Mitä tehdä tälläiselle tilanteelle?
Kaverini/kämppikseni yrittää pomotella ja kaiken lisäksi viedä minulta aina miehet ja huomion.
Esim. nyt kolme kertaa peräkkäin hän on yrittänyt (ei muka tahallaan) viedä miehen.
Mielestäni jos kaveri tietää että toinen oikeasti miehestä tykkää, hän siirtyy taka-alalle eikä tunge hirveetä flirttiä väliin ja itseään.
Vaikea saada edes ketään miestä kiinnostumaan kun hän tulee heti "väliin".
Jos asiasta mainitsee, alkaa megariita tai viaton "en mä yrittäny mitään"- asenne.
Ulkonäöllä on tietysti tässä osansa, sillä hän on kauniinpi kuin minä.
Kaverini/kämppikseni yrittää pomotella ja kaiken lisäksi viedä minulta aina miehet ja huomion.
Esim. nyt kolme kertaa peräkkäin hän on yrittänyt (ei muka tahallaan) viedä miehen.
Mielestäni jos kaveri tietää että toinen oikeasti miehestä tykkää, hän siirtyy taka-alalle eikä tunge hirveetä flirttiä väliin ja itseään.
Vaikea saada edes ketään miestä kiinnostumaan kun hän tulee heti "väliin".
Jos asiasta mainitsee, alkaa megariita tai viaton "en mä yrittäny mitään"- asenne.
Ulkonäöllä on tietysti tässä osansa, sillä hän on kauniinpi kuin minä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
kaveriksesi? tekeekö kaveri toiselle noin? haluaa estää toisen onnen, on mustasukkainen? sinuna etsisin oman asunnon ja pitäisin kunnon hajuraon tuohon ystävään. Aika varmasti yrittäisi saada miehesi pettämään hänen kanssaan, jos joskus löydät miehen, joka on kiinnostunut sinusta. Onko sitten pelossa kiva elää, vaikka mies olisikin uskollista tyyppiä. Tai jos et tähän pysty niin sano niille miehille, että mitä mieltä he on siitä, että toinen yrittää sua? Mitä mies vastaa?antaa ottaa hänet, jos ulkonäkö on miehelle tärkeämpi.
Yhden kertoman perusteella. Mitä te hei oikeesti tiedätte tästä kertomuksen päähenkilöstä? Mistä kuvittelette, että se haluaisi viedä toisen miehen? Saada uskollinen mies pettämään? Enpä usko.
Onhan niitä vapaitakin suhteita muuten olemassa. Suhteita, missä on "ihan ok" käydä vieraissa. Hirveän suurta luottamustahan se vaatii, suvaitsevaisuutta. Itse en sellaiseen haluaisi. Maailmassa on kurjuuksia ja ihmisten tunteiden loukkaamista muutenkin ihan tarpeeksi.
No joo, ehkä en jaksa keskustella tästä aiheesta enää. Tällaista sekametelisoppaa. Toivottavasti kaikki ovat nyt saaneet mielipiteensä sanottua ja helpotettua omaa oloaan! Phuuh. Hyvää yötä!
Okei, no ottaahan se päähän tietysti. Mullakin on ollut pari kaveria, jotka kyllä tasan tarkkaan vie sen huomion ja on vienytkin, jos ei muuten niin on nolannut mut tai puhunut mun asiat niin kierolleen, ettei miehillä takuulla kiinnosta. Yksi hyvä keino oli ilman muuta aina puhua (lue huutaa) toisten päälle tai tehdä tai sanoa jotakin niin pervoa, että varmaan tepsi. Toivon vain että ne joku kaunis päivä huomaavat, että miten kiero nainen on, mut kun eivät huomaa, niin saatta suoltaa melkoista paskaa päin naamaa kelle hyvänsä miehelle. Tyylinä on räväyttää pari kertaa vuodessa jotakin näyttävän erikosta, josta sitten jutut on vielä kahta isompia, näillä sitten ratsastetaan etukäteen ja jälkikäteen. No ehkä se on miehen ongelma jos ei ole arvostelukykyä. Ja taaskin jos ei onnistu, niin muutama kaksimielinen juttu perään, niin eiköhän tepsi. Monet miehet on yksinkertaisia.
Huvittavinta oli, että nainen itse on yrittänyt iskeä montaa miestä ja kysynytkin seurustelemaan ainakin neljää, jos ei enemmänkin. No ei siinä mitään, saahan sitä yrittää. Mutta hänen juttunsa taas toisille naisille päin ovat sitä, että kuinka taas muut ovat häneen niin rakastuneita ja miehillä on keskinäiset välitkin menneet hänen vuokseen kun ovat kaikki niin hänen peräänsä. Asiaan hän liittää aina hiustensa värin, koska muilla se ei ole yhtä voimakas, ja sillä hiusten värillä kuulemma on hurmannut puoli kaupunkia. :)
Nykyään, vaikka on varattu, niin tulkitsee asian toisille siten, että kaikki ne vapaat miehet ovat vapaita siksi, etteivät häntä saaneet ja eivät ketään muuta koskaan halua edes. Niinpä.
En mäkään niitä ketään ole pitänyt koskaan miehenäni, mut kerran tulin vain yksinkertaisesti siihen tulokseen, että täähän on mitä mainioin testi. Eli jos miehet nielee yksinkertaisesti kaiken, niillä ei ole sen vertaa arvostelukykyä, et mä voisinkaan sellaista haluta. Toinen asia on se, et jos mies olis oikeasti musta kiinnostunut se olis musta kiinnostuneempi, kuin juoruakkojen juoruista, vaikka ne koskis sitten muakin tavalla tai toisella. Jotenkin monesti on omat jutut tulleet aika värittyneinä kylillä vastaan ja aina niihin on liittynyt tää sama ihminen tavalla tai toisella.
Ekaksi ärsytti, mut nykyään tosiaan mietin sitä sen kannalta, etten sellasta miestä haluiskaan, joka on tosiaan ollut tän kakkasuun lumoissa. :)
Hyvin on säästynyt monelta.
Pomottelusta sen verran, et ainahan sitä saa yrittää. Senkun. Ei hetkauta mua ainakaan.
Minun "kaverini" oli paikalla kun tapasin nykyisen mieheni baarissa. Yllätys, kun keskustelin ekaa kertaa tän miehen kanssa (istuimme vastapäätä pöydässä) "kaverini" meni puolittain makaamaan ja keikistelemään siihen pöydälle!
"Kaverini" itse seurusteli ja minä olin sinkku, mutta hän teki kaikkensa saadakseen tuon miehen mielenkiinnon. Mies sai sydämeni näillä vähemmän romanttisilla sanoilla: "Teki mieli työntää se akka lattialle siitä pöydältä, se oli niin vitun ärsyttävä. Toivoin koko ajan että se lähtisi." :D
Joten "kaverini" teki minulle palveluksen! Olen vieläkin saman miehen kanssa, joka karsiutui melkoisesta joukosta ja karsinnan suoritti tämä "kaverini", joka on nyt sinkku ja ilmeisen katkera hyvästä suhteestani. Tietää ettei saa sitä rikotuksi, vaikka yrittänyt on kyllä tuon jälkeenkin useaan otteeseen.
"kaverini" taktiikkana on keikistely, pikkutuhmat jutut ja sellaiset aukijätetyt heitot, tyyliin "Tuutko katsomaan kun pissaan?" Jos mies innostuu niin mikäs sen parempaa, jos taas ei, niin "kaverini" heittää koko jutun vitsiksi.
Ei tarvitse kauaa tarkkailla sen toimia kun huomaa tuon saman kaavan. Itselleni ei vaan ole ikinä auennut mihin hän tarvitsee jokaisen miehen huomiota. On hänessä paljon hyvääkin ja pärjäisi erinomaisesti ilman tuota ihmeellistä esittämistä...
Paras keino on antaa ystäväsi iskeä uusia tuttavuuksiasi,se on erittäin hyvä testi noista kundeista sinulle täysin ilmaiseksi.
Koska jos kundi on oikeasti sinusta kiinnostunut hän näkee vain sinut,ei keikistelevää frendiäsi,jos taas kundi kiinnostuu frendistäsi ei teidän jutustanne olisi tullut muutenkaan mitään,näin se vaan on.
Viimeksi kun jututin jotain muijaa ja pari kaveria pölähti paikalle, tervehdin heitä sanoilla "menkääpä helvettiin".
Eipähän tule mitään hämminkiä ;)))
(eipä sillä että noiden kanssa olisi tullut ja tuota sanomista kyllä naurettiin paljon jälkikäteen, mutta jos jututatte mielenkiintoista miestä ja joku kaveri tulee häiritsemään, sanokaa se suoraan sille kaverille)
En ymmärrä, miten voitte noin kummallisesti asioita nähdä ja niistä ajatella. Onneksi tämä onkin vaan chattifoorumi. Sääli vaan, millaista maailmaa ja yhteiskuntaa luotte noilla ilkeillä tulkinnoilla.
Mä oon tottunut siihen, että jos joku sekoilee, sitä kohtaan tunnetaan myötätuntoa ja ymmärrystä. Sitä koitetaan tukea, ymmärretään, kuunnellaan, koitetaan ohjata parempaan suuntaan. Eikä vaan haukuta kaiken maailman chattipalstoilla, tietämättä siitä henkilöstä oikeastaan mitään.
Anna huomionkipeän kaverin vaan keikistellä. Hänen itsetuntonsa on
ilmeisesti siitä kiinni, että saa miehet ihastumaan itseensä,
olivat sitten vaikka kavereiden miehiä. Tai noh, eihän se niistä miehistä
sinun miehiäsi tee, vaikka olisit heidät ensin tavannut.
Jos mies on enemmän kiinnostunut keikistelevästä huomionhakijasta kuin sinusta,
niin ei kai se mies mikään unelmamies olekaan. Kaverisi siis karsii
epäkelvot miehet, jotka ovat enemmän muiden kuin sinun perääsi.
Kaveri saa kaipaamaansa ihailua ja tuntee itsensä taas ihanaksi
ja sinä pääsetr eroon huonoista miehistä.
"Jos mies on enemmän kiinnostunut keikistelevästä huomionhakijasta kuin sinusta,
niin ei kai se mies mikään unelmamies olekaan."
Kun ollaan juuri tavattu, mies ei välttämättä tiedä että nainen nro 1 on kiinnostunut hänestä. Jos nainen nro 2 osoittaa kovasti kiinnostusta niin helposti käy niin, että nro 1 jää pelkästään siksi, kun mies arvioi ettei sitä ehkä nappaakaan. Esimerkiksi nro 1 lähtee aikaisemmin kotiin/vessaan/minne vaan ja nro 2 jää paikalle. Itse aina tässä vaiheessa oletan, ettei sitä ykköstä kiinnostanut kun ei paikalle jäänyt.
Ensinnäkin jos miehen mielenkiintoon vaikuttaa se, onko nainen kiinnostunut, niin antaapa olla.
Miestähän voi silloin vedellä mistä naruista tahansa, se ei tiedä itsekkään mitä tahtoo.
Jos keikistelyllä tai sooloilulla tai toisen nolaamisella on mieheen merkitystä niin sitten saa sekin mies olla. Mitä hittoa nainen tekee miehellä, joka on kuola poskella tollaisten kanojen perään. No tulee nyt suoraa tekstiä, mut ihan oikeasti joutuu miettimään joskus, että ei tarvita kuin joku vähäpukeinen suurisuinen bimbo joka voi temppuilla miten vain, niin se tosiaan karsii aika monta miestä veks.
No joo. Monta kertaa on käynyt niin, että jos on vaikka kaksi naista, niin se toinen nainen ei edes näe tai suvaitse vastata toiselle naiselle. Itse ainakin juttelen vaikka molempien kanssa, ja monta kertaa olen lähtenyt mieli mustana mörkönä pois, koska kumpikaan ei suvaitse edes vastata mitään tai mies voi vastata, mut jos naiselle jotain sanoo, on sama kuin seinile puhuisi. Jossain vaiheessa huomaa, että on pelkkää ilmaa ja pitäisi laulaa ja tanssia alasti pöydällä, mut senkin huomiohakuinen kääntää tietysti niin, et tuo tarvii valkotakkisia. Tai toinen nainen vähättelee, nolaa tai naureskee ja pyörittelee silmiään.
Joskus on miehenkin aivan pokkana väittänyt mun sanomia asioita aivan perättömiksi, että mä en tiedä mitään. Ja sit sopiva silmänmuljatus perään, eikä miehet tajua mitään. Ajattelee, että ompa toinen tyhmä. Alappa siinä sitten väittelemään mitään.. Aika paska fiilis siinä tulee.
Kyllä se vähän korpeaa silloin ja monta kertaa on katkerana miettinyt, et voiko miehet olla noin tolloja, et vaikka toinen on peräti huutanut kurkku suorana oman puheen päälle, nolannut et puhun muka mitä sattuu ja tehnyt tyhmäksi miehen silmissä, tai todellakin kohdellut kuin ilmaa tai jotain ydinjätettä, niin ei sitä oikeasti moni mieskään näe. Näinkin on käynyt, että kun olen jutellut, niin toinen on alkanut kertakaikkiaan huutaa oman puheeni päälle, koska on huomannut, että nyt muitakin kuunnellaan. Ja niin alas minä en vajoa, että alkaisin kilpaa karjumaan kenenkään kanssa.
En ole huomannut että tähän mennessä monikaan mies tunnistaa tuota vittuilua tai edes huomaa sitä. Mut kun itse on ollut sellaisessa paikassa muutaman kerran, että toinen nainen aukoo päätään jos ylipäätään suvaitsee edes huomata, vaikka olisi kuinka ollut tarkoitus yhdessä jotakin tehdä, niin vähemmäkstäkin lähtee kävelemään. Ainakin mä olen lähtenyt monta kertaa kun kokeilen ylipäätään puhua seinille yhtään mitään. Samahan se on silloin lähteä. Miehethän ei tietenkään tajua mitään, ajattelee vain itsekkäästi, että no, tuo ei ollut minusta kiinnostunut näköjään. Tai on kovastikin samaa mieltä tän toisen kanssa. Mitään ne ei tajua tilanteessa, ei jälkikäteen eikä koskaan.
Ja paskinta siinä on, et jos siitä edes huomauttaa joskus, niin ei valkene sittenkään, enkä viitsi enää yrittääkään, koska se tulkitaan varmaan mielellään siten, että olisi mustasukkainen tai kateellinen, vaikka kyse olis siitä, ettei vaan yksinkertaisesti tasan nappaa kuunella kenenkään vittuilua tai selkäänpuukotusta.
Onko silloin oikeasti mitään väliä, tietääkö mies onko toinen kiinnostunut siitä vai ei. Jos miehellä ei ole aivoja sen verran, et odottaisi edes toiselta naiselta ihan kohtuu sivitynyttä käytöstä, niin musta saa antaa olla. Jos miehestä on ihan ok, että toinen vittuileekin toiselle naiselle tai siinä esittelee itseään ja muulla ei ole väliä, niin sitä ei taas tarvitse kenenkään toisen naisen kestää. Kauanko katselisit itse omalta kaverilta vittuilua suoraan sulle ja sit olis myös joku nainen siinä, joka ei edes tajuaisi mitään? Empä usko, että hetkeäkään.
Tai jos mies ei itse osaa kiinnostua mistään eikä kenestäkään omien ajatustensa pohjalta vaan tosiaankin sellaisen esityksen ja huomiohakuisuuden, niin mitä virkaa sellaisella miehellä oliskaan.
niin pitkä juttu tuli, että hyi olkoon, mitä katkeraa tekstiä mut joskus tuokin pitää oksentaa ulos.
Tän lisäks aika tehokas keino tietysti on sellainen et tehdään ohareita, sovitaan tapaamisia, mihin ei koskaan tulla, "unohdetaan" kertoa jotakin erittäin olennaisia asioita tai kutsuja, mistä on sovittu, jos kysyy jostakin asiasta, jätetään tärkeimmät ja oleellisimmat kertomatta. Ja omat jutut on vääristelty niin, että ihmetyttää miten joku onnistuukni olemaan niin täysin kusipää ilman, että sitä miehet kertakaikkiaan huomaa yhtään. Alkaa raivostuttamaan niin, että pumppu jyskyttää kun tuleekin mieleen kaikkea paskaa mitä sitä on nähnyt. Ja voi hellanlettas, että sekin muija on vedättänyt miehiä. Mutta pitää vain toivoa, et ne joku päivä aukaisee silmiään vähäsen ja kasvaa isoiks.
"Ensinnäkin jos miehen mielenkiintoon vaikuttaa se, onko nainen kiinnostunut, niin antaapa olla. "
Tottakai vaikuttaa, vaikuttaahan se naisenkin kiinnostukseen. Jos kaksi samanlaista miestä on kiinnostunut jostain naisesta ja toinen flirttailee sen kanssa, hymyilee ja muutenkin tuo kiinnostuksensa (fiksusti) ilmi , niin onhan sillä hirveä etulyöntiasema asialinjan valinneeseen kaveriin verrattuna.
"Mitä hittoa nainen tekee miehellä, joka on kuola poskella tollaisten kanojen perään. "
Mies ei tuossa vaiheessa välttämättä tiedä, että kyseinen nainen on kana, ellei sitä sitten voi ihan suoraan lukea vaatetuksesta ja käytöksestä. Mistäpä mies tuntisi kyseisen naisen käyttäytymishistorian?
"No joo. Monta kertaa on käynyt niin, että jos on vaikka kaksi naista, niin se toinen nainen ei edes näe tai suvaitse vastata toiselle naiselle. Itse ainakin juttelen vaikka molempien kanssa, ja monta kertaa olen lähtenyt mieli mustana mörkönä pois, koska kumpikaan ei suvaitse edes vastata mitään tai mies voi vastata, mut jos naiselle jotain sanoo, on sama kuin seinile puhuisi."
No jos tämä toinen nainen on baarikaverisi tai joku vastaava puolituttu, niin tottakai sitä miestä pitää tietenkin tajuta puolustaa sitä naista vastaan. Jos jututtaa miestä niin sanoo sille naiselle vain _heti_ alkajaisiksi, ennenkuin se saa sanaa suustaan, että painuppa vittuun, tässä on nyt vähän juttu kesken.
"Näinkin on käynyt, että kun olen jutellut, niin toinen on alkanut kertakaikkiaan huutaa oman puheeni päälle, koska on huomannut, että nyt muitakin kuunnellaan. Ja niin alas minä en vajoa, että alkaisin kilpaa karjumaan kenenkään kanssa. "
Vähän vaikuttaa siltä että olet liian hissukka. tuossa sanot tietenkin että oleppa sinä hiljaa kun minä kerron tämän asian loppuun. Pitää osata ottaa se tila itselleen! Kyllä maailmasta löytyy paljon törppöjä jotka vaan ryöstävät kaiken huomion, mikäli sen vain annetaan tapahtua.
"Ainakin mä olen lähtenyt monta kertaa kun kokeilen ylipäätään puhua seinille yhtään mitään. Samahan se on silloin lähteä. Miehethän ei tietenkään tajua mitään, ajattelee vain itsekkäästi, että no, tuo ei ollut minusta kiinnostunut näköjään. "
Mistäpä se mies sen arvaisi mikä oli? Kuitenkin useimmiten nainen häipyy seurasta siksi kun sitä ei kiinnosta.
"Tai on kovastikin samaa mieltä tän toisen kanssa."
No, en tiedä lohduttaako sinua, mutta kyllä minä kehtaan sanoa vastaan kauniillekin naiselle, en minä niin puutteessa elä.
Itseasiassa jos havaitsen kuvailemaasi käytöstä, saatan itse heittää kyllä aika pahaa vittuilua. Ei tästä ole kauaa kun yksi selkeä tyttöporukan kuningatar (eli kaunein ja vähän sellainen johtaja/huominkipeä) alkoi minulle laukomaan ihan päättömyyksiä asiasta, josta se ei tiennyt yhtään mitään. Heitin siihen pari hyvää kuittia ja me kaikki muut siitä porukasta naurettiin sille pitkän aikaa. Se oli kyllä vähän yksinkertainen ja se asenne ärsytti, siksi annoin palaa.
"Onko silloin oikeasti mitään väliä, tietääkö mies onko toinen kiinnostunut siitä vai ei. Jos miehellä ei ole aivoja sen verran, et odottaisi edes toiselta naiselta ihan kohtuu sivitynyttä käytöstä, niin musta saa antaa olla."
"Onko silloin oikeasti mitään väliä, tietääkö mies onko toinen kiinnostunut siitä vai ei. "
Tietenkin on. Jos menet miehen riman ylitse, niin kyllä moni mies mielummin sinut ottaa kuin sen kanamaisen kaverin, etenkin jos/kun mies tietää ettei voi kuitenkaan saa pidettyä sitä kanaa itsellään.
"Jos miehestä on ihan ok, että toinen vittuileekin toiselle naiselle tai siinä esittelee itseään ja muulla ei ole väliä, niin sitä ei taas tarvitse kenenkään toisen naisen kestää. "
Sitä vittuilua voi olla vaikea erottaa kaverivittuilusta, jota miesporukoissa harrastetaan aika paljonkin. Ja mitä mies tekisi jos se sen havaitsee? Sanoo että lopeta tuo vittuilu ja aiheuttaa hankalan tilanteen kun kaikki menevät hämilleen?
"Tai jos mies ei itse osaa kiinnostua mistään eikä kenestäkään omien ajatustensa pohjalta vaan tosiaankin sellaisen esityksen ja huomiohakuisuuden, niin mitä virkaa sellaisella miehellä oliskaan."
Ei baarissa tutustuta toiseen niin syvällisesti, että siitä voisi kiinnostua ajatusten pohjalta. Korkeintaan saa käsityksen siitä, onko nainen perusmukava vai kenties vähän tylyä laatua. Yökerhoissahan ei pysty edes kunnolla puhumaan mitään ku ei siellä kuule.
mies, joka tykkää, että naiset vähän tappelee siitä. Mutta kaikki naiset ei halua sellaista miestä, se kertoo vähän siitä, että miehellä on itsellään vähän huono itsetunto, eikä se itse uskalla ottaa toisesta (hiljaisemmasta) selvää. Onhan se sanomattakin selvää, että kana on kana, ei siinä tarvita sen kummempia käyttäytymishistorioita. Mut jos itse on sellainen huomionkipeä niin sittenhän sellainen huomionkipeä kana sopiikin sellaiselle ihmiselle oikein hyvin.
"But I don't want somebody
Who's loving everybody
I need a shy guy
He's the kinda guy who'll only be mine"
Valitettavasti oikea miesystävä materiaali on kovin vähissä tämän päivän naisille. Iästä tietysti paljon riippuu ja siitä, onko tarpeeksi koettu ja lennetty kukasta kukkaan.
Miehen täytyy tietää mitä haluaa, ei vain arvioida mahdollisuuksiaan ja toimia sen mukaan. Jos jotain tahtoo, sen eteen pitää jotain myös tehdä. Miehillä se istuu luontoon hieman paremmin kuin naisilla.
Jos minulla olisi tuollainen kaveri kuin ap:llä, olisin jo aikoja sitten sanonut sille suorat sanat ja katkaissut välit. Mitä helvettiä tollasella "ystävällä" kukaan tekee?
ai että jos toinen karjuu oman puheen päälle, nini onkin niin, et minä olen hissukka. Selvä sitten, asiapa tuli selväks. Lykkyä tykö tulevaisuudessakin. Tuohan oli niin selvä tulkinta mieheltä, kuin olla saattaa. Karjukoot muut mun puolesta äänensä käheiks. Jotain mätää on miehessäkin, jos siitä on ok, että toinen huutaa oman puheen, eikä minkään hissukkuuden- päälle. On varmaan sit ollut täysin vääriä miehiä, oon odottanut niiltä ehkä pikkuisen enemmä, mut sekin on ollut näköjään liikaa.
sitten ollenkaan.
Musta ihmisten kanssa on kiva jutella, ymmärtää toista ihmistä, saada itsensäkin ymmärretyksi. Viettää rattoisia hetkiä, tuntea iloa ja ystävyyttä. Jos joku tekee virheitä, ja saa ihmiset tuntemaan olonsa kurjaksi vähäksi aikaa, en siitä yleensä pitkän aikaa piittaa. Sellainen on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää. Nuorempana kyllä harmistuin siitä, ja pystyin tuntemaan pahaa oloa ja pelkoa pitkänkin aikaa jälkeen päin.
Musta on aika kurjaa sanoo toiselle, että "painu vittuun siitä, tässä on juttu kesken". Jos olisin se, jonka kanssa juttu oli kesken, haluaisin lähteä jo pois. Loukkaantuisin myös siitä, jos minulle sanottaisiin noin. En kyllä edes haluaisi sitten jutellakaan. Kyllä aina ystäviä joukkoon mahtuu. Jos ei mahdu, voin mennä ystäväni kanssa juttelemaan jonnekin muualle, missä ihmiset eivät hae keskusteluseuraa.
Olisiko ystävälläsi ongelmia? Tai olisiko teillä, sinulla ja kaverillasi, kommunikointi- ja ymmärrysongelma?
Minkälaisesta kommunikoinnista hän pitää? Riittääkö sana puolessa tunnissa, vai onko hän tottunut siihen, että koko ajan puhutaan, otetaan toinen huomioon, jaellaan kohteliaisuuksia, muistetaan toisesta ihmisestä asioita ja otetaan niitä huomioon? Jos hänelle tulee vain kiusallinen olo, jos kukaan ei ole "hänen tottumuksensa mukaan" riittävän seurallinen?
Onko hänellä tarpeeksi kavereita, ystäviä ja ihmisiä, joilta hän saa riittävästi huomiota, hyväksyntää, välittämistä, ja jotka ymmärtävät häntä, tuntevat hänet ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on?
Paljon on mahdollisuuksia, mistä asiat voisivat johtua ja miten ne oikeasti ovat. Vaikea arvioida miten asia oikeasti on, kun ei kuule molempien osapuolten näkemyksiä ja ajatuksia.
Ehkä voisit yrittää jutella kaverisi kanssa, ja kysellä hänen tuntemuksiaan, mielipiteitään, ajatuksiaan ja näin pois päin. Kertoa, miltä sinusta itsestä tuntuu, mitä ajattelet, miten koet, miten tunnet. Ehkä hän automaattisesti sitten osaisi ottaa sinunkin tunteesi ja ajatuksesi huomioon. Ehkä voisit oppia kaveriltasi myös jotain, ehkä hän mielellään auttaisikin.
Jotenkin tuntuu, että oli ongelmia tai ei, niin silti ei ole oikeutta käyttäytyä toisia kohtaan ihan miten sattuu. Ei ongelmat tee siitä asiasta yhtään hyväksyttävämpää, et törkeilee muille. Ymmärrettävämpää kyllä.
Ei mulle auta tulla siltikään selittään, että joo, vittuilin sulle muuten vaan ja tein ohareita, koska mulla on nyt tää kommunikointiongelma tai ymmärrys ongelma. Et eiks se ookkin ihan jees, kai sä nyt ymmärrät, mun hyvä frendi, et mä oon sulle ihan paska koska pidän tällaisesta kommunikoinnista. Mä en kattele tollasta.
Mut kyllä sen näkee sokeakin, jos tuttu oma kaveri käyttäytyy miesten seurassa kuin mikäkin diiva, ja alkaa vinoileen muille naisille ja käytännössä vetää mattoa kaveriensa jalkojen alta joka kerta, kun on joku mies mukana,vaika muuten olis mitä muuta hyvänsä.
Ainakaan itse en suosittele muuta kuin, että nostaa kytkintä. Sen verran, mitä joskus olen asiasta sanonut, on tullut sellainen rähähdys vastaan ja haukut niskaan ja tyyppi on alkanut syytteleen mua varmuuden vuoksi kaikista keksimistään asioista, niin en tosiaankaan suosittele. Varmuuden vuoksi vielä haukuttu muillekin päin, niin ei tasan tollaset kaverit ainakaan auta, jos niille asiasta sanot sen jälkeen kun ne on kääntänyt sulle selän ja kohdelllut kuin ilmaa tai paskaa tasan sen sekunnin jälkeen kun on joku tuntematon ja vielä suuremmalla syyllä joku tuttu mies mukana. Tiedä sitten onko se ollut sellainen muutenkin vain tuliko se siinäkohti ilmi, kun oli miehiä, mut sillä tiedolla oo yhtään väliäkään, koska enää en halua olla hänen kanssa.
Miehet puolustelee asiaa sillä, et eihän tuntemattomia voi tuntea. Entäs kun onkin tuttuja, paskaa lentää silmät ja suut täyteen ja kaikki teeskentelee sujuvasti kuin ei oliskaan ikinä mitään. Täähän on vaan sitä kaverillista vittuilua ja nolaamista, sehän on ihan okei? Eiks niin.. Tuoko on teistä muista ihan jees. Monikohan sitä ihan oikeasti kattos ihan nikottelematta. Ainakin minä tein tarpeeks ison hajuraon entiseen kaveriin kun tuli miesten takia ohari-, paskanpuhumis,- vinoilu-, ja nolaamiskiintiö täyteen, muutaman kerran katsoin läpi sormien, sit puhuttiinkin ja pari selitystä joskus meni muka mulle läpikin, mut kun homma vaan jatkui törkeempänä ja röyhkeempänä, niin päätimpä, että riittää mulle. Ei ole tarvinut katua sitä päätöstä.
Ei kannata myöskään alkaa päätään aukomaan. Sillä nolaa vaan ittensä, todennäköisesti saa vaan toiselle vettä myllyyn, koska tollaset tyypit kyllä käyttää huolella sen energiansa toisen selkäänpuukotukseen ja muun harmin aiheuttamiseen, kunhan ehtivät.
En väitä, että se olisi hyväksyttävää tai oikein tai mitään. Tosi kurjaa, että sinulle tulee asiasta paha olo, eikä tilannetta saa korjattua.
Kai asiasta pitäisi sanoa tälle kaverille jotain asiasta. Mieluummin ystävällisesti koittaa keskustella asiasta perusteellisesti. Ehkä ajan kanssa hänkin alkaisi ymmärtämään omaa käyttäytymistään ja sitä, miltä se muista tuntuu. Muuten tilanne on juuri se, mitä monissa muissa viesteissä täällä kuvataan, että "jätä ystäväsi", "hanki yksiö" jne. Mutta mielestäni niin ei yhteiselo kehity ja kaikki opi tuntemaan ja nautti maan ystävistään ja ystävyydestään.
Olisiko ystäväsi epävarma? Eiväthän kaikki ole tottuneita ihmisten kanssa oleiluun. Ehkä sinä tunnet itsesi epävarmaksi ystäväsi seurassa, jos mukana on miehiä. Ehkä ystäväsikin tuntee itsensä epävarmaksi, kun mukana on miehiä ja yrittää miellyttää ja hauskuuttaa kaikkia. Ehkä hänellä on miesten arvosteluista ikäviä kokemuksia, hän saattaa jo aavistaa, mitä ikävää he voisivat ajatella, ja tällä aavistelullaan loukkaa omia ystäviään. Niin elämä on julmaa. Se on saattanut olla julmaa ystävällesi jo.
Ymmärrän, että on kurjaa, jos ystäväsi puolustautuu hyökkäämällä sinua vastaan, jos yrität asiasta huomauttaa ja keskustella. Mutta se kai vaan kertoo, että hänellä on ongelmia. No, joskus ongelmat ratkeavat itsestään ajan ja elämänkokemuksen myötä, joskus tarvitaan enemmänkin apua ja tukea. Toivottavasti ystäväsi sitä saa, jos hän sitä tarvitsee.
Oikea ystävä kyllä ottaisi kykyjensä mukaan huomioon sinunkin ajatuksesi ja tuntemuksesi, ja jos niistä kertoisit, et joutuisi noloon tilanteeseen, vaan sinun ja ystäväsi välillä olisi luottamusta, tukea ja hyväksyntää. Harmillista, jos sinulle on tullut kurjia tuntemuksia, kun olet koittanut asiastasi puhua.
Toisaalta maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, ja kestää aikansa oppia tuntemaan uusia. Ehkä sinusta tuntuu vaikelta ymmärtää tämän ystäväsi käyttäytymistä ja sopeutua siihen tai käyttäytyä hänen seurassaan. Ehkä hän tuntee olonsa yhtä pihalla olevaksi sinun seurassasi. Ehkä olisi parempi, että te kaksi oppisitte tuntemaan toisianne paremmin ennen kuin joudutte hankaliin uusiin tilanteisiin, joissa käyttäytymiskuviot eivät ole valmiiksi säädeltyjä missään koko Suomen ja kaikki ihmiset kattavissa opetustilanteissa tms.
Kurjaa, jos on haukuttu takana päin. Itse toisaalta olen huomannut, että usein pelkään sitä haukkumista, ja luulen, että jos jonkun virheen teen, minua jo haukutaan, lyödään pois piireistä, eikä hyväksytä joukkoon. Vaikka usein pelkoni onkin aiheeton, eikä näin ole käynyt. Mistä sitten epäluuloni tai epäluottamukseni juortuu? No, en sitä taida tässä nyt ryhtyä sepostamaan.
Mä tunnen tämän ihmisen kuin omat taskuni. Puoli elämää olen sen kans elänyt. Tiedän myös sen, ettei se kestä tasan yhtään mitään sanomista koskaan keneltäkään, paitsi mukavilta miehiltä tietysti. En ole ainut, jolle hän näin on tehnyt, ainakin kaksi muuta naista on kokenut samat asiat, ja ei kukaan näistä ole mikään hissukka. Mut joidenkin ihmisten kans vain on tällasta aina kun on miehiä sama ketä naisia oli myös. JA on siitä muutkin sanoneet. Välit siinä vain on monen naisen kanssa mennyt, on jäänyt vain näennäiset mukavälit, mut oikeasti ei mitään. On paljon muita ihmisiä, joiden kanssa hänen kanssa voi pärjätä oikeen kivasti, mut kun on miehiä, niin siitä vaan tulee kunnon jyrätossu, miehet vaan vikisee innoissaan, ja toinen jyrää menemään, mut toiset naiset on monesti aika raivoissaan tollasesta hänelle.
Miehet ei oo tajunnu koskaan mitään tästä kuviosta. Aattelee vaan, et hieno kun nainen on itsevarma ja lujatahtonen. Ei ne ole tajunneet sittenkään, kun samalta naiselta jostain syystä ihmeesti katkee kaikki ystävyyssuhteet, mut miesten kanssa menee niinniin lujaa tai on menevinään.
En sanoisi, että hänkään on epävarma tai mäkään. Ei kumpikaan, mut ilkeyttä ja itsekkyttää ei tarvi aina ylitulkita epävarmuudeks tosiaankaan ja ei toiset ole epävarmoja siks, että jos joku on vaan ilkee tai itsekeskeinen. Ainakaan täs tapauksessa.
En ole enää hänen kanssaan tekemisis, mut välillä vaan ihmetyttää miesten sokeus tai tyhmyys.
En tosin tiedä tätä tapausta muuten kuin kertomasi mukaan, ja oma ymmärrykseni asiasta pohjautuu tietenkiin omiin mielikuviini.
Minun mielestä vaan vaikuttaa, että ystävääsi käytetään hyväksi. Miksi hän käyttäytyy niin miehiä miellyttäväksi? Pelkääköhän heitä? Pelkää, että haukutaan selän takana hiireksi tai frigidiksi, jos ei esitä koko ajan jotain roolia.
Jos miehet yhtään katselevat nykypäivän leffoja ja mainoksia, niistä peilautuva naiskuva ollee juuri sitä, miten ystäväsi käyttäytyy. Hän siis ylläpitää median luomaa käyttäytymismallia naisesta. Miksi? Miksi hän ei ole oma itsensä? Ovatko miehet niin sokeita todellisuudelle, että hänen näytelmänsä menee läpi? Eivätkö ihmiset ole kiinnostuneita hänestä itsestään sellaisena kuin hän on, vaan pelkästään tästä kuvitelmasta ja ideaalista? Haukkuja ei tule, eivätkä mainonnan ja median uhrit pety, kun on yhtä hyvä, kuin median luomat mielenkiintoiset jutut.
Onko media luonut vaan niin epärealistiset visiot asioista, että ystäväsi ei voi olla ihmisten kanssa oma itsensä. Kilpaileeko ystäväsi median luovan naiskuvan kanssa, yrittää olla yhtä hyvä? Onkohan hänellä siis kuinka paljon oikeita ystäviä, jotka hänet tuntevat, tietävät, mitä hän tekee, tuntee ja ajattelee ja joiden kanssa hän voi olla oma itsensä ja tulee hyväksytyksi, vetämättä mitään roolia?
Minua ei ihmetytä miesten sokeus tai tyhmyys. Mediaa luovat ihmiset ovat älykkäitä. He tietävät, mikä myy. Yhtä lailla naisetkin ovat sokeita ja tyhmiä median luomille kuville ja mainoksille. Samassa venheessä ollaan.
Sillä en usko kenenkään ihmisen olevan oikeasti läpeensä niin ilkeä ja paha, ettei tämän ihmisen kanssa voisi olla ystäviä, viettää aikaa jne. Tämä toki edellyttää, että tuntee toisen ihmisen oikeasti, eikä ymmärrä hänen toimiaan, käyttäytymistään, motiiveitaan tai moraaliaan väärin. Ei pelkää muita, ympäristöään tai maailman uhkia liikaa tai että ihmiset käyttäytyisivät sinua vastaan.
Siihen kun pääsisimme. Toisen ihmisen tuntemiseen ja ymmärrykseen, mukavaan yhteiseen vapaa-ajan viettoon, toisten ihmisten tukemiseen ja auttamiseen, ystävien seurasta nauttimiseen. Mahdollisesti myös työasioiden, tietojen ja taitojen yhdistämiseen, kehittämiseen ja yhteistyöhön. Sillä tavallahan maailma kehittyisi ja kaikkien elämän laatu paranisi.
Sanoinhan, että hän toimii näin, kun on miehiä mukana. Tuossa se vaan tulee ilmi. En väitä, että olis läpeensä paha. Menee vaan kiinnostus, kun toinen on inhottava, oli syy sit mikä hyvänsä.
Minusta asiaa ei muuta, vaikka kuinka tietäisi toisen motiivit tai moraalin, jos mulle ollaan inhottavia, se ei muutu siitä miksikään millään motiivin selittelyillä tai tasan millään selittelyillä varsinkaan jos asiasta on puhuttu mut silti on jatkanut samaa inhottavaa käytöstä, jonka itsekkin tietää ja josta ollaan jopa puhuttu.
Voihan sen kanssa viettää aikaa, mikäs siinä, mut kun hän ei koskaan kutsu, tai jos itse kutsuttaa itsensä, niin estelee, jos on muita ja varsinkin miehiä, niin silloin en ole tervetullut, muuten kyllä pyytää apua monesti. Ja jos olen soittanut "väärään" aikaan, ja hän on sanonut tekevänsä jotakin ihan muuta, tai lopettanut puhelun ihan pikavauhtia kuin mitä hänen kaverinsa vaikka joskus saattoi sanoa heidän tekeneen. Kaikkea tällaista on tullut eteen. Itse en jaksa kutsuttaa tai tyrkyttää itseäni. Ja joskus kun olen vaikka itse kutsunut hän on ollut tekevinään jotakin koulu tai työasiaa, mut on sitten ollut styylaamassa. Mulle vois sanoa, et oon miesten kanssa, ja muita ei nyt tarvi, mut kun valehdellaan päin näköä, ja monesti on huomannut, et hän suorastaan tekee kaikkensa, jotta tietyt ihmiset pysyy poissa, kun hän on joidenkin kanssa, niin menee itseltäkin täysin kiinnostus.
Tyhmää on minusta alkaa filosofisoimaan sitä et joku on toiselle paska. Tasan ei kenenkään fiilikset siitä mikskään muutu. Eikä mulle tehdä mitä sattuu törkeyksiä, vaikka tuntisin kuin hyvin tai olis muka mitä syitä hyvänsä sellaiseen.
Kyllä mä hänet tunnen, moni muu sen sijaan ei tunne senkään vertaa. Jos ei tuntis häntä niinkään hyvin kuin minä, ei ehkä koskaan tajuaisi miten kaksinaamainen voi ihminen olla. Joskus olen ollut katkerakin noista kaikista asioista, joita ei voi edes ääneen hänestä sanoa, koska kuka niitä uskoisi. Miesten parasta kaveria aina, hyvä jätkä, mutta juuri miesten takia paskempi ollut naisille kuin moni muu. hänen on niin helppo olla mielinkielin miehille ja saada ne puolelleen asioissa ja sit sanoa, et muut on kateellisia, mut enää en viitsi, ei ole sen arvoista.
Ymmärrän kyllä, että ei tunnu kivalta. Minkäköhän ikäinen tämä niin kutsuttu ystäväsi on? Onko hän oikeasti oppinut tuollaiset käyttäytymismallit, eikä ole ilmeisesti oppimassa niistä poiskaan? Voin siis kuvitella, että tiukkojen vanhempien kasvatuksessa oppii käyttäytymään asioita peittelevästi, sanomaan tekevänsä töitä tai opiskelevansa, kun itse asiassa viettää aikaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Joissain perheissä tai uskonnoissahan on tiukat säännöt, miten saa käyttäytyä, kenen kanssa on soveliasta viettää aikaa ja niin edelleen.
En halua filosofoida sitä, että sinua on kohdeltu kurjasti. Ehkä haluaisin vaan ymmärtää, miksi toinen käyttäytyy niin kurjasti. Mikä hänen ongelmansa on, mitä hän ajattelee, mitä olisi tehtävissä, että hän käyttäytyisi toisella tavalla?
älä kuvittele silti mitään. Jotkut vaan on inhottavia, koska haluaa. Ilkeys on vain joskus ilkeyttä ilman sen suurempia syitä tai filosofioita. Toiset on pahoja halutessaan ja itsekkyydessään. Ei sitä tarvi pähkäillä sen enempää, mikä on syy. Käyttäytyä vois silti niin kuin ihmiset muita naisia kohtaan, oli miehiä tai ei.
Minusta tuntuu, että minä olen itse ollut muiden mielestä ilkeä. Kun omasta mielestäni olen ollut vain pulassa tai liian nöyrä, ymmärtänyt muita ja jättänyt oman tahtoni huomiotta. Tai joskus yrittänyt vain auttaa. Toisinaan tuntenut oman oloni ikäväksi, ja siksi yrittänyt pitää sosiaalista keskustelua yllä. Olenko ehkä samalla astunut vahingossa jonkun varpaille?
Siis en itse ole ollut tahallani ilkeä, enkä haluaisikaan olla.
Alkuperäisessä viestissä puhutaan kämppiksestä ja kaverista. Viestin ketjuja seuraessa puhutaan koulu- ja työasioista. Siis kyseessä ei ole kovin vanha ihminen. Vaan nuori, ehkäpä juuri lapsuuden perheestään irti koettava. Eli en usko, että kyseessä on suuri persoonallisuushäiriö, jonka käyttäytyminen muita ylen määrin häiritsisi. Vaan ihan normaaliin elämään kuuluvaa kasvamista ja kehittymistä.
En itsekään pitäisi siitä, että kaverini soittelisi koko ajan ja urkkisi, mitä olen tekemässä. Tiukkapipoiset äidit tekevät sitä, kun epäilevät, että lapsensa ovat pahan teossa tai tekemässä jotain, mitä vanhemmat eivät hyväksy. Tai he vaan pelkäävät lastensa puolesta ja soittelevat tarkistussoittoja. Ystäväni voi sopia minua nähdessään, milloin nähtäisiin seuraavan kerran ja mitä tehtäisiin. Kun ystäväni soittaa, ei minun tarvitse selittää hänelle, mitä olen tekemässä. Riittää, kun selvitämme, mitä asiaa meillä oli toisillemme.
Ymmärrän kyllä, että toisenlaisissa olosuhteissa ihmiset aina kertovat toisilleen mitä ovat tekemässä. Siinä ympäristössä, missä minä kasvoin, moinen ei ollut tyypillistä. Kulttuurieroja siis. Mitä tästä opimme? Jos en ymmärrä ystäväni käyttäytymistä, minun kannattaa kysyä, kyllä ystäväni varmasti mielellään minulle selittää asioita.
En usko, että ihmiset haluavat olla ilkeitä. Ehkä he ovat vain tietämättömiä, ymmärtämättömiä, tai itse kärsineitä. Maailmassa on ristiriitaisuuksia ja vääryyksiä vaikka millä mitalla. Uskon siis, että asiat lähtevät sieltä. Koet itse vääryyttä, et saa osaksesi ymmärrystä, olet ärsyyntynyt, teet jotain, mikä loukkaa tai ärsyttää muita, ja näin tämä legendaarinen "kiukkuketju" lähtee vyörymään eteenpäin kuin lumipallo. Ellei sitä yritetä estää ja katkaista.
Koitetaan hei estää ja katkaista sen verran, mitä voidaan!
Tuskinpa vaan on kauniimpi kuin sinä, ehkä tällätympi ja ainakin tyrkyttäytyvämpi.
Jätä tuollainen kaveri. Etsi uusi kämppis tai ihan oma asunto.
Tästä ystävästä sulla on koko ikäsi vain mielipahaa.
Tilanne on ikävä. Mitä fiksummin itse käyttäydyt, sitä tökerömpi kämppiksesi on. Nämä tällaiset näkevät vain itsensä, ja luulot omasta ihanuudesta ovat valtaisat.
Ja ajattele, miten nololta mieskavereistasi tuntuu.
Ihmisethän ovat toisinaan ujoja ja varsinkin, jos ovat ihastuneita, toisen ihmisen lähestyminen on vaikeaa. Jotkut ihmiset huomaavat näitä toisen ihmisen mielentiloja ja olotiloja helposti. Usein kuitenkin on niin, että vaikka olisin ihastunut johonkin ihmiseen, mikään ystävyyttä enemmän ei ole meidän välillä mahdollista, voi kuitenkin tuntua reilulta, jos pystyn ihastukseni kohteen kanssa puhumaan. Jos en juuri tästä asiasta, mutta muuten vaan, vaikka jostain ihan muusta asiasta.
Reipas ihastuksen kohde tässä tilanteessa kai yrittää puhua näille ihmisille, olla reilu kaveri, vaikka se on vaikeaa, jos tunteet eivät ole puolin ja toisin samanlaisia. Koittaa olla kaveri, eikä pilkkaa toisen tunteita, tai toista ihmistä. Tunteethan ovat inhimillinen seikka ihmiselämässä. Ei naurunaihe tai pilkan kohde.
Reipas ihastuksen kohde on kuitenkin inhimillinen henkilö itsekin. Entäs, jos hän kaipaa muilta ihmisiltä tukea ja hyväksyntää? Entäs, jos hän ei tätä saa, ainoastaan ihastuneita ihmisiä ympärilleen? Tilanne on vaikea. Suostunko sellaiseen, mitä muut ihmiset minusta haluavat vain siksi, että tuntisin jotain ehkäkin teennäistä hyväksyntää tai välittämistä, mitä en ihmisiltä muuten saa, mutta sitä tarvitsen ja kaipaan? En välitä siitä, mitä muut haluavat minusta, jos se ei ole ystävyyttä, tukemista, yhdessä tekemistä ja olemista, toisen tuntemista, harrastamista.
Olisiko tällainen tapaus mahdollista kaverisi kohdalla?
Haluavatko ujot ihmiset elää hiljaisuudessa? Onko kuitenkin seurallinen kaveri, joka vähän höpisee muidenkin puolesta, ja koittaa piristää tunnelmaa ja pelastaa tilanteita parempi, kuin jäätävä hiljaisuus ja jumiutunut sosiaalinen tilanne? En usko, että ujot ihmiset haluavat elää hiljaisuudessa tai täysin eristyksissä muista. Uskon, että ujotkin oppivat pois ujoudestaan sinnikkäästi oleilemalla sosiaalisissa tilanteissa, ehkä muilta jotain näppäriä käytäntöjä oppimalla myös.
Tai tietääkö kaverisi aina sinun tunteesi? Oletko kertonut hänelle, kuinka syviä ne ovat näitä tiettyjä henkilöitä kohtaan. Tietääkö hän, että jo se, että ystäväsi puhuu sinun ihastuksenkohteittesi kanssa, saa sinulle aikaan epämukavan olotilan? Puhuminenhan voi olla vain tavallista rupattelua, epämukavan hiljaisuuden välttämistä, ilman sen kummempaa tarkoitusta tai aietta.
JA miten tää sosiaaliporno liittyy siihen, et kaveri vie miehet nenän edestä. Mene ujouspalstalle jos haluat siitä puhua.
Kuinka tarkasti täällä kaikki keskustelijat tietävät tai tuntevat kyseisen tapauksen? Oletan, että kaikki tuntevat tämän vain näiden keskustelujen perusteella. Nämä keskustelujen tarinat ja mielipiteet ovat aina vain yhden henkilön versioita, ymmärryksiä ja kuvauksia asioista. Eivät vastaa välttämättä koko totuutta. Eivät kerro kaikkien osapuolien mielipiteitä tai versioita.
Siis saat olla omaa mieltäsi. Minä olen toista mieltä ja koetan tätä eriävää mielipidettä myös muille selvittää.
Ujoudesta voi puhua mielestäni myös täällä. Mielestäni se voi liittyä tähän aiheeseen, siksi siitä puhun. Monet ihmiselämän ilmiöt ja asiat menevät ristiin. Paras siis tottua kaaokseen.
Hän joutuu ensin "käymään läpi" kasan ihmisiä, miettien kuka olisi sopiva hänen ystäväkseen, yrittäen ja kokeillen. Jos siinä sitten ulkopuoliset tai jotkut muut ymmärtävät asiat väärin, tuleeko minun olla suuri messias, joka selittää koko ajan, että "hei sori vaan, että hymyilin sulle, en halua mitään muuta kuin ystävyyttä", tai "sori vaan, että osaan olla niin mukava ja hauska, mutta älä ota sitä tai mitään mitä sanon tai miten käyttäydyn kehuiksi itsellesi, en välitä sun sukupuolesta pätkääkään, kaipaan vaan ystäviä".
Pöh. Jokaisella meistä on sukupuoli, jos kuulee jotain positiivista ja mukavaa, kannattaa se ottaa kehuna itsestään, huomata itsekin se mukava piirre ja tykätä itsestään. Kannattaa tuntea oma mieheytensä/naiseutensa ja nauttia siitä.
Saavatko nämä miehet "naisiltaan"/naismahdollisuuksiltaan tarpeeksi huomiota ja välittämistä, jos mielenkiinto kääntyy niin helposti muualle? Minä kyllä koettaisin ohjata kaikkia oikeaan suuntaan ja auttaisin parisuhteen luomisessa, pysymisessä ja vakiinnuttamisessa. Usein olenkin yrittänyt kysellä ystäviltäni, jotka ovat varattuja, heidän kumppanistaan, hänen menoistaan. Itse parisuhteesta on välillä vaikea kysyä. Ihmiset pitävät sitä niin henkilökohtaisena asiana. Ehkä kertovat mieluummin vain "vertaishenkilöille", eli samassa tilanteessa olevalle pariskunnalle, tyyliin "meillä näin" ja toinen voi taas kertoa, että "meilläpä näin" ja keskustella tai ei-keskustella siitä sitten.
Tiedätkö mitä?Vaikka hänen käyttäytymisensä ärsyttäisi sinua kuinka paljon tahansa, syiden ja motiivien etsiminen on turhanpäiväistä hommaa.
Hänen käyttäytymisensä johtuu selvästi huonosta itsetunnosta (ehkä erittäin huonosta) jopa sairaalloisesta kateudesta sinua kohtaan?
Mutta valitettavasti sinä et paranna ketään niin, että olet ystävällinen ja mukava. Itsetunnon kohentaminen lähtee aina ihmisestä itsestään. Ja kokemuksesta voin kertoa, että huonosta itsetunnosta kärsivät naiset yleensä purkavat sen juuri tuolla tavalla kuin "ystäväsi". Ja hän ei varmasti tule ikinä parantamaan tapojaan. Ikinä.Piste.
Sitä en tiedä mikä ihmisestä tekee tuollaisen, mutta luulen, että henkilö(t) ei(vät) tiedä sitä välttämmättä itsekään.
Ja koska tähän liitty myös kateus, hänen mielensä myrkyttyy kateudesta sitä enemmän mitä enemmän sinä käyttäydyt fiksusti. Ja mitä enemmän sinä käyttäydyt fiksusti, sitä paskamaisempi hän on. Koska hän tietää, että hän ei ikinä pysty käyttäytymään yhtä fiksusti kuin sinä. Joten ympyrää mennään ja yhteen tullaan.
Ja mitä niihin miehiin tulee, he ovat idiootteja. Kyllä älykäs ja fiksu mies tunnistaa 110 prosenttisella varmuudella millainen on sivistymätön ja moukkamainen nainen. Joten toisaalta, "ystäväsi" on säästänyt sinut huonoilta valinnoilta.
Joten pieneksi vinkiksi: älä jää tuleen makaamaan, tuli leviää sitä mukaa kun annat sille happea. Ota oma tilasi. Älä anna ihmisten loukata sinua, äläkä ota marttyyrin roolia. Haistata hänelle pitkät paskat, koska sen hän on ansainnut. Ei sinun tarvitse häntä pelastaa, koska häneltä sinä et saisi kiitosta.
Sitäpaitsi Siperia opettaa paremmin kuin mikään. Ehkä hänen on syytä ottaa opikseen kantapään kautta jos koskaan. Kukaan ei loppupeleissä katsele tuollaista.
Tilanteita voi olla miljoona eri versiota. On vaikea ulkopuolisen väittää jonkun olevan kateellinen tai katkera, jos emme pysty kysymään tästä puheessa olevalta henkilöltä itseltään.
Huonosta itsetunnosta ei kannata muita ihmisiä haukkua. Kaikkien elämän lähtökohdat eivät ole sellaisia, että hyvä itsetunto tulisi automaattisesti ja sitä selviäisi hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Elämä on matka, jonka aikana voi oppia paljon, jos vaan haluaa ja tuuri sattuu kohdalle.
Mielestäni syiden ja motiivien etsiminen ei ole turhanpäiväistä puuhaa. Varsinkaan, jos kysymme suoraan ihmiseltä, jonka tekoja emme ymmärrä. Sillä tavalla voimme ymmärtää paremmin kuin pelkästään ulkopuolisena tarkkailijana. Miksi sinä katsot taivaalle? Etsitkö lohdutusta ylemmistä voimista? Oletko kiinnostunut pilvien liikkeestä? Etsitkö lokkia, lintua, joka kertoisi sinulle salaisuuden tai antaisi toivon pilkahduksen? Pelkästään ulkopuolelta käyttäytymistä arvioimalla ei voi tietää. Pitää kysyä.
Mistä tiedät, ketä kukakin kiittäisi? Minä ainakin kiittäisin ihmisiä, jos siihen olisi tilaisuus ja todella tuntisin niin, että joku olisi auttanut. Tosin en kiitä siitä, jos ihmiset arvioivat minua väärin, eivätkä tule kysymään suoraan.
En usko, että alkuperäinen kirjoittaja jäi tuleen makaamaan, hänhän sanoi, ettei ole ko. henkilön kanssa enää missään tekemisissä. Miksi hän siis kirjoitteli tänne? Herättääkseen keskustelua? Varoittaakseen muita? Purkaakseen itseään? Kysyäkseen muiden mielipiteitä? Oppiakseen ymmärtämään asian toista puolta?
"Tilanteita voi olla miljoona eri versiota. On vaikea ulkopuolisen väittää jonkun olevan kateellinen tai katkera, jos emme pysty kysymään tästä puheessa olevalta henkilöltä itseltään."
- Ensinnäkin todennäköisesti henkilö ei myöntäisi mitään, todennäköisesti kieltäisi koko ongelman. Se on tyypillistä ongelmakäyttäytyjille.
"Huonosta itsetunnosta ei kannata muita ihmisiä haukkua. Kaikkien elämän lähtökohdat eivät ole sellaisia, että hyvä itsetunto tulisi automaattisesti ja sitä selviäisi hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Elämä on matka, jonka aikana voi oppia paljon, jos vaan haluaa ja tuuri sattuu kohdalle."
Ensinnäkin huono itsetunto riippuu aika paljon itsestä niin kuin moni muukin asia elämässä. Monella hyvät lähtökohdat saaneella ihmisellä voi olla silti huono(mpi) itsetunto kuin huonot/huonommat lähtökohdat saaneella.
Ihminen voi tietysti rypeä itsesäälissä ja valittaa ja vierittää huonon itsetunnon muiden niskaan. Toki on olemassa ihmisiä, joiden on ollut mahdoton saada normaalia itsetuntoa jos on todella huonot lähtökohdat. Mutta jopa sellaisilla ihmisilläkin voi olla hyvä itsetunto.
"Mielestäni syiden ja motiivien etsiminen ei ole turhanpäiväistä puuhaa. Varsinkaan, jos kysymme suoraan ihmiseltä, jonka tekoja emme ymmärrä. Sillä tavalla voimme ymmärtää paremmin kuin pelkästään ulkopuolisena tarkkailijana. Miksi sinä katsot taivaalle? Etsitkö lohdutusta ylemmistä voimista? Oletko kiinnostunut pilvien liikkeestä? Etsitkö lokkia, lintua, joka kertoisi sinulle salaisuuden tai antaisi toivon pilkahduksen? Pelkästään ulkopuolelta käyttäytymistä arvioimalla ei voi tietää. Pitää kysyä."
Kyllähän syitä ja motiiveja voi aina kysyä toiselta, mutta luuletko, että saat siihen vastausta. Huonon itsetunnon ja kateuden "riivaama" ihminen tulee hyvin todennäköisesti kieltämään koko ongelman.
"Mistä tiedät, ketä kukakin kiittäisi? Minä ainakin kiittäisin ihmisiä, jos siihen olisi tilaisuus ja todella tuntisin niin, että joku olisi auttanut. Tosin en kiitä siitä, jos ihmiset arvioivat minua väärin, eivätkä tule kysymään suoraan."
No jos toinen on täysi noita-akka niin sellaiselta ei tule kiitosta. Sitä voi rakentaa pilvilinnoja ja kuvitella, että kaikki ihmiset rakastavat toisiaan ja, että kaikki voidaan pelastaa. Valitettavasti ei voida. Ja silloin jos toista ei voi pelastaa, kannattaa pelastaa edes itsensä!
"En usko, että alkuperäinen kirjoittaja jäi tuleen makaamaan, hänhän sanoi, ettei ole ko. henkilön kanssa enää missään tekemisissä. Miksi hän siis kirjoitteli tänne? Herättääkseen keskustelua? Varoittaakseen muita? Purkaakseen itseään? Kysyäkseen muiden mielipiteitä? Oppiakseen ymmärtämään asian toista puolta?"
No sehän on vain hyvä jos ap ei ole ko. ihmisen kanssa enää tekemisissä. Hän siis ajattelee aika pitkälle samanlailla kuin minä. Hän ei jäänyt sinne tuleen makaamaan;)Ja kyllähän aihe onkin jo herättänyt keskustelua ja sitä tässä yritetäänkin..
Minulla oli se levykin. Taidankin pistää soimaan, niin ehkä ymmärrän ajatuksiasi vähän paremmin. Jenkkiläistä rockia, väärinymmärrystä ja tuskaa. Sitähän se usein on. Kuten James Deanin legenda elokuva Nuori kapinallinen.
Tunnen kyllä ihmisiä, jotka epäilevät, että heillä on huono itsetunto. Mistä tämä siis voi johtua: kasvatuksesta, ikävistä asioista, mitä elämässä on tullut vastaan, kaverien, tuen ja ystävyyden puutteesta. Paljon on vaihtoehtoja.
Itselläni en koe olevan huonon itsetunnon, mutta tunnen toisinaan, että minua kohdellaan ja ymmärretään väärin, tunnen itseni kaltoin kohdelluksi toisinaan.
Kuka täällä nyt rypee itsesäälissä ja vierittää huonoa omaatuntoaan toisten niskaan? Ymmärrämmekö me muut toista ihmistä, hänen viestiään ja puhettaan väärin? Tiedämmekö, mitä hän oikeastaan koittaakaan viestittää? Luulen, että emme tiedä. En usko, että tänne keskustelupalstoille lähdettäisiin, jos kaikki elämässä olisi ok, minä tietäisin, mitä kaverini ajattelevat ja tuntevat ja he samoin minusta. Minusta tämä paikka ei ole kyllä välttämättä se ihan paras paikka keskustella asiasta. Mieluummin suoraan kasvoista kasvoihin, jos on jotain sanottavaa, epäselvää tai kalvamassa mieltä. Ei niin, että jätetään vaan vastaamatta ystävän yhteydenottoihin tms.
Luulisin, että myös huonon itsetunnon omaava tunnistaisi ystävälliset kysymykset ja halun auttaa. Ei suinkaan kieltäisi asioita, vaan uskaltaisi olla oma itsensä, nöyrä, luottaa toiseen ja kertoa, mitä sisimmässään tuntee ja ajattelee. Kaikkein pahimmat ongelmakäyttäytyjät eivät nimittäin keskustele kanssasi ollenkaan, he potkivat mummoja jne. Toivottavasti ystäväsi ei tee niin. En kyllä uskokaan, että tekee. Täällä on mielestäni vaan väärinkäsityksiä ja kommunikointiongelmaa.
Tämä on sitten enemmän sille metrolehden elämälle, eikä muille. Kiitos ajastasi ja ajatuksistasi. Tosin olen kyllä eri mieltä. On kai suht helppoa mennä ulkopuolisena ihmisten tekstien perusteella neuvomaan ja antamaan ohjeita. Toki aikaasi, ajatuksiasi ja yritystäsi arvostan. Hyvä, jos sinun elämäsi on järjestyksessä ja olet tyytyväinen siihen. Kirjoituksesi ei ehkä osunut ihan oikeaan, vaikka varmasti hyvää tarkoittikin. Sen takia yritän kirjoittaa ja selittää.
Miksi täällä oikein jutellaan ja tätä keskustelua käydään? Käyn sitä sen takia ja olen joskus täällä, kun näyttää välillä siltä, että tämä on muiden mielestä hyvä tapa keskustella asioista. Joskus se on minunkin mielestäni oiva tapa keskustella. Toisaalta jos ihmiset tuntevat toisensa, keskustelua voitaisiin käydä spostitse, puhelimitse, messengerillä tai kasvokkain. Jos ihmiset eivät tähän pysty, ymmärrän sen, nöyrryn tämän vaihtoehdon edessä ja tämäkin käy minulle. Silloin tosin asiaan kuulumattomat saattavat sotkeentua ja saada päähänsä kommentoida. Sinällään se on mukavaa, saadaan nähdä muidenkin ajattelutapoja, ehkä hyviä neuvoja, mutta myös väärinymmärryksiä syntyy. Ihmiset saattavat yhdistellä sanottuja asioita väärin tarkoittamaan jotain muuta, mitä alkuperäinen tarkoitus oli. Tämä ei ole kivaa kenellekään.
Miksi minä yrittäisin viestiä jotain keskustelupalstoilla? Siksi ja silloin, jos suora viestintä ei ole mahdollista. Koetanko viestiä kaikille? Luultavasti en. Puhun yksittäistapauksesta ja yksittäiselle ihmiselle, joita kaikki eivät tunne ja tiedä, jonka kanssa suora viestintä ei nyt ole mahdollista. Tai kirjoittelen vain piristääkseni tai tuottaakseni muille elämyksiä, tai mukavia hetkiä. Jos kaikki eivät siitä pidä tai eivät sitä ymmärrä, on se aika luonnollista. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja mielipiteitä, hyvin luonnollista.
En kuitenkaan halua, että siihen yksittäistapaukseen sotkeentuvat ja sekaantuvat kaikki ihmiset, joihin olen elämäni varrella törmännyt tai tutustunut. Jos näin käy, olen pahoillani. Minun elämäni ja ihmissuhteeni ovat minun, eivätkä kuulu muille. Myöskin, jos tunnen ihmisiä, joita myös muut tuntevat. Sitä, mitä tapahtuu minun ja muiden välillä on meidän asiamme, ei ulkopuolisten. Jos ulkopuoliset heille kuulumattomia asioita näkevät ja kuulevat, vaikka näin ei ole tarkoitus, he voivat koittaa sulkea silmänsä ja olla niinkuin eivät olisi mitään nähneetkään. Kysyä suoraan, jos on jotain, mitä ei ymmärrä tai mikä vaikuttaa oudolta tai kurjalta. Useinhan moni asia on siitä kiinni, ettei tunneta tai ymmärretä toisia ja eri tilanteita. Kuvitellaan jotain, mikä ei pidä paikkaansa, ei nähdä tai tiedetä asioiden kaikkia puolia, varsinkaan sen vastapuolen pyrkimyksiä, motiiveita, tilannetta, tuntemuksia tms.
Jos taas ystävistäni tuntuu, että käyttäytymiseni loukkaa heitä, tai se on heistä kurjaa, arvostaisin sitä, että he voisivat asiasta minulle suoraan huomauttaa. Tai kertoa, miten he sanomiseni tai tekemiseni ymmärtävät. Tietenkin minäkin voin kertoa omat näkemykseni ja tuntemukseni asiasta myös ja voidaan koittaa keskustella ja ymmärtää toisiamme. Jos pelkkä negatiivinen huomauttelu on jatkuvaa, ja minusta tuntuu, että ystäväni ei ymmärrä tai hyväksy käyttäytymistäni tai minua, alkaa ehkä tuntua siltä, ettei hän olekaan ystäväni. Ehkä silloin tiet eroavat. Tosin tähän pisteeseen en asioita haluaisi. Pidän ihmisistä, haluan heitä ymmärtää ja tukea, olen sitä mieltä, että konfliktit ja väärinymmärrykset kuuluvat elämään, ne vaan on parasta selvittää.
Jos se, että kun olen pulassa ja pyydän apua tai pyydän toisen kerran, jos en apua ensimmäiseltä taholta saa, on liikaa vaadittu, niin mielestäni maailman mittasuhteet ovat kohtuuttomat. En todellakaan halua vaatia keneltäkään mitään. Jos muut näin ymmärtävät, koitan korjata asian, jos väärinymmärryksen huomaan. Jos taas muut sisäsyntyisesti ymmärtävät pyrkimyksiäni, asioita tai tilanteita luonnostaan väärin, olen myöskin siitä pahoillani. Mutta en tiedä, mitä tällaisessa tapauksessa voisin tehdä asian korjaamiseksi.
Jos olen pahassa pulassa, teen tai sanon asioita, joita en normaalitilassa sanoisi tai tekisi, mutta näin kuitenkin tapahtuu, olen siitä hyvin pahoillani. Anteeksi on vaikea pyytää, jos on itse pulassa ja tarvitsisi tukea ja aikaa. Elämään kuitenkin kuuluu ikävääkin, kasvamista, kokeilemista ja virheitä, niiden kautta oppii. Ehkä niitä muutkin oppivat suvaitsemaan ja ymmärtämään, jos on tarpeen ja sellaiseen törmää.
Kiitos ajastasi ja ymmärryksestäsi ja siitä, jos jaksoit lukea tänne saakka. Toivottavasti tämä selvensi jotain, ja päästään mukaviin keskusteluihin, ymmärrykseen ja elämään jatkossakin. Minulle muuten kuuluu ihan hyvää, kiitos kysymästä. Toivottavasti kirjoituksesi ohjeet auttoivat jotain toista.