Tällaisia naisia miehet kammoksuvat: Olen itsenäinen eli tulen omillani toimeen. Pukeudun hyvin, meikkaan hillitysti joka päivä ja laitan hiukseni. Olen aina huoliteltu kun astun asuntoni ovesta ulos. Luonteeltani olen kiltti, auttavainen, en riitele enkä räyhää. Omaan hyvät käytöstavat ja keskustelutaidon. Olen huumorintajuinen. Kotini on viihtyisä ja viihdyn paremmin kotona kuin ravintoloissa. Olen uskollinen ja arvostan sitä piirrettä muissakin. En pidä siitä, että parisuhteessa elävät harrastavat syrjähyppyjä. Eli sisaret hyvät, jos olette kaltaisiani älkää ihmetelkö miksi olette yksin - meillä ei ole kysyntää, olemme kai liian tylsiä. Olemme hyvän elämämme vankeja...näin se vaan on.
OLEN MIESTEN KAMMOKSUMA NAINEN
Luotuko yksin elämään?
745662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Itsenäinen tahtoo nykyään olla synonyymi nutturapäiselle vittupäälle joka heittää asunnosta pihalle heti jos kaikki ei ole ruusuilla tanssimista.
niin miksipäs ei heittäis, jos kaikki menee päin puuta.
Luulen silti, et mieskin osaa oma-aloitteisesti lähteä, jos ei suju, mut kaikista mieluiten pitäisin kyllä ovet auki miesten tulla tai mennä. Mut luulen, ettei ne sillä silti tulis, vaikka kutsuis.
Olet kuin ilmetty minä. Paitsi, että olen mies. Ok, en myöskään meikkaa tai laita hiuksiani. :) Joskus saatan kyllä väitellä...mutta en laske sitä riitelyksi.
Onko oikeasti kyse siitä, että miehet kammoksuvat sinua, vai pidätkö vain rimaa korkealla?
Ei rima liian korkealla ole, ainoastaan kaltaiseni toivoisin löytäväni sillä en usko väitteeseen, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Itse asiassa tuon tiedän kokemuksesta, että sellainen suhden ei toimi.
Ajatteletkin vielä samoin. :) Olen myös huomannut, että on hankala löytää kaltaistani naista, jonka kanssa voisin todella nauttia elämästä.
Niin, olen jo vuosia sitten hyväksynyt yksinäisyyteni ja nykyään, vaikka etsinkin kumppania, en enää etsi kovin päättäväisesti tai ahkerasti. Tällaisessa tilanteessa on hankala ymmärtää, että jos on oikeasti olemassa jokin korkeampi voima ja kohtalo, niin mitä ihmettä olen tehnyt ansaitakseni tämän?
Onneksi olen agnostikko.
Niin - epätoivoisena ei pidä tietään kulkea, mielummin silmät avoimina ja tuntoaistit herkkinä *hymy*. Mielenkiintoista ja mukavaa havaita, että on olemassa samoin ajattelavia/tuntevia/kokevia ihmisiä, en siis olekaan kalkkis vaikka 47v mittarissa on *nauraa*.
Et ole yksin, Suomessa on meitä kymmeniätuhansia.
Voi olla että syy sinkkuuteemme on siinä että emme osaa osoittaa kiinnostusta vastapuoleen tarpeeksi selvästi, olemme liian varovaisia, epäluuloisia emmekä halua nopeita hätiköityjä juttuja ja sitten haluamme jotain myös takaisin jos annamme sympatiaa...
Niin Caaleppi, näinkin asia on.
Voisin rakastua kaltaiseesi naiseen. Mutta kohtaamisemme vaatisi todella onnekasta sattumaa.
Voittehan te vaihtaa email-tiedot tälleen virtuaalisesti ja sopia treffit?;)
"Mutta kohtaamisemme vaatisi todella onnekasta sattumaa."
Sattumaa ei ole olemassakaan. Se on kohtalo joka sen määrää kohtaatteko koskaan.
Uskon siihen, että jokaiselle on luotu vastakappaleensa, mutta se kohtaavatko he koskaan voi olla utopiaa - valitettavasti.
Kiitos Anja:) Niin, tuollainen voisi olla yksi vaihtoehto, mutta aina on olemassa riski että vastaaja ei olisikaan alkuperäisen viestin lähettäjä, näillä sivuilla kuulema paljon häiriköitä ja kiusantekijöitä.
Kuten tuossa aikaisemmin mainostin, ei ole muuta mahdollisuutta kuin kohtaaminen sattumalta. Minä en etsi aktiivisesti kumppania, enkä lähde treffeille. Olen tyytyväinen elämääni yksin. Jos joku saa vietyä jalat alta ensi tapaamisella, niin saatan muuttaa mieleni.
En kommenttejani tänne laita sen vuoksi, että tätä kautta etsisin mitään. Tämä on minulle kanava vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä, todellinen elämä on elävässä elämässä.
Niin, tuollainen voisi olla yksi vaihtoehto, mutta aina on olemassa riski että vastaaja ei olisikaan alkuperäisen viestin lähettäjä, näillä sivuilla kuulema paljon häiriköitä ja kiusantekijöitä.
Elämässä on aina riskejä, eli siis et ole ihan pelkästään kaikkea mitä sanoit, vaan ensimmäiseksi, kun joku ehdottaakin jotain järkevää, niin laitat vastaan. Onhan noita mahdollisuuksia karsia nämä häiriköt pois ja nähdä julkisella paikalla. (=kävelee pois, jos väärä tyyppi)
(tarkoitan vain tällä sitä, että älä ihmettele miksi olet yksin, jos heti kun olisi joku mahku nähdä joku joka kiinnostunut sinunlaisestasi, niin tyrmäät sen,-peilistä löytyy paljon asioita)
Sattumaa ei ole olemassakaan. Se on kohtalo joka sen määrää kohtaatteko koskaan.
Kohtaloa ei ole olemassakaan, ainoastaan teitä mitkä ihmiset itse valitsevat.
Hehe...ihan "eläviä, oikeita ihmisiä" ne siellä nimimerkin takanakin olevat ihmiset ovat.;)
Tekstissäni luki "elävä elämä" eikä "elävä ihminen". Ihan kiva, että kommentoit, mutta kannatata lukea viesti huolella mihin kommentin antaa *hymy*.
Pidän tätä keskustelukanavaa samanlaisena milipiteidenvaihtopaikkana kuin esim. lehtien yleisönosaston kirjoituspalstoja.
se kysynnän puute noista ominaisuuksista johtuu yhtään sen enempää kuin tämän palstan miesten yksinäisyys johtuu siitä, että he ovat "kunnollisia" ja "uskollisia" jne. Itse voisin ehkä pitää sinusta, mutta sain jotenkin tuosta pukeutumispainotteisuudesta hiukan kireän trendijuppi vaikutelman. Siisteys on hyvä asia, mutta jos nainen on jatkuvasti meikattu ja hienoissa vaatteissa, niin minulle ei tule kotoisa olo. Ulkonäkö varmasti vaikuttaa monilla.Itse esim. toivon, että nainen on selvästi itseäni lyhyempi. Huumorintaju ja keskustelutaito taas riippuvat siitä millaisen ihmisen kanssa on vuorovaikutuksessa. Oma maku ihmisten suhteen on myös tärkeää. Toiset jatkuvasti rakastuvat persläpeihin ja sitten vinkuvat siitä kuinka kaikki miehet tai kaikki naiset ovat p...stä.
Kiitos sinullemoommentistasi. Toivon kuitenkin, että lukisit tekstini ajatuksella ja ajan kanssa. Lukiessani vastaustasi tuli tunne, että ole tlukenut sen hieman "puolihuolimattomasti" tai sitten en osaa ilmaista asioita tarpeeksi selvästi. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon en sinänsä usko niin paljon kuin edelliseen, koska kuitenkin muut vastanneet ovat tekstin ymmärtäneet.
ainakaan minä en ole "tylsä", mutta kun en kikattele ja ole koko ajan "viihdyttämässä" miestä, olen silti miesten mielestä tylsä...
Katsokaapa minkälaisilla naisilla on baareissa ym. vientiä.. niillä jotka ovat koko ajan suuna päänä menossa ja touhussa mukana, "osaavat bailata" ja flirttailevat kaikille.
"Katsokaapa minkälaisilla naisilla on baareissa ym. vientiä.. niillä jotka ovat koko ajan suuna päänä menossa ja touhussa mukana, "osaavat bailata" ja flirttailevat kaikille."
Eikös tuo päde miehiinkin?
Molla kyllä kavahtaa - YÖK, juuri noita supliikkimiehiä! Muista naisista en tiedä.
Minä saan osakseni vain mielenvikaisia, pettäviä, alko-huume-tupakki-kermaperse-plösöjä jotka vaativat kaiken mutta joille ei mikään riitä.
kun se totutts on itselle niin mukava kuulla: "olen ITSENÄINEN ja miehet pelkää mua :)"..mutta aina sieltä löytyy sitten joku käytöshäiriö takaa kumminkin... ;)
Sinun kirjoituksesi oli aivan kuin minun kirjoittamani. Saman olen aistinut minäkin, sitä en tiedä onko vika minussa vai löytämässä miehessä.
Minun exälle olisit kelvannut, itsenäistä kun halusi. Itse en ole itsenäinen luonne ja kaipaan miestä, joka pitää huolta. Sen olen ilmoittanut miesystävällenikin. Ihmekös siis, että yleensä suomalaiset miehet eivät minusta välitä. Haluavat kaltaisesi itsenäisen naisen.
Jos oikeasti olet "miesten kammoksuma" eli pätevänä yleistyksenä yli 50% miehistä ei halua olla sinun kanssa missään tekemisissä (eli kirajimellisesti kammoksuvat), olet myös kuvauksesi lisäksi jokin näistä tai yhdistelmä näistä.
* Ruma: Me miehet olemme yksikertaisia, ulkonäkö merkkaa "kunnollisillekin" miehille helvetin paljon. Eli hyvän näköinen nainen ei voi olla yli 50% miesten kammoksuma, piste. Kauneus ei tietenkään takaa "oikeanlaista pitkää parisuhdetta", mutta poistaa kammoksuntaa hyvinkin tehokkaasti.
* Itsekäs besserwisser. Ihmiset jotka ovat aina oikeassa ja luulevat että heidän paskanasa haisee paremmalle, eivätkä voi elää minuuttiakaan ilman että kertovat mielipiteensä asiasta x kaikille ovat helvetin ärsyttäviä. Olemalla tarpeeeksi ärsyttävä saat kyllä yli 50% miesvästöstä kammoksumaan itseäsi, mutta se vaatii jo aika paljon, etenkin jos olet edes jotenkin hyvännäköinen.
* Olet laiska piileskelijä. Vaikka miehet metsästävät ja naisen ei käytännössä tarvitse "tehdä mitään" voi keskivertonainen tietenkin piileskemällä eristää itsensä tarpeeksi tehokkaasti ettei kysntää ilmene... Tämä tietenkään ei ole "kammoksuntaa" vaan ihan sitä että peliä ei voi voittaa jos ei saavu pelikentälle.
Voisin itsekin itkeä täällä siitä kun ei kunnon kiltit miehet kelpaa, mutta loppujen lopuksi vuodatus olis turhaa sanahelinää koska siinä ei takerruttaisi tarpeeksi oikeisiin asioihin. Lopputulos on kuitenkin se että vaikka olenkin oikeasti "kiltti" (tästä vittumaisesta kirjoituskesta huolimtatta), ei minussa ole tarpeeksi ihastusta aiheuttavia tekijöitä, olen näissä osa-alueissa liian neutraali ja loppukohtalo sinetöityy sillä että akttiivisuus ja kipukynnys naisasioissa on liian matala. Siksi todennäköisyys että jään/kuolen yksin on erittäin suuri.
Se että on "hyvä ihminen" ei tarkoita että olis lähimainkaan hyvä mies, naiselle kelpaamis mielessä. Ehkä sama pätee myös naisiin?
Hei! Yrititkö kenties provosoida? *wirn* Valitan, ei tepsi - olen huono provosoitumaan *hymy*.
Ilmaisu voi olla hieman värikästä, mutta ihan tarkoituksella eikä "Napakympin leikkimielellä" kirjoitin.
Saa tietenkin provosoitua jos siitä ei muuta saa irti. Voihan tuon sinunkin alkuperäisen viestin hyvinkin helposti lukea provona.
Laitan vielä vettä myllyyn sen verran yleistämällä että naisten kanssa kommunikointi on muutenkin "perseestä", sillä mahdollisella asiasisällöllä ei ikinä tunnu olevaan juurikaan mitään merkitystä vaan niillä adjektiiveilla ja muulla tunnevaikutteisella älämölöllä.
...mieleeni tulee teksteistäsi kiukutteleva pieni poika lauantaina kaupan leluosastolla kun äiti ei ostakaan pikku Ferraria vaikka poika oli sen päättänyt saada? Miksi? *nauraa*
...ehkä siksi että pystyt näkemään (tai ainakin kommentoimaan) vain negatiivisia asioita toisista ihmisistä kirjoittamasi perusteella, jos he erehtyvät olemaan eri mieltä. Kaikki itseesi viittaava kertominen / pohdiskelu on poikkeuksettta postiivista. Ei siinä mitään, eihän moni kehtaa kyseenalaistaa itseään tai näyttää heikkoutta nimettömyydenkään turvin, mutta alan vahvasti epäillä että et kykene ns. neutraaliin ajatteluun. Kirjoitustesi päälinja tuntuu korostavan omaa tädel... siis anteeksi "itenäisyyttäsi" ja "mitään vikaa ei ole" linjaa viestistä toiseen.
Mielestäni "normaali" ihminen olisi osoittanut tässä keskustelussa enemmän itsekritiikkiä tai edes asioiden monipuolisempaa tarkastelua. En nyt tarkoita tähän minun "värikkääseen" viestiin vastaamista vaan ylipäätänsä mitä olet tähän ketjuun kirjotitanut... tosin olisin kyllä omaankin tekstiini odottanut jotain järkevämpää vastausta kuin "provo" ja "kiukutteleva pikkupoika"...
Tunnut olevan "Minussa ei ole mitään vikaa vaan kaikissa muissa" ristirekellä jonka äärimmäinen tarkoitus on mikä? Perustella se että olet yksin ja sen on pakko olla "oikein" kun sinussa ei ole mitään vikaa mielestäsi?
Juuri tuollainen kylkeäni tällä hetkellä lämmittää ja ei siitä kyllä mihinkään ole lähdössä, enkä kyllä päästäisikään. Taidan olla sit poikkeus tapaus ?
Moi,
pakkohan ainakin yrittää, jos olet noita mitä
kirjoitat viestissäsi, eli jos asut pääkaupunkiseudlla ja tekee mieli treffeille,
niin pistä sählöpostia tulemaan [email protected]
osoitteseen...
Kiitos tarjouksesta, mutta en asu pk-seudulla vaikkakin siellä tulee piipahdeltua.
Osahan noista "ominaisuuksista" nyt tietenkin on vaikea tässä sanoa ihan faktoiksi(vähän erilaisia katsontamalleja),mutta ainakin hyvin lähelle mitä itse olen ainakin etsimässä.Baarista ei todellakaan löydy!
Se nyt ainakaan ei ole hyvä juttu jos on liian itsenäinen.Silloin jos ei kaipaa/halua toista inmistä siihen rinnalle,niin ei siinä kukaan kyllä pysty olemaankaan.
Itse ainakaan en haluaisi olla sinkku,aika syvältä tämä touhu.
Ei nyt tuosta vuosimallisi tullut esille,mutta veikkaisin että jonkun verran tuota elämänkokemusta löytyy.Siksi sitä yleensä rupeaa tällaisia mietiskelyjä pitämään.
Olet oikeassa, vuosia on karttunut, olen vuosimallia -60. En väitä tietäväni/osaavani kaikkia elämänaloja tai nk, oikeaa tapaa elää, elämähän on yhtä koulua kehdosta hautaan. Siitä kuitenkin olen onnellinen, että olen oppinut (toivottavasti) virheistä ja vastoinkäymisistä joita elämäni taipaleella olen kohdannut.
Sana "itsenäinen" on tässä aloittamassani keskustelussa ehkä antanut vääriä mielikuvia, joten tarkennan mitä sillä omissa kirjoituksissani tarkoitan: Käytän ko. sanaa tässä yhteydessä siinä merkityksessä, että olen omillani toimeentuleva,ja talous ok eli en kaipaa elättäjää enkä elätettävää. Toivottavasti tämä hieman selventää asiaa.
En missään nimessä ole harvinaisuus, kaltaisiani ihmisiä on vaikka millä mitalla niin naisissa kuin miehissäkin. Me vain olemme niitä persoonia jotka emme tuo itseämme kovin paljon "julki" esim. ravintolakäyttäytymisessä kuten tuossa eräässä viestissä asiaa esille tuotiin.
Tuollaistahan se on minunkin elämäni, tosin joskus kyllä "rätisen" ja sitten rauhotun. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa, ja minulle turha jupista, että naiset pettävät, jne. Miksi ottaa sellaista naista, kun meitä kunnollisiakin olisi tarjolla?
Olette siellä kotona. Pitää sitten tyytyä niihin pettäjiin.
Liian monta kertaa on katos haukuttu päin naamaa bareissa, niin se kynnys lähteä bareihin on aika suuri. Mun harrastukset ovat taas aika naismaisia, eikä niissä piireissä paljon miehiä näe. Työelämässä olen kyllä hakeutunut miesvaltaisille työpaikoille, mutta kaikki siellä olivat varattuja tai sitten niihin vapaisiin, ei vain voinut luottaa..
Tuossa olet kyllä hyvin väärässä. Mä kun olen ymmärtänyt, että miehet arvostaisi enemmän juuri sinuntyylisiä naisia. Aivan varmasti sinullakin on kysyntää.
...kerro sinä Haba miehenä se minulle ja kanssasisarilleni? Mihin meistä katoaa mielenkiinto jos emme riitele ja räyhää, arvostamme kumppania, emme ole feministejä vaan kannatamme tasa-arvoa, emme kärsi alkoholiongelmasta. Emme joka ostoksen suhteen ole miehen lompakosta rahaa pyytämässä, kannamme omalta osaltamme kortemme kekoon. Viihdymme kotona ja huolehdimme, että koti on viihtyisä ja siisti ja että siellä on mukava olla. Meidän kanssamme ilkeää näyttäytyä ulkona ja käytöstämme ei tarvitse hävetä. Meillä ei ole peukalo keskellä kämmentä, emme avuttomina odota kotona ruuvi ja meisseli kädessä, että mies tulisi ja kiertäisi ruuvin paikoilleen tai että hän vaihtaisi palaneen polttimon tilalle uuden. Kerropa Haba sinä minulle/meille mitä pahaa tuossa on?
Emme osaa olla tarpeeksi avuttomia, kun miehen pitää "päteä". Ja minäkin olen yksin asuessa oppinut tekemään ns. miesten hommia, hätätilanteessa osaa vaikka autoon öljytkin vaihtaa ja sehän käy miehen tunnolla. En ole mikään feministi, mutta koska lähipiirissä ei ole miehiä joitakin hommia tekemään, niin ne on vain olleet pakko opetella itse tekemään. Olisihan se kiva, jos joku tekiskin puolestani ja nauttisinkin siitä, mutta kaikkea ei vaan voi saada.
...mietittyäni asiaa olen tullut kanssasi samaan tulokseen. Voi kunpa miehet ymmärtäisivät, että emmehän me pienine taitoinemme ole heille "uhka".
Tuossa ei ole yhtään mitään pahaa. Kuulostaa oikeestaan aika täydelliseltä. Ainakin mun mielestä. Juuri tuollainen nainen on hakusessa. Mistä sä niitä miehiä yleensä bongaat ja kai olet tähän mennessä ihan suhteessakin ollut vai?
Toki olen suhteessakin ollut ja ihaniakin ihmisiä tavannut. Valitettavasti vain on niin käynyt, että kohdalleni on sattunut ihmisiä jotka ovat asuneet eri paikkakunnalla ja parin kuukauden tuntemisen jälkeen on tullut "vaatimuksia" yhteenmuuttamisesta. Kai olen kalkkis ajatusmaailmaltani, mutta tässä iässä(47v) en mielelläni syöksyisi suin päin saman katon alle tilanteessa, jossa ei vielä tunneta toisiamme. Tutustumisvaiheessa miehelle etäsuhde tuntuu mahdottomalta ja eihän se helppoa ole, vaatii paljon enemmän kuin samalla paikkakunnalla asuminen.
Varattuja miehiä olisi kyllä tarjolla liiankin kanssa, mutta (nyt taas moni ärähtää..) sen verran hyvänä pidän itseäni etten ole valmis asettumaan "kakkoseksi", elämään toisen naisen ehdoilla. Ja koska tuttavapiirissäni olen nähnyt paljon uskottomuutta tiedän kuinka plajon se voikaan satuttaa petettyä osapuolta.
Yksi suhteeni oli eronneeseen mieheen kenellä oli 9-vuotias poika. Tässä suhteessa kävi niin, että tulin isän mielestä liian hyvin toimeen pojan kanssa; kun olimme viikonloppuisin yhdessä niin poika ei enää halunnutkaan viettää aikaansa ainoastaan isän kanssa vaan myös minun. Yritin selittää isälle, että lapsella on ainoastaan ja vain yksi äiti, minä olen se kaveri, mutta se ei auttanut tilannetta. Kun pojan kanssa puuhastelimme pihalla tai pelasimme sisällä jotain pelejä, isä istui työhuoneessaan ja piti mykkäkoulua. Niinpä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa se suhde, en halunnut että isän ja lapsen välit vuokseni menevät huonoiksi. Päätös lopettamisesta oli vaikea ja kipeä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, niistä kivuista olen yli päässyt. Nykyisin soitellaan joskus ja vaihdetaan kuulumisia, siellä "pojat" kaksistaan elelevät *hymy*.
Olisihan näitä esimerkkejä kerrottavaksi, mutta koska kommenttini ärsyttävät muita (tulkitaan väärin) jätän niitä kertomatta.
Lopuksi - kysyit mistä bongailen: olen bongaillut mm. ravintolasta, matkoilta, työhöni liittyvistä tilaisuuksista, lätkä- ja korismatseista, harrastusten parista. Eli olen kyllä kotoani poistunut vaikkakin nykyään viihdyn paljon kotona (monen mielestä turhankin paljon). Yksi harrastuksistani pitää aika paljon tällä hetkellä vähän aikaa kotona, mutta en kuitenkaan tänne "mökkiydy", ulkonakin toki piipahtelen *nauraa*.
Nyt jäänkin taas mielenkiinnolla odottamaan mitä palautetta tästä seuraa *wirn*.
"Olemme hyvän elämämme vankeja..."
Ja kukaan ei halua häkkilintua. Sinäkään et tutustuisi varmastikaan kakkuaan lusivaan vankiin?
Mieti sitä omistatko sinä elämäsi - vai omistaako elämä kenties sinut?
Minä miehenä en kammoksuisi sinua - vaan sitä että joutuisin olemaan osa tuota ns. täydellistä elämää, tai sitten surullisena toteaisin ettet osaa muuta kuin tuon mitä nyt teet ja joutuisin luopumaan koska se ei ole minun elämääni enkä voi tuohon ryhtyä vaikka sinusta ehkä pitäisinkin. (esim tämä ns. nuhteettomuus vetoaa minuun suuresti, mutta se ei voi olla ehdoton elämänteesi...)
Minulle oma rakas elämäni on säätämistä ja sähläämistä, lähelläkään täydellistä - silti niin hemmetin rakas; alati liikkeessä johonkin suuntaan ja kuplimassa uusille alueille... - maistuen juuri elämältä itseltään eikä päivittäiselle suoritteelle ja listalle minimiehtoja...
Minulle tuo kunnollisuus/hyveellisyys on toisaalta jotain sellaista joka alkaa toteutua sitten kun sen aika on ja sitä tarvitaan.
Itse olen viettänyt varsin ... hämärän ... nuoruuden ja linja vain jatkui aina vaan rankemmilla jutuilla nuorena aikuisena. En ole todellakaan ollut kiltti poika... sitten ala-asteen ainakaan. En mikään tajuton dorkakaan... vaikka siitä varmaan voisi olla montaa mieltä :)
Pointti on siinä että miksi tehdä kuvaa hyvästä elämästä jos sillä kuvalla ei saa aitoa? Silloinhan elää näytelmää itsetarkoituksena, ja valitettava tosiasia on että "tila" elämässä toisille ihmisille onkin pian valmiita rooleja. Miehelle/naiselle ollaan jo kaavoitettu paikat ja eleet, ilmeet ja vuorosanat jotka ovat ne "maagiset" oman elämän oikeat sanat.
Mutta ei se niin mene! Ihmiset on ihmisiä, jokainen omanlaisena. Heikkouksineen ja vahvuuksineen.
Vain elämällä oikeaa elämää - olemalla luomatta teatteria jota sitten itse ajautuu näyttämään - voi kohdata ihmisiä ja olla heille aito. Silloin asiat pysyvät ainakin omassa pesässä aitoina, terveinä ja kehityskelpoisina.
Itselleni ex-vaimoni tapaaminen oli elämän käännekohta. Siistin itseni ja elämäntapani ja aloin tekemään itsestäni - HYVÄSTÄ SYYSTÄ - parempaa ihmistä. Kehitys on jatkunut lapsien myötä - ja tällöin kukaan ei ole "roolittanut" minua millään tavalla vaan olen valinnut itse tieni ja tapani, oppinut tämän omasta tahdostani.
Tällä tavalla olen solahtanut osaksi tätä järjestelmää joka koskettaa nyt monen ihmisen elämää tavalla tai toisella. Raikulipojasta perheenisäksi ja siitä sitten sinkkuisäksi. Kokoajan jossain mielessä hiukan parempana ihmisenä - väittäisin.
Miksi minä joka en ole ollut - enkä vieläkään ole- mallikelpoinen, olen onnistunut jo jossain itseasiassa varsin hyvin? Mikä minut erottaa näistä toisenlaisista?
hei... se aitous ja se että olen valmis hyväksymää ihmiset ja elämän just sellaisina kuin ne tulee... ilman tarvetta pakottaa ne omaan "malliini jotta tuntisin että nyt asiat on ns. oikein...
...että olet tyytyväinen elämääsi, olen iloinen puolestasi! Mutta tiedätkö - minäkin olen iloinen ja onnellinen noista "avuista ja luonteenpiirteistäni" joista olen kertonut. Kunpa vaan sinäkin osaisit olla siitä iloinne minun puolestani *hymy*. Mutta - empatia ja sympatiahan usein kulkevat käsi kädessä *wirn* ja ne niin useilta ihmisiltä puuttuvat...
"Tyytyväinen"...
Eiii... ei tyytyväinen. Kun on tyytyväinen voi olla vaikka kuollut. Tyytyväinen ihminen elää silmät ummessa kuolavana suupielestä valuen, ei tarpeita tai tarpeet ovat tyydytettävissä hetitässä. Ei pyrkimyksiä. Tyytyväinen voi olla vaikka millaisessa lääkepöhnässä. Y-äk.
Minut on tehty onnesta, kauhusta, jännitteistä, ilosta, itkusta ja naurusta. Elämisen riemusta ja tuskasta. Niissä minä kukoistan, tukehdun tai pakahdun silkasta tunteesta.
...
Lukiessasi tarinaasi en osaa olla onnellinen puolestasi, tuskin edes iloinenkaan. Voin vain todeta laadullista hyvyyttä: Jep. Olet hieno.
Minusta vaikuttaa että olet kuin vasara jolla ei hakata, tai saha jolla ei sahata. Olethan toki pätevä - mutta turha nykyiselläsi. Silti; Pakkohan sinullekin on olla joku tarkoitus... ja väitämpä että ilman sitä tarkoitusta et ole täysi - ja jos et ole täysi en voi oikeastan olla iloinen puolestasi.
Hampaanjälkiä minä sinuun jättäisin. Ehkä jotain muutakin.
Hampaitasi et minuun pääse koskaan upottamaan, valitan. Tiedätkö, onnellisena luen viestejäsi, koska huomaan kuinka hyvin asiat elämässäni on; kiitos sen olen paitsi sitä katkeruutta joka teksteistäsi huokuu läpi. Olkoon tämä nyt viimeinen viesti jolla kommentoin tekstejäsi, en viitsi tuhlata aikaani niihin, koska en ole koulutukseltani psykologi enkä näin ollen ole kykenevä parantamaan/kehittämään asennettasi elämään ja kanssaihmisiin. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja laitan hyvän haltijan loihtimaan sinusta pois tuon katkeran asenteen *hymy*.
Sä aloitat koko tarinasi sanomalla : "OLEN MIESTEN KAMMOKSUMA NAINEN"
Kuinka helvetissä voit olla onnellinen jos koet että miehet kammoavat sinua? Okei, vastaus voi tietenkin olla : "Koska olen lesbo." - noh - asia tuskin on niin.
Sitäpaitsi susta huomaa että et osoita tunteitasi, tai käärit ne jonkunlaiseen pakettiin jolla kerjäät hyväksymistä. "Mä vihaan sua. *hymy*". Tunteeko kukaan sua oikeasti? Sitä mitä tahdot, sitä mitä tunnet, vihaat, rakastat- välittääkö kukaan susta - ihan oikeasti? Väität itseäsi suorapuheiseksi muttet ilmaise tunteitasikaan millään tavalla suoraan vaan pehmität ne.
Vapaudu tollasesta taakasta.
Mä väitän että sulle rakkaus on vieras käsite. Sä oot kuullut siitä, jopa osaat mieltää sen... mutta jossain syvällä itsessäsi susta tuntuu että rakkaus ei kosketa sinua - eikä se voi koskettaa. Sanooko joku osa sinusta itsellesi : "Sinä et ole rakkauden arvoinen.". Onkohan se kenties se osa joka saa sinut myös etsimään rakkautta; siis hyväksyntää - tekemällä itsestäsi hienon? Koska sitä sä varmasti olet. Menestynyt, epäilemättä hyväpalkkaisessa duunissa, kelannut asioita siitä mikä on oikein ja mikä on väärin.
Mutta silti ei palkkiota, ei palkkiota siitä kaikesta vaivasta mitä näet?
Onko se katkeruutta - katkeruus on osattomuutta?
Sä sanot että mä olen katkera. Ai mistä? Mä sain tänään jotain upeaa; mun 2v poika tuli antaan isille iltahalin. Toisen iltahalin siis, ei suostunut meneen nukkuun ilman sitä. Mä voin vannoa että sellaisen jälkeen ihmisen ei tarvi tuntea katkeruutta yhtään mistään.
Ehkä mäkin kohtelen sua väärin kun otit niin nokkiisi. Survaisenhan mä tän juttuni suoraan sinne missä se sattuu eniten - tosi hienovaraista multa. Sori siis siitä. Mut hyvänä puolena voidaan nähdä että nyt ainakin olet huomannut mut.
Kaiketi olennaisin - jos oikastaan kaikki mahdolliset mutkat ja sivupolut suoraksi eikä selitetä yhtään mitään ... on se että säkin olet rakkauden arvoinen. Mut se ei johdu siitä mitä oot saavuttanut - ne on hienoja asioita toki... mutta ei mitenkään määrääviä asioita. Sä oot rakkauden arvoinen koska säkin - oikein kohdeltuna - pystyt rakastamaan takaisin. Mä toivon että sä löydät jonkun joka saa sun luottamuksen elämään palaamaan, jonkun johon luotat aivan täpöllä. Jonkun joka ottaa sut syliin, pitää siinä lämpimästi ja sanoo : "Kaikki on hyvin, minä huolehdin sinusta - sinä et ole yksin, sinun ei tarvi pärjätä yksin." - ja vieläpä tarkoittaa sitä ihan oikeasti.
Sä et halua jatkaa tätä keskustelua...
Silti kysyn;
Kerro mulle isästäsi? Millainen mies oli?
mikä hinku ihmisillä on johonkin parisuhteeseen. yksin on paljon parempi elää kuin jossain parisuhde-helvetissä.
ma alan nähdä heti painajaisia kun ihastun niin pakko päästä siitä heti eroon. yleensä sanon toiselle osapuolelle jotain tosi loukkaava, mikäli hän näyttää olevan kiinnostunut.
oma rauha ja vapaus on sata kertaa hienompi vaihtoehto kun jonkun partnerin hoivaaminen.
nauran kaikille päin naama jotka puhuvat onnettomasta sinkkuelämästä.
taustalla joitain todella negatiivisia tai traumaattisia kokemuksia?
Saisiko kukaan nainen/mies mieltäsi muuttumaan? Ehkä vielä joskus tapaat sen rakkaasi ja elätte elämänne yhdessä onnellisesti loppuun asti... :)
joo ei mitään positiivista ei ole kerrottava. Kyllästyn nopeasti ja masennun suhteessa..Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen sinkkuna enkä kaipaa parisuhdetta ollenkaan.
onnellisia elämään loppuun asti - aivan. olen jo liian vanha uskoakseni satuihin.
... ehkä seuraavassa elämässä jos sellainen on.
Ehkä ne vain pitävät sua jotenkin niin paljon itseään korkeammalla etteivät sinne asti yllä?
En ole sen korkeammalla jalustalla kuin muutkaan ihmiset, aivan tavallinen nk. "pulliainen" olen.
tulee kuva että olet tylsä ja nimenomaan muiden yläpuolella. Kirjoitit yhdelle että hänen viesteistä huokuu katkeruus, itse en sitä huomannut lainkaan, vaan nimenomaan siitä huokui elämänilo ja onni ja se että kerran täällä vaan eletään.
Olen nainen, mutta jos olisin mies niin en haluisi edes tutustua suhun tämän enempää näiden viestiesi perusteella, enkä tarkoita pahalla, tuntuu vaan että olet tai yrität olla liian hyvä ja täydellinen, susta puuttuu sellainen elämän rosuisuus vaikka ikää sulla jo kuitenkin että elämä ehtinyt koulia varmasti.
Joten ehkä sun pitäisi ottaa rennommin, tehdä spontaaneja asioita, älä elä kaavojen mukaan, lähde ulos ilman meikkiä, tee jotain älytöntä, se tekee joskus hyvää :)
ei kerro yhtä paljon kuin muut vastaukset tässä tredissä. Mulle tuli ensin mieleen että kyseessä on ihminen joka on luovuttanut mutta olen tullut siihen tulokseen että hän on pelkuri.
Kulissit kunnossa mutta ei haluta panostaa rakkauden saamiseen pelosta menettää tilannehallinta. Aina löytyy joku tekosyy olla heittäytymättä vietäväksi kun tilaisuus rakastumiseen on.
Tarina ei myöskään kerro muuta kuin päätelmän miksi ollaan tässä tilanteessa - taustaa vasten ehkä kuva saisi enemmän vivahteita, tai olisi vieläkin selvempi.
nimenomaan tuon alkuperäisen teksteissä on jotain järkeä muuten kun näissä vastauksissa mitä siihen on tullu.mutta niinhän se on joka paikassa ett jos joku on muita parempi niin sellainen yritetään aina lyödä lyttyyn.sitä se kateus teettää?
.. muut tekevät omat johtopäätöksensä ennenkuin tuntevat sinut? Eivät ne sitä tiedä.
...mutta suokaamme se kanssaihmisille:) Itsekin joskus sellaiseen sortunut, mutta onneksi on tullut tilaisuus korjata käsitys.
Tässä ketjussa olevia vastauksiasi lukiessani olen huomannut, että olet varsin piikikkäitä kommentteja jakeleva ihminen. Se, että loppuun tulee *hymy* ei juurikaan kevennä vaikutelmaa. Jos olet samanlainen todellisessa elämässä, niin siinä voi olla yksi syy yksin elämiseen.
Tiedän toteamuksesi oikeaksi. Valitettavasti vain olen aika vahva persoona mielipiteideni suhteen ja tykkään puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Siksi myös ehkä viihdyn paremmin vahvojen ihmisten seurassa. Eikä tilannetta yhtään helpota se, että itsetuntokin on kohdallaan. Mutta - nyt lopetan tämän aiheen käsittelyn. Heitin tänne keskustelunaiheen, mutta valitettavasti täällä en siihen saanut muilta kuin Habalta kommentteja ja mielipiteitä jotka mielestäni ovat keskusteluja tasoltaan. Olihan tämäkin eräänlainen kokemus *hymyilee*; yhteenvetona tein sen, että ihminen joka tuntee itsensä heikommaksi alentui haukkumiseen. Mutta - jokainen tyylillään ja tasollaan. Jatkakaa te keskustelua aiheesta, vaikuttihan se mielenkiintoiselta kun eniten palautetta sai...itse poistun nyt sinne "elävään elämään". Toivon kaikille onnea ja menestystä elämässä.
Hei,
Tiedatko mita? Olen itsekin itsenainen nainen, koulutettu, omaan hyvan tyopaikan ja viihdyn tyossani. Pukeudun normaalisti, en liian hienosti mutta katson aina ulos lahtiessani mita minulla on paallani. Meikkaan paivittain, pidan hiukseni kunnossa ja leikkuutan saannollisesti, ja kayn jopa suihkussakin paivittain. Saan todella helposti huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, olen sitten missa vain. Olen avulias, tiedan etta ihmisten on helppoa puhua minulle. Olen kiltti ja erittain uskollinen ja ja ja ja ja....
Mutta tiedatko mita? Ei tuo viela tarkoita mitaan! Ei yhtaan mitaan. Tuo ei kuvaa sinua ihmisena viela lainkaan.
Vaikka olen itse kaikkea ylhaalla kuvaamaani (ja viela paljon paljon enemmankin), olen silti sinkku. Miksi? Tassa tulee ne OIKEAST SYYT:
Olen todella nirso. Minua satutettiin menneisyydessa erittain pahasti ja haavat eivat ole vielakaan parantuneet. En pysty luottamaan miehiin ja pelkaan etta minulle kay sama uudelleen. Olen myos tyypillinen suomalainen eli kylma sosiaalisissa tilanteissa, ja puhun vain jos on asiaa. Miksi harrastaa small talkia? Tassa yksi syy miksi olen ollut tutustumatta miehiin. Miksi jatkaa juttua kun joku tulee juttelemaan, jos ei ole oikeaa asiaa?
Olen myos itsenainen, eli sanan synonyymi itsellani on "itsepainen". Uskon etta lahelleni on usein hyvinkin vaikea tulla, koska kenties hohkaan asennetta "parjaan hyvin itsekin, kiitos vain". Etenkin tama Suomessa niin muodissa oleva "ihmisen itsenaisyys" on mennyt osalla niin yli etta se menee jo ilkeydeksi asti - mina itse, mina itse. Apu toiselta ei toisinaan ole yhtaan pahitteeksi. Se auttaa myos toista osapuolta lahestymaan sinua.
"Kotini on viihtyisa" - en usko etta yksikaan mies lopettaa kiinnostuksensa sinuun koska "kotisi on mukavan viihtyisa" Hah!
Anteeksi nyt vain, mutta vaikutat hieman tiukkikselta. Luin aikaisempia kommentteja ja vastaat aina HYVIN arhakasti ja nasaviisaasti takaisin jos saat minkaanlaista kritiikkia. Ei hyva! Rentoudu, lopeta itsesi miettiminen, olet varmasti mukava ihminen kunhan lopetat niuhottamisen.
Mmmmmh.... Nainen .... :)
Menikos Kukkomieheskin sanattomaksi? :)
Olin 10 vuotta tuollaisen naisen kanssa ja kiitos ei enää. Ei voinut lähikauppaan mennä ilman meikkiä ja itsensä laittamista. Aamusin vessaan sai jonottaa koska hän siellä "laittoi" itseään.
Tavallinen konstailematon nainen on paras!
Tällaisia miehiä naiset kammoksuvat: Olen itsenäinen eli tulen omillani toimeen. Olen siisti ja huolehdin itsestäni. Luonteeltani olen kiltti, auttavainen, en riitele enkä räyhää. Omaan hyvät käytöstavat ja keskustelutaidon. Olen huumorintajuinen. Kotini on viihtyisä ja viihdyn paremmin kotona kuin ravintoloissa. Olen uskollinen ja arvostan sitä piirrettä muissakin. En pidä siitä, että parisuhteessa elävät harrastavat syrjähyppyjä. Eli veljet hyvät, jos olette kaltaisiani älkää ihmetelkö miksi olette yksin - meillä ei ole kysyntää, olemme kai liian tylsiä. Olemme hyvän elämämme vankeja...näin se vaan on.
Siis wau, tuollainen mieshän olisi ihana, mutta eihän sua ole olemassa, eiks toi teksti ole kopioitu jostain toisesta viestistä;-)) Jos sä kopioit toisten tekstejä niin tarkoittaako se sitä, että sä olet tyhjäpää vailla omia ajatuksia?;_))
nyt oli tarkoitettu vinoiluksi :-) Eivät ne syyt meidän yksinäisyyteen ole yleensä niissä hyvissä (oikeissa tai kuvitelluissa) puolissa mitä meissä on. Siinä mielessä tuo aloittajan teksti kyllä pätee paremmin miehiin, että tuollainen "kunnollisuus" myy paljon paremmin naisessa kuin miehessä. Tylsän kunnollinen nainen on monen miehen mielestä vaimo ainesta, mutta harvemmin noilla piirteillä saa naisen kiinnostumaan. (Enkä sanonut tätä mitenkään katkerana, koska kyllä niitäkin naisia on jotka ovat minusta kiinnostuneita.)