Olen tavallinen konttorirotta (juu, saa sanoa, että katkera, kun en päässyt itse yliopistoon, se on kyllä ihan totta). Mutta olen ollut erilaisissa toimistotöissä milloin missäkin, kun pätkätyökierteeseen laman jälkeen jouduin. Kun lisään tähän kaikki kesätyökokemukseni niin tällainen maallikkotutkimus mutu-faktaan perustuen: Ehdottomasti paras henki ollut sellaisessa paikassa, missä on "haalariduunareita", jotka liikkuvat kentällä. Ehdottomasti huonoimmat paikat ne, missä on paljon hyvin koulutettuja henkilöitä, varsinkin naisia. Tekeekö koulutus meistä naisista aggressiivisia?
Ehdottomasti paras pomoni kuitenkin on ollut korkeakoulutettu nainen, josta muutkin tykkäsivät, joten on niitä poikkeuksiakin.
Ehdottomasti paras pomoni kuitenkin on ollut korkeakoulutettu nainen, josta muutkin tykkäsivät, joten on niitä poikkeuksiakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pahimmat esimiehet ovat olleet heikkoitsetuntoisia miehiä (koulutettuja tai vähemmän koulutettuja), ja parhaimmat esimiehet ovat olleet vahvaitsetuntoisia ja reiluja koulutettuja miehiä ja naisia.
Paras työpaikkahenki on ollut opiskeluaikojen kesätyöpaikoissa, aivan duunaripaikkoja sekä alempia toimihenkilöitä, miehiä ja naisia.
Ehdottomasti kateellisinta ja salakavalinta porukkaa on ollut yliopistolla, jatko-opiskelijat ja nuoret tutkijat. Siinä maailmassa oli kova kilpailu. Kun siitä pääsi yli niin vähän hellitti, tai ehkä osittain olen myös tottunut.
Paras esimies on ollut korkeasti koulutettu vahva nainen.
Hirvein luonnehäiriöinen narsisti-esimies oli heikkoitsetuntoinen mies.
Korkeastikoulutetut naiset TIEDOSTAVAT asioita eri tasolla kuin "haalariduunarit", että tuosta johtunee se "kireys", jonka mainitsit...