Seurustelin ihanan, mutta itseäni kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa. Minulla on lapsia aikaisemmasta liitostani, hänellä ei. Minä en enää lapsia voi saada, mutta hänelle tuli voimakas "vauvakuume". Jo suhteemme alusta asti olen tiennyt hänen toivovan omia lapsia ja hän on tiennyt minun mahdollisuuteni, mutta koska viihdyimme hyvin yhdessä ja rakastimme toisiamme, halusimme olla yhdessä erilaisista tulevaisuuden toiveista huolimatta. Kun miesystäväni täytti 35, hän alkoi pohtia lapsiasiaa yhä enemmän. Lopulta teimme järkipäätöksen ja erosimme, jotta hän voisi löytää uuden suhteen ja saada unelmansa omista lapsista toteutumaan. Ero oli tosi vaikea, sillä kaikki muu meillä toimi loistavasti ja molemmat jopa haaveilemme siitä, että joskus vielä palaisimme yhteen, vaikka se tarkoittaisi hänen kohdallaan pettymyksiä (=lapsettomuutta, eroa, lasten äidin kuolemaa). Onko muille samoja kokemuksia ja miten nyt, mahdollisesti jopa vuosia myöhemmin, arvioitte tekemiänne ratkaisuja`?
Kun mies haluaa lapsia
tyhmä ero???
9386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on voimakkaana tuo oman geenistön eteenpäin siirtäminen.
Lapset tulevat menivät ohi sinusta, hali sinulle
Siksi on hyvä kun miehellä on jo lapsia! Itse en enää uskalla hankkia lisää...
Mies on minua kymmenen vuotta nuorempi ja ei halua lapsia. Minulla on aikaisemmasta avioliitosa lapsi ja halúaisin lisää lapsia mutta hän ei halua.
Nämä erilaiset toiveet ovat niin onnettoman hankalia. Pitäisikö jonkun joustaa ja luopua unelmistaan. Ja jos pitäisi, niin miksi? Voiko kahden ihmisen rakkaus olla enemmän kuin lapset??? Sulla on kuitenkin siinä mielessä onnellinen tilanne, että sulla on jo lapsi eli olet saanut kokea äitiyden. Minun rakkaallani isyys on vielä kokematta. Toivottavasti saatte tilanteen neuvoteltua, jottei teidän ainakaan sen takia tarvitse eri teille lähteä.
kahden ihmisen rakkaus voi olla suurempaa kuin lapset ja itse ainakin olen aina ollut rakkaudn puolesta valmis joustamaan unelmieni suhteen - en välttämättä luopumaan niistä kokonaan.
Etsisin toki mielelläni miehen, jolla ei ole lapsia, mutta ongelma on se, että en ainakaan tällä hetkellä ole valmis mihinkään uuteen suhteeseen. Rakastan exääni valtavasti ja se kiintymys ei hetkessä häviä. Onkohan ylipäätään mahdollista kiintyä toiseen ihmiseen ja elää hänen kanssaan, jos todelliset tunteet kohdistuvat ihan muualle?
Tuon takia mä en edes alkaisi seurusteleen miehen kanssa joka saattaisi joskus haluta lapsia. Minä en tee enää lapsia, joten ihan turha lykätä itsensä suhteeseen mistä seuraa vuorenvarmasti suru jo tuon yhden asian takia.
En miekään tällä viisaudella enää lähtisi suhteeseen, jossa jo alunperin on niin erilaiset tulevaisuuden toiveet. Mutta en kyllä kadukaan; olen rakastanut ja saanut rakkautta, joka muistoillaan kantaa monen kipeän paikan yli.
"Kun jumalilla on tylsää, he huvittelevat yhdistelemällä vääriä pareja. Nauraen he katsovat ihmisten epätoivoista sätkimistä mahdottoman edessä. He lyövät vetoa kauanko pariskunta kykenee kestämään toisiaan... Joskus jumalat kyllästyvät ja unohtavat pariskunnan oman onnensa nojaan, epätyydyttävään suhteeseen, loppuiäksi. Mutta joskus, jumalat näkevät leikkinsä julmuuden ja armahtavat: antavat vapauden ja päästävät väärät parit irti toisistaan, tai antavat rakkaudelle mahdollisuuden, tekevät vääristä pareista oikeita."
Elämässä joutuu tekemään kipeitäkin ratkaisuja, joista ei etukäteen tiedä ovatko ne oikeita vai vääriä. Oleellisinta kai lienee kuitenkin se, että pystyy vakuuttamaan itselleen, että ratkaisu oli oikea. Että uskaltaa luottaa siihen, että teki oikean ratkaisun. Ettei päätöksen jälkeen eksy jossittelun loputtomiin kiemuroihin. Ja että jälkeenpäin voi reilusti myöntää, siinä tilanteessa sillä tietämyksellä, se ratkaisu oli oikea.
Itse olen koko ikäni haaveillut lapsesta. Se ei ole kuitenkaan ollut mahdollista erääseen fyysiseen sairauteen kuuluvan lääkityksen takia. Nyt olen kuitenkin niin hyvässä kunnossa että olen voinut lopettaa lääkkeen syönnin. Eli vihdoinkin minun olisi mahdollista tulla raskaaksi... Ja minä isken silmäni mieheen joka ei omia biologisia lapsia voi(perinteisin keinoin)saada. Jatkanko siis matkaani eteenpäin, pelkät siittiöt silmissä kiiltäen vai pysähdynkö ja annan meille mahdollisuuden. Ikää alkaa olla minulla jo niin paljon, että aikaa ei olisi tuhlattavaksi...
Vaikea ja vakava asia. Niin vakava, että pakkohan tämä on vitsiksi vääntää: Että mitkäs olikaan sun miesystävän yhteystiedot ;)