Avomieheni on oikeasti jollain tavalla tunteeton.. ainakin minun mielestä.
Sanoin hänelle n. viikko sitten, että minusta tuntuu kamalan pahalle koska hän lähtee töihin AINA (PAITSI JOS ON JUOMASSA) kun hänelle soitetaan ja jää ylitöihin kunhan vaan hänelle sanotaan..
Aina hän perustelee töihin lähtönsä, että meillä ei ole mitään sovittu ja sen takia hän voi lähteä. Minä halailen ja pussailen häntä siinä hetkellä kun hänelle soitetaan ja sitten hän sanoo "ok, voin tulla sitten"..ja heti alkaa laittautumaan. en enään edes kysy, että mitä soittivat. Tiedän jo.
Aina lähtee minun viereltä aikaisemmin töihin.. ihan ku meillä ei olisi "herkkä hetki" sillä hetkellä! Hän menee sitten suihkuun ja syö.. ja lähtee.
MUTTA NYT TÄMÄN VIIKON AIKANA.... kun sanoin aikaisemmin hänelle, että minusta tuntuu pahalta, että hän lähtee jatkuvasti viereltäni pois ja haluan häneltä läheisyyttä... niin hän on ollut sen jälkeen alkuviikon pois muualla suurimman osan päivästä ja nukkunut vaan kotona.. ja sen aikaa kun ei ole nukkunut niin on vaan valittanut minulle lähes kaikesta.
Tänään tuntuu viimeiseltä tikiltä...hän sanoi kaupassa, että aikoo lähteä juomaan toiseen kaupunkiin kaverin luokse (on minulle muutes sanonut, että juomasta tullaan tasan kotiin yöksi) ja sanoin toisen kerran hänelle JA NÄTISTI, että voisi olla kotona minun kanssa.
Hän alkoi valittamaan ihan jumalattomalla huudolla, että eikö sitä nykyään saa olla kavereiden kanssa ja sitten myöhemmin huudon jälkeen valitti, että "aikasemmat lauseesi kumoutuu tässä kun sanot etten saa mennä kaverille".. eli siis olen joskus aikaisemmin sanonut, että saa todellakin käydä kavereilla.
Millään aikaisemmalla ei ollut enään mitään väliä, kun sanoin että ei tänään.
Miksi juuri sen jälkeen on pois useamman päivän ja kay kotona nukkumassa ja valittamassa, kun minä olen maininnut, että tarvitsisin nyt parisuhteeseen kuluvaa läheisyyttä!? Toinen nainen?
Olemme olleet nyt yhdessä reilut pari vuotta ja rakastan tätä miestä kyllä valtavasti.
Olen nyt miettinyt lähtöä, koska tunnen itseni tarpeettomaksi täällä (vastaavia tilanteita ollut siis aikaisemminkin ja hän ei ole kuulemma tajunnut mitä minulla on hätänä vaikka itkien selitän selvällä suomen kielellä)
Teiltä en kysy, että pitäisikö jättää.. sen päätöksen teen minä.
Mutta mitä te tekisitte ja mitä mieltä olette avimiehen käyttäytymisestä?
(itse siis kielsin tänään todella jyrkästi, että hän ei saisi lähteä kavereiden luokse vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedän, en ole mikän äiti jonka sanaa pitää kuunnella, mutta olen silti avovaimo jonka tunteet pitäisi ottaa huomioon)
Sanoin hänelle n. viikko sitten, että minusta tuntuu kamalan pahalle koska hän lähtee töihin AINA (PAITSI JOS ON JUOMASSA) kun hänelle soitetaan ja jää ylitöihin kunhan vaan hänelle sanotaan..
Aina hän perustelee töihin lähtönsä, että meillä ei ole mitään sovittu ja sen takia hän voi lähteä. Minä halailen ja pussailen häntä siinä hetkellä kun hänelle soitetaan ja sitten hän sanoo "ok, voin tulla sitten"..ja heti alkaa laittautumaan. en enään edes kysy, että mitä soittivat. Tiedän jo.
Aina lähtee minun viereltä aikaisemmin töihin.. ihan ku meillä ei olisi "herkkä hetki" sillä hetkellä! Hän menee sitten suihkuun ja syö.. ja lähtee.
MUTTA NYT TÄMÄN VIIKON AIKANA.... kun sanoin aikaisemmin hänelle, että minusta tuntuu pahalta, että hän lähtee jatkuvasti viereltäni pois ja haluan häneltä läheisyyttä... niin hän on ollut sen jälkeen alkuviikon pois muualla suurimman osan päivästä ja nukkunut vaan kotona.. ja sen aikaa kun ei ole nukkunut niin on vaan valittanut minulle lähes kaikesta.
Tänään tuntuu viimeiseltä tikiltä...hän sanoi kaupassa, että aikoo lähteä juomaan toiseen kaupunkiin kaverin luokse (on minulle muutes sanonut, että juomasta tullaan tasan kotiin yöksi) ja sanoin toisen kerran hänelle JA NÄTISTI, että voisi olla kotona minun kanssa.
Hän alkoi valittamaan ihan jumalattomalla huudolla, että eikö sitä nykyään saa olla kavereiden kanssa ja sitten myöhemmin huudon jälkeen valitti, että "aikasemmat lauseesi kumoutuu tässä kun sanot etten saa mennä kaverille".. eli siis olen joskus aikaisemmin sanonut, että saa todellakin käydä kavereilla.
Millään aikaisemmalla ei ollut enään mitään väliä, kun sanoin että ei tänään.
Miksi juuri sen jälkeen on pois useamman päivän ja kay kotona nukkumassa ja valittamassa, kun minä olen maininnut, että tarvitsisin nyt parisuhteeseen kuluvaa läheisyyttä!? Toinen nainen?
Olemme olleet nyt yhdessä reilut pari vuotta ja rakastan tätä miestä kyllä valtavasti.
Olen nyt miettinyt lähtöä, koska tunnen itseni tarpeettomaksi täällä (vastaavia tilanteita ollut siis aikaisemminkin ja hän ei ole kuulemma tajunnut mitä minulla on hätänä vaikka itkien selitän selvällä suomen kielellä)
Teiltä en kysy, että pitäisikö jättää.. sen päätöksen teen minä.
Mutta mitä te tekisitte ja mitä mieltä olette avimiehen käyttäytymisestä?
(itse siis kielsin tänään todella jyrkästi, että hän ei saisi lähteä kavereiden luokse vaan haluan olla hänen kanssaan. Tiedän, en ole mikän äiti jonka sanaa pitää kuunnella, mutta olen silti avovaimo jonka tunteet pitäisi ottaa huomioon)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et todellakaan ole paska ämmä! ..Siis TODELLAKAAN!
Jos joku on 'PASKA ÄMMÄ' niin se on miehesi. Hän kohtelee sinua kuin halpaa tavaraa! Ensinnäkään, hän ei ota huomioon mitä sinä ajattelet eikä kohtele sinua niinkuin sinä ansaitsisit!
Kuulostat maailman välittävimmältä ja hienotunteisimmalta naiselta mitä maa päällään kantaa! Sinä ehdottomasti ansaitset parempaa tai ainakin käännöstä parempaan suuntaan. En haluaisi ehdottaa sinulle, että eroat miehestäsi. Kuulostaa siltä, että tosiaan rakastat miestäsi ja sinä ansaitset juuri sen ihmisen, kenet haluat. Mutta käännetään kysymys päälaelleen; Ketä EI haluaisi olla kanssasi? Kuulemani perusteellla, jos minä olisin mies, ehdottomasti olisin sinun miehesi ja olisin myös maailman onnellisin mies! d:D
Ellei sanat mene hänen pieneen päänuppiinsa, niin sitten sinun pitää vain ottaa ohjat käsiisi. Sinun pitää olla rohkea. Älä pelkää hänen huutoaan tai hänen reaktiotaan. Kohtaa hänet sellaisena, kuin hän on. Hän on ärsyttävä ja idioottimainen nyt, mutta kestä se!
Pysäytä miehesi joskus, kun sinulla on aikaa ainakin pari tuntia. Muista, että miehesi pitää olla rauhoittuneessa tilassa. Tilassa, jossa hänen kanssaan voisi vaikka rakastella. Eli täytyy olla aikaa ja halua kuunnella sinua.
Pyydä häneltä kauniisti ja vähän hiljaisesti.. Katuvalla äänensävyllä, voiko hän kuunnella. Pistä hänen tunteensa peliin ja kaikista tärkein: Pistä SINUN tunteesi peliin! Itke jos sinun on pakko ja jos tuntuu siltä. Tee jotakin, jota et ole ennen tehnyt.. Jotakin, jota miehesi ei ole tottunut sinun tekevän. Mutta jotakin kaunista. Ota vaikka hänen kädestään kiinni. Tee jotakin, joka saa hänet keskittymään vain ja ainoastaan sinuun. Pyydä häntä laskemaan hänen kännykkänsä ja muut hakulaitteet vaikka pöydälle, jonnekkin näkyvälle paikalle. Se ei saa olla kaukana, jotta miehesi ei tuntisi oloaan "eristyneeksi työelämästään". Hänen täytyy tuntea olonsa kotoisaksi. Tuo vaikka teet mukanasi.
Tämä on vakavaa, ja sinun täytyy olla se rohkea, joka ottaa kiinni suhteen reunasta, kun se meinaa liukua pois!
Kun miehesi on kuvailemallani tavalla keskittynyt ja rauhoittunut. Kun hän keskittyy vain ja ainoastaan sinuun. Kun hän tuntee myötätuntoa (edes vähän).. Kerro asiasi. Kerro kuinka pahalta tuntuu, että jätetään yksin. Sano se hiljaa mutta niin, että se painautuu ikimuistoisesti hänen päähänsä. Sen pitää koskettaa ja liikuttaa häntä. Sen pitää melkein saada hänet itkemään. Näytä viimeisetkin välittämisen merkkisi.
Muista kuinka rakastat häntä. Kerro se miehellesi. Sinun täytyy kohottaa se sydämestäsi ja puhua sen puolesta. Sano hiljaa: Minä rakastan sinua. Ja mitä ikinä sanotkaan sen jälkeen, et saa yhtään syytellä häntä. Ei ainakaan alussa. Kohdista kaikki sinuun. Kuinka SINUUN sattuu kun OLET yksin etkä hänen kanssaan. Kuinka SINÄ rakastat häntä ja kuinka hänen poissa ollessaan KAIPAAT häntä. Kerro ymmärtäväsi hänen tilanteensa ja kerro, että mikä ikinä onkaan se syy miksi SINÄ JÄÄT yksin, niin ymmärrät sen.
Kun miehesi on erittäin herkässä mielentilassa. Siinä, että hän kuuntelee sinua koko sydämmellään, on tärkeää että muistutat häntä kuinka paljon hänestä välität ja kuinka paljon hänen vuokseen olit valmis tekemään, että alussa hänet sait.
Tämän jälkeen voit sanoa sen, mikä askarruttaa mieltäsi kaikista eniten. Mutta sen mainitsemisen jälkeen, kannattaa muistaa, että vastaus voi vaikka olla mitä negatiivisin.. Sinun täytyy ottaa se riski.
Sano hänelle, että ellei tätä asiaa saada YHDESSÄ korjattua, niin et voi jäädä tähän taloon. Kerro miehellesi, että vaikka et millään haluaisi ja vaikka se sattuisi niin paljon, sinun on lähdettävä. Sinä tarvitset rakkautta.. Mutta sinä et näe sitä.
Kysy häneltä, missä se rakkaus on, kulta? Sillä sinä et sitä tunne, et näe, et kuule.. Miehesi täytyy se sinulle osoittaa.
Muista, nainen, sinun täytyy olla rohkea vaikka sinut on tuomittu elämään maailmassa, jossa miehet alistavat ja ovat välillä kylmiä kuin Atlanttin meri! Sinun täytyy olla rohkea. Tiedän että pystyt tähän, sillä rohkeutesi on riittänyt jo yrittämään ennenkin.
Nyt siihen miehesi kylmyyteen täytyy saada loppu kertakaikkiaan! Et voi jatkaa suhteessa, jossa et saa yhtä paljon rakkautta, kuin mitä annat. Ja varsinkaan SINÄ, sillä sinä annat enemmän, mitä kymmenet naiset pystyvät ikinä elämänsä aikana antamaan! Sinulla on lahja jota minäkin joskus olen tarvinnut, mutta jota minulla ei ole koskaan ollut. Nyt käytä sitä!
Ole rohkea ja pidä mielesi korkealla.
Sinä pystyt siihen! :)
-AngeLight
Sinun sanasi olivast aivan ihania.. teki todella hyvälle tuulelle. Tuli ihan tippa linssiin kun luin.
Olen kokeillut jotain samanlaista aikaisemminkin, mutta nyt todellakin tekee mieli kokeilla vielä uudestaan.
Voi että.. olen ollut vailla ihanaa sanaa jo pidemmän aikaa ja miten se vaikuttaakaan lukemisen välityksellä? Ja vielä kun olet kirjoitanut minulle.. eikä vaan "novellina luettuna".
Kiitos sinulle sanoistasi! Oletin oikeasti että täällä saan vain v-tuilua niskaani.
Vastauksesi sanat teki minut vielä onnelliseksi siitä, että onnistuin rohkaisemaan sinua. :)
Nyt tosiaan toivon, että koitat vielä saada miehesi ymmärtämään tämän asian. Se pitää nakuttaa häneen pieneen, ahtaaseen ja kylmään päänuppiinsa.. Vaikka väkisin!
Yritä vielä, tyttö! Tuen sinua täältä! :}
Ja tällä kertaa yrität, vaikka minun vuokseni, KUNNOLLA ja annat parhaat panoksesi peliin!
Toivoen
todellakin parastasi,
-AngeLight
Mutta tuskin sinä sitä sanaa tunnistat
Mutta mitä sinuun tulee, et taida tunnistaa aikaa? Tämä todistaisi siis sen, että olet rääpäle.
Nimittäin, ellet huomannut, tämä keskustelu käytiin yli kuukausi sitten. Se loppui 25.10.2007 klo 23.47.
Jospa seuraavan kerran koittaisitkin kommentoida, kun asia on vielä ajankohtainen niin joku voisi ottaa sinut silloin ehkä jopa tosissaan. Juuri nyt, olet pelkkä vitsi.
-AngeLight
joskus sellaiset vain tajua edeskun ovat itkeneet ongelmaansa tozi pitkään.
Siinä ei auta vaikka yrittäisi tehdä itsestään f... hotin...
Kun aivot siirretään pöksyihin niin se todella näkyy...
Kehottaako tämä väkivaltaan?
hotellissa luonasi.
kenkäise äijä pellolle, ei se muutu.
No musta kyllä kuulostaa siltä, että miehelläsi on toinen nainen. Ehkä siellä työpaikalla, mutta kuitenkin? Et sinä ainakaan kovin tärkeä hänelle ole, potki pois vaan!
Eiköhän se siitä parane kun et enää kiellä menoja. Pitäisiköhän sitä keksiä jotain niin mielenkiintoista tekemistä yhdessä, että edes muutaman tunnin viihtyy kanssasi. Siis tarkoitan, että joka kiellolla, ikävillä viesteillä ja syyttelyllä työnnät häntä kauemmaksi. Ei miehn itsetunto kestä huomata olevansa oikeasti syyllinen johonkin. Sehän ottaa eläinmaailman malliin jalat alleen ja siirtyy seuraavaan osoitteeseen. Paitsi jos sen elämä on niin mukavaa, että...
Eikö naisilla ole omaa seuraa kavereista? (nyt ei kannata aloittaa jotain naisten käsitystä seurustelusta, että se on kumppanuutta ja yhdessä tekemistä jne. todella paljon miehieä kiinnostavaa..).
Kaikki seurustelusuhteeni ovat karahtaneet siihen, että nainen ei ole saanut tarpeeksi läheisyyttä. Mikä sitten riittää? Itselleni poikaporukassa hauskan pitäminen on varmasti hauskempaa kuin naisen kanssa kotona kyhäily tai yhdessä harrastaminen. Minulle riittäisi vapaa-ajasta ehkä max. 20% naiselle; sitten saa kuulla mikä on kaikkein tärkeintä Sinulle elämässäsi? Minä vai kaverit ja hauskanpito (no mitä vittu luulisit. Naisille on vain aina pakko valehdella, koska todenpuhuminen lopettaa suhteen ja seksin).
Naiset voisivat kehittää itselleen jotain tekemistä (harrastuksia), niin ei tarvitsisi koko ajan vastata tekstareihin kesken illan.... Jotenkin tuntuu, että naisilla pitäisi olla joku minimi 2 vuotta elämästä 18 ikävuoden jälkeen yksinoloa ilman seurustelua, ettei olisi sellaista takertumismeininkiä. Pahimpia ovat nämä "kaiken elämänsä seurustelleet"... Kyllä pitäisi riittää pari kolme iltaa viikossa yhdessäoloa ja loput voisi satsata kavereihin ja muihin menoihin ainakin, jos lapsia ei ole. Naisten kaverisuhteet vain sattuvat loppumaan siihen bestikseen ja jos sillä sattuu olemaan kotihiiri miehenä ja ei siten aikaa bestikselleen, niin sitten nainen alkaa vaatia samaa huomiota itselleen.
Tuollainen keskenkasvuinen sitoutumiskyvytön tunnevammainen kakara saa painaa vapaasti baanalla; toivottavasti yksikään nainen ei enää erehdy seuraasi yhtä iltaa pidemmäksi ajaksi...jos siksikään!
Pillun vuoksi tietysti ja vaihtelun.
Voin kyllä sitoutua yhteen naiseen, en yhden ihmisen elämään... kapakassa käynti ei nyt ole se ydinjuttu, voinhan viettää aikaani kavereiden kanssa muutenkin. Sinä et vain siihen kuulu, koska et ole yksi pojista...
Sinäkö sitten seurustelet sen vuoksi, että mies tuo elämääsi sisältöä?
Valehtelet, jos sanot seurustelevasi koska rakastat. Totuus on, että haluat yhden ihmisen uhraavan sinulle aikaansa. Jo sana uhraaminen on vastenmielinen.
poikaporurassa voi harrastaa kaikkia kivaa , paljon kivempaa kuin kimulien kanssa, myös sitä seksiä
En ymmärrä, kukas sitten seurustelee jos ei rakasta?! Eihän se ole mitään seurustelua, vaan ihan kaverisuhde mihin kuuluu seksiä!?
Kuulostat ihan minun entiseltä "poikaystävältäni" joka jaksoi aina jauhaa minulle että kuinka kaverit tulevat aina etusijalle.
Ja karillehan se suhde menikin.
Tottakai kavereillekin pitää jäädä aikaa, mutta mielestäni suhteeseen ruvetaan vain jos rakastetaan toisiaan ja halutaan olla toisen kanssa koko loppu elämä.
Ei ole mitään muuta syytä.
...älkää seurustelko. Kyllä vaan ilman miestä on paras, jos mies on tuollainen.
on toinen mutta sitä en silti pidä kovin todennäköisenä.Hän tahtoo varmaan omaa rauhaa ja siksi lähtee töihin ja kavereiden kanssa.Anna hänelle enemmän tilaa ettet ole kiinni hänessä liikaa koska ero tulee niin vastaan.Hänen täytyy ottaa sun tunteet huomioon mutta keskustelkaa kunnolla asiasta ja voithan sä kysyä häneltä et onko joku toinen vai mikä teillä on suhteessa tilanne.
Et ole, teillä vain sattui olemaan mitä ilmeisemmin HIUKAN erilainen näkemys parisuhteesta, suhteita kun on monenlaisia... Koitappas varata seuraavan kerran virallisesti aika poikaystäväsi kalenterista ( = tajuaa käytöksensä), minkä jälkeen keskustelette asioista ihan aikuisesti, mikä lienee poikaystävällesi sama kuin "mies miehelle". Naisia tuskin noteeraa.
Esität faktat siten kuten ne ovat ja kerrot suoraan, että TÄMÄN vuoksi et hänen kanssaan kyllä alkanut suhteeseen. Koska kummankaan toiveet/odotukset eivät vastaa sitä, mihin on päädytty, lienee parempi, jos erotaan? Ketäänhän ei voi pakottaa elämään toisen kanssa, jos se noin vaikeeta näyttää olevan.
Sen vielä lisään, että suurella osalla miehistä "menojalka" vipattaa monesti sinne kolmekymppiseksin asti. Eivät ne oikeasti halua sitoutua parikymppisinä vakavaan suhteeseen. Tyttöystävä tai muija kuuluu vaan ikään kuin "sisustukseen", kun muillakin sellainen sattuu olemaan. Osa naisista tekee vielä sen virheen, että haluaa lapsenkin ja ehkä kuvittelee sillä sitovansa miehen kotiin.