Ollaan oltu kaukosuhteessa nyt kuukaus.. Kun tulin tanne olin varma etten ikina pettaisi, mutta... Nyt poikaystava on tulossa tanne parin paivan kuluttua.
En haluaisi laittaa poikki koska se on ihana, mut taa ei taida olla mun juttu, en pysty olemaan pettamatta. Toiseks oon vasta 19vuotias ja ollaan oltu yhdessa jo melkein 2vuotta. Kolmanneks meil ei oo tulevaisuutta yhdessa koska me ei luultavasti tulla asumaan samassa maassa ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen. Neljanneks me riidellaan koko ajan. Viidenneks mulla ei oo ees huono omatunto.
Nyt mulla on taalla tavallaan jo uusi poikaystava ja sekin on huono silla haluaisin olla vapaa, mutta tama mies on taydellinen (niinkuin mun poikaystavakin vaikka ne onkin taysin erilaiset.)
Tiedan, etta pettaminen on todella paha enka ymmarra miksi olen alkanut tekemaan niin enka ymmarra miksei mulla ole huono omatunto!
En kuitenkaan haluaisi laittaa poikki todella itsekkasta syysta: tuntuu turvallisesta kun tietaa etta kotona on joku joka rakastaa ja johon voi turvautua jos kaikki taalla uudessa maassa meneekin huonosti. Tietenkaan se ei ole ainoa syy!
En usko etta taman miehen kanssa taalla juttu kestaa kovin kauaa, mutta toisaalta niin ma aattelin ku aloin seurustelee mun poikaystavan kaa.
Tiedan etten voi pitaa kahta poikaystavaa, joten on kai pakko laittaa poikki...
Miten teilla muilla oletteko pettaneet kun olette lahtenyt ulkomaille tai kumppani lahtenyt?
Jatkoitteko pettamista vai laitoitteko poikki?
En haluaisi laittaa poikki koska se on ihana, mut taa ei taida olla mun juttu, en pysty olemaan pettamatta. Toiseks oon vasta 19vuotias ja ollaan oltu yhdessa jo melkein 2vuotta. Kolmanneks meil ei oo tulevaisuutta yhdessa koska me ei luultavasti tulla asumaan samassa maassa ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen. Neljanneks me riidellaan koko ajan. Viidenneks mulla ei oo ees huono omatunto.
Nyt mulla on taalla tavallaan jo uusi poikaystava ja sekin on huono silla haluaisin olla vapaa, mutta tama mies on taydellinen (niinkuin mun poikaystavakin vaikka ne onkin taysin erilaiset.)
Tiedan, etta pettaminen on todella paha enka ymmarra miksi olen alkanut tekemaan niin enka ymmarra miksei mulla ole huono omatunto!
En kuitenkaan haluaisi laittaa poikki todella itsekkasta syysta: tuntuu turvallisesta kun tietaa etta kotona on joku joka rakastaa ja johon voi turvautua jos kaikki taalla uudessa maassa meneekin huonosti. Tietenkaan se ei ole ainoa syy!
En usko etta taman miehen kanssa taalla juttu kestaa kovin kauaa, mutta toisaalta niin ma aattelin ku aloin seurustelee mun poikaystavan kaa.
Tiedan etten voi pitaa kahta poikaystavaa, joten on kai pakko laittaa poikki...
Miten teilla muilla oletteko pettaneet kun olette lahtenyt ulkomaille tai kumppani lahtenyt?
Jatkoitteko pettamista vai laitoitteko poikki?
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta ymmärrän kyllä tunteesi!
Itsekin olen 19-vuotias, ja kaukorakkaus elää tuohon kaveriin ulkomaalaiseen.
Ekat viikot erossa, ei ois tullut mieleenkän edes kattella muita baarissa jonne kaverit raahas. Mutta lopulta alko niin kyrsimään kun toinen oli siellä kaukana ja web-kamerastahan sen näki, mutta tuntui että pahensi vaan oloa kun ei voinut koskettaa. Että nyt alkaa olla kriittiset vaiheet tässä tilanteessa mitä teen, ja jos teen kaduttaako (olen sen luontoinen että omatuntoa ei juuri ole...tuskin siis kolkuttelisi. En tiedä, en ole ennen ajatellut että pettäisin ketään) vai millä mielellä..
Ja nyt olen ihan vakavissani alkanut ajattelemaan, että ehkä tää sit oli tässä. Ei meil oo tulevaisuutta, ollaan niin eri maailmoist. =/ Kuitenkin jättäminen tuntuis törkeeltä puhelimessa, netissä, tai silloinkaan kun nähdään (kun toinen on nähnyt paljon vaivaa ja ennenkaikkea rahaa...miksi? tullakseen jätetyksi) Kinkkistä on tämä kaukorakkaus.
Millä mielellä sun poikaystäväs on? Tai et onks sil fiiliksii et juttu vois toimiiki välimatkasta huolimatta?
Ootko nainen vai mies?
Kuinka kauan te ootte ollu kaukosuhteessa?
Poikaystava puhuu valilla jopa naimisiin menosta.. Tanaan sanoin hanelle etten ole valmis miettimaan niin kauas.
Han sanoo etta olen muuttunut paljon siita asti kun olen tullut tanne... En oikeasti ole muuttunut joskus vain suutun ja hermostun haneen ihan tyhjasta en ees itse tieda miksi ja talla hetkella yritan luoda riitaa joka pienesta asiasta etta han rakastaisi minua vahemman...
Kaikista pahin on etta tiedan hanen haluavan rakastella.. Itse en enaan halua hanen kanssaan, vaan uuden miehen. En tieda pystynko enaan nyt kun olen pettanyt hanta...! Ja tavallaan jos teen jotain poikaystavani kanssa musta tuntuisi niikuin pettaisin uutta miesta... En oo ees kertonut hanelle etta mun poikaystava tulee.. Se naki kuvia meista mun seinalla ja naytti tosi surulliselta mika sai mut tuntemaan tosi pahalta...
En ma kuitenkaan haluaisi laittaa jo ekana iltana poikki!
Musta tuntuu et huono omatunto alkaa kolkuttamaan nyt... Ja varsinkin kun tapaan hanet. Kaikista helpoin olisi laittaa puhelimessa tai mesessa poikki, mutta se ei olisi reilua...
Ja huomenna olisi juuri sopivasti aikaa viettaa uuden miehen kanssa ehka jopa nukkua hanen luonaan mutta sitten saattaisin katua todella paljon koska poikaystava tulee tanne torstaina. En vaan malttaisi olla nakematta uutta miesta koko viikonloppuun..
Ja jos kerron miehelle etta mun poikaystava on taalla on varmaa etta han menis baariin ja kantais joka iltana uuden tyton kotiin! Jos en kerro han tekstailis mulle ja poikaystava sais tietaa... Jos sanon etta olen menossa kotiin saattaisin tormata haneen kaupungilla tai rannalla! Vaikeata! Mita pitais teha?
Kuule, kyse on moraalista. Ei uskollisuus ole vaikeaa. Minä elin pitkään seksittömässä avioliitossa ja kärsin aivan hirveästi, mutta en ikinä olisi pettänyt. Nyt elän kaukosuhteessa miehen kanssa, joka elää toisessa maassa ja joka tekee aivan hirveästi töitä eli näemme liian vähän, mutta työ ennen hupia. En todellakaan pettäisi häntä, en ikinä, en teoissa enkä sydämessä. Silloin olisi parempi laittaa poikki. Luotan myös, ettei mies minua petä, vaikka suhdekammoinen onkin. Se ei vain käy päinsä...siis pettäminen. Jos et usko tulevaisuuteen miehen kanssa, niin miksi pidät hänestä kiinni?
"""Tiedan, etta pettaminen on todella paha enka ymmarra miksi olen alkanut tekemaan niin enka ymmarra miksei mulla ole huono omatunto!
"""
Et olet luontaisesti luotu lumpuksi...
v!ttu teitä jotka petätte toisianne, pankaa poikki suhde ennenku edes ajattelette muita, sattuu paljon vähemmän kuin se että tulee petetyksi.. Joten älkääpä olko noin heikkoja tyttöjä vaan jättäkää se jätkä! Omatuntokin siinä alkaa kolkuttamaan, ja se muuten kanssa sitten kolkuttaa kunnolla jos oikeesti pitää toisesta.
Kerro heti poikaystävällesi totuus. Kukaan ihminen ei ansaitse tulla petetyksi. Elämä on liian lyhyt siihen, että peleillään ihmisten tunteilla.. Ole rehellinen poikaystävällesi ja kerro hänelle tunteistasi. Ehkä hän ymmärtää, ehkä ei. Mutta älä jätä kertomatta äläkä pitkitä asiaa!
Miksei muka voi olla kahta poikaystävää? Varsinkin tollaisessa tilanteessa?
Ehkä sulla on poikaystävä ja sit sulla on fuckbuddy?
Älä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä vaan anna ajan kulua ja fiilistele tuntemuksiasi. Kyllä tunteesi sulle kertovat, miten kannattaa toimia.
En menisi kertomaan mitään nyt tässä vaiheessa.
Nyt kun poikaystäväsi on käymässä, niin voisit kysellä, että saako pitää fuckbuddyä silloin kun hän on poissa kun on ne tarpeetkin...
Hänellä on luultavasti toinen siellä toisessa maassa.
Äly hoi?! Jos kerran suhde ei toimi, se laitetaan poikki ENNEN kuin edes harkitaan suhdetta jonkun uuden kanssa! Miks hel*etissä siis täytyy pettää, kun suhteen voi lopettaa? Todella itsekästä ja moraalitonta.
Äly hoi?! Jos kerran suhde ei toimi, se laitetaan poikki ENNEN kuin edes harkitaan suhdetta jonkun uuden kanssa! Miks hel*etissä siis täytyy pettää, kun suhteen voi lopettaa? Todella itsekästä ja moraalitonta.
Äly hoi?! Jos kerran suhde ei toimi, se laitetaan poikki ENNEN kuin edes harkitaan suhdetta jonkun uuden kanssa! Miks hel*etissä siis täytyy pettää, kun suhteen voi lopettaa? Todella itsekästä ja moraalitonta.