Olen uusiosinkku, eronnut muutama kuukausi sitten. Tapasin jokin aika sitten mukavan miehen, joka ei kyllä säväyttänyt ensi näkemältä, mutta olemme olleet sen jälkeen kuitenkin tekemisissä kaveripohjalta. Nyt huomaan, että odotan yhä enemmän tämän miehen tapaamista tai puheluita, luulen että olen ihastumassa häneen. Mies on ilmaissut hyvin selvästi olevansa kiinnostunut minusta ja itse olen puolestani kertonut haluavani pitää jutun kaveripohjalla. Itse en toisaalta haluaisi suhdetta näin pian eron jälkeen, mutta toisaalta mietityttää, että miksen voisi vain heittäytyä tunteeseen mukaan?
Tiedän olevani hitaasti syttyvä, eli en rakastu ensisilmäyksellä, mutta pitäisikö kuitenkin odottaa sitä, josko se salamarakastuminen kuitenkin sattuisi kohdalleni? Miten edes osaan pitkän suhteen jälkeen aloittaa mitään uutta suhdetta? Toisaalta pelottaa, että suhde menisi liian pian liian vakavaksi ja mitä jos huomaisinkin parin kuukauden kuluttua, ettei mies olekaan sopiva? En tiedä osaanko ”seurustella kevyesti,” sillä ennen ero seurustelin pitkään. Tiedän, ettei minun tarvitse tietää vastauksia näihin asioihin, mutta minua pelottaa mahdollinen pettyminen suhteeseen. Erityisesti pelottaa se, että antaisin miehelle toivoa suhteesta, mutta joutuisinkin myöhemmin toteamaan, ettei tästä tulekaan mitään. En haluaisi satuttaa häntä tai aiheuttaa hänelle pettymystä, sillä hän tuntuisi olevan hyvinkin halukas tutustumaan paremmin minuun ja jopa suhteeseen ja itse olen epävarma.
Ehkä vain mietin liikaa ja teen asioista vaikeampia, kuin ne ovatkaan, ei kai tämän näin vaikeaa pitäisi olla? Sitäpaitsi, voihan olla että mies ei olisikaan enää kiinnostunut minusta, kun tutustuu minuun paremmin.
Tiedän olevani hitaasti syttyvä, eli en rakastu ensisilmäyksellä, mutta pitäisikö kuitenkin odottaa sitä, josko se salamarakastuminen kuitenkin sattuisi kohdalleni? Miten edes osaan pitkän suhteen jälkeen aloittaa mitään uutta suhdetta? Toisaalta pelottaa, että suhde menisi liian pian liian vakavaksi ja mitä jos huomaisinkin parin kuukauden kuluttua, ettei mies olekaan sopiva? En tiedä osaanko ”seurustella kevyesti,” sillä ennen ero seurustelin pitkään. Tiedän, ettei minun tarvitse tietää vastauksia näihin asioihin, mutta minua pelottaa mahdollinen pettyminen suhteeseen. Erityisesti pelottaa se, että antaisin miehelle toivoa suhteesta, mutta joutuisinkin myöhemmin toteamaan, ettei tästä tulekaan mitään. En haluaisi satuttaa häntä tai aiheuttaa hänelle pettymystä, sillä hän tuntuisi olevan hyvinkin halukas tutustumaan paremmin minuun ja jopa suhteeseen ja itse olen epävarma.
Ehkä vain mietin liikaa ja teen asioista vaikeampia, kuin ne ovatkaan, ei kai tämän näin vaikeaa pitäisi olla? Sitäpaitsi, voihan olla että mies ei olisikaan enää kiinnostunut minusta, kun tutustuu minuun paremmin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asia ei ole helppo.
Itse päädyin tuossa tilanteessa siihen, että vihelsin pelin poikki. Olen myös sellainen, joka miettii ehkä liiankin tarkasti kaiken etukäteen ja muutenkin saatan tehdä asioista itselleni liian vaikeita. Minkäs itselleni voin! :D
Pahoitin tietenkin toisen mielen, kun en vastannut tunteisiin, joita hän palavasti jo tunsi. Parempi se kuitenkin nyt oli lopettaa heti alkuunsa kuin että olisi menty pitemmälle ja pettymys olisi tietenkin ollut sitä suurempi mitä pidemmälle olisi ehditty.
Mies oli kylläkin todella mahtava ja mukava, mutta jokin puuttui... Tai häiritsi...
Kyllä minulla vielä mietitytti taustalla vanha suhteenikin, mutta vaikka ei olisi vanhaakaan suhdetta ollut taustalla, niin olisin kuitenkin päätynyt samaan ratkaisuun.
Pitemmän päälle en tuntenut tarpeeksi tätä miestä kohtaan, ainakaan niitä tunteita, mitä hän odotti ja itse jo tunsi.
Olen tyytyväinen päätökseeni.
Tuli minulle mieleen sekin, että ei sen kuulu tuntua itselle niin "vaikealta"...
Jos todella tahtoo ja haluaa niin ei se silloin tunnu vaikealta. :) -Minun mielipide. :)
Tämä kuitenkin vain minun tarinani tästä aiheesta. Vain Sinä itse voit tietää mikä omalla kohdallasi on parasta.
Mieti. :)
Kiitos kommentistasi. Näin olen itsekin miettinyt, että ei sen pitäisi tuntua vaikealta. Pidän suhteen siis kaveripohjalla, enkä päästä sitä etenemään. Olen järkeillyt, että tämä on varmaan sitä alkuhuumaa sinkkuudessa, että olisi mukavaa ihastua ja jopa rakastua, vaikka minulla ei olekaan mitenkään vaikeaa olla yksin. Taidan odotella rauhassa, että tunteet tasoittuvat ja miettiä vasta sen jälkeen noita miehiä sillä silmällä.
Tuo oli muuten hyvä pointti tuo, että jos jokin häiritsee tai jotakin puuttuu. Tässä miehessä nimittäin on muutamia häiritseviä piirteitä ja ne ovat sellaisia ”syvään juurtuneita,” siis periaatteita ja ajattelutapoja, jotka vaan ovat ja niiden olemassaolo kieltämättä häiritsee. Lisäksi se sellainen suuri kipinä puuttuu, ajattelin aluksi, että kyllä se varmaan löytyisi, mutta ei, jos sitä ei ole aluksi, niin ei se mistään yhtäkkiä ilmestykään. Jos mies ei sytytä, niin sitten se ei vaan sytytä, todella mukava kaveri se silti on :) Monesti erilaisia palstoja kun lukee, niin siellä kirjoitetaan vain kuinka paskoja ja huonoja miehet ovat, mutta minun kyllä täytyy myöntää, että minun tuttavapiiriini kuuluu miltei poikkeuksetta vain niitä mukavia, hyväkäytöksisiä, naisia kunnioittavia ja fiksuja miehiä, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Eli en ole ollenkaan epätoivoinen sen suhteen, etteikö sitä sopivaa miestä löytyisi.
Juuri noin kannattaa toimia! Ensin järjestetään ensimmäisiin kohtaamisiin ihastuneelle ja kiinnostuneelle miehelle mahdollisimman hankala ja miltei mahdoton tilanne miettimällä, ongelmoimalla, torjumalla ja mielellään juuri "vain" kaveruudesta puhumalla. Näin varmistetaan se että ensialkuun kiinnostavasta miehestä saadaan mahdollisimman väärää kuvaa, kun toinen on ihastuksissaan ja halussaan onnistua ihan pihalla ja miettii tykönään miten toimia oikein jne. Sitten sen kummemmin tietenkään tutustumatta paremmin mieheen vedetään tuossa tilanteessa johtopäätöksiä kaikella tavalla mukavasta ja kivasta miehestä, jonka kanssa kiva olla... noita "jotain puuttuu" ja "häiritsee" tyylin mielikuvia. Missään nimessä ei kannata kokeilla ja tutustua häneen ja siten todella tietää mitä hänessä on ja mitä puuttuu. Ei siten, vaan ihan pelkästään itse omassa päässä miettimällähän se selviää parhaiten mitä hänessä on ja mitä puuttuu. Juuri noin! Toinen jää pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen ihastuneena, eli ei pääse edes kokeilemaan mitä tulisi tai on tulematta vaan koko nainen jää testamattomaksi haaveeksi. Näin satutetaan mahdollisimman paljon miestä ja rikotaan hänen sydämensä mahdollisimman lahjakkaasti. Suhteen tyngästä josta ei tullut jommankumman mielestä mitään kun voi sentään selvitä nopeastikkin, mutta miten käsitellään ihastus, joka jää mysteeriksi? Ei ihan nopeasti useinkaan. Näin siis saadaan kaveri tilanteeseen, jossa vain kysymyksiä, mutta ei vastauksia. Parhaiten homma hoituu siten että jatkatte vielä "kaveripohjalta" jatkossa ja annatte ihastuneen nähdä teitä ja puuhailla kaikkea yhdessä teidän kanssa. Ihastunut sen tod näk tekee, kun kuvittelee että myöhemmin ehkä voisikin muuttua tilanne tms. Ja särkee siis itsensä kokonaan, kun alattekin seurustelemaan jonkun toisen kanssa sitten. Sillein että heti parin näkemisen jälkeen jos vihellätte pelin poikki ja ette enää tapaa koskaan, niin sehän olisi vielä ihan normaalia ja siitä selviää hyvin ihastunutkin pienellä kolhulla, mutta kannattaa toki jatkaa kavereina, jos haluaa satuttaa toista pahemminkin.
Ihmisillä ja etenkin naisilla aika yleistä juuri vanhan suhteen poltellessa vielä mieltä harrastaa tämän tyyppistä toimintaa ja kerätä näitä ihastuneita "kavereita" ympärilleen. Tiesittekö muuten että psykologia tuntee tämän tyyppisen toiminnan pelkona? Siis itse asiassa kun ei olla vielä valmiita vakavampaan, tiedostetaan potentiaalinen ihastus "jotain puuttuu" tavalla. Alitajunta siis estelee, kun ei haluta satuttaa itseään ihastumalla ja rakastumalla liian vakavasti ja sitten päädytäänkin helposti keveämpiin suhteisiin sellaisten kanssa, jotka ei niin välitä ja ole tosissaan. Sellaisistahan ei yleensä "jotain puutu". Näin päädytään sitten niihin huonohkoisiin suhteisiin ja kohta siirrytäänkin tuonne särkyneet sydämet palstalle kirjoittelemaan. Yhtä hyvin sellainen, joka tuntuu heti helpolta voi mennä ihan mönkään ja pieleen, kuin sellainen "vaikea" ensialkuun muutua hieman myöhemmin paremmin tutustuttaessa hyväksi ja kokeilemisen arvoiseksi suhteeeksi!!! Tämä siis jos tykkää toisesta ja tuntuu kivalta ja mahtavalta tyypiltä ja miellyttää silmää jne. Miksi jättää kokeilematta vain mielikuvien takia, jotka kuitenkin vain mielikuvia loppujen lopuksi. Teroittaisin tässä eritoten sitä että jos mies aiheuttaa miettimistä tuossa mielessä se on yhtä kuin olette kiinnostuneita! Sellaisia, jotka ei yhtään sytytä mitenkään, kukaan mietiskele päässään sekuntiakaan.
Ihan jäännää sillein että pystytään "pidemmän päälle" jo heti tietämään, että ei tulisi mitään. Sen ymmärrän jos toinen oikeasti tökkii jo heti ensi näkemällä, mutta jos puhutaan tyyliin tosi mukava ja kiva viettää aikaa jne, niin sitten ei halutakkaan varmistua hänestä tsekkaamalla, vaan mietiskellään itsekseen omassa päässä millainen toinen oikeasti on ja jätetään kokeilematta.
Keskustelun aloittajalle oma mielipiteeni... Jos kerran tunnet pientä ihastusta ja tykkäät hänestä niin tsekkaa hänet ja tutustu paremmin että voit olla varma mitä aiot pois heittää. Itsekseen miettimällä ei ihmisiin tutustuta ja kenestäkään selvää oteta, vaan tutustumalla. Jos ei sitten toimi niin ei toimi... Miettimällä ja tsekkaamatta jättämällä ei vuoren varmasti toimi ja tule mitään! Tämä vain minun mielipide tähän. Itse tiedät, haluatko tutustua paremmin mieheen jota kohtaan tunnet mielenkiintoa, vai hylätä hänet miettimällä. Sinulla kyllä selviä häiriötekijöitä, joiden perusteella voitkin hänet hylätä mahdottomana. Tiedän vain tapauksia, joissa ei osata sanoa mitään syytä ja löydetä mitään varsinaista vikaa, mutta ei edes tutustuta kun miettimällä on jo toinen täysin analysoitu ja hylätty...
Ehkä tosiaan pohdin liikaa. Minä olen edellisestä suhteesta jo selvinnyt ja se ei siis ole ongelma ollenkaan, lähinnä siis se, että en kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä. En missään nimessä haluaisi satuttaa tai loukata tätä miestä! Totta, olen hieman kiinnostunut hänestä ja hän vaikuttaa mukavalta ja sellaiselta kaikin puolin ”sopivalta” mieheltä. Pelkään kuitenkin tilannetta, jossa tutustuisimme paremmin ja sitten toteaisin, ettei jutusta tulekaan mitään ja mies jäisi ikään kuin tilanteeseen, jossa ”olen antanut ymmärtää, mutta en sitten ymmärtänytkään antaa.” Todettakoon, että tässä ei ole kyse vain seksistä, vaikka sekin tietysti tulisi ajan mittaan mukaan, vaan mahdollisesta oikeasta suhteesta ja sen aloittamisesta.
Onko siis niin, että voin tutustua mieheen rauhassa ja antaa tunteiden tulla, jos ovat tullakseen? Ihastuneelle miehellekö olisi pahempi pettymys, jos viheltäisin pelin poikki heti alkuunsa, antamatta hänelle tilaisuutta näyttää omat hyvät puolensa? Kyllä, minunkin silmiini ajattelemani kuvio näyttää nyt typerältä, miksi meistä tulisi yhtäkkiä ”kavereita,” jos emme edes tunne toisiamme ennestään? Tuo kaveri-versio olisi kai ollut minulle se turvallisempi versio katsoa mikä hän on miehiään, mutta pakkohan minunkin on uskaltaa laittaa itseni likoon. Eli minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko katsomme onko suhde tullakseen tai sitten sanomme heipat, sillä en missään nimessä halua pitää tätä mukavaa miestä reservissä, se ei olisi oikein häntä kohtaan.
Tuo on totta, että pelimiehen mukaan olisi helpompaa lähteä, ei olisi pelkoa siitä, että juttu menisi liian nopeasti vakavaksi, tai että satuttaisi miestä. Itselläni on hieman jarrut päällä sen vuoksi, että mies on ilmaissut kiinnostuksensa niin selkeästi ja itse haluaisin edetä maltillisemmin. Tämä on todella typerää, että huolehdin hänen mahdollisesta pettymyksestään, sillä kyllähän aikuinen mies sen kestäisi. Sitä paitsi en edes ole mikään erityinen ”saalis”, vaan aivan tavallinen nainen ja hän kyllä löytäisi minunkin jälkeeni itselleen seuraa. Näemme varmaan ensi viikolla ja ajattelin ottaa asian ja omat ajatukseni silloin puheeksi, sillä haluan olla rehellinen hänelle, niin hänkin on ollut minulle.
Kiitos edelliselle kirjoittajalle, kun annoit uuden näkökulman.
että voit kaikessa rauhassa tutustua kiinnostavaan mieheen ilman pelkäämistarvetta!!! Ja nimen omaan siinä oikeassa mielessä, jotta vältytään turhan päiten hankalaksi ja vaikeaksi tehdystä tilanteesta mm kaveruus jutuilla ja armottomalla miettimisellä. Pohtimalla ja miettimällä mitään selviä, joten go for it!!! Turhaan pelkäät sitä että paremmin tutustuttaessa ei tulekkaan mitään... se ihan normaalia ja järkeen käypää ja todella paljon vähemmällä ihastunutkin siinä pääsee kuin sillä, että vain jahkataan, mietitään ja jätetään koko juttu tsekkaamatta ja juuri kuten sanoit, mies ei pääse esittäytymään ja näyttämään parhaita puoliaan.
Tuo kaveruus tuossa sinun jutussa saa minun hiukset pystyyn, kun itse olen sellaisen "uhri". Minä nimittäin luulin kirjaimellisesti sen tarkoittavan sitä ja enkä edennyt normaalisti, kuten ennen aikaisempien kanssa. Tämä johtui siitä, kun todella olin kovin kiinnostunut ja välitin hänestä ja halusin kunnioittaa hänen tahtoaan, kun oli erotilanne vielä päällä ja halusin antaa hänelle tilaa ja aikaa. No homma meni sitten todella sinne kaveripuolelle, kun en edennyt sitten tarpeeksi nopeasti ja kommunikaatio tökki oikein kunnolla ja väärinymmärrykset seurasivat toisiaan ristiviestinnän takia jne. Myöhemmin sain kuulla häneltä että hän olisi halunnut mennä heti kovastikkin eteenpäin ja pitkälle heti ensimmäisillä näkemiskerroilla ja minulle hän viestitti asian silloin sanoen että ollaan vain kavereita... No nyt sitten tiedän mitä nainen tarkoittaa kaveri-sanalla oikeasti... se on siis jokin pehmennetty ilmaisu tapailulle... Harmi etten tajunnut asiaa oikein silloin. Minä kun en ole mikään pelimies ja siis kokemusta mistään treffailusta suhteellisen vähän ja "kaveri"-treffailusta siis ennen tätä ei ollenkaan :( Koko aikuisikäni ollut parissa pidemmässä suhteessa ja nyt tässä sitten harjoitellaan taas tätä puuhaa... Särjin kuitenkin sydämeni todella pahasti tässä alun alkaen ihan pieleen menneessä jutussa... todella todella pahasti, kun hän oli niin täydellisen täydellinen ja olisin halunnut kokeilla suhdetta... ilman mitään sen kummempia lupauksia ja vaateita heti ens alkuun. Ihan vaan tutustua kunnolla ja sillä oikealla tyylillä. Kun en ole pelimies, niin tunteet tuppaa olemaan mukana kovastikkin. No me ei sitten tutustuttu muuten kuin kavereina ja en päässyt näyttämään itseni parhaita puolia tai oikeastaan mitään puolia... vain kaveri-minän! Minä rakastuin siinä sitten sivussa ja nyt sitten särkyneenä koitan päästä eteenpäin ja unohtaa tämän "kaverin" :( Ei vaan tahdo onnistua sitten millään.
Kavereina kun kohtaatte ja siinä mielessä näette, niin suuri vaara on että kavereina sitten tutustuttekin, ja varmasti "jotain puuttuu"!!! Jos "kaveri" sitten ei satu olemaan kokeneempi naisten treffailija ja osaa lukea oikein tämän tilanteen... Nyt minä osaisin myös sitten, eli oppia ikä kaikki, heh. Mutta jotain jäi kokeilematta kovan mietiskelijän ja pähkäilijän kanssa, josta välitin ja tykkäsin kovasti ja tykkään piru vie vieläkin...
Selvä peli kehiin ja rohkeasti annat tunteen viedä, jos ei selkeästi ole kaiffarissa jotain kunnon vikaa. Tsekkaa mies ja sitten todella tiedät ja voit olla tyytyväinen ratkaisuusi oli se mikä tahansa, eikä vain luulla olevansa tehnyt mietintätutustumisella oikean ratkaisun.
Onnea mielenkiintoiseen matkaan!!! :)
Minä tapasin miehen 2 kk eroni jälkeen..hänkin oli eronnut vuoden kestäneestä suhteesta samaan aikaan. Meillä oli heti alusta tosi mukavaa yhdessä..varoittelin joka käänteessä rakastumasta minuun koska en uskaltanut luvata mitään..mutta ei hänkään..no 4 kkssa rakastuin häneen..ja olin valmis kunnon suhteeseen..yllättäen hän kuitenkin sitten palasi edellisen hoivii..melko pian sen jälkeen..en tiedä olenko kovin erikoinen..mutta tapaamme edelleen melkein joka viikko ihan kavereina..kerromme toisillemme ilot ja surut ja harrastamme yhdessä liikuntaa kuntoilumielessä..ei siis seksiä..irvailijoille tiedoksi..menihän siinä välissä 2 kk että pystyin suhtautumaan häneen taas ystävänä, mutta hyvin sujuu ja tulee sujumaan..sen naisystävä olisi varmasti mustasukkainen jos tietäisi..no omalleni kerron kun edes pääsen sen kanssa niin pitkälle, että suhteesta voi puhua..työnarkomaanin kanssa seurustellessa jää kyllä aikaa kavereillekin :)
Eli pointtina..onko mitään järkeä kiusata itseään ja toista jos kumpikin vetää toista puoleensa magnetin lailla..ei sen tarvitse olla ystävyyden loppu jos ei onnistu..ja pareja, jotka ovt aloittaneet uuden suhteen ennen kun kunnolla ovat edellisestä päässeet on pilvin pimein..se ei juuri onnistumiseen vaikuta..minua ei ainakaan luotu elämään yksin!
Itse olen naisena tapaillut jonkin aikaa miestä, joka tuntuu ajattelevan juuri noin! Olen niin mukava, kanssani viihtyy ja naiminenkin on nastaa (eroaa siis siinä teidän tapauksesta), mutta tunteista puhuminen on tuskaa. En kärtä häneltä rakkaudentunnustuksia, mutta kerron avoimesti omista tunteistani. Mikä virhe! Tällä saa aikaan hirvittävä ahdistusta ja pahoillaan olemista siitä, että ansaitsisin enemmän...
Ehkä mies jo mielessään miettii suhteen lopettamista, ettei minua vaan satu enemmän.
Kyllä on surullista olla mukava ja kiva, peräti ok, mutta ei kuitenkaan riittävän sytyttävä.
Ehkä sinun tosiaan pitäisi unohtaa koko tyyppi. Myös kaveripohjalta, koska ei ole oikein hyväksikäyttää miestä, jonka kuitenkin tiedät haluavan enemmän! Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi numero ykkösenä.