Täällä palstoilla näemmä aika-ajoin käydään keskustelua elatusmaksuista ja niiden suuruudesta/pienuudesta, äidit valittaa että saavat sitä liian vähän ja miehet että joutuvat maksamaan liikaa.
Olen itse eronnut pari vuotta sitten ja maksan elatusmaksuja kahdesta lapsesta ex-vaimolleni. Mulla ei tulot kovin kummoiset ole, mutta mielelläni kannan oman korteni kekoon lapsieni hyväksi, sillä itsehän heidät aikoinaan olen tänne maailmaan siittänyt.
Nyt viime aikoina olen alkanut miettiä myöskin omaa tulevaisuuttani ja mahdollista uuden perheen perustamista. Eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi siis elättää tavallaan kahta perhettä, sekä entistä että nykyistä. Ex-vaimoni asuu tällä hetkellä avoliitossa toisen miehen kanssa ja he tulevat hyvin toimeen, reissaavat ja nauttivat elämästä. Itselläni elämä on suht koht mallillaan, rahat riittävät laskuihin ja ruokaan, mutta ei niillä juhlimaan pysty.
Entäs sitten siinä vaiheessa kun on aika perustaa uusi perhe. Maksan elatusmaksuja entiselle vaimolle, ja uusikin perhe haluaisi saada kaikenlaista kivaa ja hauskaa, mutta mistäs rahat siihen? En uskalla sitoutua kehenkään, koska tiedän että jossain vaiheessa tulee esille asia lasten tekemisestä ja perheestä. Tuntuu, että ainoa mahdollisuus siihen on, että etsin jonkun yksinhuoltajaäidin, jonka saamat elatusmaksut kompensoivat itse maksamani.
Tällä kirjoituksella haluan kertoa sitä, että yksinhuoltajaäidin on huomattavasti helpompaa aloittaa uuden suhteen rakentaminen kuin elatusvelvollisen isän. Kommentteja?
Olen itse eronnut pari vuotta sitten ja maksan elatusmaksuja kahdesta lapsesta ex-vaimolleni. Mulla ei tulot kovin kummoiset ole, mutta mielelläni kannan oman korteni kekoon lapsieni hyväksi, sillä itsehän heidät aikoinaan olen tänne maailmaan siittänyt.
Nyt viime aikoina olen alkanut miettiä myöskin omaa tulevaisuuttani ja mahdollista uuden perheen perustamista. Eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että minun pitäisi siis elättää tavallaan kahta perhettä, sekä entistä että nykyistä. Ex-vaimoni asuu tällä hetkellä avoliitossa toisen miehen kanssa ja he tulevat hyvin toimeen, reissaavat ja nauttivat elämästä. Itselläni elämä on suht koht mallillaan, rahat riittävät laskuihin ja ruokaan, mutta ei niillä juhlimaan pysty.
Entäs sitten siinä vaiheessa kun on aika perustaa uusi perhe. Maksan elatusmaksuja entiselle vaimolle, ja uusikin perhe haluaisi saada kaikenlaista kivaa ja hauskaa, mutta mistäs rahat siihen? En uskalla sitoutua kehenkään, koska tiedän että jossain vaiheessa tulee esille asia lasten tekemisestä ja perheestä. Tuntuu, että ainoa mahdollisuus siihen on, että etsin jonkun yksinhuoltajaäidin, jonka saamat elatusmaksut kompensoivat itse maksamani.
Tällä kirjoituksella haluan kertoa sitä, että yksinhuoltajaäidin on huomattavasti helpompaa aloittaa uuden suhteen rakentaminen kuin elatusvelvollisen isän. Kommentteja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Cityn vanha paskahousukin tänne eksynyt. HAHAHAHAHAH!!! Tervetuloa vaan. Saanpahan laittaa sut toistamiseen maanrakoon lässytyksinesi!!!
En tiedä taustoja mutta sylettää.
minun ex asuu nykyisin perin hyvin.
Meikäläinen oli töissä ja maksoin yhteisen kodin. Raadoin yötäpäivää kahdessa eri työpaikassa, kun hän opiskeli ja ja hoiti lapsia. Kun koti oli maksettu ja hän sai työpaikan otti hän eron ja lähti työkaverinsa kanssa saman katon alle. Jonka perkele minä maksoin omasta nahkastani repimällä.
En pitänyt puoliani ja nyt tunnen sen taakkana harteillani.
Ex vaimoni haali itselleen kaikki mitä sai ja otti uuden miehen jonka kanssa he nyt ovat avoparina. Tietty hän tajuaa että ei kannata virallistaa suhdetta vaikka heillä on jo oma lapsi. Sillä silloinhan he menettäisivät minun maksamat rahat. Sellainen kiukku päällä että sitä on mahdotonta saada paperille.
Onko tässä mitään mieltä. En pakoile vastuuta vaan mieluumin ottaisin lapset itselleni koska he muutenkin ovat niin paljon luonani.
Mielestäni nykyään lapset menevät liian helposti aina äidille. Taustoja ei selvitetä.
Tottahan toki eron jälkeen on elämää. Se vain on melko erilaista kuin ennen eroa. Oli tässä vastikään "uusiosinkkuuden" neljäs vuosipäivä ja siihen ajanjaksoon mahtuu yhtä ja vähän toistakin.
Lähtökohta oli henkilökohtainen konkurssiin joutuminen ja siitä on sitten ajan ja sisun kanssa suosta noustu. Oma laskelmoimisensa on ja perusteellinen askeesin kenttäkurssi siinä tulee käydyksi, kun samaan aikaan olisi koetettava perustaa elämäänsä ja väistellä elatusmaksujen kohoamista pilviin. Aika hyvässä mallissa jo :)
Ei harinettakaan uuden perheen perustamisesta näillä rahavaroilla. Ei ainakaan niin kauan kuin tasingon maksuun tarvittu laina on lusittu. Elämänisältö on katsasteltava harrastuksista ja voihan sitä deittailla, mutta vakavampien ihmissuhteiden aika on sitten, kun "velkavankeus" on suoritettu loppuun.
Nykyaikana lienee tarpeetonta edes kuvitella törmäävänsä naisimmeiseen, joka kiinnostuisi peeaukisesta äijästä, jolla sitä aukisuutta on varmuudella vielä vuosikausiksi tiedossa, vaikka minkä tekisi...
synkkänä pidä tilannetta nähdä. Hyvin harvoin on lasten hankkiminen rahasta kiinni. Vaikka maksatkin elatusmaksuja ja lainoja niin kyllä työtä tekevällä sen verran tuloja on että uuden perheen voi perustaa jos vaan muuten on siihen haluja. Ei pieni lapsi niin älyttömiä kuluta ja entisestä avioliitosta olevat lapset kasvavat koko ajan ja pakollisen elatusmaksun päättymispäivä lähenee..
Toinen pointti; on meitä sellaisiakin naisia jotka emme katso lompakon paksuutta parisuhdeasioissa. Yhdessähän sitä tulevaisuutta on tarkoitus lähteä suunnittelemaan, ei kai se edellytä jotain "alkupääomaa" kummaltakaan. Ajattelehan nuoria, opiskelujen jälkeen lähdetään tyhjästä rakentamaan yhteistä kotia, voi olla työttömyyttä, yllättäviä sairastumisia sun muuta. Yhteistä tekemistä keksii kyllä vähälläkin rahalla; kaikki naiset eivät ole etelänmatkojen ja minkkiturkkien perään, tärkeintä kai on tasapainoinen ihmissuhde.
Olen ehkä sinisilmäinen mutta en usko näiden "ulkoisten" seikkojen vaikuttavan parisuhteen onnistumiseen. Rahan puutteen ja muiden vaikeuksien luulisi päinvastoin vahvistavan parisuhdetta, ainakin jos asiat on henkisellä tasolla ok.
Eli, avoimin mielin eteenpäin..
ja ihan noin tiedoksesi, että maksat lapsistasi/lapsillesi/lapsiasi varten sitä elatusapua, et entiselle vaimollesi, vai maksatko oikeasti entiselle vaimollesi myös elatusapua? Tuskin siitä mitään säästöön jää exällesi eikä ne uudet ukot yleensä toisten lapsia elättele - poikkeuksiakin saattaa tietysti olla. Et siis suinkaan tulevaisuudessakaan elätä kahta perhettä vaan edelleen niitä sinun siittämiäsi, omia lapsiasi, et entistä vaimoasi etkä tämän uutta miestä.
...mutta välillä vaan sitä miettii että meneeköhän ne rahat exän vai lasten elämiseen... Nytkin hän vei lapset kahdeksi viikkoa maalle hoitoon kun ei ole kuulemma rahaa ostaa heille ruokaa, samaan aikaan on kuitenkin varaa lähteä matkoille miesystävän kanssa...:)
Hyvä kun vaimosi vei lapset maalle pariksi viikoksi. Jos olisi tuonut ne sinulle matkansa ajaksi, olisit joutunut maksamaan heidän elatusmaksut kuten ennenkin kahden viikon safkat (vähintään ne).
Jos alkaa murehtia sitä mihin ex-vaimo käyttää elatusmaksut niin siitä sitä saakin murhetta elämään. Ei kannata.
Tähän pieneksi vinkiksi, että keskieuroopassa miehillä ei ole varaa erota ollenkaan! Paitsi rikkailla. Siellä nimittäin mies maksaa lapsien lisäksi myös vaimonsa elatusmaksut ja myös eläkettä ex-vaimolleen. Mikä on tietysti ihan oikein siinä tapauksessa, kun nainen on hoitanut lapsia ja kotia kaikenikänsä (tai vaikkapa "vain" 15 v) kunnes mieheen iskee esim.viidenkympin villitys..
..valitettavasti aiheellinen nimittäin jos ei riitä rahat lasten ruokaan mutta matkoille kylläkin...Meitä on moneen junaan. Itselleni ei exän elatusavusta jää penniäkään enkä edes uneksisi käyttäväni sitä rahaa mihinkään muuhun kuin lapseeni.
perhettä pitäisi elättää, vaan kaikkia lapsiasi.
Mietihän. Myös uudella vaimollasi saattaa olla pari, kolme, neljä lasta ennestään. Luuletko, ettei heistä koituisi sinulle mitään ylimääräisiä kustannuseriä vaan tuleva vaimosi pystyisi ex-mieheltä saamilla elatusmaksuilla kattamaan lasten menot? Epäilen, etenkin jos ex-mies olisi tavallinen matti meikäläinen.