Mietin vaan, että onko jotenkin "yleistä" että jo täysi-ikäisellä kundilla on nuorempi, alaikäinen tyttöystävä?
Oma kaveriporukka vaan aina mulle ihmettelee, että kun nyt olen 19 (täytän juuri 20) ja oma tyttöystävä on 16 (-91).
Ihmisten mielestä näköjään vaan mies on pillun perässä, jos yli 18vuotiaana seurustelee alaikäisen tyttösen kanssa.
Omassa suhteessani ei kyllä ole kyse mistään seksistä, vaikka se onkin osa suhdettamme.
Olemme olleet yhdessä juuri vuoden ja välitän tytöstäni kauheasti.
Olenko teistä muistakin sitten sairas pillunperässä juoksija?
Oma kaveriporukka vaan aina mulle ihmettelee, että kun nyt olen 19 (täytän juuri 20) ja oma tyttöystävä on 16 (-91).
Ihmisten mielestä näköjään vaan mies on pillun perässä, jos yli 18vuotiaana seurustelee alaikäisen tyttösen kanssa.
Omassa suhteessani ei kyllä ole kyse mistään seksistä, vaikka se onkin osa suhdettamme.
Olemme olleet yhdessä juuri vuoden ja välitän tytöstäni kauheasti.
Olenko teistä muistakin sitten sairas pillunperässä juoksija?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin olen muutamia vuosia nuorempi kuin oma poikaystäväni. Olen itse siis vielä alle sen 18 ja poikaystävä ihan täysi-ikäinen. Yhdessä ollaan oltu joku reilu vuosi.
Kyllähän se alussa sitten jännitti, että miten ikäero vaikuttaa suhteeseen ja mitä perhe ja ystävät tuumaa. Yllätyksekseni kukaan ei oikeastaan koskaan sanonut ikäerosta yhtikäs mitään.
Meidänkin suhteeseemme olennaisesti kuuluu se seksi, kuului jo alusta lähtien ja molempien omasta tahdosta.
Mielestäni ei ole mitään outoa, jos tyttöystävä on täysi-ikäistä miestä muutaman vuoden nuorempi ja vielä alaikäinen. Useat alle 18vuotiaat ystäväni seurustelevat parikymppisten miesten kanssa.
oma muija itteäni 3vuotta nuorempi, olen 19.
Pilluhan se tässä mielessä on vaan, juu.
Omalla kohdallani kävi niin että 16-vuotiaana tapasin 23-vuotiaan miehen. Lähes 7 vuoden ikäero tuntui alkuun aikamoiselta, olinhan alaikäinen.
Sain kuulla nuoresta iästäni paljon kuittailua ja ehkä hieman kateellisiakin kommentteja mieheni kavereilta, mutta nyt kun olen 22 ja mieheni 29, ei ikäero juuri enää tunnu ja naljailukin on loppunut. Pian ollaan 6 vuotta seurusteltu, enkä päivääkään vaihtais.
Ikäero ei saa estää yhdessäoloa, kun toisesta ihan tosissaan välittää. Minkäpä sille mahtaa ettei kaikki voi syntyä samana vuonna vaan se itselle oikea onkin ehkä syntynyt aiemmin tai myöhemmin... Vanha klisee on totta: ikä on vain numeroita!
Ja senkin voin todeta ettei mieheni ollut aikoinaan vain pillun perässä, kyllä minä itse taisin se uteliaampi osapuoli olla... Semmosia ajatuksia täällä...
Itsehän sen tiedät. Miksi välität muiden mielipiteistä?! The truth hurts, Doesn't it?
SAIRASTA!