Avoin suhde on paras ainakin minulle ja miehelleni. Seksi muiden kanssa on vain seksiä ja vaihtelua. Tietenkin aina partnerista myös välittää ja pitää häntä viehättävänä, ystävänä, mutta rakastan omaa miestäni.
Ei ihmistä ole edes tarkoitettu olemaan vain yhden kumppanin kanssa koko loppu elämää. Sen todistaa jo pelkkä avioerotilasto ettei 'prinsessa-satuliitot' yksinkertaisesti toimi. Mielestäni ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa mallia toimivalle suhteelle. Se vaihtelee ja jokaisen on vaan löydettävä se itselleen parhaiten sopiva muoto.
Ei ihmistä ole edes tarkoitettu olemaan vain yhden kumppanin kanssa koko loppu elämää. Sen todistaa jo pelkkä avioerotilasto ettei 'prinsessa-satuliitot' yksinkertaisesti toimi. Mielestäni ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa mallia toimivalle suhteelle. Se vaihtelee ja jokaisen on vaan löydettävä se itselleen parhaiten sopiva muoto.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän se toimi, jollei ole elämässä minkäänlaista pinnaa tai halua mihinkään kestävään. Jos elää kertakäyttöperiaattella, niin elä sitten. Eläinkuntakin tosin tuntee yksiavioisuuden, esim. kyyhkyt. Ihmiskunta, jolla sen sijaan on vapaa tahto ei näytä haluavan sitä tahtoaan käyttää, menään viettien mukaan. Perse edellä suohon.
Eläintäkö ihailet ihmistä enemmän? Kyyhkykö ei toimi viettiensä varassa? Sinun omaamasi korkeamman moraalinko voimin sitten?
Kyllä jämpti on näin, ettei aito rakkaus ja suhteen kestävyys kumppanin vapautta ällistele. Rakkaus tukee ja iloitsee. Molemminpuolisesti.
"Ei ihmistä ole edes tarkoitettu olemaan vain yhden kumppanin kanssa koko loppu elämää."
Höpöhöpö, tuo nyt on aivan älytön letkautus!
Ihminen todellakin on tarkoitettu olemaan yhden kumppanin kanssa, silloin kun on löytänyt rinnalleen ns. "Sen Oikean". Suurin osa ihmisistä on siis uskollisia omalle rakkaalleen. Sellaiset, jotka eivät pysty olemaan yhden ja ainoan ihmisen kanssa vaan haluavat jaella itseään useille eri henkilöille, ovat vain pieni kärpäsenkakan kokoinen vähemmistö!
*Ihminen todellakin on tarkoitettu olemaan yhden kumppanin kanssa, silloin kun on löytänyt rinnalleen ns. "Sen Oikean". Suurin osa ihmisistä on siis uskollisia omalle rakkaalleen. Sellaiset, jotka eivät pysty olemaan yhden ja ainoan ihmisen kanssa vaan haluavat jaella itseään useille eri henkilöille, ovat vain pieni kärpäsenkakan kokoinen vähemmistö!*
Ihan samaa höpöä on tuo sun letkautus.
Kumma, että puolet avioliitoista päätyy eroon. Se on jo iso kärpäsen kakka. Ja usein näissä eroissa on syynä pettäminen, toinen kumppani...eikä osata puhua asiosta mitä halutaan.
Miksi mennä lupaamaan ikuista rakkautta, koska se toimii harvalla pitemmän päälle.
Enkä maininnut itsensä jakelemisesta muuten mitään. Sitä avoin suhde ei ole ainkaan mun mielestä.
Ukko lähti viikko sitten naintiretkelle, viikonlopuksi odottelen kotiin. Jännää kuulla taas sen kertomuksia seuraavat viikot.
Elämänne kuulostaa luonnolliselta ja hyvältä. Ja muistuttaa omaa ihannettani.
käy vieraissa miehissä.
Näin ei olwe sitä pelkoa että
miehesi "rakastajatar" kilpailisi
sinun kanssasi ja rikkoisi "rakkautenne".
Ihan mahtava kommentti! Ei voi muuta sanoa. Täällä on harvinaisen viisasta porukkaa.
Sulla on kai kokemusta tuollasesta tilanteesta? Otan osaa.
En ota kantaa puolesta tai vastaan avointa suhdetta, mutta kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja syynä usein on pettäminen, niin eikö se todista juuri päinvastaista, kuin mitä väität? Jos puolisot hyväksyisivät avoimen suhteen ,niin pettäminen ei olisi syy eroon. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa uskollisen kumppanin. Luuletko kenties, että ihmiset, jotka eivät halua kumppaninsa käyvän vieraissa hyväksyisivät sen vain sopimalla suhteen olevan avoin.
Hyvä, olette löytäneet molempia tyydyttävän tavan elää parisuhteessa. Ihmisiä on yksiavioisia ja moniavioisia (näyttäisi olevan enemmän). Meidän kulttuurissa moniavioiset toteuttavat sitä eroamalla ja menemällä uuteen parisuteeseen.
Ongelmia tulee myös silloin, jos toinen on yksiavioinen ja toinen moniavioinen.
Itse olen yksiavioinen ja haluan elää yhden kumppanin kanssa. Puolisoni taas haluaa seksuaalisuuttaan toteuttaa muidenkin kanssa. Parisuhteen alussa, se oli itselleni "kova pala" nieltäväksi, mutta lopulta huomasin välittäväni puolisostani niin paljon, etten halunnut erota. Takana on kuusivuotta yhteiseloa ja olen saanut rakkautta, välittämistä ja huomiota, enkä ole kokenut joutuvani kilpailemaan tai "paikkani" olevan uhattuna suhteessamme. Luottamusta joko on tai ei ole.
Jokaisella on oikeus itse märittää suhteensa ja tapansa elää. Turha sitä on muiden arvostella!
No sitten tämä aihe pitää poistaa, jos ei saa arvostella. Miksi tämä on täällä? Tämä on siksi, että tämä aihe käsitellään loppuun asti.
Se kiinnostaa kovasti. Raskaudenjälkeinen isyyskysymys mietityttää. Mistä tietää kuka on isä?
Yhteisisyyskö?
ihmiset säilyttävät omat mielipiteensä.
Muutenkin, kenen määrittämään "loppuun" keskusteltaisiin? Sun toivomaan lopputulokseen eli näkemykseesi avoimesta suhteesta?
Tuskin mitään palstaa tältä foorumilta on lopetettu siitä syystä, että aihe olisi "käsitelty loppuun".
toivottavasti myös olet noin luupää ku puhut..ettet tarvitse tohon kemiaa..esim:alkoholia