Julkaistu 28.10.2007 2:31:16
TS/Lennart Holmberg
Mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja, Voitto Helander kirjoittaa.
Kuntatyönantaja toiminut lyhytnäköisesti
Tehyn työtaistelu ratkaistava pikaisesti
Tehyn valitsema työtaistelumenettely, laajamittainen irtisanoutuminen, on järjestön tavoitteiden läpiviemiseksi ainoa järkevä keino. Edeltävän neljännesvuosisadan aikana liiton tekemät yritykset lakkojen avulla kuroa palkkajälkeenjääneisyyttä ovat jääneet jokseenkin tehottomiksi. Etenkin hoitoalalla sovellettavat hoivatyövaatimukset pitävät lakkoilevan järjestön hyvin kurissa.
Lakon pitkittäminen julkissektorilla syö tavallisesti lakkojärjestön voimavaroja enemmän kuin vastapuolen. Järjestöjohdon kasvojen pelastamiseksi maksetut pennit ja sentit eivät hoitajien osaltakaan ole palkkakuoppia tasoittaneet. Tästä on erityisesti solidaarista palkkapolitiikkaa korostava tupomekanismi pitänyt huolta.
Työtaistelun avulla palkkajälkeenjääneisyytensä oikaisua hakeva järjestö saa oman organisaationsa ulkopuolelta tavallisesti vain vähän ymmärtämystä. Tehyn kohdalla tilanne on ollut toinen. Eduskuntavaalien edellä puolueet suorastaan kilpailivat naisvaltaisilla hoitoaloilla työskentelevien suosiosta ja loivat myöhemmin ylimitoitetuiksi osoittautuneita odotuksia alan palkkauksen jälkeenjääneisyyden tarkistamiseksi.
Eduskuntapuolueet, kokoomus tasa-arvotupoineen etunenässä, tulivat "luvanneeksi" jotakin sellaista, mikä ei nykyisen korvamerkitsemättömän valtionosuusjärjestelmän puitteissa ole mahdollista. Maksamalla kunnille olennaisesti päättämäänsä suuremman summan hallitus olisi voinut helpottaa kuntien tilannetta. Tällöin kunnat ja niiden työnantajaorganisaatio Kunnallinen työmarkkinalaitos (KT) olisivat pystyneet nostamaan hoitoalan palkkoja huomattavasti helpommin.
Tehyn työtaistelu on saanut myös harvinaisen paljon ymmärtämystä kansalaisilta. Mielipidetiedustelujen mukaan ainakin puolet kansalaisista hyväksyy järjestön toimet. Laaja kansalaistuki osoittaa, että ihmiset pitävät hoitoalan palkkakorjausvaatimuksia legitiimeinä.
Myös valtamedia, joka lähes poikkeuksetta asennoituu kielteisesti työtaistelua käyviin järjestöihin, on suhtautunut hoitoväkeen suhteellisen neutraalisti. Pahimpiin ylilyönteihin ovat yltäneet toimittajat, jotka ovat syyllistäneet hoitajia siitä, että nämä työtaistelumenettelyllään toimivat elämää säilyttävän etiikkansa vastaisesti.
Poliittisesti valituista luottamushenkilöistä koostuva KT:n valtuuskunta kasvottaa itsensä tälläkin kerralla palkollisensa eli työmarkkinajohtajansa kautta. Pysymällä kaapissaan Pekka Palolan johtama valtuuskunta pyrkii pitämään itsensä ryvettymättömänä, vaikka juuri sen tehtävänä on päättää kunta-alan keskeisistä työmarkkina-asioista. Tehyläisten irtisanoutuminen on keskeinen työmarkkina-asia.
Työnantajapuolen jäykkyys saattaa saada kohtalokkaita seurauksia. Ajatus, että ne voitaisiin välttää järjestämällä tilapäistä työvoimaa paikkaamaan irtisanoutuneiden hoitajien aiheuttamaa aukkoa tai rahtaamalla pikaista hoitoa tarvitsevia ulkomaille, näyttää mahdottomalta.
KT:n johdon tulisi ymmärtää tämä ajoissa. Muutoinkin; mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja.
Työvoiman ostajan markkinat ovat kääntyneet myyjän markkinoiksi otollisen tilanteen ja Tehyn johdon taitavasti valitseman, joskin riskipitoisen taktiikan johdosta. Paheneva hoitajapula ei lisää kuntatyönantajan vapausasteita.
Joidenkin työmarkkinajuristien taholta on tuotu esille mahdollisuus, että työtaistelusolmun avaamiseksi voitaisiin käyttää lainsäätämismenettelyä. Tilapäislain säätäminen sopimusperustaisessa neuvottelujärjestelmässä syntyneen konfliktin ratkaisemiseksi on epäonnistumaan tuomittu keino. Se tekee ennen muuta pitkän aikavälin sopimusjärjestelmän epävakaaksi. Tällaiseen menettelyyn ei hallituksella liene varaa.
Perustuslain mukaan julkisen vallan, siis kuntien ja valtion, on turvattava jokaiselle kansalaiselle riittävät terveyspalvelut. Tästä näkökulmasta katsoen KT:n toiminta on ollut erittäin lyhytnäköistä. Huippunsa se saavutti kuntatyönantajan viedessä työtaistelun työtuomioistuimeen. On vastuutonta päästää tilanne käsistä tappamalla aikaa sijaistoimintojen suunnitteluun tilanteessa, jossa työtaistelua koskeva ratkaisu on tehtävä nopeasti. Aika ei tällä kerralla toimi kuntatyönantajan eduksi.
Voitto Helander
Emeritusprofessori Turku
Julkaistu 28.10.2007 2:31:16
TS/Lennart Holmberg
Mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja, Voitto Helander kirjoittaa.
Kuntatyönantaja toiminut lyhytnäköisesti
Tehyn työtaistelu ratkaistava pikaisesti
Tehyn valitsema työtaistelumenettely, laajamittainen irtisanoutuminen, on järjestön tavoitteiden läpiviemiseksi ainoa järkevä keino. Edeltävän neljännesvuosisadan aikana liiton tekemät yritykset lakkojen avulla kuroa palkkajälkeenjääneisyyttä ovat jääneet jokseenkin tehottomiksi. Etenkin hoitoalalla sovellettavat hoivatyövaatimukset pitävät lakkoilevan järjestön hyvin kurissa.
Lakon pitkittäminen julkissektorilla syö tavallisesti lakkojärjestön voimavaroja enemmän kuin vastapuolen. Järjestöjohdon kasvojen pelastamiseksi maksetut pennit ja sentit eivät hoitajien osaltakaan ole palkkakuoppia tasoittaneet. Tästä on erityisesti solidaarista palkkapolitiikkaa korostava tupomekanismi pitänyt huolta.
Työtaistelun avulla palkkajälkeenjääneisyytensä oikaisua hakeva järjestö saa oman organisaationsa ulkopuolelta tavallisesti vain vähän ymmärtämystä. Tehyn kohdalla tilanne on ollut toinen. Eduskuntavaalien edellä puolueet suorastaan kilpailivat naisvaltaisilla hoitoaloilla työskentelevien suosiosta ja loivat myöhemmin ylimitoitetuiksi osoittautuneita odotuksia alan palkkauksen jälkeenjääneisyyden tarkistamiseksi.
Eduskuntapuolueet, kokoomus tasa-arvotupoineen etunenässä, tulivat "luvanneeksi" jotakin sellaista, mikä ei nykyisen korvamerkitsemättömän valtionosuusjärjestelmän puitteissa ole mahdollista. Maksamalla kunnille olennaisesti päättämäänsä suuremman summan hallitus olisi voinut helpottaa kuntien tilannetta. Tällöin kunnat ja niiden työnantajaorganisaatio Kunnallinen työmarkkinalaitos (KT) olisivat pystyneet nostamaan hoitoalan palkkoja huomattavasti helpommin.
Tehyn työtaistelu on saanut myös harvinaisen paljon ymmärtämystä kansalaisilta. Mielipidetiedustelujen mukaan ainakin puolet kansalaisista hyväksyy järjestön toimet. Laaja kansalaistuki osoittaa, että ihmiset pitävät hoitoalan palkkakorjausvaatimuksia legitiimeinä.
Myös valtamedia, joka lähes poikkeuksetta asennoituu kielteisesti työtaistelua käyviin järjestöihin, on suhtautunut hoitoväkeen suhteellisen neutraalisti. Pahimpiin ylilyönteihin ovat yltäneet toimittajat, jotka ovat syyllistäneet hoitajia siitä, että nämä työtaistelumenettelyllään toimivat elämää säilyttävän etiikkansa vastaisesti.
Poliittisesti valituista luottamushenkilöistä koostuva KT:n valtuuskunta kasvottaa itsensä tälläkin kerralla palkollisensa eli työmarkkinajohtajansa kautta. Pysymällä kaapissaan Pekka Palolan johtama valtuuskunta pyrkii pitämään itsensä ryvettymättömänä, vaikka juuri sen tehtävänä on päättää kunta-alan keskeisistä työmarkkina-asioista. Tehyläisten irtisanoutuminen on keskeinen työmarkkina-asia.
Työnantajapuolen jäykkyys saattaa saada kohtalokkaita seurauksia. Ajatus, että ne voitaisiin välttää järjestämällä tilapäistä työvoimaa paikkaamaan irtisanoutuneiden hoitajien aiheuttamaa aukkoa tai rahtaamalla pikaista hoitoa tarvitsevia ulkomaille, näyttää mahdottomalta.
KT:n johdon tulisi ymmärtää tämä ajoissa. Muutoinkin; mitä nopeammin työnantaja tulee Tehyä vastaan huomattavan korkealla korotustarjouksella, sitä todennäköisemmin se pystyy säästämään valtuuttamiensa kuntien rahoja.
Työvoiman ostajan markkinat ovat kääntyneet myyjän markkinoiksi otollisen tilanteen ja Tehyn johdon taitavasti valitseman, joskin riskipitoisen taktiikan johdosta. Paheneva hoitajapula ei lisää kuntatyönantajan vapausasteita.
Joidenkin työmarkkinajuristien taholta on tuotu esille mahdollisuus, että työtaistelusolmun avaamiseksi voitaisiin käyttää lainsäätämismenettelyä. Tilapäislain säätäminen sopimusperustaisessa neuvottelujärjestelmässä syntyneen konfliktin ratkaisemiseksi on epäonnistumaan tuomittu keino. Se tekee ennen muuta pitkän aikavälin sopimusjärjestelmän epävakaaksi. Tällaiseen menettelyyn ei hallituksella liene varaa.
Perustuslain mukaan julkisen vallan, siis kuntien ja valtion, on turvattava jokaiselle kansalaiselle riittävät terveyspalvelut. Tästä näkökulmasta katsoen KT:n toiminta on ollut erittäin lyhytnäköistä. Huippunsa se saavutti kuntatyönantajan viedessä työtaistelun työtuomioistuimeen. On vastuutonta päästää tilanne käsistä tappamalla aikaa sijaistoimintojen suunnitteluun tilanteessa, jossa työtaistelua koskeva ratkaisu on tehtävä nopeasti. Aika ei tällä kerralla toimi kuntatyönantajan eduksi.
Voitto Helander
Emeritusprofessori Turku
Julkaistu 28.10.2007 2:31:16
Vastaukset 4
Vanhimmat
emertius = kunnia-, palkkio-
Veikko Helander on tietääkseni ex-SKDL:läinen, jos kyse samasta henkilöstä. SKDL on nykyään Vasemmistoliitto.
Kommareiden vuoksi Suomessa ei kannata kovin korkealle opiskella ellei ole suuntaamassa töihin ulkomaille.
Professorit nyt voivat olla montaa mieltä tästä asiasta. Oma arvostukseni ei kyllä ainakaan noussut hänen entistä tiedeyhteisöään kohtaan, kun tuon tekstin luin.
Laajamittaisen irtisanoutumisen osalta toteaisin, että siihen on jouduttu osaksi mm. siksi, ettei Tehyn vaatimukset ole olleet ajoissa tiedossa. Käsittääkseni Tehy ei tuonut avoimesti vaatimuksiaan neuvottelupöytään liittotason neuvotteluissa. Saatuaan tästä huolimatta historin suurimman korotustarjouksen Tehy kuitenkin hylkäsi tarjouksen ja alkoi vaatia tällä kierroksella kerravalla "vaatimatonta" noin 1/4 korotusta palkkoihin. (Korjatkaa jos olen väärässä).
Se taas, että ammattiliitto on valmis pelaamaan tuplaa ja kuittia hyväuskoisilla jäsenillään, ei voine olla ammattiliiton tavoitteiden mukaista. Ei ainakaan jos ammattiliiton tavoite on jäsentensä hyvinvointi. Näinhän Tehy kuitenkin on tehnyt kehottamalla jäseniään irtisanoutumaan ilman todellisia takeita että pääsevät entisiin toimiin ja virkoihin. Edelleen strategiassa ongelmaksi voi muodostua se, että hoitajat voivat joutuvat henkilökohtaisesti vastaamaan lain terveydenhuollon ammattihenkilöistä 15 § rikkomisesta aiheutuvasta kiireellisen hoidon laiminlyönnistä jossain yksittäistapauksissa. Tämäkö on kirjoittajan mielestä siis Tehyn tavoitteiden mukaista? Jos näin on, niin ovatko tavoitteet yhteneväisiä jäsenten edun kanssa?
Mitä tulee solidaarista palkkapolitiikkaa korostaneeseen tupo-järjestelmään, niin kirjoittaja taitanee unohtaa sen, että juuri Tehy on siellä itse ollut mukana yhtenä suurena vaikuttajana. Siis ko. terveydenhuollon ammattilaiset ovat itse olleet sitä mieltä, että heidän etujaan ajetaan juuri tuon järjestelmän puitteissa ja kautta.
Totta on, että lakkokassaa valittu työtaistelutoimenpide ei syöne. Eihän kyse ole lakosta, vaan siitä, että henkilöt ovat aivan itse irtisanoutuneet. Irtisanoutuminenhan on aina henkilön oma valinta, vaikka se kollektiivisesti suoritettaisiinkin samanaikaisesti suuremman joukon kanssa. Irtisanoutuja tietää tai hänen pitäisi tietää, että kyse on tietyn toimen tai viran jättämisestä siten, että side työnantajatahon kanssa katkeaa. Edelleen irtisanoutujan pitää yleisen elämänkokemuksen kautta tietää, että esimerkiksi työttömyyskassaa sitoo työviranomaisten antama lausunto, jonka mukaan lähtökohtaisesti itse irtisanoutuneelle ei voida 3 ensimmäiseen kuukauteen maksaa edes päivärahaa.
"Neuvoessaan hallitusta" Helander edelleen unohtaa sen, ettei Tehy todellisuudessa esittänyt vaatimuksiaan ennen kuin neuvottelut Kuntatyönantajan ja liittojen välillä olivat päättyneet. Siten mahdollisesti nykyistä suurempaakaan valtionosuutta kunnat eivät olisi osanneet ja voineet käyttää juuri tehyläisten palkan korjaamiseen. Näyttääkin siltä, että työtaisteluun ajatuminen ja siinä omien jäsentensä uhraaminen on joko Tehyn neuvotteluosaamattomuutta tai sitten se johtuu siitä, että Tehy jollain mystisella tavalla tahtoo vain pelata edellä mainittua tuplaa tai kuittia jäsentensä elämän kustannuksella. Mitään muuta selitystä en ainakaan heti Tehyn toiminnalle löydä.
Koska työtaisteluun lähdetään tällaisin moraalisesti ja eettisesti arveluttavin keinoin, ja koska on ilmeistä, että työtaisteluun on tarkoituksella hakeuduttu tai siihen on ajaduttu Tehyn osaamattomuuden vuoksi, niin pidän hyvin mahdollisena, että kansan tuki Tehyn vaatimuksille ja Tehylle tulee päivä päivältä vähenemään. Tämä ei luonnollisesti poista kansan arvostusta tehyläisiä kohtaan, mutta vie tuen tämän palkkakierroksen palkankorotusvaatimuksilta.
En voi myöskään yhtyä näkemykseen siitä, etteikö aika tällä kertaa toimisi työnantajan hyväksi. Päinvastoin - valitettavasti. On tiedossa, että niin sanotun ylemmän tason koulutuksen saaneiden hoitajien (sairaanhoitajat, röntgenhoitajat, laboratorionhoitajat ym.) hoitajamitoitus on monissa muissa maissa kymmeniä prosentteja pienempi kuin Suomessa vastaava. Näin lienee jo heti länsinaapurissamme Ruotsissa ja ainakin mm. Iso-Britanniassa. Nyt Tehyn valitsema taktiikka voi mahdollistaa työnantajatahon tekemänä prosessien muutoksen kohti em. maiden järjestelmää, joka muutoin olisi käytännössä mahdotonta. Tällöin irtisanoutuvista osa, tosin tuskin prosentuaalisesti niin valtava osa, joutuisi jättämään työnsä "pysyvämmin" eikä voisikaan palata entiseen työpaikkaansa. Tällöin edessä voisi olla ajateltua pidemmäksi venyvä työttömyys, muutto toiseen maahan tai paikkakunnalle ym. asiat, jotka joka tapauksessa toisivat vaivaa. Mielestäni hintana se on kova hinta, vaikka se koskisi esimerkiksi vain 10-20 % irtisanoutuneista. Kyse olisi kuitenkin näilläkin luvuin 1000-2000 ihmisen elämästä. Jos työnantaja selviää työtaistelun ensimmäisistä päivistä, niin päivä päivältä enemmän aika alkaa pelata työnantajan pussiin. "Nälkä kun on kova motivaattori" monilla asunto- ym. velkaa ottaneilla nuorilla perheillä. Viimeistään joulun aikoihin alkaa kuitenkin varmasti monilla rahapussin pohja näkyä ja silloin varmastikin muistot vanhasta työpaikasta alkavat tulla mieleen. Voin hyvin ymmärtää, että tuollaisessa tilanteessa on helppo tarttua puhelimeen, soitella ja kysellä, että olisiko työtä vielä tarjolla.
Mitä vaan terroritit vaatii?Pitää suostua. Uskomattoman pimee juttu.