Minusta avioliitto tulisi olla määräaikainen. 7 vuodessa oppii tuntemaan toisen läpikotaisin, ja hommassa ei ole enää järkeä. Liittoa jatketaan 7 vuoden jälkeen lähinnä järkisyillä, on hyvä työjako ja molemmat pääsee helpommalla, on lapset, on yhteiset harrastukset jne.
7 vuodessa seksualinen lakastuu saman periaatteen mukaan miten sitä ei ole sisarusten välillä: liian tuttu. Sitten miehet alkaa käyttämään maksullisia ja homma ulkoisesti kunnossa.
Parempi kun 7 vuoden jälkeen valitaan uusi kumppani.
7 vuodessa seksualinen lakastuu saman periaatteen mukaan miten sitä ei ole sisarusten välillä: liian tuttu. Sitten miehet alkaa käyttämään maksullisia ja homma ulkoisesti kunnossa.
Parempi kun 7 vuoden jälkeen valitaan uusi kumppani.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mielikuvituksesi puuttuu täysin, jos kuvittelet tuntevasi jonkun läpikotaisin seitsemän vuoden jälkeen - tai koskaan. Periaatteessa en vastusta ajatusta avioliiton määräaikaisuudesta, mutta perusteesi ovat mielikuvituksettoman, omahyväisen paskiaisen perusteita. On aika paljon itsestäsi kiinni miten annat suhteen rutinoitua - vai teetkö siitä jatkuvan seikkailun. Ilman pientä vaivannäköä suhde ei pysy kunnolla kasassa edes seitsemää vuotta. Äläkä kuvittele, että vain miehillä on seksuaalisia tarpeita. Miesten ja naisten pettämisprosentitkin ovat hyvin lähellä toisiaan. Moni mies vain haluaa kuvitella, ettei vaimo katsele (ja muutakin kuin katsele) muita.
Kun tunnet viisauden, selitäs kolme asiaa.
1.Miksi puolet avioliitoista päätyy eroon?
2.Miksi paremmin tienaavat eroavat useammin?
3.Miksi aviomiehet juoksee maksullisissa?
Oma tulkintani.
1.Toinen ei jaksa enää kiinnostaa, jutut ovat jo väljähtyneet ja liian tuttuja. Tulee tilalle veli sisko suhde, ei seksuaalisuutta.
2. Kun on mahdollisuus erota, niin toimitaan oikein ja erotaan.
3. Vaimo/mies ei herätä seksuaalisia intohimoja. Maksullisissa juokseen lähinnä kiltit perheen isät.
mutta kysymys onkin siitä, mistä oireet johtuvat. Ei liitto toimi, jos sen eteen ei tehdä työtä. Mikään ei toimi, jos sen eteen ei tehdä työtä. Mutta työ usein palkitsee. Huomioi, että kaikki parit eivät todellakaan päädy mihinkään sisar-velisuhteeseen.
Varmasti ero on joskus ihan oikea ratkaisu, sitä en kiellä. Sanoisin, että suurin syy avioerojen määrään ei ole avioliiton huonous sinänsä, vaan se, että siihen mennään liian ruusuisin unelmin. Kuvitellaan että toinen tekee onnelliseksi eikä muisteta että jokainen vastaa omasta onnestaan. Toinen voi siinä kyllä osaltaan auttaa.
Se, että mies/vaimo ei herätä intohimoja, voi usein johtua tästä: Parisuhteessa seksuaalisuutta toteutetaan pelkästään tai lähes pelkästään toisen ehdoilla (yleensä miehen). Tämän seurauksena toinen turhautuu, häntä lakkaa kiinnostamasta toiminta, joka ei johda "palkintoon". Lopulta hän välttää koko juttua. Tällöin toinenkin alkaa kärsiä "puutteesta". Molemmat ovat onnettomia ja lähtevät helposti etsimään tyydytystä muualta. Tosinkin voisi toimia ja edes yrittää pitää oma suhde kiinnostavana panostamalla siihen hiukan ja mm. laajentamalla omaa käsitystään seksuaalisuudesta.
asian, että yhden koko elämän kestävän liiton ihanne on syntynyt aikana, jolloin ihmisen elinikä oli noin 50 vuotta. Siten en sulje ollenkaan pois ajatusta, että paria voisi vaihtaa, esim. kun lapset on kasvatettu. Siihen ei tosin seitsemän vuotta riitä. Aloituksestasi saa vain sen kuvan, että et osaa lainkaan hoitaa suhdetta vaan kuvittelet, että homma pysyy hyvänä itsestään. Sehän ei ole niin. Kaikki suhteet eivät tosin pysy hyvänä yrittämälläkään. Määräaikaisessa suhteessa olisi se hyvä puoli, että silloin teiden eroaminen olisi ikään kuin itsestäänselvyys ja siksi ehkä vähemmän kipeä kokemus. Voisihan sitä silti jatkaa, jos määräajan päättyessä siltä tuntuu. Uskon, että aika moni jatkaisikin.
Kun minä tiedän sen viisauden, että jos samaan asiaan on olemassa vain kaksi ratkaisua, niin pitkällä tähtäimellä tulos on keskimäärin 50/50.
Kansa jakautuu kahtia, puolet on demokraatteja, puolet kannattaa sitä ja tätä.
Onko jossain tutkimus kuinka moni mies käy maksullisissa? Luulisin, että kynnys tavallisella ihmisellä on aika korkea. Ei se ole sama kuin maitokaupassa kävisi...
juuri ne miehet jotka eivät osaa rakastella/tyydyttää vaimojaan.
terveisin. se maksullinen.
Ajatuksessasi voi olla perää. Olen itsekin miettinyt monesti, onko ihmistä tarkoitettukaan pitkään liittoon. On tietenkin totta, että on pariskuntia, jotka ovat tyytyväisiä yhdessä hautaan saakka, mutta näyttää myös siltä, että näiden ihmisten välille on kehittynyt erityinen riippuvuussuhde.
Jokainen on tietenkin yksilö. Olen nainen ja ollut kahdessa pitemmässä liitossa, jotka päättyivät molemmat tuossa 7. vuoden korvilla; ehkä sattumaa, ehkä ei. Olen sitä mieltä, että ihminen voi saada tarpeekseen liitosta saman ihmisen kanssa, ja tässä ei minusta pitäisi olla mitään moraalisesti väärää. Helposti nimittäin moralisoidaan ihmisiä, jotka kokevat, että useampi kumppani elämän aikana on parempi kuin yksi ja sama hautaan asti.
Kuka nimittäin on päättänyt, että ihminen on yksiavioinen? No, ihminen itse tietenkin - ei tämä kehotus ainakaan mistään "ylhäältä" ole tullut. Eli turha moraali pois, tämä ei ole moraalikysymys ollenkaan.
ja mennyt avioon 20 v ja ollut 39 v naimisissa ja jokainen päivä on edellistä vain parempi ja rakkaus senkuin vain kasvaa.
En tajua itse ihmisiä, jotka ovat aviossa sen takia, että saadaan lapset aikuisiksi tai koulutettua ja sitten erotaan.
Sittenhän sitä kahdenkeskistä aikaa on enemmän kuin aikaisemmin.
Olen kai sitten harvinaisen onnellinen, koska jokainen minuutti miestäni kohtaan on todella lämminhenkinen ja rakastamme molemmat toisiaamme aidosti ja aikuiset lapsemme ovat meille todella läheisiä ja me heille, vaikka asuvat omillaan.
Minä autan miestäni niissä asioissa, joissa hän on minua "huonompi" ja hän auttaa minua taas niissä asioissa, jotka minulta luontuvat paljon huonommin.
Lisäksi olemme kiinnostuneet toistemme harrastuksista ja tuemme toisiamme niissä.
Kun ihminen vanhenee, niin ainakin minun kohdallani jokainen hetki on hyvin paljon tärkämpi ja vieläkin enemmän rakkautta täynnä oleva kuin nuorena, joskin silloin tuntui, että koko maailma olisi edessä, vaikka asuimme kaksiossa ja mieheni teki kesämökkiä, olimme niin tyytyväisiä elämäämme.
En ymmärrä nykynuorten asennetta.
Ehkä löysin sitten elämäni rakkaimman miehen.
Tämä on hyvä osoitus siitä, että suhteen latistuminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Uskon, että te olette muistaneet kunnioittaa toisianne ja tehdä työtäkin suhteenne eteen. Vaikka eroaminenkin on joissakin tapaukissa oikea ratkaisu, uskon että moni - elleivät kaikki - haluaisi vaihtaa osia teidän kanssanne. Onnellista loppuelämää teille!
Toiset ei haluat tuollaista elämää ja se ei heillä toimisikaan, joten miksi tuputtaa yhtä ainoaa mallia ja väittää että se toimii muka kaikilla kun se ei sitä todistetusti tee.
Näinhän se on,mutta toisaalta kun on toisen hyvät ja huonot puolet tiedossa ja vieläpä ne sietää ja hyväksyy(huonot eritoten)niin se vasta jotain on.
Mahtaako se vaihtaminen nyt kuitenkaan asioita parempaan muuttaa,sellasissa tapauksissa kuin hakkaaminen ja väkivaltaisuus tai alkoholismi ,niin niissä tapauksissa kenenkään ei tarvitsisi kärsii ja olla kokoajan se vastaanottava puoli.Näissä tapauksissa on hyvä että osaa ja uskaltaa erota.
Kyllä se yhteiselo on ja tulee olemaan ARKEA,itsestä riippuu kuinka vivahtekkaaksi sen tekee itselleen ja toiselle.
Meillä on yhteistä elämää JO 21 vuotta...N.kuuden vuoden välein on tasaseen ollu "kasvunpaikkoja",pahin vaihe viimesyksynä.
Voihan se olla että jatketaan "järkisyistä",mutta miksi katkaista sellaista elämää jossa kuitenkin on tasasuutta,toiselle annetaan tilaa kasvaa,ehkäpä se yhteiselämä muuttuu hyvin syväksi ystävyydeksi jossa toista kunnioitetaan...valinta on aina tuleva olemaan oma.
Rakkaus ja rakastaminen muuttaa muotoaan kun ihminen vanhenee...se varmaan onkin se koetin kivi mikä meille jokaiselle tulee vastaan.
Mutta mitäpä elämä olisi jos ei uskaltais tehdä päätöksiä..olipa se sitten määräaikainen liitto tai pitkä.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=681291
joku ehti keksiä ennen sinua, mutta sai sinusta kannattajan esitykselleen.
on aina ollut sellainen,että tehdään kymmenen vuoden sopimuksia ja ne joko uusitaan tai sitten ei uusita. Minusta se olisi hyvä käytäntö ja parempi kuin 7 vuotta.
olla avioliitossa. Vai oletko sitä mieltä, että avioliitto, jossa ei ole mitään järkeä, on hyvä?
Romanttinen rakkaus muuttuu vuosien myötä ihanaksi kiintymykseksi ja yhdessä olemiseksi ja tekemiseksi. Vuodet tuovat usein myös sellaista viisautta molemmille puolisoille, että aletaan ymmärtämään ja arvostamaan toisessa asioita, joita ei aikaisemmin ole hoksannutkaan.
Olen täysin toista mieltä kanssasi. / vuoden jälkeen vasta todellinen parisuhde kaikkine hyvine asioineen vasta alkaa! Olen itse ollut saman miehen kanssa 30 vuotta ja voin sanoa, että viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet parisuhteemme parasta aikaa, kaikin tavoin.
Pitkässä parisuhteessa on niin monta ihanaa asiaa, jotka voi kokea vain ihmisen kanssa, jota on rakastanut ja johon on kiintynyt ja jonka kanssa on yhdessä taivaltanut niin ylä- kuin alamäetkin.
että et mene naimisiin ollenkaan, koska sinun moraalisi on niin alhaisella tasolla.
Haluat, että aivan pienet lapset jäävät vaille isää ja sitten taas hommaat uusia ja ne taas jäävät tuttipulloiässä ja leikki-iässä ilman isää.
Mielestäni geenisi ovat siitä huonoimmasta päästä perustamaan suhdetta kenenkään kanssa ja vallankin hankkimaan lapsia, mikä on tietysti hyvä asia näin ilmastonmuutoskatastrofia ajatellen.
Pienempi energiankulutus jokaista syntymätöntä lasta kohden, vaikka ei se tätä palloa pelasta, mutta ihan noin muodon vuoksi vain.
Toivottavasti et levittele niitä geenejäsi....
Kerrotko miksi sinusta pitäisi ylipäätänsä mennä naimisiin? Miksi ei voi olla 7 vuotta vaikka avoliitossa?
Jos et tuntisi sisaruksiasi, olisitte eläneet erillään jostain syystä niin sittenkö olisi jotain seksuaalista heitä kohtaan vai?? Ja tunnetko kaikkia tuntemattomia kohtaan jotain seksuaalista? Kummallinen perustelu tuo, että tuntee liian hyvin!