Olen hitusen alle 35-vuotias nainen ja elän täydellisessä seksittömässä kulissiliitossa, josta meillä on ihana 5-vuotias lapsi.
Suhdettamme voisi kuvailla asuinkumppaneiksi, ei enää edes kavereiksi. Avioliittoneuvojalla ja -terapiassa olemme käyneet kolmisen vuotta, eikä ole yhtään auttanut. Suhteen eteen on siis tehty kaikki voitava ja on todella pinnistelty. Rakkaus minun puoleltani on loppunut jo ajat sitten. Mies ei tahdo erota ja väittää edelleen rakastavansa. Jos lasta ei olisi, olisin lähtenyt aikapäiviä sitten.
Tajusin äkkiä elämäni olevan tässä, ja ihmettelen mitä seuraavaksi. Olen liian nuori "kuolemaan" ja haluan muutosta. Haluan löytää Miehen jakamaan arkeani ja haluan päivittäisen seksiannokseni.
Olen katseenkestävä, näyttävä akateeminen nainen.
Minulla on vaativa työ, enkä kykene hoitamaan lasta yksin tämän työn ohella. Haluaisin ehkä vielä toisen lapsen, mutta ei nykyisen aviomieheni kanssa.
Mitä teen?
1) vaihdanko lennosta toiseen mieheen, edellyttäen että sellaisen löytäisin (mistä?) vai
2) odotanko 7 - 10 vuotta ennen kuin eroan kunnes lapsemme ei vaadi enää huolenpitoa kuten alle kouluikäinen/ala-aste-ikäinen
vai
3) hommaan rakastajan tyydyttämään ainakin fyysiset tarpeeni (mistä)?
Suhdettamme voisi kuvailla asuinkumppaneiksi, ei enää edes kavereiksi. Avioliittoneuvojalla ja -terapiassa olemme käyneet kolmisen vuotta, eikä ole yhtään auttanut. Suhteen eteen on siis tehty kaikki voitava ja on todella pinnistelty. Rakkaus minun puoleltani on loppunut jo ajat sitten. Mies ei tahdo erota ja väittää edelleen rakastavansa. Jos lasta ei olisi, olisin lähtenyt aikapäiviä sitten.
Tajusin äkkiä elämäni olevan tässä, ja ihmettelen mitä seuraavaksi. Olen liian nuori "kuolemaan" ja haluan muutosta. Haluan löytää Miehen jakamaan arkeani ja haluan päivittäisen seksiannokseni.
Olen katseenkestävä, näyttävä akateeminen nainen.
Minulla on vaativa työ, enkä kykene hoitamaan lasta yksin tämän työn ohella. Haluaisin ehkä vielä toisen lapsen, mutta ei nykyisen aviomieheni kanssa.
Mitä teen?
1) vaihdanko lennosta toiseen mieheen, edellyttäen että sellaisen löytäisin (mistä?) vai
2) odotanko 7 - 10 vuotta ennen kuin eroan kunnes lapsemme ei vaadi enää huolenpitoa kuten alle kouluikäinen/ala-aste-ikäinen
vai
3) hommaan rakastajan tyydyttämään ainakin fyysiset tarpeeni (mistä)?
Vastaukset 15
Vanhimmat
olin 2. vuotta sitten, heitin huonon suhteen pois, uutta en ole löytänyt tai huolinut kai täytyy sanoa.
Nykyään minulla on ns. panohani joka käy tyydyttämässä minut, ja itsensä. Mutta huonoon suhteeseen en halua ajautua enää ikinä.
Oman itsesi takia, eroa.
Elämä on liian lyhyt haaskattavaksi huonossa suhteessa. Itse tein niin liian pitkään. Jatkuvaa alistamista, jonka seurauksena uskoin että olen ala-arvoinen.
Jos sulla on hyvä duuni, palkkaa lastenhoitaja. Rahalla pystyy järjestämään asioita.
No, ei käy kateeksi teidän kummankaan elämää. Nautin omasta sinkkuudestani täysillä ja onneksi ei tarvitse alistua edes tuohon mieshuoran käyttämiseen.Anteeksi vain "samassa tilanteessa"-kirjoittajalle. Olette sellainen puheenaihe meidän tavallisten sinkkujen joukossa. Tehkää jotain järkevämpää vapaa-ajallanne.
ole mikään mieshuora vaan yh-isä joka ei halua eikä 4 lapsen takia voi aloittaa vakiosuhdetta, joten me olemme toisillemme se helpotus :)
Toisessa tilanteessa olisimme varmaan pariskunta mutta, tällä hetkellä hän on minun "panohani" Ehkä tyhmä nimi mutta, toki teemme muutakin kuin rakastelemme, olemme myös ystäviä ja olkapäitä kun toisella on huolia :)
Minkätakia se rakkaus sitten kuoli ja millainen mies noin muuten on, vaikka väittääkin niin rakastavansa?
Lapsi tehtiin miehen aloitteesta ja osin ehkä painostuksestakin.
Mies ei ole ottanut suhteessa vastuuta ja kasvanut aikuiseksi, siten kun olisin vastuuta jakavan vanhemman toivonut. Miehen oma napa on kaikkein lähinnä, hänen omat tarpeensa menevät lapsen tarpeiden ja minun tarpeideni edelle. Kun tarpeeksi monta kertaa "hylätään" kun olen heikoimmillani eikä osallistuta perheen pyörittämiseen, loppuu luottamus toisen sitoutumiseen ja rakkaus ei jaksa kantaa.
Seksielämä ei tässä suhteessa ole ikinä ollut kovin hyvää, tai ehkä alussa oli, kun kovasti rakastin. Mies sai minut nauramaan niinkuin ei kukaan toinen ennen, siksi olinkin niin kovin rakastunut joskus.
Mies on varmaankin hyvä mies monen mielestä, mutta minulle täysin väärä. Haluaisin tasapainoisen aikuissuhteen. Pyöritän arkea täysin yksin, miehen tehdessä mitä huvittaa. Tuntuu kuin minulla olisi kaksi lasta yhden sijasta, enkä mitenkään voi kohdistaa seksuaalisia haluja lapsen asemassa olevaan mieheen.
Olet sentään useasti avautunut miehelle asiasta vai ja ettei tämä tilanne saa näin jatkua? Mieshän pitää sua itsestäänselvyytenä ja jotenkin tietää, että ne valheelliset "rakastan sua vieläkin" sun muut jutut toimii aina. Mitäs jos etsisit oman asunnon näin alkajaisiksi? Tai sanot, että jos hän kerran saa käyttäytyä miten huvittaa, niin sitten sinäkin saat.
"Pyöritän arkea täysin yksin, miehen tehdessä mitä huvittaa. Tuntuu kuin minulla olisi kaksi lasta yhden sijasta, enkä mitenkään voi kohdistaa seksuaalisia haluja lapsen asemassa olevaan mieheen."
En nyt oikein ymmärrä. Et voi muka erota urasi yms. takia ja nyt sitten kuitenkin sanot pyörittäväsi arkea yksin. Jos se arjen pyöritys onnistuu nyt, niin mihin sitä miestä tarvitsee? Satunnaiseen lapsen hoitoon?
Älä tällä luule, ettenkö hieman edes ymmärtäisi ongelmaasi. Olen joskus ollut vastaavassa tilanteessa. Jätin mieheni ja pari vuotta kahden lapsen kanssa oli todella rankkaa.
vähän rennommin:
"Olen katseenkestävä, näyttävä akateeminen nainen.
Minulla on vaativa työ, enkä kykene hoitamaan lasta yksin tämän työn ohella. Haluaisin ehkä vielä toisen lapsen, mutta ei nykyisen aviomieheni kanssa.
"
Olen katseenkestävä näyttävä akateeminen mies ja olen aina ottanut elämän relasti, niin aviossa kuin sen ulkopuolella. Niin sillai on sitten tullut rahaa ja seksiä niin paljon, että oksat pois. Jos liikaa keskittyy johonkin, niin se ei toimi.
Mitä jos katsoisit peiliin ja funtsisit, mikä sussa mättää. Ehkä se mieskin sitten alkaa kiinnostaa kun huomaa, että peiliä on tullut aiemmin tuijoteltua vain meikkien ja permanentin takia.
Ikävää on lasten ja yhteiskunnan kannalta jokainen avioliitto avioero itsekkäiden ja tyhmien aikuisten takia.
Kantsis vähän miettiä kenen kanssa lasta alkaa vääntämään ja miten kantaa lapsista vastuun.
Pari viikkoa purjehdusta yhdessä auttaa tutustumaan toisiinsa hyvin.
http://www.sailing.org
Lapsen perustarpeet täytyy turvata, se on vanhempien ensisijinen tehtävä. Teenkö väärin kun huolehdin lapsestani?
Mies ei ole ottanut suhteessa vastuuta ja kasvanut aikuiseksi, siten kun olisin vastuuta jakavan vanhemman toivonut. Miehen oma napa on kaikkein lähinnä, hänen omat tarpeensa menevät lapsen tarpeiden ja minun tarpeideni edelle.
Haluaisin tasapainoisen aikuissuhteen. Pyöritän arkea täysin yksin, miehen tehdessä mitä huvittaa. Tuntuu kuin minulla olisi kaksi lasta yhden sijasta, enkä mitenkään voi kohdistaa seksuaalisia haluja lapsen asemassa olevaan mieheen.
"Mitä jos katsoisit peiliin ja funtsisit, mikä sussa mättää. Ehkä se mieskin sitten alkaa kiinnostaa kun huomaa, että peiliä on tullut aiemmin tuijoteltua vain meikkien ja permanentin takia."
Peiliä ei ole tullut tuijotettua todellakaan vain oman ulkonäön tarkisteluun. Muutaman vuoden aviolittoterapia on kyllä pakottanut analysoimaan itseään hyvinkin syvältä. Olen varmaan ollut liian joustava ja hakenut kompromisseja liikaa oman arvomaailman ja mukavuusalueen ulkopuolelta. Olen antanut periksi sellaisissa asioissa tämän suhteen vuoksi, jotka ovat kannaltani menneet "liian pitkälle".
Eniten mietityttää lapsen puolesta - minkälaisen perheen mallin hän saa, kun isä ei tee kotona mitään muuta kuin makaa sohvalla usein kaljaa juoden ja pleikkaria pelaten? Kun lapsi tottuu malliin, jossa äiti tekee kaikki kotityöt, mukaan lukien räystäiden putsaamiset, viemärin avaamiset ja renkaanvaihdot? Kuinka isä aina suuttuu ja alkaa huutaa kun äiti jossain apua pyytää?
Mies luotettavasti kuitenkin vie tai hakee lapsen päivähoidosta, miten kulloinkin sovitaan, ja lämmittää ruoan lapselle mikrossa, jos olen sellaisen valmiiksi tehnyt. Muuten pärjäävät voileivillä...
Tämä huolettomuus ja piittaamattomuus arjesta oli joskus hyvinkin ihana piirre miehessäni, ja kai osaksi tähän piirteeseen rakastuinkin. Ei minua haitannut kahden aikuisen taloudessa hirveä sotku tai likaiset kalsarit lattialla, nyt lapsen myötä elämänarvoni ovat vähän toisenlaiset.
Olet oikeassa - kantsis todella miettiä kenen kanssa lapsen vääntää. Paska on jo housussa - miten tästä eteenpäin?
Lapsenasteelle on munkin ukko jääny.Erotuksena et väsää ruokaa kun ite tykkää mut ruoka-ajat mitä sattuu.Eli ei sittenkään ota lopullista vastuuta.Kaikki pitäis valmiiksi purra ja aina on kyselemässä miten tämän kanssa jne.Oon pikkuhiljaa aivan uupunut.välillä apua ammatti-ihmisiltä hakenut.mut mikään ei muutu ja oon todella turhautunut ja pettynyt ja mietin eroa harva se päivä.Kuitenkin raskasta kolmen lapsen kanssa.Yksi edell. liitosta. Se on varmaan se 5v. kun pitää katella ennenkuin lasta alkaa suunnitella.Itsellä molemmissa liitoissa lapsi tullut ensimmäisen vuoden jälk.
osta purjevene ja lumilaudat.
Sama juttu mun useamapilapsisessa perheessä on, että välillä minä the akateeminen hyvännäköinen haluttava mies saan tehdä kaikki kotityöt, kun vaimo makaa sohvalla ja lukee kirjoja.
Seksin määrä ja laatu kuitenkin korvaa kaiken.
ristikseni.
Mökki ja moottoripursi kyllä on, ja olen väsynyt yksin hoitamaan niitä. Olemme tehneet kyllä kaikenlaista, liikkuneet, kuten sinä mainostat, mutta mies on aina haluton lähtemään ja kun saan hänet pois kotisohvaltaan, valittaa hän alituisesti ja rähjää minulle ja lapselle, tekee tikusta asiaa.
Sinä akateeminen hyvännäköinen veneilevä mies - mitä jos teillä ei olisi lainkaan seksiä tai erittäin vähän huonoa, mikä olisi fiiliksesi parisuhteestasi?
nähtiin, kun on kesämökki tai moottorileluja, niin kroppa ja pää rapistuu. Vielä ei ole myöhäistä vaihtaa suuntaa vähän reippaampaan. Itse olen 37, mulla on velaton kivitalo, purkkari ja useita lapsia.
Lumilaudalla menee mm 180 hypyt ja halfpipe, aloitin kun olin 30v ja leijapurjehdus 6m2 leijalla talvella lumilaudalla on intohimoni. Eli tässä vastaus siihen mitä teen kun ei ole naista tai seksiä: Surffaan oikeasti enkä netissä.
Hanki itsellesi ja lapsellesi purkkari ja kyllä se mieskin sitten alkaa teitä ehkä arvostamaan kun ette ole kotona vaan seilaatte meidän kauniiden ja rohkeiden kanssa.
...kaikkiin ongelmiin? Voi hyvä ihme. Joillakin vippaa todellisuudentaju oikein kunnolla.
"Olen 29, onnellisessa suhteessa minulla on vuokralla kerrostaloasunto (3 huonetta ja keittiö), polkupyörä ja kaksi lasta. Vaihda sinäkin autosi polkupyörään, niin kyllä lähtee parisuhde pelaamaan."