Eli mikä on pisin aika, että ette ole pitäneet kaukorakkauteenne (oli sitten Suomessa parin sadan kilometrin päässä tai ulkomailla tuhansien kilometrien päässä) mitää yhteyttä? (vastaavasti hänkään ei sinuun!)
Minulla oli ihan tuskaa, kun sain viestin perjantaina, että hän lähtee sukuloimaan, ei mahdollisuutta puhelimeen/tietokoneeseen, että hän on sunnuntaina bäkkiin!
Sunnuntai koitti, mitään ei kuulunut. Puhelin kiinni. Oliko jotain sattunut?
Maanantai mateli, laitoin viestiä, että jos oot viel hengissä ni heitä signaali. Signaali tuli. Kivi vierähti sydämeltä, silti emme ole vieläkään jutelleet Jutelleet, eli aika hirveetä on toi parinkin päivän hiljaisuus, kun ei tiedä mitä toinen puuhailee ja kokee, että onko kaikki OK! Tai tähän asti on lähes joka päivä pidetty yhteyttä tavalla tai toisella..
Jutteluhetkeä siis vielä odotellessa.
Minulla oli ihan tuskaa, kun sain viestin perjantaina, että hän lähtee sukuloimaan, ei mahdollisuutta puhelimeen/tietokoneeseen, että hän on sunnuntaina bäkkiin!
Sunnuntai koitti, mitään ei kuulunut. Puhelin kiinni. Oliko jotain sattunut?
Maanantai mateli, laitoin viestiä, että jos oot viel hengissä ni heitä signaali. Signaali tuli. Kivi vierähti sydämeltä, silti emme ole vieläkään jutelleet Jutelleet, eli aika hirveetä on toi parinkin päivän hiljaisuus, kun ei tiedä mitä toinen puuhailee ja kokee, että onko kaikki OK! Tai tähän asti on lähes joka päivä pidetty yhteyttä tavalla tai toisella..
Jutteluhetkeä siis vielä odotellessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pisin aika kommunikoimatta on yleensä päivä-pari. Täytyy sanoa, että hermostun aina jos toisesta ei kuulu mitään. Toisaalta ajattelen että jokaisella tulee olla omaa aikaa, joten harmittaa omakin hermostumiseni.
Useimmiten hiljaisuuteen on syynsä: työkiireet, puheaika loppu jne.
Meillä oli kuukausi. Silloin lähinnä lähetettiin tekstareita toivottaen hyvää yötä ja se siinä. Silloin tällöin hän soitti. Syynä tähän oli, että hän muutti ja joutui odottamaan netti oletettua kauemmin, noin pari viikkoa. Ja se toinen pari viikkoa taas meni niin, että hän asui hetken vanhempiensa toisessa asunnossa, jossa ei ollut nettiä.
Eli ei oltu täysin kommunikoimatta, mutta kuitenkin en kyllä toiste tekisi. Tuntui, että kaikki kuivuu kasaan.
Hei, kuulostaapa tuo sun kokemus tutulta. Näin se alkoi mullakin. Ennen oli joka päiväistä mesetystä, soittoja ja tekstiviestejä ja sitten kun eräässä viestissä mainitsin jotain hänelle epämieluisaa (paikka katsoa itseään peiliin) niin kuin kostoksi hän lopetti yhteydenpidon. Vasta sitten kun ilmoitin, etten enää jaksa itkeä ja kaivata hän ilmoitta, että välittää edelleen, mutta että on ollut niin paljon töitä eikä ole ehtinyt yhteyttä pitämään.
Ei pidä mennä tietenkään yleistämään ja maalaamaan pirua seinälle, mutta näin on: kaukosuhteessa pitää luoda heti alkuun pelisäännöt. Meillä tämä oli epäselvää kun luotimme niin toisiimme - jäi sopimatta, kun ei käynyt mielenjuuressakaan että toinen yhtäkkiä jättää viestimättä. Nyt meni sitten pari kuukautta melkoisessa hiljaisuudessa hänen puoleltaan..työkiireitä, nukkumista sen päälle..tuli selitys. Miten voi olla mahdollista, ettei kaveri vastaa tekstiviestiin, soita edes kerran viikkoon tai vastaa jos minä soitan vain sen vuoksi että on väsynyt? Ei se ole enää toisesta välittämistä. Se ei ole enää suhde, jos yksin pitää arpoa missä mennään.
toivon sinulle voimia ja yrittäkää keskustella - myös aroista aiheista. Ne lähentävät ja sitovat teidät yhteen. Jos sinulla on paha olla, niin tiedät ettei kaikki ole hyvin ja on sinulle parasta kun jätät kaverin. Niin minä tein ja tuli heti kevyt olo..itkemisen jälkeen.
tv. kanssasisar
Samat ongelmat on mullakin. Pisin aika taitaa olla just kolme päivää. Ja yleensä mää olen se kuka ottaa yhteyttä,koska haluan kuulla hänestä. Vaikka yritän kauheesti,et hän olisi huolissaan ja kyselis mitä kuuluu. Tuntuu jotenkin hassulta,et miten pystyy oleen pitämättä yhteyttä toiseen,jos välittää toisesta. Et luulis kiinnostavan,mitä mä täällä teen tai ajattelen. Mut tähän voi sanoo vaan, et NE MIEHET.. Mut en nyt yleistä,ei kaikki oo tollasia..
Jaksamisia suhteessanne!!
Jouduttiin olemaan vähän reilu kaksi kuukautta erossa, kun mies lähti ulkomaille töihin ja minun piti jäädä Suomeen hoitamaan asioita. Alkuun skypetettiin, tekstailtiin ja lähetettiin sähköposteja päivittäin. Sitten mun skype hajosi, sillä pystyi vain chattailee, mutta ääni ei kuulunut. Miehen SIM-kortti taas pimeni ja ainoaksi yhteydenpidon välineeksi jäi sähköposti... Mun mies ei todellakaan ole mikään runoilija/kirjoittaja... sitten n. kahden viikon päästä kun skype ykskaks alkoi taas toimimaan, niin itkuhan siinä tuli - oli niin ihanaa kuulla taas oman rakkaan ääni!!!