Jospa löytäisin ihannenaiseni määritelmän sen kautta että kurkkaisin peiliin ja katsoisin mitä ihannenaiseni joutuu kohtaamaan loppujen lopuksi... eli mitä hänessä vähintään pitää olla.
... kerro kerro kuvastin, ken on maassa sopivin...
*kilikiliklingkräks*
Okei. Nyt se egolasi otti ja hajosi. Arvasin. Liian visainen tehtävä. Ollakseen ihannenaiseni täytyisi naisen olla kompleksi, rajaton sellainen.
Toisaalta... eikös juuri sitä nainen yleensä olekin perimmäiseltä olemukseltaan... ? ... :)
Eli pakko jättää suoraa määrittelyä vaille tuo mysteerinen ihannenainen.
Mutta. Kokeillaampa epäsuoraa.
Ihannenaiseni hymy ja nauru... se raastaa minusta irti kaiken synkän ja pahan. Kun näen sen hymyn tiedän että maailma ei ole täysin mätä, koen sielussani että tää elämä on täysi - jokainen hetki; olkoot hyvä tai huono. Sellainen on ihannenaiseni hymy.
Ihannenaiseni kyyneleet ja itku. Auta armias, rakennetaan se talo! Rakennetaan linna! Tai kaks! Ihan mitä tahansa, muutetaan vaikka timbuktuun! Juujuu, oikeasti ihana... en tee sitä enää koskaan. Lupaan. Ethän itke, tuo särkee minun sydämeni. Katso, mä puren käteni irti jos siitä nyt mitään apua tuohon murheeseen on!
Ihannenaiseni on sellainen... että mä jonain yönä säpsähdän hereille. Katson viereeni nukkuvaa naista... ja herään uudestaan. Kelaamaan että mitä vittua, kuinka tuollainen on mun vieressä? Oonko mä voittanut lotossa. Kastelen tyynyni hiljaisilla kyyneleillä tajutessani kuinka onnellinen olen hänen kanssaan, kuinka tälläinen rohjo äijänkutale joka todellakaan tehnyt likimainkaan aina - jos koskaan - mitään oikein on saanut jotain tuollaista jota voisi palaksi taivasta maan päällä kutsua.
Pelosta sen tietäisi. Niinä yksinäisinä hetkinä, ilman häntä. Hädästä. "Jos tää kaikki onkin ollut vain erehdystä? Kosmista julmaa pilaa jossa hyväuskoiselle lapselle annetaan tikkari joka nykäistään pian pois?" Ja vaikka ajatus tämä olisikin sillä hetkellä... eikö kuitenkin siellä taustalla soisi totuuden ääni : "Vaikka tää minuutin kestäis vaan, ei tule koskaan mitään arvokkaampaa olemaan."
Ja vaikka tää kovasti ylentääkin ihannenaistani mitä kirjoittanut olen. Ei se tarkoita ettenkö voisi ja haluaisi olla kuningas hänen elämässään. Olla myös itse se lohtu ja autuus, varmat ja lohduttavat kädet yössä; jyskyttävä kiihko kuumana iltapäivänä. Aamukahvi ja ryppy otsassa kun kaikki ei menekään toiveiden mukaan.
Tämä pieni raapaisu siitä mistä minä ihannenaiseni tunnistan ja mitä se minulle merkitsee.
...
ps.
On sillä kauniit tissit, ei voi kuin kehua.. ;-)
... kerro kerro kuvastin, ken on maassa sopivin...
*kilikiliklingkräks*
Okei. Nyt se egolasi otti ja hajosi. Arvasin. Liian visainen tehtävä. Ollakseen ihannenaiseni täytyisi naisen olla kompleksi, rajaton sellainen.
Toisaalta... eikös juuri sitä nainen yleensä olekin perimmäiseltä olemukseltaan... ? ... :)
Eli pakko jättää suoraa määrittelyä vaille tuo mysteerinen ihannenainen.
Mutta. Kokeillaampa epäsuoraa.
Ihannenaiseni hymy ja nauru... se raastaa minusta irti kaiken synkän ja pahan. Kun näen sen hymyn tiedän että maailma ei ole täysin mätä, koen sielussani että tää elämä on täysi - jokainen hetki; olkoot hyvä tai huono. Sellainen on ihannenaiseni hymy.
Ihannenaiseni kyyneleet ja itku. Auta armias, rakennetaan se talo! Rakennetaan linna! Tai kaks! Ihan mitä tahansa, muutetaan vaikka timbuktuun! Juujuu, oikeasti ihana... en tee sitä enää koskaan. Lupaan. Ethän itke, tuo särkee minun sydämeni. Katso, mä puren käteni irti jos siitä nyt mitään apua tuohon murheeseen on!
Ihannenaiseni on sellainen... että mä jonain yönä säpsähdän hereille. Katson viereeni nukkuvaa naista... ja herään uudestaan. Kelaamaan että mitä vittua, kuinka tuollainen on mun vieressä? Oonko mä voittanut lotossa. Kastelen tyynyni hiljaisilla kyyneleillä tajutessani kuinka onnellinen olen hänen kanssaan, kuinka tälläinen rohjo äijänkutale joka todellakaan tehnyt likimainkaan aina - jos koskaan - mitään oikein on saanut jotain tuollaista jota voisi palaksi taivasta maan päällä kutsua.
Pelosta sen tietäisi. Niinä yksinäisinä hetkinä, ilman häntä. Hädästä. "Jos tää kaikki onkin ollut vain erehdystä? Kosmista julmaa pilaa jossa hyväuskoiselle lapselle annetaan tikkari joka nykäistään pian pois?" Ja vaikka ajatus tämä olisikin sillä hetkellä... eikö kuitenkin siellä taustalla soisi totuuden ääni : "Vaikka tää minuutin kestäis vaan, ei tule koskaan mitään arvokkaampaa olemaan."
Ja vaikka tää kovasti ylentääkin ihannenaistani mitä kirjoittanut olen. Ei se tarkoita ettenkö voisi ja haluaisi olla kuningas hänen elämässään. Olla myös itse se lohtu ja autuus, varmat ja lohduttavat kädet yössä; jyskyttävä kiihko kuumana iltapäivänä. Aamukahvi ja ryppy otsassa kun kaikki ei menekään toiveiden mukaan.
Tämä pieni raapaisu siitä mistä minä ihannenaiseni tunnistan ja mitä se minulle merkitsee.
...
ps.
On sillä kauniit tissit, ei voi kuin kehua.. ;-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos noin ajattelet oikeasta henkilöstä niin kerro ajatuksesi hänelle ääneen ennen kuin lumous vuosien saatossa haihtuu...sanomattomat tunteet tekevät myöhemmin molemminpuolin kipeää.
Jos joskus tuollainen vierestä löytyy. Nyt täytyy vain sitkeästi elää tätä yksikkö-aikaa ja koittaa pitää jonkinlaista kipinää omia ihanteita lämmittämässä.
Kaiketi tällä tahdon sanoa että ihannenaiseni minulle paljastaa oma sydämeni kun ja jos sen aika on.
"Kaiketi tällä tahdon sanoa että ihannenaiseni minulle paljastaa oma sydämeni kun ja jos sen aika on."
Jeps. Juuri noin. Ihannemiesteorioita on joskus kauan sitten ehkä kehitelty (ja sittemmin unohdettu...), mutta mitäpä niillä tositilanteessa tekee. Joku päivä se ihannemies vaan kävelee vastaan ja PAM, siinä se on. Ihan sama tuliko ruksi riittävän moneen ruutuun vai ei. :)
Tuosta tuli elävästi mieleen yksi edellisen sinkkuaikani uni... jonka olen jo unohtanutkin tässä välissä mutta nyt tuli mieleen :)
Olin siinä unessa treffeillä kahvilassa sellaisen varsin kauniin ja hyvältä tuntuvan naisen kanssa, hemmetin innostuneena että tossapa mulle just sopiva... Sit se nainen totesi jotain tyyliin "Hoidetaanko paperityöt ensin?" - ja lykkäs mun eteen valtavan määrän kaavakkeita joissa oli just kaikkia tollasia kriteerinomaisia kysymyksiä kaikesta mahdollisesta otsikon "Oletko unelmamieheni?" alla.
Totesin vaan että "Noh, kai se on pakko sitten" ja aloin täyttään sitä valtavaa paperipinkkaa. Täytin ja täytin ja täytin. Sitten vastaan tuli joku hankalampi kysymys ja nostin päätäni ja meinasin kysyä että mitä se tarkoittaa... mutta sitten huomasin olevanikin yksin. Tää nainen oli ottanut hatkat sillä aikaa kun täyttelin sitä paperinivaskaa - vaikka se sen naisen antama olikin.
Se oli viiltävän terävä uni.
...kaunista! Eräs hienoimmista (ja elämänmakuisimmista) rakkauden kuvauksista, mitä olen vähään aikaan lukenut:). Juuri tuolta sen kuuluu tuntua ja silloin ei tarvitse Suomi24:ssä kysellä, ottaako vai jättää. Kun tuntuu tuolta, sen tietää kyllä.
Ihanaa, että sinunlaisiasi miehiä on olemassa. Toivoa siis on vielä!
http://www.youtube.com/watch?v=S7amYNaPTRI
(Santana - Into the night)
Kyseinen biisi innoitti tuon tekstin.
Damn, mies. Sie tiedät, mikä naisiin uppoaa...;) Biisi on kaunis (onko Santana tehnyt IKINÄ mitään, mikä ei olisi kaunista?) ja sen antama inspiraatio oli ehdottomasti sitä.
"Damn, mies. Sie tiedät, mikä naisiin uppoaa...;)"
*tarjoaa suklaata*
Ai minäkö muka tietäisin mitä nuo mysteeriset naiset haluaa? ... :D
Sitäpaitsi ilmeestä päätellen taidat itse olla melkoinen tiikeri :)
totta, eikä unta pettävää...
hetken unelmoin olevani jonkun ihannenainen,
saisi aamulla herätä oman kullan kainalosta...
mutta
*kops*
putosin ja lujaa,
taas ne rinnat :(