Oon kohta kohta 26 v nainen. Tiivis yhdessäolo ei kuuulema riitä ihmiselle pitkän päälle. Tulee kuulema joitakin määrä vuosia, joiden jälkeen kaikkien on luonnollista alkaa harrastaa omia juttujaan ja etsiä omia uusia ihmissuhteitaan.
Mua pelottaa tollaset puheet. Pitäiskö meidänkin sen vuoksi alkaa etsiä omia erillisiä harrastuksia ja käydä käydä varmuuden vuoksi vieraissa, ettei jouduttais pettymään myöhemmin elämässä?
Meillä ei ole vielä lapsia. Ei olla uskallettu vielä edes yrittää opiskelujen ja työnhakujen takia. Kumpikin ollaa omasta mielestämme täysipäisiä ihmisiä. Vientiä mulla varmasti olis jos antaisin mennä. Ainakin saan kuulla ja huomata, että olen mielenkiintoinen, mutta mua eivät ole omat harrastukset ja irtosuhteet ole toistaiseksi kiinnostaneet.
Olenko mä jotenkin omituinen?
Mua pelottaa tollaset puheet. Pitäiskö meidänkin sen vuoksi alkaa etsiä omia erillisiä harrastuksia ja käydä käydä varmuuden vuoksi vieraissa, ettei jouduttais pettymään myöhemmin elämässä?
Meillä ei ole vielä lapsia. Ei olla uskallettu vielä edes yrittää opiskelujen ja työnhakujen takia. Kumpikin ollaa omasta mielestämme täysipäisiä ihmisiä. Vientiä mulla varmasti olis jos antaisin mennä. Ainakin saan kuulla ja huomata, että olen mielenkiintoinen, mutta mua eivät ole omat harrastukset ja irtosuhteet ole toistaiseksi kiinnostaneet.
Olenko mä jotenkin omituinen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykyään joka tuutista tulee mitä erinlaisimpia käsityksiä parisuhteesta ja toki niihin liittyvistä lieveilmiöistä.Eiköhän kuitenkin valtaväestöstä,niin miehistä kuin naisistakin kaipaa parisuhteelta turvaa ja pysyvyyttä sekä lämpöä ja rakkautta.Uskollisuus on luottamuksen saamisen edellytys josta koko pari suhde tasapainoisesti kehittyy.Joop onhan näitä kaikenlaisia kehitelmiä siitäkin olemassa,mutta jos katsoo tänäpäivänä näitä deitti ym. vastaavia palstoja ,luulen että yksinäisyys ei sitten kuitenkaan tai kertakäyttö suhteet eivät luo sitä turvallisuutta mitä ihminen loppujen lopuksi kaipaa.Älä mieti etukäteen moisia asioita,keskityolennaiseen eli siihen suhteeseen jossa nyt olet.Pyrkikää yhdessä kehittymään ja harrastakaa myös yhdessä,unohtakaa tällaiset humpuukit jota tulee tuutintäydeltä joka suunnalta.Kyllä parisuhteessa voi kehittyä myös yksilönä,mutta se ei tarkoita ulkopuolisia suhteita eikä väkisin yksin harrastamista.
Olet omituinen kun edes mietit tuollaisia. Jokainen ihminen ja pariskunta on erilainen, eikä asioille ole yleistä sääntöä.
Tiivis yhdessäolo on mielestäni suhteen elinehto. Ilman yhdessäoloa ja yhteistä aikaa, arkea, ei suhdetta voi olla.
Minä olen pian seitsemän vuotta seurustellut saman miehen kanssa. Ilman pettämisiä, ilman, että tiivis yhdessäolo olisi alkanut ahdistaan. Aluksi olimme molemmat opiskelijoita ja aikataulumme olivat samanlaiset, olimme yhdessä n. 20h vuorokaudessa. Nykyään minä teen etätöitä ja olen kotona lähes aika. Näemme nykyäänkin suurimman osan päivästä. Eikä tämä ahdista meitä, miksi pitäsi?
Tottakai omia ystäviä pitää olla ja harrastuksiakin. Yhteisiä tai omia. Tärkein on viihtyä elämässään. Me harrastamme mm. eri liikuntamuotoja yhdessä, mutta on myös erillisiä harrastuksia. Meillä ystävät ovat ehkä harrastuksia tärkeämpiä henkireikiä. Emmekä niitäkään tapaa joka päivä, mutta aina silloin tällöin tulee vietettyä "poikien" tai "tyttöjen" iltaa, tavallisten kahvillakäyntien lisäksi.
Ei ne erilliset, omat, harrastukset paranna suhteen laatua. Mutta ei omasta rakkaasta harrastuksesta kannata luopuakaan suhteen takia.
Olet omituinen. Älä mieti tällaisia. Ei elämä noudata mitään tiettyä kaavaa. Harrastuksia sitä paitsi tulee ja menee, mutta rakkaus ja perhe säilyy. Jos et halua hypätä vieraissa, älä hyppäää äläkä edes ajattele sellaista! Jos sinulla ei ole lukemista ja neulomista kiinnostavempia harrastuksia, ei se mitään! Ei elämässä ole pakko tehdä aina kuten kaikki muut.
kirjoittama viesti kuullosti omituiselta. "tiivis yhdessäolo on suhteen elinehto".Hmm, kuullostaa melkeimpä läheisriippuvaiselta... Joillakin pariskunnilla saattaa työkin jo itsestään tehdä sen, ettei joka päivä voi nähdä. Jotkut näkevät ainoastaan viikonloppuisin olosuhteiden sanelemana ja heillä on silti suhde olemassa ja hyvin pyyhkii. Ehkäpä tällainen suhde on kuitenkin itsenäisempiä henkilöjä varten....Mutta kukin tavallaan.
Me olemme seurustelleet 7 vuotta, ja tästä ajasta viisi ensimmäistä kesää meni eri paikkakunnilla kesätöissä. Lisäksi minä teen työtä jossa reissaan jonkin verran. Erossakin ollaan.
Tiiviillä en tarkoittanut sitä, että nysvätään kylkikyljessä joka hetki. Mutta se yhdessäolon tunne on oltava tiivis, siis suhteen on oltava tiivis. Ei siihen mahdu muita ihastuksia tai itsekkyyttä. Eihän? Ja silloin kun nähdään, oli se sitten vain viikonloppuisin tai harvemmin, ollaan yhdessä täysillä. En usko, että suhde jossa molemmat menevät oman mielensä mukaisesti eivätkä panossa yhdessäolon laatuun sovi kaikille. Jos ees kellekkään.
Eli, silloin kun päätetään olla yhdessä, se on menoa.
Ymmärrän jos rupee ahdistamaan jos kuuntelee ja lukee kaikkea skeidaa mitä joka suunnalta yritetään syöttää. Joskus muakin ärsyttää. Pettämistä pitäisi ymmärtää, on seitsemän vuoden kriisejä, liiallista yhdessäoloa, liian vähäistä yhdessä oloa, avointa suhdetta, parinvaihtoa, vertailua kuinka usein nussii viikon aikana ja pohtimista mitä tämä sitten tarkoittaa.
Parempi elää vaan omaa elämää ja keskittyä siihen mitä itsellään on. Ja hienoa olisi osata nauttia hetkestä, ei murehtia tulevaisuutta.
Hienoa mulla ja rakkaallani, että molempien vanhemmat edelleen naimisissa ja on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta kumppanuushenkeä ja kauniita puheita toisesta vielä monen vuoden avioliiton jälkeen. Tämä antaa nykymaailmassa uskoa elinikäiseen kumppanuuteen ja realiteetin tajua. Ei tarvitse aina olla niin älyttömän ihanaa, mutta se ei tarkoita etteikö sinulla olisi joitain älyttömän arvokasta.
ei tarkoita seksisuhteita, vaan ihmisiä joiden seurassa viihtyy, kokonaisuudessaan tarkoittaa sitäe ttä ihmisellä suhteessakin on oltava myös oma elämä eikä elää vain kumppanin kautta ja häneen ripustautuen.
Tuon vuoksi ei pidä alkaa "etsiä" uusia hararstuksia tms. vaan jos jokin alkaa kiinnostaa, lähteä kokeilemaan ihan itse. Antaa itselle mahdollisuus löytää kiinnostavia asioita ja ihmisiä myös parisuhteen ulkopuolelta.
"mutta mua eivät ole omat harrastukset ja irtosuhteet ole toistaiseksi kiinnostaneet. "
Sitten et vielä tarvitse niitä. (irtosuhteita nyt ainakaan...) omat harrastukset ovat jotain mität arvitset tulevaisuudessa, oman itsesi säilyttämiseksi. Elämästä tulee kummasti rikkaampaa kun kaksi ihmistä jakaa elämäsä toistensa kanssa, verrattuna siihen että kaksi ihmistä yrittää elää kuin yksi.
***