mistä voimia

Mistä ihmeestä saa voimia, kun mahdollisuus tavata pitkittyy ja pitkittyy miehen töiden vuoksi... Tiedän, että hän haluaa tavata, mutta velvollisuudet ensin...Nyt saattaa marraskuukin mennä ilman tapaamista..epätietoisuudessa on vain elettävä...
4784
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Voi sua tuli surku sun puolesta. Annan neuvon vaikka tiedän kokemuksesta että sitä ei ole aina helppo noudattaa eikä se auta aina mutta yrittää kannattaa. eli pidä itsesi kiireisenä kanavoi ikäväsi johonkin touhuamiseen, aloita uus ihana harrastus niin näiden avulla voi ainakin jokin päivä olla helpompi ikävää kestää.Tsemppiä sinulle .Minäkin tiedän tuon ikävän tunteen sillä juuri nytkin sitä tunnen rakastani kohtaan vaikka tiedän että viimeistään reilun viikon päästä hänet näen.Mutta silti ikävä raastaa joten äkkiä jotain touhuamaan niin on edes hivenen helpompaa. Ja ajattele se mikä ei tapa niin se vahvistaa.Kyllä me sisulla tästä ikävästä selvitään.Muuten runoilu on myös oiva tapa ikävän torjumiseen kun purkaa tunteet runoiksi. Kokeile ihmeessä! Kaikkea hyvää ja kaunista teille molemmille!

Äänestä

Minulla on myös samanlainen ongelma miesystäväni kanssa. Hänellä on kiireinen työ ja se viä melkein kaikken vapaa-ajan. Itse olen kanssa välillä vkloppu työssä,niin en itsekään pääse lähtemään hänen luokseen. Ja silloin kuin mulla olis vapaa,niin hänelle ei sovi. Alkaa välillä olla turhautunu,et tuleeko tästä mitään,koska ikävä on suuri. Ja haluaisi viettää hänen kanssaan laatuaikaa. Luotan häneen kyllä,mutta välillä käy mielessä,kun en kuule hänestä vähään aikaan,et onko hänellä toinen tai onko kiinnostus lopahtanu välimatkan takia.
Olen yrittänyt puhua hänelle,että pitäisi yrittää pitää enemmän yhteyttä. Niin hän on sanonut,et täytyy yrittää. Mutta aina on käynyt samanlailla. Olen yrittänyt soittaa,hän ei vastaa ja eikä sit kuulemma oo pystyny enää soittaa takaisin.
En tiädä oikein,et mitä pitäisi ajatella.
Kun pitkästä aikaa löysin näin ihanan miehen ja sit tuli tälläiset ongelmat. Todellakin haluan,et hän olisi se oikea minulle.

Äänestä

Hei, tuohan kuulostaa minun ex-miesystävältäni. Hän on hokenut jo elokuulta saakka, että elämä nyt on vaan yhtä työn tekoa ja nukkumista. Miten joku lähes viiskymppinen mies jaksaa tehdä jalkojen päällä töitä ympäri vuorokauden ja vielä monta kuukautta peräjälkeen? Tällaiset komennusmiehet kanavoivat kaiken inhimillisen työhönsä ja menettävät loputkin tunteistaan sinne? Kun pieneen kylään tulee töitä, niin kaikki huhkivat kuin hullut silloin kun töitä on... Seli, seli.. Miten tällainen mies muuttuu? Missä on tulevaisuus tällaisen miehen rinnalla?

Ovatko he itseasiassa työnarkomaaneja joille työ antaa sellaiset kiksit, että siinä nainen jää toiseksi. Kuinka moni mies ryhtyisi odottamaan naista ilman pettämistä kiltisti kotonaan 2-3 kk hyvin ohuella yhteydenpidolla. Tämä mies ei juuri tunteillut viesteissään ja siksi on ollut mulle iso haaste. Hän on Norjassa, minä Suomessa. Välimatkaa on toistatuhatta km. Itse rakastuin tulisesti ja ajattelin, että meillä on tulevaisuutta, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Ei näin voi elää: toisen aikataululla, altavastaajana, loppuelämän vain odottaen..eihän?

Jaksamista ja onnea suhteellenne.

tv. kanssasisar

Äänestä

Minäkin saan odottaa seuraavaa tapaamista ainakin melkein kaksi viikkoa vielä..ja reilut kaksi mennyt, suoraan kyllä jo meilissä kerroin, että ikuisesti ei voi jäädä toiseksi ja muistutan kyllä asiasta joka päivä.. sen toiselle työlle on löydettävä toinen tekijä, jos meinaa rakentaa jonkinlaisen suhteen.. ei sitä mikään pidä pystyssä jos toista ei nää.. vuodessa tunteet loppuvat takaan sen..kerran jo kokeilin kun menin rakastumaan väärään tyyppiin joka oli mahdottomuus.. ja tämä uusikin on oikeasti työnarkomaani.. huokaus.. olen mielessäni antanut sille aikaa jouluun asti järjestää aikaa minullekin.. jos ei onnistu niin sitten annan asian olla .. ryhdyn tietoisesti tapailemaan muita ja etsimään uutta.. kyllä ne tunteet karisee matkalla tai sitten mies tajuaa että karkaan jos en saa aikaa. Mutta mitä tekee miehellä jota tapaa kerran kuussa.. ei mitään, puuttuu kosketus, läheisyys ja seksi eli kaikki oleellinen suhteesta kaipaamani.. pelkkä rakastuminenkaan ei ikuisesti kestä.. siis korkeintaan vuoden, ihan tutkitusti.

Kyllä meistäkin molemmat haluaa periaatteessa tavata, mutta molempien lapset ja toisen työ hankaloittavat asiaa.. ja ikuisesti ei kannata kitua vaikka tuntuukin toisaalta tosi hyvältä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ikävöivä kirjoitti:

Mistä ihmeestä saa voimia, kun mahdollisuus tavata pitkittyy ja pitkittyy miehen töiden vuoksi... Tiedän, että hän haluaa tavata, mutta velvollisuudet ensin...Nyt saattaa marraskuukin mennä ilman tapaamista..epätietoisuudessa on vain elettävä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu