Omaisuus jakoon

Onko avioehtoa? Jos ei, niin kaikki puolisoiden omaisuus lasketaan yhteiseen pottiin ja lopputuloksena tavoitellaan kummallekin puolikasta yhteispotista. Sen mukaan puolisolla on oikeus osuuteensa irtaimistostakin, ne siis kartuttavat yhteispottia. Ja se, jolla on enemmän, maksaa tasinkoa sille, jolla on vähemmän.

Lyhyissä liitoissa edelläesitettyä voidaan sovitella, ettei lopputulos olisi kummankaan kannalta kohtuuton. Kuinka pitkä on teidän lyhyt liittonne?

Tuli vaan mieleen, että jos isot asiat kuten asunto ja autot on jo jaettu, niin irtaimisto tuskin on niin arvokas, että siitä kannattaisi kummankaan käräjöimään lähteä. Ellei satu olemaan huippuantiikkia tms.

Ja löytyyhän sitä lakitekstiäkin, avioliittolain muodossa tuolta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234?search[type]=pika&search[pika]=avioliittolaki

Oletan ettei teillä ole avioehtoa... ehkä jos avioidut joskus toiste sellainen tulee olemaan...

Teillä on avio-oikeus toistenne nettovarallisuuksiin (omaisuus miinus velat), se ei muuta omistussuhdetta. Eli, jos sinulla on omistuksessasi kaksi televisiota... ei sinun tarvitse antaa toista niistä osituksessa exällesi vaikka hän vaatisikin.

MUTTA, ne kaksi televisiota ... ja kaikki muukin omaisuutesi korottaa nettovarallisuuttasi, ja velkasi sitä alentaa (yhteinen omaisuus ja velat ovat ko. laskelmassa 50/50). Sillä ei ole merkitystä, milloin olet omaisuutesi saanut tai ostanut.

Avio-oikeus tarkoittaa, että "köyhempi" voi vaatia "rikkaammalta" puolisolta osituksessa tasinkoa... sitä maksettava niin paljon että nettovarallisuudet saadaan tasattua. Tasinkoa maksava voi päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaa, vaikka kahdella televisiolla vaikkei hän niitä tahtoisikaan.

Ositusmatematiikassa muuten negatiivinen nettovarallisuus on aina nolla... vaikka velkaa olisi miljoona ja omaisuutta kaksi euroa.

Ja sitten se poikkeus... Avioliittolaissa 103b pykälä (liitän tähän loppuun).

Avioeron ositusta voidaan sovitella, ja yksi perustelu sille on lyhytkestoinen avioliitto. Aikarajaa ei laissa ole, mutta oikeuskäytännössä sitä on ainakin alle 2 vuotta kestänyt liitto.

Käytännössä te sovitte, että nyt ositetaan kuin teillä olisi avioehto...eli tasinkoa ei tarvitse laskea eikä maksaa. Ellei se toiselle sovi, kerro että hänen sitten haettava ositukseen oikeuden määräämää pesänjakajaa ja sinä tulet vetotamaan sovittelupykälään...

**********************

103 b § (16.4.1987/411)

Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:

1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;

2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;

3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.

Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.

aikoinaan yhteen muuttaessamme kummallakin oli valmis koti . yhteiseen kotiimme jätettiin suurin osa mun tavaroita jotka oli silloin parempi kuntoisia. no tässä vuosien kuluessa nekin on hävitetty ja tilalle tullut uusia jotka nyt eron tullessa ovatkin yhtäkkiä miehen omaisuutta koska hän on järjestelmällisesti laittanut kaiken omiin nimiinsä ja hän on säilyttänyt kuittejakin mitä minä hölmö en tehnyt. kuvittelinhan että tässä nyt ollaan elämän loppuun asti. toisaalta mun tienestit on mennyt kaikki talous ym maksuihin joten minulla ei ole juuri ollutkaan varaa ostella mitään. jäi vain velkaa. tiedän kyllä aika pitkälti mihin mulla olisi oikeus, mutta en ala käräjöimään noista romuista, siihenhän se raha ja voimat menisikin. ei ole sen arvoista. käytän mieluummin ne rahat uuden kotini valmistamiseen.
noin viikon kuluttua olen muuttamassa pois ja aloitan elämäni vielä kerran uudestaan ja tyhjästä
voin sanoa 100 % varmuudella että ei koskaan , milloinkaan enää yksikään mies ei vie minulta nuppineulaakaan, se on saletti. eikä muuta kattoni alle, päin vastoin, tulen itse ottamaan irti kaiken minkä voin ja saan.
olen jo päälle viisikymmentä ja menee pitkään ennenkuin koti on ns valmis mutta joskus sekin päivä vielä koittaa

Jos sinulla on kuitit ostamistasi huonekaluista ja muusta irtaimistosta, olet niiden esineiden oletettu omistaja. Sen kun vain otat omasi ja lähdet! Miehesi ei voi saada ositusta toteutettua näiden esineiden osalta muuten kuin hakemalla pesänjakajaa, mitä hän tuskin tekee, jos enää käytetyt huonekalut ovat jaettavana. Jos miehesi nimittäin hakisi pesänjakajaa, voisit tehdä sovitteluvaatimuksen, joka suurella todennäköisyydellä menestyisi. Sen seurauksena ositus toteutettaisiin niin kuin teillä olisi ollut avioehto eli kumpikin pitää omistamansa omaisuuden.