Nii sitä vaan aattelin kysästä että mitä mieltä naiset olette jos esim. kaupassa, mies tulee jutteleen ja puuhuessaan katsoo silmiinne?
Onko se teistä häiritsevää tai kenties loukkaavaa.. vai päinvastoin?
No, miks kysyn tätä..
Kun olen sinkkumies ja vähän on haku päällä..
ja huomasin itsestäni sellaisen piirteen että aina jonkun naisen kanssa jutellessa katseeni hakeutu hänen silmiinsä. Ja sitä varmennin tuli katsottua mitä enemmän pidin naisen ulkoisesta olemuksesta, tyylistä puhua ja kuinka tuttavallinen on.
Kommentteja?
Onko se teistä häiritsevää tai kenties loukkaavaa.. vai päinvastoin?
No, miks kysyn tätä..
Kun olen sinkkumies ja vähän on haku päällä..
ja huomasin itsestäni sellaisen piirteen että aina jonkun naisen kanssa jutellessa katseeni hakeutu hänen silmiinsä. Ja sitä varmennin tuli katsottua mitä enemmän pidin naisen ulkoisesta olemuksesta, tyylistä puhua ja kuinka tuttavallinen on.
Kommentteja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikös yleensäkin puhuessa katsota silmiin? mä pidän ihan toopena jos joku puhuu mulle ja katselee katon kulmia. mutta jos joku katsoo silmiin pitkään eikä puhu mitään, niin se voi viedä jalat alta:):)
silmiin katsominen. Jos haluaa tehdä lähtemättömän vaikutuksen, nappaa vaan viiden minuutin tuijotus, nainen on sinun.
Ja mistä tiedän, yks mies teki mulle niin...
Joitakin ihmisiä on kieltämättä helpompi katsoa silmiin kuin toisia, mutta se nyt ainakin antaa huonon kuvan jos katsekontakti puuttuu kokonaan. Katseen pitäminen silmissä on myös tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin katseen pitäminen jossain vähän alempana...
Oudompaahan se on jos ei katso silmiin puhuessa.
Kiitos tähän astisista vastauksista, mutta vielä jään vastausta vaille.
Miltä se oikeesti tuntuu?
Varmaan tapahtuma hetkellä sitä ei ajattele mutta entä jälkeenpäin? mikä fiilis siitä jää?
Mulla ei aikasemmin ollu tapana katsoa toista suoraan silmiin, jotenkin vaan tuntui kiusalliselta. yleensä katsoin muuten sitä puhujaa.. kasvonpiirteitä, suuta ja joskus nopea vilkaisu silmiin.
Mutta nykyisin se tuntuu luontevalta, en tiedä olenko kasvanu ihmisenä vai kuuluuko tää siihen "kolmenkympinkriisiin" ;)
Oon kuullu sanonan "silmät on sielun peili"
ehkä näin onkin..
Kommentoikaa lisää..
Kiitos!
...lähän se silmiin katsominen vuorovaikutukseen kuuluu. Tavallaan sitä täytyy opetella. En kuitenkaan tarkoita, että sitä keskustellessa tarvitsee kokoajan toista silmiin katsoa. Se, että toinen katsoo silmiin keskustellessa on ok. Itselle pikeminkin saattaa tulla tunne, että tulikohan pälyiltyä liikaa...
Mikä erottaa menestyneet ihmiset toisista yleensä.
Tai mitä voidaan huomata elämässä menestyneiden ihmisten käytöstavoista.
Heille ei ihmistä silmiin katsominen ei ole ongelma. He viestittävät puhuvansa tälle tietylle henkilölle ja viestittävät että ottavat hänet huomioon.
He uskaltavat katsoa toista ihmistä silmiin koska eivät pelkää tätä ja eivät pelkkää näyttää itseänsä.
Se että pystyy katsomaan toista ihmistä silmiin viestittää sitä että on hyvä itsetunto eikä yritä piilotella itseänsä. Eikä esimerkiksi viestitä sitä että toivoisi että kukaan ei huomaisi sinua - tai että et haluaisi että sinua otetaan huomioon.
Kun silmäsi kohdistuvat tiettyyn henkilöön viestität sitä että tulet heidän todellisuuteensa.
On kohteliasta katsoa ihmistä silmiin kenelle puhutaan. Puhut juuri tälle henkilölle. Se on toisen huomioonottamista. Se on itsensä likoon laittamista ja toisen huomioon ottamista.
No mitä muutakaan kattelisit kuin naista jutellessasi tälle? Suurimman osan ajasta tietenkin katsot naista silmiin...
Kuvittele katsovasi jonnekkin muualle suurimman osan ajasta. Miltä se vaikuttaisi?
Sulla on ajatusta sanoissasi..
Kieltämättä, nyt kun ajattelen asiaa niin aikasemmin olin kyllä mielummin sielä
taka-alalla. Viime vuosina olen muutenkin rohkaistunut, saanut elämän iloa :)
Se vanha ujous mikä mua vaivas loistaa poissa olollaan..
Eli ilmeisesti oon kasvanu ihmisenä.
Hassua, että sitä ajattelee vasta nyt..
Mutta voihan olla että nyt vasta olen pysähtynyt miettimään asioita.
Tähän asti olen ollut elämääni tyytyväinen, olen jopa menestynyt.
Totta, kun katselee muualle puhuessa taitaa se vähän kieroutuneen kuvan antaa..
Näin jälkeen päin ajatellen.
Kiitos!! Avasit mun silmät! Heh!
Piti alkaa vastata tähän alkuperäiseen viestiin mutta tässähän se tuli kokonaisuudessaan.
Minäkin olen aina katsonut puhuessani kenelle tahansa ja kuunnellessani ketä milloinkin aina suoraan silmiin.Tietysti katsomistyylillä sitten saattaapi olle se suurin merkitys mutta se antaa ihmisestä ihan tietynlaisen kuvan.
Silmiinkatsominen periaatteessa kuuluu jo alkeellisempiin käytöstapoihin joita pitäisi yrittää opetella joskin saattaa ujostakin ihmisestä tuntua vaikealta mutta se helpottaa kontaktin luomisessa toiseen ihmiseen ja luo tunteen todellisuudessa että sinua kuunnellaan ja sinut otetaan asioinesi vähintäänkin vakavasti.
t.ruskea simmuinen tapittelija.
En siis ole nainen, mutta miehenä jolla on tapana katsoa toista silmiin voinen lausua jotain. Ihan työnikin puolesta olen runsaasti kasvokkain erilaisten naisten kanssa ja kun joskus nuorempana sain moitteita siitä, etten katso ihmisiä silmiin, päätin jossain vaiheessa korjata asian oikein kunnolla ja hakeutua keskustelukumppanin kanssa aina perusteelliseen katsekontaktiin. Ja nyt vuosien kokemuksen jälkeen voin todeta suoraan, että mitään vaikutusta ei ole ollut. Kenties ammatillista hyötyä tuijottelusta on, mutta ei se ole kertaakaan vauhdittanut minkään intiimimmän kontaktin syntyä. Jotain muutakin sinun siis kannattaa kehitellä hakuasi tehostamaan.