On pakko kirjottaa tänne, kun ei ole kellekkään kelle puhua.
Masennus meinaa taas vallata mielen.
vanhempani on molemmat alkoholisteja, niin isä, kuin äitinikin.
en muista lapsuudestani paljoa mutta ikävä kyllä kaikki pahat muistot.
muistan joka vkl riidat isän ja äidin välillä.
äiti paiskoi isää paistinpannulla niin että taju lähti.
isä löi äitiä puukolla.
joka vkl oli poliisit tai ambulanssi kylässä.
muistan kerran kun heräsin keskellä yötä kauheeseen meteliin. keittiössä paloi valo
menin katsomaan ovenraosta mitä siellä tapahtu.
isä piti äitiä kurkusta kii ja meinas kuristaa sen. äiti huomas mut ja huusi että soita poliisit.
isä lähti perääni juoksemaan puukko kädessä huutaen että saatanan kakara, sen jos teet mä tapan sut. juoksin pelkkä yöpaita päällä pihalle ilman kekiä tai sukkia. siellä oli melkein 30 asteen pakkanen. menin läheiseen mettään istumaan.
olin siellä n.tunnin kun en uskaltanut liikkua. sitten kun sisältä ei kuulunut enään meteliä, uskalsin mennä sisälle.
noooh, isoveljeni kasvoi ja tuli murkkuikään niin se rupes tappelemaan isän kanssa.
lopulta äiti ei jaksanut enään.
se otti eron faijasta ja me lapset muutettiin äidin kanssa asuun. siis minä iso-veli- ja sisko ja pikku-veli.
no äiti rupes sitten juomaan kahta kauheemmin samoin kun isäkin.
isästä tuli kylän bulsu ja mutsista muuten vaan tommonen jokapäivä juoppo.
ei se himasta liiku mihkään. se sairastu pahasti ja laihtu ihan sikana. nyt se näyttää pelkältä raadolta. pelkkää luuta ja nahkaa.
no sitten kun ei ollu enää vanhempia kekkä tappelee niin sisko ja broidi rupes ottaa vkl häppää ja tappeleen. molemmat yritti joka toinen vkl itsemurhaa, yritti tappaa toisiaan ja sitä rataa. taas oli ambulanssit ja poliisit joka vkl vieraita.
oli hienoo soitella semmotteena 10 vuotiaana aina poliisi tai ambulanssi paikalle.
monesti ne luuli et soittelen pila puheluita sinne. no nyt systeri on muuttanu pois kotoa ja pois tästä kaupungista. löysi hyvän miehen joka rauhotti sen elämää.
broidi muutti kans pois. mut jatkaa ryyppäämistä.
tulee suvun jälkiä. aina kännissä.
nyt ite oon opiskelemassa toisella paikkakunnalla,
ja oon viikot poissa kotoa. mutta on hienoa tulla vkl kotiin kun kämppä on täynnä sammuneit juoppoi.
oon sanonu mutsille et vois olla joskus selvinpäin kun tuun, mut ei se varmaan ees tiiä mitä se tarkottaa enää.
sillonkun olin yläasteella rupesin itekkin lipsuun.
joka vkl kännissä. oli yhden yön suhteit. itsemurhaa harkitsin monesti, viiltelin pahaan oloon ja oli syömishäiriökin kai. en kyllä itse huomannut mutta muut huomas.
tapasin pojan johon rakastuin. ensi rakkaus.
mutta se petti ja jätti.
itsetuntoni kärsi viellä enemmän.
olin ihan romuna. lisää viinaa vaan.
huumeetkin siinä sivussa tuli tutuksi.
oli uusia suhteita, nekin petti, ja se oli nyt mitä oli. ei ikinä mitää vakavaa.
no aloin kuitenkin seurustella samaisen pojan kanssa uudestaan. se sai mut taas rauhotettua.
ei viinaa, ei huumeita. ei mitään muutakaan.
mutta pelkäsin että satutan sitä. ja häpesin perhettäni. ja itseäni.
pojalla itsellä oli hyvät vanhemmat, rikkaat ja absolutistit. oli paljon kavereita ja oli hyvännäköinen.
peloissani jätin pojan ja nyt taas olen yksin.
ja olen taas lipsumassa.
itsetuntoni ei anna uskaltaa enään edes seurustella kenenkään kanssa. pelkään kaikkea.
haluisin kuolla mutta en kuitenkaan halua.
haluan saada itselleni perheen. paljon lapsia
jolle antaa ihana lapsuus. ihanampi kun kellään muulla.
mutta ainoa mistä saan hyvää oloo on pullon pohjalta, ja nipsuist.
en haluais sitä.
oli pakko tänne ny kirjottaa,
helpotti oloo ees vähän.
kun nykyiset kaverit on pelkkiä nistei ja huorii.
Masennus meinaa taas vallata mielen.
vanhempani on molemmat alkoholisteja, niin isä, kuin äitinikin.
en muista lapsuudestani paljoa mutta ikävä kyllä kaikki pahat muistot.
muistan joka vkl riidat isän ja äidin välillä.
äiti paiskoi isää paistinpannulla niin että taju lähti.
isä löi äitiä puukolla.
joka vkl oli poliisit tai ambulanssi kylässä.
muistan kerran kun heräsin keskellä yötä kauheeseen meteliin. keittiössä paloi valo
menin katsomaan ovenraosta mitä siellä tapahtu.
isä piti äitiä kurkusta kii ja meinas kuristaa sen. äiti huomas mut ja huusi että soita poliisit.
isä lähti perääni juoksemaan puukko kädessä huutaen että saatanan kakara, sen jos teet mä tapan sut. juoksin pelkkä yöpaita päällä pihalle ilman kekiä tai sukkia. siellä oli melkein 30 asteen pakkanen. menin läheiseen mettään istumaan.
olin siellä n.tunnin kun en uskaltanut liikkua. sitten kun sisältä ei kuulunut enään meteliä, uskalsin mennä sisälle.
noooh, isoveljeni kasvoi ja tuli murkkuikään niin se rupes tappelemaan isän kanssa.
lopulta äiti ei jaksanut enään.
se otti eron faijasta ja me lapset muutettiin äidin kanssa asuun. siis minä iso-veli- ja sisko ja pikku-veli.
no äiti rupes sitten juomaan kahta kauheemmin samoin kun isäkin.
isästä tuli kylän bulsu ja mutsista muuten vaan tommonen jokapäivä juoppo.
ei se himasta liiku mihkään. se sairastu pahasti ja laihtu ihan sikana. nyt se näyttää pelkältä raadolta. pelkkää luuta ja nahkaa.
no sitten kun ei ollu enää vanhempia kekkä tappelee niin sisko ja broidi rupes ottaa vkl häppää ja tappeleen. molemmat yritti joka toinen vkl itsemurhaa, yritti tappaa toisiaan ja sitä rataa. taas oli ambulanssit ja poliisit joka vkl vieraita.
oli hienoo soitella semmotteena 10 vuotiaana aina poliisi tai ambulanssi paikalle.
monesti ne luuli et soittelen pila puheluita sinne. no nyt systeri on muuttanu pois kotoa ja pois tästä kaupungista. löysi hyvän miehen joka rauhotti sen elämää.
broidi muutti kans pois. mut jatkaa ryyppäämistä.
tulee suvun jälkiä. aina kännissä.
nyt ite oon opiskelemassa toisella paikkakunnalla,
ja oon viikot poissa kotoa. mutta on hienoa tulla vkl kotiin kun kämppä on täynnä sammuneit juoppoi.
oon sanonu mutsille et vois olla joskus selvinpäin kun tuun, mut ei se varmaan ees tiiä mitä se tarkottaa enää.
sillonkun olin yläasteella rupesin itekkin lipsuun.
joka vkl kännissä. oli yhden yön suhteit. itsemurhaa harkitsin monesti, viiltelin pahaan oloon ja oli syömishäiriökin kai. en kyllä itse huomannut mutta muut huomas.
tapasin pojan johon rakastuin. ensi rakkaus.
mutta se petti ja jätti.
itsetuntoni kärsi viellä enemmän.
olin ihan romuna. lisää viinaa vaan.
huumeetkin siinä sivussa tuli tutuksi.
oli uusia suhteita, nekin petti, ja se oli nyt mitä oli. ei ikinä mitää vakavaa.
no aloin kuitenkin seurustella samaisen pojan kanssa uudestaan. se sai mut taas rauhotettua.
ei viinaa, ei huumeita. ei mitään muutakaan.
mutta pelkäsin että satutan sitä. ja häpesin perhettäni. ja itseäni.
pojalla itsellä oli hyvät vanhemmat, rikkaat ja absolutistit. oli paljon kavereita ja oli hyvännäköinen.
peloissani jätin pojan ja nyt taas olen yksin.
ja olen taas lipsumassa.
itsetuntoni ei anna uskaltaa enään edes seurustella kenenkään kanssa. pelkään kaikkea.
haluisin kuolla mutta en kuitenkaan halua.
haluan saada itselleni perheen. paljon lapsia
jolle antaa ihana lapsuus. ihanampi kun kellään muulla.
mutta ainoa mistä saan hyvää oloo on pullon pohjalta, ja nipsuist.
en haluais sitä.
oli pakko tänne ny kirjottaa,
helpotti oloo ees vähän.
kun nykyiset kaverit on pelkkiä nistei ja huorii.
Vastaukset 5
Vanhimmat
terapiaa tarvitset kipeästi.
helpotti se kun menin Pelastusarmeijan kokouksiin roikkumaan ja kuluttamaan aikaani. Katselin ja kuuntelin ja joskus lauloin mukana, tuli hyvä mieli, sisääni hiipi aivan varkain. Joskus vieläkin kaipaan niitä hetkiä, vaikka nyt olen jo absolutisti minäkin ollut vuosikausia. Ne hetket vaan antoi minulle aina enemmän kuin pullonpohja taikka muu elämä. Suosittelen kokeilemaan, ei se ota jollei annakaan.
Äläkä mene sinne lapsuuden kotiisi enää, siellä ei ole mitään annettavaa sinulle enää, jos on koskaan ollutkaan. Itsenäisty ja ala elää omillasi, luota itseesi, siitä se elämä alkaa avautua.
Tsemppiä sinulle, toivon sinulle parasta. Että saat jätettyä kaikki mikä sekoittaa pääsi.
Lisäisin vielä että AA ja NA kerhot toimivat tukea antavasti. Kerron tämän kokemuksen perusteella.
Sinä et voi auttaa vanhempiasi joten niin vaikealta kuin se tuntuukin, on parasta että jätät heidät omiin oloihinsa ja keskittaydyt vain oman itsesi parantamiseen.
Jos suinkin mahdollista, vaihda paikkakuntaa. Tuo jo sinäänsä saa ajtukset uusiin uomiin, ja ellet ole enää koulussa, hanki itsellesi mielekästä tekemistä aina silloin kun työltäsi jää aikaa. Parin kuukauden päästä alkavat uudet kurssit, kirjottaudu jollekin niistä ( esimerkiksi)
Alkoholi tai huumeet eivät todellakaan ole se pelastus, mielen rauhoittaja. Tee kaikkesi että pysyt niistä erossa, olet jo liian läheltä nähnyt mihin se tie vie.
Nyt aion sanoa sen josta moni varmasti nostaa karvansa pystyyn ja alkaa räpättämään vaikka mitä, mutta tämäkin on osa vahvistumista:
RUKOILE ja pidä keskustelulinja avoinna ylempään henkiseen. Tiedät että sinne voit kertoa huolesi ja sinua aidosti joku kuulee.
Historiaa ei voi muuttaa mutta nyt sinun on katsottava eteenpäin. Sinulla on enemmän valtaa kuin arvaatkaan vaikuttaa tulevaisuuteesi. Tosiasiassahan kukaan muu ei voikkaan elää sinun elämääsi. Olet kokenut jo tarpeeksi paljon ikäviä tapahtumia, nyt on sinun vuorosi nähdä ja kokea kaunista. Ja vain sinä itse voit sen tehdä.
johonkin,jossa voit auttaa samanlaisia nuoria kuin sinä olit.
Joskus pelkkä kuuntelu auttaa,niinkuin sulla nyt tää purkaus varmaan helpotti oloa.
Punaisella Ristillä on nuorten osastoja Mll samoin ja kysy paikalliselta nuorisotyöntekijältä mitä voisit tehä!
Auttamalla muita autat itseäsikin,saat korjaavan kokemuksen,parantuahan noista arvista voi vähän!
Kokeile,ja onnea-uuteen elämään!
Hyvä, kun kirjoitit tänne!
Nyt pystyit itsekin selkiyttämään tilannettasi.
"...haluan saada itselleni perheen. paljon lapsia
jolle antaa ihana lapsuus. ihanampi kun kellään muulla.!
OIKEASTI - pidä TUOSTA KIINNI!
Se on jotain, minkä vuoksi kannattaa elää ja yrittää!
Haluan uskoa, että löydät vielä sen ihan fiksun miehen, joka haluaa jakaa ihan "normaalin elämän" kanssasi!
ÄLÄ VAIN ETSI MITÄÄN "ISÄ nro 2:sta"...!!! Tuon virheen tekevät niin ja niin monet! Etsivät isänsä kaltaista aviomiestä, vaikka isässä ei ollut MITÄÄN ihannoitavaa! Etsi sinä TIETOISESTI VASTAKOHTAA!!!