Tämä ei välttämättä sovi tänne osioon, mutta täältä saa varmasti vastauksia.....
Eli olen miettinyt, kun tuo isänpäivä on juuri tulossa, että mites isänpäivälahjat ?
Onko teillä tapana ostaa lastenne kanssa heidän toiselle vanhemmalleen lahja eron jälkeen ( isän tai äitienpäivänä)? , Jos lapset siis niin pieniä, ettei itse voi vielä hommata?
Eli olen miettinyt, kun tuo isänpäivä on juuri tulossa, että mites isänpäivälahjat ?
Onko teillä tapana ostaa lastenne kanssa heidän toiselle vanhemmalleen lahja eron jälkeen ( isän tai äitienpäivänä)? , Jos lapset siis niin pieniä, ettei itse voi vielä hommata?
Vastaukset 21
Vanhimmat
parasta olisi, että teet niinkuin sinusta hyvälle tuntuu.
Jos haluat että lapsesi, niin halutessaan antaa lahjan, niin miksi et sitten ostaisi sellaista.
Ei ole olemassa mitään ns. "normaalia" tai "yleistä" käytäntöä tämmöisissä asioissa.
Tosin se on minun tapauksessa hankalaa. Lapset ei voi suoraa lahjaa ostaa, hullu ex heittää ne suoraan roskikseen, kun epäilee minun olleen mukana ostamassa??? Tottakait olen ollu mukana kun lapset on pieniä, lapset itse ostaa.
Asiaa on pitänyt hoitaa niin, että käydään askartelutarvikekaupassa ostetaan sieltä ja sitten lapset itse tekevät lahjat.
tuntuu luonollisimmalta.
Meillä oli aluksi, että ostin/pidin huolta, että lapset tekivät, kaikki ex-suvulle menevät lahjat valmiiksi.
Sitten exä sai mustasukkaisuusraivarin kun seurustelin ja haastoi tyhjänpäiväisesti minut lasten asoista käräjille. Exä hävisi oikeudenkäynnin.
Sen jälkeen en ole tenhyt tikkua ristiin exän suvun puolelle. Niin makaa kuin petaa. Onneks lapset ovat sen verran isoja nytten, että pystyvät lahjat hoitamaan itsekin.
Isänpäivälahjat lähtee lapsista. Ekana vuonna pienempi lapsi ei tietenkään ymmärtänyt vielä mitään, mutta kyselemällä ja päivän tarkoitusta selvittämällä sekä vanhemman lapsen avustuksella lahjaideakin löytyi. Kohtuullinen lahja, joka käytiin ostamassa.
Seuraavina vuosina lapset hoiti mummunsa kanssa asian. Rahat annoin minä (tietenkin, enkä veloittanut niitä elareista niinkun yks tuttava kehotti!).
Nyt vanhempana lapset hoitaa itse. Säästävät viikorahoista. Minä en kuulu siihen kuvioon. En halua lahjoa sitä exääni millään tavoin. Eikä lähtellä joulukorttejakaan, by the way.
Lapset värkkäävät päiväkodeissa ja kouluissa kortteja ja askarteluja. Niillä mennään. Sama systeemi oli avioliitonkin aikana. Puolisoiden toisilleen jakamat lahjat tietysti jää pois.
Ehdottomasti, jos lapset on liian pieniä hankkimaan itse, sinä ostat tai autat tekemisessä. Lapset törmää isänpäivähössötykseen päiväkodissa tai koulussa kuitenkin, joten olisi heille vain outoa, jos eivät voisi osallistua, jos se on teillä aiempina vuosina ollut tapana. Kyseessä on lapsille se toinen vanhempi, eikä se muutu miksikään, vaikka vanhempien keskinäiset välit menisivät millaisiksi.
Mieti asia toiselta kannalta. Jos olisit itse etävanhempi, et varmaan olisi onnellinen, jos lähivanhempi ei mahdollistaisi äitienpäivälahjan hankkimista/tekemistä, jos äitienpäivälahjat on teillä ennen olleet tapana. Se on niin yksinkertaista.
Lapset on jo melko isoja 15v 16 v, mutta porukassa ostetaan iskälle lahja. Minä maksan.
kiitos vastauksesta..... mutta itse olen juuri ajatellut, että minulle riittää hyvin äitienpäivänä lasten tekemät kortit
(päiväkodissa) ja se, että he olisivat silloin luonani....itse voin kakun tehdä:)
Minä en ainakaan edes halua mitään tyhjänpäiväistä ostolahjaa.
Kaikkein paras on lapsen itse tekemä kortti.
Unohda se kakku jos olet jättänyt miehen.
Menee vain hämilleen ja vaivautuneeksi. Jos ette kerran pystyneet avioliiton aikana olemaan ystäviä, niin pysykää tarpeeksi etäisinä ja asiallisina. Minusta teennäinen ystävällisyys on lähinnä vain ärsyttävää.
tarkoitinkin, että teen kakun sit äitienpäiväksi minulle ja lapsille.....
Ei ole kai yhtä oikeaa ja väärää. Eronneilla pareilla on erilaisia suhteita toisiinsa. Oletan usein kuitenkin välien olevan joko enemmän tai vähemmän tulehtuneet, taikka toisistaan vieraantuneet sen verran ettei lahjoja ostella toisillensa.
Lahjojen ostossa kuitenkin on kyse kahden henkilön välisestä asiasta ja tavoista. Toiset ei edes avioliiton aikana lahjo toisiaan. Niin että mitään systeemiä juuri teidän tapaukseenne osaa täällä kukaan kertoa.
Omalla kohdallani lahjoja menee lapsille ja saan lahjoja lapsilta. Meillä exäni ja mun väliset lahjomiset menisi tekopyhyyden piikkiin. Välit on melko etäiset, ja kummallakin on omat kuviot jo elämässä. Lahjojen laadustakin tiedän ettei exä ole niihin osuuttaan työntänyt. Myös uusi vaimoni ja lapset lahjovat toisiaan. Lahjat on kyllä melko muodollisia, mutta kyse onkin muistamisesta, ei tavaramäärästä (myös lasten suhteen). Äitinepäivälahjaa exä ei tietenkään saa kuin omalta muksultaan mutta mun lapset kyllä myös halaa ja onnittelee "äitipuolta" (meillä sellanen tsouykkityyppinen asia), koska kyllähän vaimoni meillä emona ja huoltajana toimii.
Juttele exäsi kanssa miten hän asian kokee. Jos kumpikaan kokee ettei oikein tunnu luontevalta, ei asiasta kannata ottaa oikeesti päänsärkyä. Mut jos teidän välit on hyvät ja tuntuu hyvältä antaa ja saada lahjoja juuri häneltä, niin mikä ettei. Lasten puolesta en osaa sanoa, meidän lapset oli sen verran isoja että hoiti ne jutut itse. Tuntuisi kai hassulta hankkia äitienpäivälahja exälle lapseltani? Eiköhän lapsi opi sitten isompana.
"Äitinepäivälahjaa exä ei tietenkään saa kuin omalta muksultaan mutta mun lapset kyllä myös halaa ja onnittelee "äitipuolta" (meillä sellanen tsouykkityyppinen asia), koska kyllähän vaimoni meillä emona ja huoltajana toimii."
--- Äitienpäivä -sana meni väärin, ei siinä mitään mutta kyse oli nykyisestä vaimostani eikä EXÄstä. ;)
meillä tämä eroasia on vielä tuore. Tuntuu jotenkin oudolta ostaa hänelle jotain.....
Lapset tottakai tekevät päiväkodissa kortit ja menevät isälleen isänpäiväksi.
Itse olisin äitienpäivänä ihan tyytyväinen kun saisin lapsiltani kortit, mutta jos ex ostaisi heidän kanssaan jotain, niin se tuntuu ainakin nyt oudolta:)
Ja nyt kun sattuu oleen ensin tuo isänpäivä, niin tarttis päättää se linja mille lähdetään...
Onko lapsillanne isovanhempia tai muita lähisukulaisia,joiden kanssa asian voisi isän sijaan hoitaa? Meillä tuli mummo avuksi. miehen äiti tosin, mutta ei mies kuitenkaan.
Tuntuu varmasti oudolta ostella lahjoja exälleen.
Täytyy kuitenkin muistaa, että ex-miehesi on edelleen lastesi isä. Toisinpäin ex-vaimo on edelleen lasten äiti. Maailman tappiin asti.
Tavoista riippuen jotkut ostaa ja jotkut ei osta lahjoja avioliitossakaan lastensa isälle/äidille ao. päivinä.
Äidin mielestä parasta on vieraannuttaa lapset isästä kokonaan, joten ei lahjoja.
Toisenlainen äiti haluaa sitoa entisen miehensä itseensä estääkseen miehen uudet suhteet ja huolehtii että mies tasan saa joka vuosi kaikki lahjat yhteisesti häneltä ja lapsilta. Rakkaudella =)
Siinä sitä riittääkin vahtimista! ;-)
Saahan sitä toki osoittaa rakkautta erottuakin, mutta kovin uskottavalta se ei tunnu!
Mun ex rakastaa vain itseänn jopa sossun ja psykiatrin mielestä.
Hänelle on kova paikka, kun satuin löytämään uuden. ;-)
Niin, vaikka kaikki muut lapsia myöten ymmärtää ettei kyse ole rakkaudesta, se sekopää kuvittelee teoillaan saavansa muut kuvittelemaan ties mitä:
nyxän pitäisi olla mustasukkainen,
miehen pitäisi jättää nyxä joka ei rakasta yhtä paljon kuin hän joka ne lapsetkin synnytti,
anopin ja apen pitäisi muistaa kuka heidän poikansa on huoltanut, Rakkaudella =).
Pottuiluakin se saattaa olla, mutta silti: on se kumma miten ihminen alentuu tekemään ittestään naurettavan. Lapsetkin häpee äitiään.
Jos vaan isä on oikeasti lapsen elämässä mukana, niin tottakai. Et voi lapsen puolesta valita, että eipä tulekaan lahjaa tänä vuonna, koska lapsi on itse liian pieni sitä valitsemaan.. Kuten joku jo mainitsikin, kyselemällä lapselta, mitä tahtoo isälle ostaa, tai jos liian pieni lapsi, niin kyllä se korttikin varmaan riittää. Kunhan ei muistamatta jätä..
juu, en tietenkään halua, että muistamatta jää..... onhan hän sentään laseni isä. Saavat tehdä kortin ja viedä sen.....
Kiitos kaikille vastauksista:)