Ollaakseen hyvä valmentaja, ei mielestäni tarvitse paljoa tsempata. Riittää kun tukee urheilijaa epäonnistumisissa, ei hauku (etenkään selän takana) hänen suoritustaan, vaan analysoi sitä yhdessä urheilijan kanssa, ymmärtää, että vaikka kaikista valmennettavista ei voi tulla huippu-urheilijoita täytyy silti jaksaa opastaa myös huonompia lupauksia tasapuolisesti ja täytyy osata kuulla palautetta urheilijoilta: oliko treeni liian raskas, miltä kropassa tuntuu? Myös henkisen palautteen vastaan ottaminen on tärkeää, mutta haluaako urheilija kertoa tuntemuksiaan valmentajalle, joka huomio hänet vasta kun tämä onnistuu tai kun liian kovaa treenatessaan revähtää jalka.
Esimerkkejä löytyy myös meidän seurastamme. Eikö ole hiukan omituista, että alle yläaste ikäiset valitsevat jo oman lajinsa mihin tahtovat erikoistua, tai, että jo kymmen vuotiaana vedetään himolenkkejä ja sbagaatteja, jotta sitten isona oltaisi hyviä. En vain ymmärrä miksi urheilu tulee ottaa niin vakavasti jo niin nuorena vaikka huipulla pitäisi olla vasta 20-25-vuotiaana. Ymmärrän kyllä, että n. 40 henkisen ryhmän valmentaminen on rankkaa, ja siksi valmentajista onkin pulaa, mutta ei silti pidä luulla, että ylikuntoon treenamisesta niin nuorella iällä kasvaa uusi kansainvälisestikin pärjäävä sukupolvi, päinvastoin, liiassa treenamisessa kärsii motivaatio ja loppujen lopuksi ei enää jaksa.
Esimerkkejä löytyy myös meidän seurastamme. Eikö ole hiukan omituista, että alle yläaste ikäiset valitsevat jo oman lajinsa mihin tahtovat erikoistua, tai, että jo kymmen vuotiaana vedetään himolenkkejä ja sbagaatteja, jotta sitten isona oltaisi hyviä. En vain ymmärrä miksi urheilu tulee ottaa niin vakavasti jo niin nuorena vaikka huipulla pitäisi olla vasta 20-25-vuotiaana. Ymmärrän kyllä, että n. 40 henkisen ryhmän valmentaminen on rankkaa, ja siksi valmentajista onkin pulaa, mutta ei silti pidä luulla, että ylikuntoon treenamisesta niin nuorella iällä kasvaa uusi kansainvälisestikin pärjäävä sukupolvi, päinvastoin, liiassa treenamisessa kärsii motivaatio ja loppujen lopuksi ei enää jaksa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Missä seurassa on 40 juniorin ryhmiä!? Meillä maksimikoko on 10, koska isomman ryhmän ohjaamisessa ei oikein ole järkeä. Ei voi teettää kuin ominaisuusharjoituksia, tekniikkaharjoituksissa tulisi vuoron aikana aivan liian vähän suorituksia/nenä. Joskus on ollut pakko vähän tinkiä, esim. nyt meillä on yhdessä ryhmässä 13, kun ei ole haluttu sanoa mukaan pyrkiville junnuille eioota. Sopiva lajinvalintaikä on yleisurheilussa 14-16 v., sitä ennen pitäisi harjoitella kaikkia lajeja ja mielellään useampaa urheilumuotoakin.
meillä lapset harrastavat vähäsen aika montaa lajia. yhden joukkuelajin lisäksi löytyy 5 muuta lajia jotka tasaisesti levittyvät kesälle ja talvelle. koska kaikissa kilpaillaan, ei oikein voi harjoitella kunnolla mitään. eli kahdesti viikossa (kesällä ja talvella) on harjoitukset ja sitten hiihdellään, juostaan, heitellään, hypitään oman halun mukaan. lasten iät ovat vasta 9 ja 11. vanhempi mukamas on jo omat lajinsa löytänyt ja "treenaisi" vain niitä, mutta olen vielä yrittänyt pitää mukana muussakin. nuorempi tuntuu olevan yleislahjakkuus jolle luultavasti tulee valinnan vaikeus sitten kun pitää alkaa jättää jotain pois ajanpuutteen vuoksi.
olen nähnyt lapsia, jotka ehkä vanhempien painostuksesta valitsevat oman lajinsa jo ala-asteella, muuta ei harrasteta. tai korkeintaan esim otetaan jonkun kestävyyslajin rinnalle toinen samantyyppinen. vaikkapa talvella vain hiihdetään ja kesällä sitten vain suunnistetaan. mikäli lapsi ei olekaan lajissaan mielestään tarpeeksi hyvä ja lopettaa, niin mitä hänelle jää? iso aukko, kun on vaan hiihdetty ja mikään muu kuin kestävyysominaisuus ei ole kehittynyt.
yleisurheilu yksistään on jo aika monipuolista, välttämättä ei tarvita muuta ellei aikaa ja halua ole. mutta se tarkoittaa sitten sitä, että harjoitellaan kaikkea: työnnetään kuulaa, hypätään pituutta, korkeutta, heitetään keihästä, juostaan pitkää, lyhyttä,aitoja... hyvä tietysti olisi kokeilla muitakin urheilumuotoja.
Meidän yleisurheilu-ryhmässä on vain neljä.
Puhut vähän ristiin. Huipulla pitäisi olla 20-25v., mutta ala-asteikäiset eivät saa valita vielä omaa lajiaan.
No olen ehdottomasti sitä mieltä, että ala- ja yläasteiässä harrastetaan vielä useampia lajeja eikä suoriteta vain yhtä ja samaa.
Tuo huippu-urheilijan ikä vähän heittää. Harvemmin noita 20-vuotiaita maailmanhuippuja näkee (tässähän tuntee itsensä ikälopuksi kun sanotaan että _vasta_ 20-25-vuotiaana). Ainakin omassa lajissani on tutkittu, että kunnon lajiharjoituksia kun on noin kymmenen kautta takana, niin olet parhaimmillasi. Ei siinä ihan kakskymppisenä huipulle ehdi ja monella tekee tiukkaa 25-vuotiaanakin (olisi nimittäin pitänyt valita se oma laji jo melko varhain).
Asiaa kyllä muuten puhut.