteydenottopyyntöihin (kyllä, kokeilkaa suomalaiset miehet ulkomaalaisia treffipalstoja, sieltä saa KOHTELIAAN vastauksen jokaiseen viestiin, oli vastaus sitten kielteinen tai myönteinen).
Lisäksi erittäin monet suomalaiset naiset ovat lihavahkoja, eivätkä osaa pukeutua naisellisesti saati seksikkäästi.
Nykyään poikkeuksetta kun kadulla tulee sydämen pysäyttävä nainen vastaan joka on upeasti pukeutunut, paljastuu tämä ulkomaalaiseksi. Ja juttuakin saa heti aikaiseksi ilman röyhkeitä kommentteja.
Suosittelen kaikille muillekin suomalaisille miehille, joskus se ruoho on vihreämpää aidan takana..
Ja niille jotka vetävät tästä herneen nenäänsä, kyllä. Suomalaiset miehet eivät TODELLAKAAN ole täydellisiä, mutta tutustukaapa vaikka Japanilaisten miesten käytökseen niin osaatte suhteuttaa asioita...
Vastaamatta jättäminen treffipalveluiden yhteydenottopyyntöihin ei mielestäni ole vielä luokiteltavissa sikamaisuudeksi tai röyhkeydeksi. Ennemminkin se on epäkohteliaisuutta.
Mitä tulee tuohon painu-vittuiluun, niin en voi kun ihmetellä. Minkä ikäisissä ja tyylisissä naisissa tätä esiintyy? Ymmärrän että jotkut teinitytön saattavat käyttää tätä sanontaa, mutta muuten en usko että se kovin yleistä. Ei ainakaan omassa tuttavapiirissä tuntemattomille jutustelijoille suoralta kädeltä vittuilla. Jos joku tulee jankkaamaan eikä kohteliasta puhetta ymmärrä niin silloin joskus joutuu tukeutumaan kovempiin sanoihin, mutta sekin hyvin harvoin kuultua.
Ehkä vika onkin sinussa?
Miksi olen sinkku? En tiedä, mutta kun minulta kysytään miksi en seurustele niin tapanani on vastata: "kun yksin ei voi seurustella" ja yleensä jatkokysymyksiin "en tiedä, kysy niiltä naisilta"...
tää oli ihan sikahyvä. Yksin ei voi seurustella..
Taidankin vähän muokata tätä ja ottaa itselleni, kun seuraavaksi kysytään, niin taidan vastata: seurustelenhan minä -itsekseni.
Kaikki tapaamani VAPAAT naiset ovat olleet lyhyeksi hiuksensa klanineita, miesten vaatteisiin pukeutuneita femakoita, naisellisuus täysin hukassa.
Sitten jos olen tavannut jonkun hiukan naista muistuttavan suominaisen niin jossakin vaiheessa on paljastunut että sillä on liuta molopäämukuloita joille elättäjää olikin etsimässä.
Joka asiassa sitten kersat menee miehen edelle ja mies on ajateltu kuin palvelukoiraksi ja elättäjäksi
- ei kiiitos.
Ulkomailla olen tavannut naisellisia naisia ja menenkin hakemaan itselleni vaimon , raha ei ole este.
Tällä hetkellä työni vain on .
Itse olen siis 21 v nainen, ja jos se itsestäni olis kiinni niin en todellakaan olisi sinkku vaan seurustelisin onnellisesti. MUTTA kun ei ole sitä poikaystävää siunaantunut. Olen siis olosuhteiden pakosta sinkku ja voin rehellisesti sanoa että inhoan joka hetkeä! Toivottavasti tätä sinkkuutta ei kestä enää kauaa, sillä en todellakaan enää jaksaisi tätä yksinolemista. Rakkauden kaipuu on suuri.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti sellainen yleinen sinkkuuden ihannointi, kun niin monet hehkuttavat että on ihanaa olla sinkku ja plaa plaa plaa... Harvoin otetaan huomioon, kuinka paljon meitä sinkkuuttaan inhoavia on. Olen aina ihmetelly sitä, miten rakkauden löytäminen on joillekin niin helppoa ja joillekin taas niin hemmetin vaikeaa. On se niin väärin.
Sellaiset herkät tyypit, jotka osaavat ihan oikeasti välittää toisesta, kaipaavat rinnalleen toista samanlaista. Ei-niin-herkillä tyypeillä valinnanvaraa on enemmän, ja suhteita muodostuu nopeammin. Vaikka molemmat osapuolet ovatkin tyytyväisiä, pohjimmiltaan nämä suhteet eivät ole läheskään yhtä vahvoja kuin mihin herkkikset pystyvät.
Jos tämä nyt yhtään osui kohdalle, on asiassa jotain positiivistakin. Nopeus ei korvaa laatua... itse herkkiksenä olen sinkku vaikka tappiin asti jos ei toista samanlaista löydy.
Ei se ole niin helppoa kuin nuorempana kumppaninkaan löytäminen. Nykytrendi suosii nopeita ja kuluttavia suhteita elikkä pikaisesti eteneviä ym. Kuitenkin jossain sisimmässä takoo ajatus siittä että haluaisi toisen olevan ihastunut minuun sisimpäni vuoksi..ei sen minkä maailma näkee.
sitten kun kuviossa on aina mukana myös nämä lapset joita syvästi rakastan..hyvää ei helpolla löydy vaikken elättäjää kaipaakkaan.
En ole koskaan seurustellut, yhden yön juttuja on kuitenkin ollut. Jotenkin onnistun "sabotoimaan" jutut jo alkuun.
Aina löytyy syitä, miksen voisi seurustella tämän naisen kanssa. Ehkä minulla on jonkinlainen parisuhdekammo. Tunnen nimittäin aina haikeaa helpotusta, kun onnistun välttämään suhteen alkamisen :/.
ja mennä, kuten itse tahtoo. Olen kaunis ja haluttua seuraa miehille. En vain ole koskaan löytänyt miestä, kenen kanssa haluaisin jakaa elämäni. Vapaus ja riippumattomuus ovat hienoja asioita. Olen huomannut, että oikeasti haluan olla yksin. Parempi näin, kuin huonossa parisuhteessa.
Olisi kamalaa herätä aamulla ja joutua PUHUMAAN jonkun kanssa. Olen tottunut viimeiset 20 vuotta olemaan ensin puoliunessa ja sitten syvissä mietteissä aamun ensimmäiset pari tuntia, enkä voi kuvitella sellaista miestä, joka saisi minut tästä rutiinista luopumaan.
Olen nyt ollut reilu kaksi vuotta itsekseni, sitä ennen täysi-ikäisyyden saavutettuani aina parisuhteissa. Ikää on kolmen-neljänkympin väliin. Ei lapsia.
Minulla on ihana ikioma koti, paljon ystäviä, rakkaita läheisiä (koira kuuluu myös näihin), mielenkiintoinen työ ja talous kunnossa. Tähän kuvioon en halua miestä, ellei hän pysty lisäämään minun onnellisuuttani ja minä hänen.
Kompromissisuhteissa en näe mitään järkeä, sillä elämä on erinomaisen hyvää itsekseenkin.
Uskon kuitenkin siihen, että joku päivä, kun vähiten sitä odotan, kohtaan sen minulle oikean miehen. Siihen asti nautin siitä mitä minulla on nyt =)
että minä sinulle mitään puhuisin moneen tuntiin, enintään murahtelisin :D
mutta itseäkin jo ihmetyttää, sillä olen, hyvännäköinen, naisellinen, tyylikäs, menestynyt, koulutettu, huumorintajuinen, mutta perheenperustamisvaihekin on jo mennyt ohi...
Tosin en ole moneen vuoteen juurikaan käynyt enää viihteellä, mutta työelämässä tapaan muutenkin ihmisiä ja kiinnostaviakin miehiä, mutta kaikki tietty jo varattu. Itseasiassa olen jo pari vuotta hyväksynytkin tämän, että jään yksin, ehkä kohtalonkirjassani näin lukeekin.
se että naisten taholta on tullut ns. p*skaa niskaan. En viitsi enää yrittää, antaa naisten olla, olen jo tottunut elämään yksin.
Onni onnettomuudessa on se, että isäksi asti en ole päässyt, joten ei tarvitse elareita maksiskella. Niin pahaan nesteeseen en ole vielä joutunut, ja näyttääkin siltä ettei koskaan tarvitsekaan.
vastauksia lukiessa...
Itse olen sinkku siksi, että erosin puoli toista vuotta sitten, eikä korvaavaa naista ole löytynyt. En todellakaan etsimällä ala etsiä jotain joka huolisi minut. Ja onhan sinkku elämä ihan jees ---> ihana vapaus tehdä ihan mitä vaan.
koska, olen vielä 23-vuotiaana liian tyhmä seurustelemaan
olen sinkku koska nautin siitä. en edes kuvittele ryhtyväni KOSKAAN parisuhteeseen.
ns kaukosuhdetta olen joskus harrastanut ja se on suht siedettävä vaihtoehto verrattuna siihen tilanteeseen kun arvon kumppani käy hermoille joka ikinen päivä ja yö.
Huomaa että aika monet ovat jollain tasolla katkeroituneita ja loppujen lopuksi pettyneitä omaan sinkkuuteensa. En väitä, etteikö mustat ajatukset roikkuisi joskus munkin pään yläpuolella. Itse asiassa tälläkin hetkellä on aika ankea olo. Kun juttu toisensa jälkeen menee pieleen, ei voi olla ajattelematta että itsessä on jotain vikaa.
Voisin koittaa selittää omaa sinkkuuttani tällä klassisella "olen niin itsenäinen ja vahva naiseksi", mutta en enää usko siihen itsekään. En väitä etteikö tämä olisi mahdollista. Mikään maailman selitys ei auta siinä vaiheessa, kun on yksin. Koska olen sitä mieltä että ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Jos joku on tyytyväinen elämäänsä sinkkuna, on se musta aivan mahtava juttu. Mä en kuitenkaan halua loppuelämääni yksin viettää.
Vielä vähemmän tässä tilanteessa auttaa kavereiden ihmettely omaan sinkkuuteen. "Kun sä olet niin mukava ja nätti niin miksei sulla ole ketään!" En voi sitä tietää. Mutta kun katselee muita sinkkuja, voi ehkäpä päätellä jotain yleispätevää: ihmiset antaa toisilleen välinpitämättömän kuvan ihan varmuuden vuoksi etteivät joudu pettymään. Ja jos kerran näyttää tunteensa, otetaan se vittuiluna tai kusetuksena. Ikävä kyllä tää pitää paikkaansa monen kohdalla.
Olen seurustellut aikanaan nelisen vuotta ja erosta on jo muutama vuosi, niin alkaa tämä tilanne pikkuhiljaa kypsyttämään. Mutta ei auta muuta kuin toivoa, että kyllä tämä tästä joskus paremmaksi muuttuu. Muutenhan olisi aivan turha edes jatkaa...
Kun ei ole oikea mies tullut vastaan. Ja tietenkin sekin vaikuttaa asiaan kun aina olen vain kotona enkä koskaan tapaa miehiä missään - eihän ne tänne kotiin kävele. Lisäksi olen tietysti aika ujo. Ja tietenkin kun on lapsia niin moni mies juoksee karkuun viimeistään siinä vaiheessa kun kuulee asiasta. Siinä niitä syitä jonkin verran ; )
Kun on läski ja omistaa kroonisen sairauden, niin vientiä ei pahemmin ole. Miehiä kavereina minulla on elämäni aikana ollut vaikka kuinka paljon, mutta olen kai aika vastenmielinen, kun ei kelpaa. Tosin, ei minullekaan mikään toffelisankari kelpaa, eli miehenkin pitäisi olla vahva ja osata pitää puolensa.
Elan sinkkuna koska en ole viime aikoina loytanyt miesta kenen kanssa tuntisin oloni hyvaksi. Olen myos erittain valitseva enka tunnu pitavan kenestakaan. Olen myos hyvin tunnollinen ja vaadin itseltani paljon. Siksi kai vaadin vastapuoleltakin vahintaan yhta paljon - eli liikaa. Olen sinkku myos koska talla hetkella olen sita mielta etta pikku hassuttelu vaan saa aikaan ongelmia ja morkkiksen, ja siksi odotan sita joka saa polvet tutisemaan - ja tiedan etta se tulee viela eteen :-)
olen ruma.
rumia ihmisiä ei ole olemassa. ulkonäkö on aika toissijainen juttu. ei kukaan kumppania valitse ainoastaan ulkonäön perusteella. moni kakku päältä kaunis, kyllä se luonne on paljon tärkeämpi juttu.
jos joku haukkuu rumaksi niin taas toinen kehuu nätiksi.
kyllä kauneus on hyvin pitkälti katsojan silmissä.
koska olen päättänyt elää sinkkuna loppuelämäni.
olen nääs oivaltanut, että seurustelut ja tämmöset on lähinnä silkkaa murhaa, ei siitä loppujen lopuksi tulis mitään. ei vaan jaksa, on niin hapokasta ettei jaksa. toinen syy on se, että mulla on paljon parempaa ja hyödyllisempää tekemistä kuin haaskata elämäntynkääni täysin turhanpäiväiseen rakkauteen.
eihän me 170 senttiset jätkät mitään naisia muutenkaan saatais...
osittain omasta halusta mutta myös siksi ettei kukaan tällaista naista huoli muuten kuin sänkyseuraksi-kun pitäis olla täydellinen että kelpais tyttöystäväksi.Ei saa olla vammainen millään tavoin,työelämässä pitäis olla,hyvä ulkonäkö,pitäis haluta perustaa perhe,ei saa olla eläimiä,pitäis olla urheilullinen jne.
No ei mun maailma kaadu sinkkunakaan vaikka kyllä oman rakkaan kaipuu on kova&mieluummin seurustelisin.
On tullut ylipainoa, jäänyt koulut kesken, velkaa liikaa, ajan vanhalla autolla, paskaduuni, elämä vituttaa, alkoholiongelma(no ei ongelma mulle).
Eli siis kaikki mitä on yrittänyt ja nuorempana haaveillut on muuttunut paskaksi, veloiksi, ja mikään ei ole onnistunut, ei edes ne muutamat suhteet joita on ollut.
Mitä siinä sit tekee, käpertyy omaan pikku (ylihintaiseen)vuokra asuntoon ja vetää lauantaina päiväkännit ja tilittää tänne omaa kurjuuttaan.
Painan suunnilleen saman verran kuin 3 pituistani (180 cm) mallityttöä yhteensä. Ei tämmöistä ihrasäkkiä kukaan ikäiseni nainen halua viereensä, vaikka olisin kuinka mukava tyyppi tahansa. Jollekin yksinäiselle vanhukselle voisin kelvata juttukaveriksi, mutta muuhun ei ole saumoja.
Mutta eipä se mitään. Viihdyn oikein hyvin yksin. Olen minä aikoinaan ollut useamman vuoden avoliitossa, joten ei minulla ole enää mitään kokemattoman pojun pakonomaista tarvetta löytää naista.
Lähivuosien tavoitteena on pudottaa 50 kiloa painosta terveyssyistä. Ehkä sen jälkeen ilkeää lähteä naisiakin katsastamaan.
Parastapa tehdä vaikutus naiseen on kertoa olevansa peräkammarin poika ja amiksen käynyt muurahaistyöläinen jonka vuosiansiot ovat alle 20 000€.
en koe että tyrkyttämistämistä miellyttävä ja tuntuu todella oudolta että mun pitäs yrittää. En oikeasti halua olla ihmisten ilmoilla koska olen tylsä ihminen. En usko että kukkan haluaisi olla seurassani. Ryyppään yksin kotona ja tuntuu etten varmasti tule enää koskaan pariutumaan. Olen siis mies että minunhan pitäisi juuri yrittää ja tehdä kaikkeni että saan, mutta kun ei kiinnosta.
Ne kolme naista vuodessa, joille koen pakottavaa tarvetta mennä juttelemaan orastavan, melkein aina molemminpuoleisen(!) katseidenvaihdon jälkeen, osoittautuvat säännöllisesti varatuiksi ja käteen jää vain hetken mukava juttelutuokio.
Ne tavallisemmat tytöt taas... kai niissäkin voisi joku kiva olla, mutta tutustumatta ei oikein tiedä kuka olisi juuri se sopiva, johon kannattaisi tutustua. 'Ehkä'-tuntemuksia herättävät tytöt ja ne, jotka osoittavat oma-aloitteisesti kiinnostusta, ovat aina eri henkilöitä. Pyydä siinä sitten ketään deiteille...
Ei se oo helppoa, vaikka olisi itse miten fiksu ja komea ja toimeentuleva ja täydellinen jne. Kun etsii kumppania josta ei tarvitsisi ajatella 'kyllä mä paremmankin saisin jos niitä olisi vielä vapaana', niin valinnanvara käy todella vähiin ja sinkkuelämä on ihan looginen seuraus.
Siksi että viisi edellistä miestä, johon olen tutustunut, ovat kaikki halunneet pelkkää seksiä ja kammoksuneet sitoutumista. Ja minä taas en kenekään vakipanoksi halua alkaa...
Vaan siitä että kelpasit niille miehille panoksi MUTTA et tyttöystäväksi. TOTUUS. Sitoutumiskammolässytys on vaan keinosi käsitellä totuutta jonka kiellät. TOTUUS on kuitenkin olemassa.
en kait sit kelpaa kenellekkään...
välil on jotain juttua jonkun kanssa mut sekään ei sitten syystä tai toisesta toimi.
oon kyllästynyt olemaan yksin kaipaan jonkun vierelleni
toi on hyvä kysymys..?? tietäspä ittekki vastauksen :D heh!!!
- ei oo ehkä tullu vastaan vielä sitä joka veis jalat alta
olen liian nirso. ei ole tullut vastaan ketään jalat alta vievää -tyyppiä. liian vaativako sitten?
-Liian lyhyt
-Liian laiha
-Liian arka
-Liian ujo
-Liian KOKEMATON.
Olenkin yrittänyt keksiä elämääni muuta sisältöä kuin naiset. Esimerkiksi kalastus, kirjallisuus ym.
Enää ei vaan jaksa yrittää. Vituiks menee.
siksi olen sinkku kun ei oo vaan osunu oiketa kohalle,kun ne joista olisin kiinnostunu nii ne eivät ole minusta ja jotka ovat minusta niin niistä en ole,oon vähä nirsoki ettei iha kuka vaa kelpaakaa vaikka onhan sitä vaikka minkälaisia käyty jo läpiki.
Olen outo
Olen sinkku, koska nykyisessä elämäntilanteeseeni ei mahtuisi sitoutumista ja yhteisiä iltoja. Villiä ja vapaata yliopistossa!
olen sinkku