... mieheni on ainoa lapsi ja äitinsä erittäin dominoiva persoona. Ollaan tultu ihan hyvin toimeen vaikkei sydänystäviä ollakkaan. Anoppi pitää poikaansa tiukassa otteessa ja varaa lääkäriajatkin hänen puolestaan, olen tottunut eikä se suuremmin haittaa. Onhan hän ainoa poika heille kuitenkin.
Nyt kuitenkin sain mieheni kiinni pettämisestäni useamman naisen kanssa ja kun anoppini sai kuulla asiasta niin ryntäsi meille keskellä yötä 150 km:n päästä ja alkoi "selvittämään asiaa". Ensin ylisti vartin tätä toista mieheni "salarakasta", joka on hänen hyvä ystävänsä ja mieheni ex. Sitten hyökkäsi minun kimppuuni ja sanoi, ettei tämä ole outoa jos meillä on ollut hankalaa parisuhteessa niin tottakai mies etsii muita "keskustelukavereita". Minä, miniä, sen sijaan voisin miettiä omaa käytöstäni miksen miehelle riitä ja ymmärtää olla pikku-vaimona hiljaa asioista jotka eivät minulle kuulu. Ei tämmösestä kannata suuttua miehelle. Onhan hänenkin miehensä, appeni, tullut joskus kotiin ja paita haissut hajuvedelle. Jne jne.
Tossa vaiheessa, ollessani pettämis-uutisesta vielä shokissa ja muutaman yön valvoneena itkusilmäisenä en jaksanut kuunnella panettelua vaan esitin mielipiteeni nätisti, että en ole samaa mieltä jne. En koe että olisin syypää pettämiseen ja, että se ei joka tapauksessa ole oikein minun moraalini mukaan. Anoppi suuttui ja tivasi mieheltäni miksei hän ole kertonut äidilleen parisuhteemme ongelmista ja pienistäkin kahinoista jos tässä on tulos. Minä siihen sanoin että kun ne ovat meidän kahdenkeskisiä asioita, jolloin anoppi räjähti, paiskasi oven niin että lapset heräsi ja huusi hyvästit.
Nyt mies on tietysti ihan lukossa tästä tapauksesta ja on tottakai äitinsä puolella eikä ymmärrä miksi menin pilaamaan tämän toimivan anoppi-miniä suhteen näin. Mä en tiedä mitä ajatella, toisaalta vihaan koko anoppia ja sukua ja tekis mieli lähteä lasten kanssa kun tämmöstä paskaa tulee niskaan joka laidalta. Kuitenkin, kun on lapsia, niin en joka tapauksessa pääsis anopista kokonaan eroon joten ei sekään ole ratkaisu. Syyllistän itseäni ihan kauheasti sekä pettämisestä että anopin suuttumisesta, mitä pitikin mennä sanomaan tuo viimeinen lause. Olin vaan niin lopen uupunut ettei siloin jaksa aina olla korrekti... Ja toisaalta hänen käytös oli täysi yllätys sekä minulle että miehelleni. Itse säikähdin hänen käytöstään tosi kovasti kun ei minua kohtaan ole noin hyökätty ennen.
Ollaan mieheni kanssa puhuttu monesti aiemmin että pitäisi keskustella monista asioista, tunteista ja lasten kansvatuksesta yms. ihan rauhassa aikuisten ihmisten tavoin porukalla pöydän ääressä ennenkuin tulee ristiriitoja esim. säännöistä lasten suhteen. Omien vanhempieni kanssa näin on tehty ja hienosti on mennyt. Mutta anopin kanssa en ole ikinä uskaltanut istua samaan pöytään eikä miehenikään koska hän ei kestä rakentavaakaan kritiikkiä ja asiat vaan mutkistuu.
No, tämä episopi vaikeutti nyt sekä parisuhdettani että koko tilannetta. Ottaa päähän rankasti koko juttu ja siksi siis sitä tänne purin. Ja tietysti kaipaan neuvoja, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?? Itse ajattelin että annan asian olla vaikka anopin käytös oli minusta törkeää ja odotan josko hän tekee aloitteen. Sitä en kuitenkaan usko sillä aiempien kokemusten mukaan hän on pitkävihainen eikä siinä edes minun anteeksipyynnöt eikä nöyristelyt auta yhtään. Ja jos tämä jotenkin tästä ajan oloon unohtuu kun pöly laskeutuu niin miten ihmeessä voin tulla toimeen tällaisen ihmisen kanssa kun en edes näin henkilökohtaisessa asiassa voi omaa kantaani kertoa??
Nyt kuitenkin sain mieheni kiinni pettämisestäni useamman naisen kanssa ja kun anoppini sai kuulla asiasta niin ryntäsi meille keskellä yötä 150 km:n päästä ja alkoi "selvittämään asiaa". Ensin ylisti vartin tätä toista mieheni "salarakasta", joka on hänen hyvä ystävänsä ja mieheni ex. Sitten hyökkäsi minun kimppuuni ja sanoi, ettei tämä ole outoa jos meillä on ollut hankalaa parisuhteessa niin tottakai mies etsii muita "keskustelukavereita". Minä, miniä, sen sijaan voisin miettiä omaa käytöstäni miksen miehelle riitä ja ymmärtää olla pikku-vaimona hiljaa asioista jotka eivät minulle kuulu. Ei tämmösestä kannata suuttua miehelle. Onhan hänenkin miehensä, appeni, tullut joskus kotiin ja paita haissut hajuvedelle. Jne jne.
Tossa vaiheessa, ollessani pettämis-uutisesta vielä shokissa ja muutaman yön valvoneena itkusilmäisenä en jaksanut kuunnella panettelua vaan esitin mielipiteeni nätisti, että en ole samaa mieltä jne. En koe että olisin syypää pettämiseen ja, että se ei joka tapauksessa ole oikein minun moraalini mukaan. Anoppi suuttui ja tivasi mieheltäni miksei hän ole kertonut äidilleen parisuhteemme ongelmista ja pienistäkin kahinoista jos tässä on tulos. Minä siihen sanoin että kun ne ovat meidän kahdenkeskisiä asioita, jolloin anoppi räjähti, paiskasi oven niin että lapset heräsi ja huusi hyvästit.
Nyt mies on tietysti ihan lukossa tästä tapauksesta ja on tottakai äitinsä puolella eikä ymmärrä miksi menin pilaamaan tämän toimivan anoppi-miniä suhteen näin. Mä en tiedä mitä ajatella, toisaalta vihaan koko anoppia ja sukua ja tekis mieli lähteä lasten kanssa kun tämmöstä paskaa tulee niskaan joka laidalta. Kuitenkin, kun on lapsia, niin en joka tapauksessa pääsis anopista kokonaan eroon joten ei sekään ole ratkaisu. Syyllistän itseäni ihan kauheasti sekä pettämisestä että anopin suuttumisesta, mitä pitikin mennä sanomaan tuo viimeinen lause. Olin vaan niin lopen uupunut ettei siloin jaksa aina olla korrekti... Ja toisaalta hänen käytös oli täysi yllätys sekä minulle että miehelleni. Itse säikähdin hänen käytöstään tosi kovasti kun ei minua kohtaan ole noin hyökätty ennen.
Ollaan mieheni kanssa puhuttu monesti aiemmin että pitäisi keskustella monista asioista, tunteista ja lasten kansvatuksesta yms. ihan rauhassa aikuisten ihmisten tavoin porukalla pöydän ääressä ennenkuin tulee ristiriitoja esim. säännöistä lasten suhteen. Omien vanhempieni kanssa näin on tehty ja hienosti on mennyt. Mutta anopin kanssa en ole ikinä uskaltanut istua samaan pöytään eikä miehenikään koska hän ei kestä rakentavaakaan kritiikkiä ja asiat vaan mutkistuu.
No, tämä episopi vaikeutti nyt sekä parisuhdettani että koko tilannetta. Ottaa päähän rankasti koko juttu ja siksi siis sitä tänne purin. Ja tietysti kaipaan neuvoja, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?? Itse ajattelin että annan asian olla vaikka anopin käytös oli minusta törkeää ja odotan josko hän tekee aloitteen. Sitä en kuitenkaan usko sillä aiempien kokemusten mukaan hän on pitkävihainen eikä siinä edes minun anteeksipyynnöt eikä nöyristelyt auta yhtään. Ja jos tämä jotenkin tästä ajan oloon unohtuu kun pöly laskeutuu niin miten ihmeessä voin tulla toimeen tällaisen ihmisen kanssa kun en edes näin henkilökohtaisessa asiassa voi omaa kantaani kertoa??
Vastaukset 10
Vanhimmat
teille että painuu sinne syvälle mihin aurinko ei paista! sen jälkeen en olis akan kans missään yekemisis enää!!!!!!!!!!!!älä VAAn mee pyyteleen anteeksi ja nöyristeleen sille,sulla ei oo MITÄÄN syytä tehdä niin!
ihmettelen, miten ihmeessä anoppisi edes sai kuulla koko asiasta? Ja mitä se hänelle kuuluu? Mutta kaikkein törkeintä on tuo käytös! Pistäisin kyllä ukon tilille teostaan, sanoisin anopille suorat sanat ja paikkaisin kamat ja muksut. Mutta ymmärrän, että tilanne on kaamea eikä ollenkaan niin yksioikoinen, kehottaisin kuitenkin miettimään kenen elämä on kyseessä. Tulehan kertomaan kuulumisia, voimia!
Nyt tuntuu siltä, että olet vielä niin järkyttynyt miehesi tekosista, että sinulla menee puurot ja vellit sekaisin. Niin kuin itsekin anopille totesit, asiat ovat sinun ja miehesi välisiä. Uskottomuus mitä suurimmassa määrin on vain parin keskinäinen asia. Muut voivat olla tukena, jos kykenevät, muttei sellaisia kannata päästää osille tilanteeseen, jotka eivät siihen kykene.
Joten, mieti mitä haluat ja keskustele miehesi kanssa, missä hänen mielestään mennään. Löytäkää ensin oma tienne kumpikin, kulki se jatkossa yhdessä tai erillään. Ja sitten, kun se on tehty, voitte pohtia, mitä tehdä anopille ja muille sivullisille.
Vaikka muuten mihin tulokseen tulisitkin, niin älä nyt ainakaan anna miehesi päästä kuin koira veräjästä sillä, että hän kääntää tilanteen anoppi-miniä-suhteen pilaamiseksi. Äläkä sotke asiaa siihen itsekään. Teidän ongelmanne ovat miehesi tekosissa, joten vaikka anoppi hyppisikin seinille, hän ei ole tarinassa pääosassa. Älä tee hänestä pääosan esittäjää omassa elämässäsi. Lykkyä sinulle, päätit mitä päätit.
... anoppi on näköjään saanu tosiaankin liikaa otetta ja roolia mun elämään kun, uskomatonta mutta totta, riita sen kanssa v-tuttaa enemmän kun miehen pettämisjutut... Juu, hyvä että kommentoitte, alkaa silmät aueta mullakin!!
En kyllä ole luonteeltani mikään lammas ja pidän kyllä puoleni mutta kun lapsille mummo on tietty tärkee ja vanhempia ihmisiä minulla on tapana yleensäkin kunnioittaa niin siksi käsistä riistäytynyt tilanne säikäytti ja harmittaa. Mut, tärkein ensin eli oma perhe. Ja jos ei anoppia yhteydenpito ja korrekti käyttäytyminen myös minua kohtaan kiinnosta niin sitten täytyy elää erikseen, niin simppeliä kai se on lopulta.
Eihän se anoppi ole oikeasti edes verisukulainen sinulle vaan vain miehesi äiti. Seuransa voi aina valita vaikka olisi lähisukulainenkin kyseessä.
Minun anoppini on samanlainen luonnehäiriöinen tapaus kuin sinullakin tuntuu olevan. Kun tämän luonnehäiriön tajusin niin pistin välit poikki.
Anoppini on todella kamala isovanhempi lapsenlapsilleen, kun nöyryyttää, nimittelee ja alistaa jatkuvasti lapsiraukkoja. Anoppina ja äitinä pojilleen on törkeällä tavalla asioihin sekaantuva, joten miksi sitä tuommoista käytöstä pitäisi suvaita itselleen ja varsinkin lapsilleen.
Kerran yritin nätisti jutella juuri niinkuin nainen naiselle, ja kerroin mitä ajatuksia minulla on meidän eli anopin, mieheni ja minun suhteesta. Anoppi sai tavalliseen tyyliinsä kauhean raivokohtauksen ja haukkui minut pystyyn ja sairaaksi valehtelijaksi. Toista kertaa en enää jutella yrittänyt.
Oikeasti on olemassa ihmissuhteita, jotka kannattaa katkaista jos ne eivät kertakaikkiaan toimi. Minulla on kokemusta ihmisistä, jotka imevät kuiviin koko elämänhalun. Anoppisi tuntuu olevan juuri tuommoinen imijä..
Pettäminen on yksin ja ainoastaan pettäjän vika! Mikään ei anna oikeutusta pettämiseen ei vaikka kuinka yritettäisiin puolisoa syyllistää huonoksi kumppaniksi! Pettäjä tekee omat ratkaisunsa omassa elämässään, eikä kukaan pakota mihinkään. Jos ei viitsi epämieluista parisuhdettaan alkaa parantamaan niin sitten parisuhde kannattaa lopettaa. Ei sitä ainakaan pettämällä paranneta. Uskoisin, että pettämisessä on kyse huonosta itsetunnosta, jota toisen "saamisella" pönkitetään (eli kelpaan myös muillekin -tunne..).
Voi taivas, nyt järki käteen hyvä nainen ja jonkinlainen omanarvontunto myös. Todellakaan ei ole sinun vikasi jos mies pettää vaan se on ihan mies tehnyt itse!! Pettäminen on jo minusta sen verran iso "rikos" sinua kohtaan, että minusta sinun pitäisi erota miehestäsi. Anoppisi on myös täysin moraaliton, joten älä hänestä välitä. Sinun ja miehesi ongelmat ovat TEIDÄN kahden ongelmia, eikä todellakaan anoppisi kuulu niihin puuttua!! Kerää nyt hyvä nainen tavarasi ja häivy. Mies pettää sinua, on äitinsä puolella kun hän käyttäytyy sinua kohtaan täysin kohtuuttomasti ja mies, AIKUINEN mies on vielä niin vauva, että äitin pitää varata hänelle vielä lääkärikin! Voi taivas, jos nyt yhtään välitätä itsestäsi avaa silmäsi ja lähde. Hanki elämä, jonka ansaitset.
Olen seuraillut sivusta näitä ystävieni "mammanpoikia" lähipiirissäni eli poikia, joille oma äiti on aina ykkönen ja äidin pillin mukaan tanssitaan perhe-elämääkin ja tullut siihen tulokseen, että kyseessä on jokin kieroutunut, pervo suhde ja se vaikuttaa kaikkiin mammanpojan naissuhteisiin. Kait taustalla on joku inho ja viha voimakkaita naisia kohtaa ja ainut keino kapinoida on käydä vieraissa piittaamatta kenestäkään. Eli nämä mammanpojat eivät koskaan kykene normaaliin, uskolliseen suhteeseen. Tämä on keittiöpsykologiaa, mutta voipi olla puoliksi totta.
Kun skitsofrenikkoja on tutkittu, niin taustalta löytyy yllättävän useassa tapauksessa liian kiinteitä äitisuhteita. Näkyy kirjan tutkijan mukaan nimenomaan äiti poika suhteissa, eli toi edellisen kirj. otsikko pervo oli aikas oikeaan osunut.
Istu alas ja mieti mitä SINÄ haluat ja mitä tarvitset.Haluatko loppuelämäsi pelätä pettääkö mies ja kestää anoppisi kilahteluja ?
Ajatus perheestä missä on isä ja äiti ja mummit ja ukit on kaunis, mutta ei aina paras vaihtoehto .Jos sinä et ole onnellinen heijastuu se lapsiisikin.
Sinä tarvitset nyt ystävän joka kuuntelee sinua ,käy kanssasi läpi erillaisia vaihtoehtoja ja ennenkaikkea tukee sinun päätöksiäsi .
Ihmiset ovat erillaisia ja en rupe nyt erittelemään mitä minä sieäisin ja tekisin ...kyse on sinun elämästäsi ja sinä itse päätät mitä siedät ja mitä et ...ja mitä aijot tästä eteenpäin.Et tarvitse muiden hyväksyntää päätöksillesi .
Jaksamista sinulle .
ole oma pukki-ukkosi.
Onhan se anopillekin järkytys, kun tuollaista saa kuulla.
Joillakin naisilla - kuten sinulla - on taipumus panna kaikki naisen syyksi, tässä tapauksessa anopin. En minäkään ajattele, että pettäminen on sinun syytäsi, mutta älä sinäkään ajattele, että se on anoppisi syytä.
Kyllä syyllinen on tosiaankin teidän yhteinen kullanmurunne.