Kauanko seurustelitte? Kumpi jätti kumman vai päädyittekö eroon yhteisestä sopimuksesta? Mitkä olivat eronne syyt? Muita lisäkommentteja suhteestanne/erostanne?
GALLUP: Eron syyt
Veronica
71229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla viisi vuotta. Tarkoitus ensimmäiset neljä ja puolivuotta oli molemmilla vakaa,loppuelämä yhdessä ja perhe. Yks kaks tapahtui muutos. Molemmat teki paljon töitä, tyttö lisäksi vielä koulua vieressä. Lyhyt yhteinen aika meni riitelyyn. Seurasi mustasukkaisuutta, toisen loukkaamista asioilla jotka eivät kuulu suhtteessa keskusteltaviksi ym.ym.
"Leikki" meni raa'aksi. Toinen osapuolista (tyttö) alkoi käyttämään hyväkseen minun ystäväpiiriä sillä seurauksella, että menetin rytäkässä muutamia parhaimmiksi luokiteltua ystävääni. Syypäitä tähän olivat molemmat, ei osattu olla tilanteen vaatimalla tavalla, ehkä se oli koko tarkoituskin. Harmittaa vaan, molemmilta meni 5 vuotta sivu suun väärän partnerin kanssa. Ei sen puoliin paljon oli yhteisiä hetkiä joita en muistoina koskaan vaihtaisi pois. Ehkäpä tarkotus olikin opettaa molemmille jotain seuraavaa suhdetta varten - toivottavasti näin.
suhde 8 vuotta, syy eroon suhteen muuttuminen kaveruudeksi ja seksin puute. Minä lähdin.
suhde 2 vuotta, toisen osapuolen sairaalloinen mustasukkaisuus. Minä lähdin.
Kommentteja? Molemmista suhteista olisin voinut lähteä aiemmin, turha hakata päätään seinään kun on kyse asioista joita ei voi muuttaa vaikka kuinka ja mitä yrittäisi.
Oltiin 6 vuotta yhessä.
Olin/(olimme) varmoja että olemme koko elämämme yhessä, tunsimme toisemme perinpohjin ja olimme ns. sielunveljiä.
Kunnes mies petti. Minä annoin anteeksi... pitkien itkujen ja riitelyn/puhumisen jälkeen. Emme pystyneet eroamaa kun tiesimme että emme voisi elää ilman toisiamme.
Sitten mies petti uudestaan ja samontein hän oli varma että haluaakin olla tämän toisen kanssa... ja minä sain jäädä.
Ero oli molemmille erittäin raskas... olemme edelleen kavereita/ystäviä/sielunveljiä...
Se mikä on meidän välillämme edelleenkin on jotain sellaista että sitä emme kumpikaan voi saavuttaa kenenkään toisen kanssa -( siis henkinen yhteys!)
nelisen vuotta yhdessä. Sitten itse menin ihastumaan yhteen mieheen. Oma suhde jäi tuuliajolle ja mieheni meni tekemään yhden yön jutun (ehkä kostoksi, vaikka katui sitä myöhemmin). Muutimme erilleen. Vuoden kuluttua keskustelimme uudesta alusta, mutta 'onneksi' emme ryhtyneet siihen. Mieheni nykyisin kihloissa tämän yhden yön jutun kanssa, samoin minä ihastukseni kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, ;)
Seurustelimme 3,5 v. Minä alunperin aloin erosta puhua, mutta hän oli vahvempi ja toteutti sen. Ensin minusta tuntui todella pahalta, nyt olen pelkästään tyytyväinen eroomme. Yhtä yksittäistä syytä eroon en osaa sanoa, pidemmän aikaa oli vain kaikki mennyt samaa tylsää rataa eteenpäin. Asioille ei yritettykään tehdä mitään, eroa helpompi oli vain antaa kaiken jatkua ennallaan. Mutta muutama syy, joiden takia yhteiselomme oli usein hankalaa ja joiden takia en ikipäivänä haluaisi suhteeseen palata: eritasoinen koulutuksemme (itse olen korkeasti koulutettu, hän taas ei - kyllä se vain pitkänpäälle vaikuttaa suuresti), hänen kiusallinen parantumaton sairautensa (sekin vaikutti jokapäiväiseen elämäämme) sekä tietyissä asioissa erilaiset luonteemme (esim. en itsekään voi sanoa olevani suunapäänä outojen seurassa, mutta häneltä ei hankkinut saada sanaa suusta - useasti suoraan sanottuna hävetti hänen puolestaan). Lisäksi olimme kumpikin kovin itsepäisiä.
Suhdetta kesti vajaa kaksi vuotta. Rakastuin päättömästi ja rakastan edelleen. Mies oli naimisissa, ei kuitenkaan mukamas tapaillut vaimoaan, mutta ei eronnutkaan... Totuutta en tiedä edelleenkään, mutta en rakkaudestani huolimatta voinut jatkaa suhdetta naimisissa olevaan mieheen.
Ja huom. ei ollut kyseessä omatunnon kolkutus, koska mielestäni kukaan ulkopuolinen ei voi tulla hyvään avioliittoon väliin. Mutta syy on "päävamma" , avioliitto on mielestäni niin suuri rakkauden osoitus, jos siinä haluaa pysyä, ei ole vakavissaan muissa suhteissa.
1.suhde kaatui koska mies aina töissä vain kävi kääntyy kotona ja olin vain kodinkone joka hoiti kodin ja lapsen, jolla ei sanut olla omaa elämää jos oli turpiin tuli, suhde kesti 7v, kunnes tein selvän pelin ja lähin kävelee, suhteesta jäi mukaan 3v lapsi.
2.suhde oli myrskyisä koko ajan mitä yhessä oltiin 2,5v turpiin tuli taas joka asiasta, mies oli mustasukkainen ja petti mun likkakaverin kanssa, viimesin pettämiskaveri oli virolainen. suhteesta jäi vastasyntynyt vauva.
3. meni piloille tämän 2.suhteen miehen takia, häiriköi meidän elämää lapsen varjolla, suhde kesti 1v.
4. meni taas piloille tämän 2.suhteen miehen takia taas häiriköinti, oikeuden käynnit jne olevat kiusanteot, suhde kesti 1v ja erosta jäi vasta alkanut raskaus.