Ollaan rakkaani kanssa seurusteltu liki vuosi ja meillä on aivan mahtavaa yhdessä. Elämää on nähty sen verran kumpikin, että tiedetään meidän jutun olevan jotain ainutlaatuista. Nautitaan elämästä ja toisistamme avoimesti ja turhia stressaamatta. Elämän suurissa asioissa ollaan samoilla linjoilla.
Ollaan lähes yhtä hullaantuneina toisiimme kuin ihan suhteen alkuvaiheessakin. Mutta nyt mua on alkanut pelottamaan, että miten selvitään ja jaksetaan rakastaa toisiamme tämän alkuhuuman jälkeen. Miten se onnistuu? Mihin kaikkeen pitää keskittää voimavaransa?
Minulla on takana monia monia lyhyempiä suhteita, mutta vain yksi nykyistä pidempi. Nyt mun elämässä on oikeasti mies, jonka kanssa haluan loppuelämäni jakaa.
Yksi merkki siitä, että alkuhuuma on kääntymässä arkeen, on jo havaittavissa - olen alkanut jälleen "nähdä" paremmin myös muita miehiä. Yhteen olen pelottavaa vauhtia ihastumassa. Mutta mulla ei ole syytä ihastua keneenkään toiseen, koska rakastan omaa kultaani!
Oma mieheni rakastaa minua, hellii ja huomioi. Silti muilta miehiltä saadut huomionosoitukset tekevät hyvää - varsinkin tuon ihastumiseni suunnalta.
Minua pelottaa suhteen arkipäiväistyminen ja siihen päivä päivältä enemmän sitoutuminen. Kertokaa suhteissa onnistuneet, miten seuraavaan vaiheeseen selvitään.
Ollaan lähes yhtä hullaantuneina toisiimme kuin ihan suhteen alkuvaiheessakin. Mutta nyt mua on alkanut pelottamaan, että miten selvitään ja jaksetaan rakastaa toisiamme tämän alkuhuuman jälkeen. Miten se onnistuu? Mihin kaikkeen pitää keskittää voimavaransa?
Minulla on takana monia monia lyhyempiä suhteita, mutta vain yksi nykyistä pidempi. Nyt mun elämässä on oikeasti mies, jonka kanssa haluan loppuelämäni jakaa.
Yksi merkki siitä, että alkuhuuma on kääntymässä arkeen, on jo havaittavissa - olen alkanut jälleen "nähdä" paremmin myös muita miehiä. Yhteen olen pelottavaa vauhtia ihastumassa. Mutta mulla ei ole syytä ihastua keneenkään toiseen, koska rakastan omaa kultaani!
Oma mieheni rakastaa minua, hellii ja huomioi. Silti muilta miehiltä saadut huomionosoitukset tekevät hyvää - varsinkin tuon ihastumiseni suunnalta.
Minua pelottaa suhteen arkipäiväistyminen ja siihen päivä päivältä enemmän sitoutuminen. Kertokaa suhteissa onnistuneet, miten seuraavaan vaiheeseen selvitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rakkaudella siitä arjesta selviää. Suhde kehittyy alkuhuuman jälkeen intohimosta rakkauteen, jos rakkautta ei ole, suhde ei voi kehittyä eikä selviytyä. Suhteen onnistuminen on myös sitoutumisesta kiinni, jos sitoutuu rakastamaan toista ja yrittämään, suhde voi onnistua niin ylä- kuin alamäissä. Näin minä ajattelen asiaa.
En osaa sanoa, mihin pitää keskittää voimavaransa suhteessa. Itselläni palaset loksahtivat kuin itsestään kohilleen nykyisessä suhteessani, joka on kestänyt seitsemän vuotta. Sitä ennen seurustelin pari vuotta, ja asuin melkein vuoden yhdessä, toisen miehen kanssa. Tämä on vasta toinen suhteeni ikinä. Ja hyvin on mennyt :)
Jos haluat viettää loppuelämäsi tämän miehen kanssa, koita pitää hänestä kii. Pyri olemaan paras mahdollinen tyttökaveri, saat takaisin sen minkä annat. Sitoudu häneen ja suhteesenne, pyri asettamaan suhteenne muiden asioiden edelle. Ja älä pelkää ihastumista, sitä sattuu ja tapahtuu. Tärkeintä on, ettet tee asialle mitään.
Kiitos kannustavasta vastauksesta ja viisaista sanoista.
Rakkautta meillä löytyy toisiamme kohtaan - päivä päivältä enemmän. Taidan vain jälleen kerran pelätä sitoutumista - se on niiiin iso asia ja päätös.
Mutta haluan elää tämän miehen kanssa loppuelämäni ja olla hänelle paras mahdollinen tyttöystävä, ilo arjessa ja juhlassa, rakastaja, sielunkumppani, tukija - nautin siitä. Ja ihastumiselleni en aio tehdä mitään.
Kiitos.
nyt silmät kiinni mahdollisen ihastuksen suuntaan ja silmät koilliseen kohti sulomiehesi komeita kasvoja ! Älä rasita suhdettasi kolmannella pyörällä, siitä ei seuraa kuin harmia. Älä kerro tästä ihastuksestasi, se on SINUN ongelmasi, joka SINUN on ratkaistava yksin. Suhteet poikki tähän kolmanteen osapuoleen, ole niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Tunteesi viilenevät kyllä, kun et näe tätä henkilöä. Miesystävääsi sinun ei kuulu rasittaa kolmannella pyörällä, se ei ole hänen asiansa eikä kuulu hänelle.
Ihastukset rikkovat suhteita, melkeinpä yhtä pahasti kuin varsinaiset pettämiset. Suhde on luotu kahta ihmistä varten, kolmen ihmisen suhde on vain kärrynpyörä, josta on vain yksi tie ulos: ero. Siispä keskity omaan mieheesi, hänen erityisiin piirteihinsä ja lahjoihinsa, joita vain hän voi sinulle antaa.
Olosuhteiden pakosta en voi olla näkemättä ihastustani. Mutta toki voin opetella viileämpää suhtautumista hänen suuntaan...
Kiitos, että korostit, ettei ihastumisesta kannata kertoa. Se on todellakin minun ongelmani ja minun on siitä yli mentävä. Liian usein haluaa olla avoin ja rehellinen rakkaalleen aivan kaikesta, mutta tällaisista turhanpäiväisistä ihastumisista ei todellakaan taida kannattaa puhua.
Kiitos sinulle.