siispä juu... oon ollu hyvii ystävii yhden naapurintytön kaa reilut kymmenen vuotta. bestiksiikin oltiin aina yläasteen puoliväliin saakka. mulle tuo ihminen on vieläkin se paras ystävä. kuitenkin me ollaan vähän ajauduttu erilleen ja syy on minussa jokseenkin. en oo koskaan pystyny enkä oikein osannukkaan jutella ystävieni kanssa tunteistani. oon sen verran tunteella elävä ihminen et heti jostain syvällisemmästä puhuessani mul nousee tunteetkin pintaan. sinällään ei mitenkään paha, mut noloo jos jengii on enemmän ympärillä. siispä tuo mun ystäväkin luuli jossain vaiheessa etten pysty häneen luottaan, kun en hänelle kauheesta asioistani puhunu. nykyään oon tajunnu et puhuminen kyl tulee, jos vaan on tullakseen. siihen tarviin vaan aikaa ja rauhaa. niinpä oonkin ajatellu et jospa minä pyytäisin tuota mun ystävää meille joku päivä ja syötäs ja juotas kaikessa rauhassa vietettäs tyttöjen iltaa ja juteltas. kumpanenkin on osaltaan ehkä vähän tippunu kelkasta mitä tulee toisen asioihin. pitäis siis ottaa vähän kiinni tuota kelkkaa :) kumpikin haluu kuitenkin olla toistensa ystävii ja muutenkin ollaan sen verran koettu ja nähty ettei olla ajateltu ystävyyttämme tuhota ja heittää kaivoon noin vain. ennen mä olin aina se eka jolle tuo ystävä kerto kaikki asiat, nykyään se on joku muu meidän ystäväpiiristä. viime keväänä olin jo valmis luopuun ystävyydestämme kun meil oli semmonen pikku kriisi ja juteltiin itkuu vääntäen ystävyydestämme. tuo minun ystävä kumminkin sai pääni kääntyyn, ja myöhemmin musta on tuntunukkin etten ois siitä pystyny luopuunkaan. meil on samoi harrastuksii aina talvisin, biletetään yhdessä ja mennään kouluun kimpassa. tuo minun ystävä vaan on hiukan menevämpi ja miehien suhteenkin kokeneempi mut kuitenkin aika ehta maalaistyttö. semmonen tosi aito ihminen ja sen takii me niin hyvin tullaankin toimeen. mutta siis kertokaa omii kokemuksiinne ja keksikää jotain ystävyyttämme elvyttään :) tack så mycket!
taisteluun ystävästä
apuva...
2334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
muuta kuin teet niin kuin ajattelit. Puhuminen ystäville auttaa kummasti olotilaa. :) minun olotilaani auttaa ainakin kun saa purkaa pahaa mieltä tai muuten vaan mieltäni, ystävien kanssa keskustellen. Joten tuumasta toimeen vaan, suosittelen. :)
taas tulee tää sanottuu...mut mul on melkein sma ongelma!!!! tai no miten sen nyt ottaa...:)tota mun vinkki on se että TAISTELE!!! niinkun mäkin teen!!!kyllä se sun ystävä viel joku päivä tajuu oikein kunnolla että: " kyyläpäs tuo minun ystäväni on viisas ja ihana! en koskaan luovu siitä!" :) eli ONNEA! ja taistele niin kovaa kun vain voit...mun tarina on taas toi " bestis jätti.." että kerro sä omat kommentit..:)