Polyamoria tarkoittaa polygaamisuutta eli moniavioisuutta. Yleensä polyamoria on sitä, että on yksi pääsuhde ja sen lisäksi useita sivusuhteita. Pääsuhde on verrattavissa avio/avoliittoon, jossa kaksi ihmistä on solminut suhteen, jonka vannovat kestävän ikuisesti. Sivusuhteet saattavat muodostaa ringin, jossa ollaan suhteessa esimerkiksi yhteen tai kahteen pääsuhdepariskuntaan. Sivusuhteet voivat myös olla erikseen eli joko sinkkuja tai sitten pariskuntia, joista vain toinen harrastaa seksiä yhden tai molempien pääsuhteen henkilöiden kanssa.
Kun normaalissa monogaamisessa eli yksiavioisessa suhteessa tulee ero, niin sitä ei ikinä katsota todisteeksi siitä, että yksiavioisuus ei toimi. Kuitenkin jos polyamorisen suhteen pääsuhteessa tapahtuu ero, niin sillä perustellaan väite, että moniavioiset suhteet eivät toimi. Kuitenkin eron syihin vaikuttavat molemmissa suhdemalleissa yleensä monet muut asiat, kuin pelkkä seksi toisen ihmisen kanssa. Oikeastaan polyamorisissa suhteissa eroa ei perustella ikinä mustasukkaisuudella ja pettämisellä, kuten yksiavioisissa suhteissa voidaan ikävä kyllä tehdä, koska polyamoriassa kukaan ei petä ketään. Eron syiksi nousevat ennemminkin esille sellaiset asiat, kuin kasvaminen erilleen ja erilaiset päämäärät elämässä, joita ei pystytä sovittamaan yhteen jne.
Se mikä yksiavioisia "pettäjiä" yleensä ihmetyttää on se, että "pettämisen" jälkeen heillä on todella kuuma ja seksikäs olo sen sijaan, että he katuisivat tekojaan. Katuminenkin tapahtuu vain yhteiskunnan asettamien arvojen takia, kuin todellisen tunteen takia. Polyamorisissa suhteissa tuo seksikäs olo pystytään hyödyntämään pääsuhteessa niin, että se tuo lisäarvoa suhteeseen eikä viekään siitä mitään pois.
Polyamoriassa kaikki tapahtuu yhteisellä sopimuksella ja jokainen osapuoli on tyytyväinen sopimukseen. Polyamoriassa opitaan hallitsemaan mustasukkaisuutta sen sijaan, että hallittaisiin omaa rakasta kumppania mustasukkaisuudella.
Kun normaalissa monogaamisessa eli yksiavioisessa suhteessa tulee ero, niin sitä ei ikinä katsota todisteeksi siitä, että yksiavioisuus ei toimi. Kuitenkin jos polyamorisen suhteen pääsuhteessa tapahtuu ero, niin sillä perustellaan väite, että moniavioiset suhteet eivät toimi. Kuitenkin eron syihin vaikuttavat molemmissa suhdemalleissa yleensä monet muut asiat, kuin pelkkä seksi toisen ihmisen kanssa. Oikeastaan polyamorisissa suhteissa eroa ei perustella ikinä mustasukkaisuudella ja pettämisellä, kuten yksiavioisissa suhteissa voidaan ikävä kyllä tehdä, koska polyamoriassa kukaan ei petä ketään. Eron syiksi nousevat ennemminkin esille sellaiset asiat, kuin kasvaminen erilleen ja erilaiset päämäärät elämässä, joita ei pystytä sovittamaan yhteen jne.
Se mikä yksiavioisia "pettäjiä" yleensä ihmetyttää on se, että "pettämisen" jälkeen heillä on todella kuuma ja seksikäs olo sen sijaan, että he katuisivat tekojaan. Katuminenkin tapahtuu vain yhteiskunnan asettamien arvojen takia, kuin todellisen tunteen takia. Polyamorisissa suhteissa tuo seksikäs olo pystytään hyödyntämään pääsuhteessa niin, että se tuo lisäarvoa suhteeseen eikä viekään siitä mitään pois.
Polyamoriassa kaikki tapahtuu yhteisellä sopimuksella ja jokainen osapuoli on tyytyväinen sopimukseen. Polyamoriassa opitaan hallitsemaan mustasukkaisuutta sen sijaan, että hallittaisiin omaa rakasta kumppania mustasukkaisuudella.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Painu ja vie vehkeesi mukanas ja kaikki muut polysi hyi vittu.
Afrikassa polygaamisuus on lähinnä miesten moniavioisuutta eli mies ottaa itselleen jalkavaimoja. Tosin ainakin yhdessä heimossa naisella on useampia miehiä, mutta nämä miehet ovat yleensä veljiä keskenään eli nainen ei ole voinut edelleenkään valita kumppaneitaan.
Moniavioisuuden muodot Afrikassa eivät perustu rakkauteen vaan miehet ottavat vaimoja lähinnä oman asemansa pönkittämiseen eli polyamoriasta (poly = moni, paljon; amor = rakkaus) tuskin voidaan puhua tässä yhteydessä. Lisäksi samat säännöt, jotka koskevat miehiä eivät kosketa naisia. Länsimainen polyamoria taas perustuu yhteiseen sopimukseen, joka ei loukkaa mitään osapuolta ja jonka jokainen osapuoli on hyväksynyt.
Takanani on yksi juuri kuvaamasi kaltainen suhde, joka tyydytti pitkään molempia. Olen sen jälkeen yrittänyt löytää uutta vastaavaa, mutta se tuntuu mahdottomalta. Naiset eivät luota mieheen, joka alusta lähtien kertoo haluavansa muitakin naisia, vaikka hän antaakin naiselleen samat oikeudet.
Olen tullut siihen ajatukseen, että naisen geeniperimässä on tekijä, joka pyrkii yhden miehen sitomiseen suhteeseen tiukasti. Olisi loogista lasten tulevaisuuden turvaamiseksi. Tiedostamaton koodi toimii, vaikka aikomuksena ei enää olekaan tehdä lapsia.
Minä taas uskon, että kysymys ei ole geeniperimästä vaan vahvoista yhteiskunnallisista arvoista. Jos ajatellaan luolamiesaikaa, niin silloin elettiin heimoissa. Miehet lähtivät metsälle ja toivat koko heimolle ruokaa. Jokainen lapsi oli periaatteessa yhtä turvattu, koska koko yhteisö piti huolta lapsista ja myös koko yhteisöstä. Minä en usko, että silloin perustettiin kovin pitäviä ydinperheitä, vaan lauman johtava uros varmastikin siitti kaikkia lauman naaraita. Vertaa sitä nykypäivän tilanteeseen. Eikös kaikilla johtavilla uroksilla ole joku oma Monica Lewinskynsä? :)
En tiedä missä vaiheessa käytäntö muuttui, että alettiin puhua ns. ydinperheen puolesta, mutta uskoisin, että uskonnolla, mustasukkaisuudella, vallalla ja monilla muilla asioilla oli siihen vaikutuksensa. Mutta Suomessakin oli kuitenkin vielä pitkään kristinuskon tulon jälkeenkin vallalla tämä maanomistajan ensiyönoikeus eli kun renki meni naimisiin, niin häävuoteeseen menikin maanomistaja morsiamen kanssa eikä renki itse.
Yleensä nuo oikeudet ovat koskettaneet pelkästään miehiä ja sen takia naisilla monen tuhannen vuoden yhteiskunnallinen ja uskonnollinen taakka kannettavanaan hartioilla ja siitä ei ole helppo päästä eroon. Tiukan puritaanisina aikoina, jolloin ei kunnollisia ehkäisyvälineitäkään ollut, niin sivusuhteista olisi helposti nainen tullut raskaaksi ja sellaisesta syy laitettiin aina naisen niskoille ja siihen aikaan rangaistuksena saattoi hyvinkin olla koko yhteisöstä erottaminen. Naiselle kysymys on siis todellakin ennemminkin yhteiskunnallinen kuin geeneistä riippuva.
60-70-luvuilla e-pillereiden tultua myös polyamoriasta ja vapaasta seksistä tuli buumi. Silloin huomattiin myös se, että ihmiset ovat taipuvaisia muodostamaan pareja ja sen takia polyamorisiin suhteisiin syntyykin näitä ns. pääsuhteita. Osa 60- ja 70-lukujen polyamorisista suhteista muuttui monogaamisiksi ja osa taas jatkoi polyamoriaa. Yhteistä luolamiesajan kanssa oli se, että 60-70-luvulla perustettiin yhteisöjä, joissa huolehdittiin kaikki yhdessä yhteisön jäsenistä ja syntyneistä lapsista. Ymmärrän kyllä miten vaikeata ahdasmielisten heteroiden olisi ymmärtää lasta, jonka kasvattaisikin yhden äidin ja yhden isän sijasta kolme äitiä ja kolme isää ja sisaruksia olisi vaikka 5.
Koska kysymys on niin vahvasti yhteiskunnallinen ja se sotii vielä monien ihmisten uskonnollista kasvatusta ja monia opetettuja arvoja vastaan, niin ei ole mikään ihme, että naiset eivät helposti ala polyamorisiksi. Liian usein ihmisille on opetettu, että jos heidän puolisonsa rakastelee toisen naisen tai miehen kanssa, niin se olisi jotenkin heiltä pois. Heille ei kuitenkaan ikinä opeteta, että mitä he itse saisivat rakastelusta muiden ihmisten kanssa ja että mustasukkaisuuden tunnetta voi ja pitääkin pystyä hallitsemaan.
Miten sitten tavallinen monogaaminen parisuhde toimii? No ensin on ihastumisvaihe, sen jälkeen rakastumisvaihe, jota kestää noin 4 vuotta, sen jälkeen rakastamiseen siirtymisvaihe, joka kestää muutaman vuoden eli ne niin sanotut parisuhteen kriisivuodet eli vuodet 4-7, jonka jälkeen siirrytään itse rakastamiseen. Suurin osa eroista tapahtuu 4-7 vuoden seurusteluvuoden jälkeen, koska siinä vaiheessa viimeistään kaikki uutuuden intous on kadonnut ja toinen ei enää herätä pelkällä puhelinsoitolla samanlaisia värähtelyjä kuin joskus silloin neljä vuotta sitten ihastumisvaiheessa. Tässä vaiheessa monogaamisessa suhteessa joko petetään tai erotaan, kun toisesta ei enää saada niitä väristyksiä. Jos nämä kriisivuodet sitten taas selviää yli eli jonnekin sinne yli 7 seurusteluvuoden, niin suhde saattaa jopa kestää pitkään.
Polyamoriset suhteet toimivat melkein samalla tavalla. Ainoastaan polyamorisissa suhteissa tiedostetaan tuo 4-7:nnen vuoden kriisi ja se estetään antamalla vapaus hakea niitä väristyksiä muualtakin kuin pelkästään omasta pääsuhteesta. Eron syynä onkin sitten huomattavasti harvemmin toisen ihmisen kanssa rakastelu, kuin ns. monogaamisissa suhteissa, jotka eivät nekään toimi oikeasti monogaamisesti.
Ajattelin laillasi kuusikymmenluvulla, mutta olen kokemusteni vuoksi joutunut muuttamaan kantaani. Silloin naiset lähtivät polyamoriseen suhteeseen aika helposti, kun estot nähtiin kasvatuksen tuotteina. Myöhemmin olen huomannut, että naiselle tällainen suhde on todella vaikea, ja olen joutunut myöntämään, että syyt ovat mahdollisesti syvemmällä kuin luulin.
En ole antropologi, että tietäisin, miten kauan perheinstituutio on ollut olemassa, mutta ilmeisesti kuitenkin niin kauan, että se on vaikuttanut geeneihin. Mies sai perimänsä leviämään parhaiten promiskuiteetissa - aivan kuten sinäkin oletat - , kun taasen naiselle oli eduksi, jos hän sai miehen sidotuksi itsensä ja lastensa turvaksi. Naisen geenit jatkoivat elämäänsä siis parhaiten jonkinlaisessa parisuhteessa.
En silti väitä, etteikö hyvä polyamorinen suhde olisi mahdollinen naisellekin, mutta luulen, että siihen lähteminen vaatii naiselta enemmän.
Varmastikin vaatii naiselta enemmän, koska naisen promiskuiteetti nähdään edelleenkin huomattavasti pahempana ja vaarallisempana kuin miesten. Naisten on jatkuvasti taisteltava niin omaa kasvatusta kuin yhteiskunnankin painostusta vastaan ja ne kaikki varmasti muokkaavat mielipiteitä ja ajatuksia, vaikka miten yrittäisi sanoa itselleen, että kysymys on vain yhteiskunnan arvoista.
Kiinnostaisi tietää, että mitkä olivat 60-luvulla syyt siihen, että naiset hylkäsivät polyamorian ja ryhtyivät monogaamisiin suhteisiin. Syynä naisten luopumiseen polyamoriasta, vetoamalla geeniperimään tms., voi ehkä selittää jotenkin naisten hormonaalisella toiminnalla. Miehillä hormonaalinen toiminta pysyy periaatteessa aika tasaisena, kun taas naisen hormonitasot vaihtelevat hyvinkin rajusti kuukausittain ja sen lisäksi vielä raskaus, imetys ja vielä vaihdevuodetkin. Naisia ei yleensäkään kiinnosta seksi yhtä paljon kuin miehiä ja varsinkin vielä sen jälkeen, kun nainen on synnyttänyt, niin mielenkiinto siirtyy enemmän lapsiin, kuin seksiin. Jos lapsen isä tässä vaiheessa on kiinnostunut enemmän seksistä, kuin lapsista ja perheestä, niin varmasti pääsuhteeseen tulee ristiriita. Olen huomannut, että niissä polyamorisissa suhteissa, jotka kestävät pitkään, ei ole lapsia.
Eivät naiset vielä 60-luvulla luopuneetkaan promiskuiteetista, kun he vasta tuolloin laajemmin lähtivät siihen mukaan. Silloin ajatukseni kulkivat samaa rataa kuin sinun nyt. Enkä tiedä, milloin muutos tapahtui, kun minut erotettiin vasta v. 99. Naisia oli helppo iskeä koko ajan, mutta nyt on vaikeampaa, kun yrittää päästä vapaaseen vakisuhteeseen, johon on tottunut. Tähän asti on riittänyt tilapäisempi kanssakäyminen.
Ymmärrän kyllä perustelujasi. Ajatus geenien vaikutuksesta on kyllä omani, ei naisten. Naiset eivät yleensä perustele mielipiteitään; he vain toteavat, etteivät kestä ajatusta muista naisista. Senkin uskon, että lapsettomien naisten on helpompi lähteä vapaaseen suhteeseen kuin lapsellisten.
"sen sijaan, että hallittaisiin omaa rakasta kumppania mustasukkaisuudella."
Uskollisuudessa ei myöskään ole kyse kenenkään hallitsemisesta, vaan sekin on yhteinen sopimus, jota osa ihmisistä rikkoo. Minun naiseni on vapaasti saanut valita pysyykö uskollisena vai häippäseekö. Minulla on näkemykseeni ihan käytännön syyt, jotka olen täällä jo aiemmin kertonut.
Voisitko kertoa vielä uudestaan tähän ne käytännön syyt tai laita linkki siihen keskusteluun.
Jotenkin niin kamalan haettua. Kuluttaa energiaansa moiseen pohdintaan ja luulla vielä olevansa viisas ym.
Tuo oppi poly = amor =
on melko turhaa. Kyllä kait me suomalaiset sen verran olemme esim. kemiaa lukeneet, että ekana tulee mielee polymeerit.... ja monopoli, oligopoli, polypoli markkinoinnin termeinä...
Täytyy kyllä nyt saoa, että ei sinulla ole paljon elämässä sisältöä, jos tällaisen peen jauhamiseen on aikaa..
Minä kulutan osan energiaani tällaiseen pohdintaan ja joku toinen kuluttaa energiansa vaimonsa hakkaamiseen ja joku toinen muiden pohdinnoista valittamiseen. Joitakin sanoja suomennan, koska kaikki lukijat eivät välttämättä ole yhtä älykkäitä ja kouluttautuneita kuin sinä. Lisäksi voin suomentaa joitakin sanoja ihan vain alleviivatakseni niiden merkitystä. Minä en luule olevani viisas, vaan minä tiedän olevani juuri niin viisas kuin minun pitääkin olla. Elämän sisällöstä en sano mitään muuta kuin, että on ihmisiä, jotka lukevat 7 päivää -lehteä ja niitä, jotka elävät seitsemän päivää viikossa. Minä kuulun niihin jälkimmäisiin.