Hei kaikille

Että jotain puuttuu.Älyllistä pohdintaa ? Mikä aihe,
pelaa älypelejä ensihätään.
Seksi,keksi miksi se mukamas puuttuu,onko vaimosi sinua esim.15v vanhempi ?.En tosin oikein usko sen olevan tottakaan.
Ei koskaan voi kaikki olla hyvin,niin se menee.

enkelitrio kirjoitti:

Että jotain puuttuu.Älyllistä pohdintaa ? Mikä aihe,
pelaa älypelejä ensihätään.
Seksi,keksi miksi se mukamas puuttuu,onko vaimosi sinua esim.15v vanhempi ?.En tosin oikein usko sen olevan tottakaan.
Ei koskaan voi kaikki olla hyvin,niin se menee.

Lue lisää

mul kävi tiukempiki neuvo mieles mut tee sanoit sen kaunimi.

enkelitrio kirjoitti:

Että jotain puuttuu.Älyllistä pohdintaa ? Mikä aihe,
pelaa älypelejä ensihätään.
Seksi,keksi miksi se mukamas puuttuu,onko vaimosi sinua esim.15v vanhempi ?.En tosin oikein usko sen olevan tottakaan.
Ei koskaan voi kaikki olla hyvin,niin se menee.

Lue lisää

Ei asiat aina mene yks-yhteen.

Ei älypelit ole sama kuin persoonien väilinen kommunikointi.

Seksi ei riipu välttämättä ikäerosta, puutteeseen voi olla syynä vaikapa sairaus.

mää vaa kirjoitti:

mul kävi tiukempiki neuvo mieles mut tee sanoit sen kaunimi.

Turus!

Yrittäisin tulla toimeen itseni kanssa ja hyväksyisin omat valintani.

selviytyjä kirjoitti:

Turus!

mitä sä siäl Turus selviti? saitko sen joen eri puolet selville?
Jos sen teit niin olet todellinen selviytyjä.

riitä aivojumpaksi, oletko niin yksin yrittäjänä, että vaimo on ainoa vaihtoehto älylliseen pohdintaan.
Mielestäni älyllinen pohdinta ei voi kenelläkään olla puolisosta kiinni, tai ylipäätään toisesta tahosta.
Kyllä sielunveljiä löytyy pohdintoihin, jos tarve vaatii.
Tämä vastauksena osioon,"mitä mieltä olette, mitä itse kohdallani tekisitte?.

Käsitys, minkä näiden kahden kirjoituksesi perusteella sain, ei ole aivojumpan tai älyllisen keskustelun puute, vaan etsit vastausta kysymykseen, onko sopivaa etsiä päiväkahviseuraa tmv., jonka puitteissa saisi sekä että?

Kysymykseen mitä tekisitte, jos olisitte MINÄ?
Vastaus: tekisin juuri niinkuin sinä teet.

Olet aikuinen ja sinulla on avaimet käsissäsi..., vain sinulla.

kysyä asiaa, johon on jo vastaus valmiina.

kotikiusattu kirjoitti:

mitä sä siäl Turus selviti? saitko sen joen eri puolet selville?
Jos sen teit niin olet todellinen selviytyjä.

oon 54. mies?
Kysyy wallan ihmeissään w??

emw34 kirjoitti:

riitä aivojumpaksi, oletko niin yksin yrittäjänä, että vaimo on ainoa vaihtoehto älylliseen pohdintaan.
Mielestäni älyllinen pohdinta ei voi kenelläkään olla puolisosta kiinni, tai ylipäätään toisesta tahosta.
Kyllä sielunveljiä löytyy pohdintoihin, jos tarve vaatii.
Tämä vastauksena osioon,"mitä mieltä olette, mitä itse kohdallani tekisitte?.

Käsitys, minkä näiden kahden kirjoituksesi perusteella sain, ei ole aivojumpan tai älyllisen keskustelun puute, vaan etsit vastausta kysymykseen, onko sopivaa etsiä päiväkahviseuraa tmv., jonka puitteissa saisi sekä että?

Kysymykseen mitä tekisitte, jos olisitte MINÄ?
Vastaus: tekisin juuri niinkuin sinä teet.

Olet aikuinen ja sinulla on avaimet käsissäsi..., vain sinulla.

Lue lisää

Olen monessa mukana, tarkoitan sillä sitä, missä voin osallistua olematta laumasielu (Lionsit, joukkuepelit, metsästysseurueet, politiikka, järjestötoiminta. Osallistun kyllä missä voin olla omana itsenäni, vain yksilöllisyyteni säilyttäneenä. Esim. Kreikan kielen kurssi.

Mitä taas tulee päivikahviseuraan, totean se vanhan sanonnan, ettei tervekätinen mies naista tarvitse. Mielestäni maksullinen (jopa maksutonkin) päiväkahviseura on sama asia kuin oma käteni.

On minulla toki oman käteni ohella unelmia. OLen hyvin romanttinen, intuitiivinen mies. Kuu tekee minut hulluksi, silloin kaipaan eniten läheisyyttä, hellyyttä. Tiedän rakastelussa olevan uskomattoman ulottuvuuden, jota hyvin harva pariskunta pystyy kokemaan. Silti sellainen on, tavoittamottomasti saavutettava unelma.

selviytyjä kirjoitti:

Olen monessa mukana, tarkoitan sillä sitä, missä voin osallistua olematta laumasielu (Lionsit, joukkuepelit, metsästysseurueet, politiikka, järjestötoiminta. Osallistun kyllä missä voin olla omana itsenäni, vain yksilöllisyyteni säilyttäneenä. Esim. Kreikan kielen kurssi.

Mitä taas tulee päivikahviseuraan, totean se vanhan sanonnan, ettei tervekätinen mies naista tarvitse. Mielestäni maksullinen (jopa maksutonkin) päiväkahviseura on sama asia kuin oma käteni.

On minulla toki oman käteni ohella unelmia. OLen hyvin romanttinen, intuitiivinen mies. Kuu tekee minut hulluksi, silloin kaipaan eniten läheisyyttä, hellyyttä. Tiedän rakastelussa olevan uskomattoman ulottuvuuden, jota hyvin harva pariskunta pystyy kokemaan. Silti sellainen on, tavoittamottomasti saavutettava unelma.

Lue lisää

päätelmäni meni metsään.

Tulin hyvin tyytyväiseksi, että näin kävi.

Mies tahi nainen jolla on unelmia on myös mahdollisuus saavuttaa niitä.
Onnea ja saavuttamisen riemua sinulle!

että mää kirjoitti:

oon 54. mies?
Kysyy wallan ihmeissään w??

mähän juur kysysi et olks sää w.
Tääl ko saa ain arvata kunnei näe.

selviytyjä kirjoitti:

Ei asiat aina mene yks-yhteen.

Ei älypelit ole sama kuin persoonien väilinen kommunikointi.

Seksi ei riipu välttämättä ikäerosta, puutteeseen voi olla syynä vaikapa sairaus.

Lue lisää

Ei sun alotuksest ainaska mul tullu simmost sairaut miälee....mikä estäis sen.Pahoillani ja pikkuse nolostusi ku melkest vaa laskin leikkii.
Niit älyllissii keskustelui kantsii käyrä ystävie ja tuttuje kans.
Mut yksisseski voi niil peleil joskus.
Kaikkee hyvää sul toivon ja kiva ku olet saanu simmosen pikku-prinsessan ilokses.

älylliseen keskusteluun:

Keskustelu on yhtä ja seksi toista. Miten ne joutuivat samaan aloitukseen?

vilosohvi kirjoitti:

älylliseen keskusteluun:

Keskustelu on yhtä ja seksi toista. Miten ne joutuivat samaan aloitukseen?

Sitäkin ihmettelin, mikä sairaus voi sulkea seksin kokonaan pois. En minä sellaista keksinyt, jos yleensä jonkinlainen kommunikaatiokyky on tallella.

Tarkoittaako kysyjä älyllistä seksiä? Seksistähän hänellä on ilmiselvä puute älyllisen keskustelun lisäksi.

Juniperus kirjoitti:

Sitäkin ihmettelin, mikä sairaus voi sulkea seksin kokonaan pois. En minä sellaista keksinyt, jos yleensä jonkinlainen kommunikaatiokyky on tallella.

Tarkoittaako kysyjä älyllistä seksiä? Seksistähän hänellä on ilmiselvä puute älyllisen keskustelun lisäksi.

Lue lisää

Aatteleppa ite. Kuvittele, että elät sellaisessa parisuhteessa, jossa puoliso saa puolenvuoden välein psykoottisen raivokohtausjakson, joka kestää noin 1-2 kk kerralla. Lisäksi psykoottiseen oireiluun olet SINÄ syyllinen, olet vieläpä PETTÄNYT häntä. Kun jää toipumisaikaa ennen uutta psykoosia noin 4-4 kk, josta alkuaikasi menee toipumiseen, loppuaika pelkäämiseen, koska tauti uusii. Mietippä ite, kuinka hyvin ratkaisisit nämä sänkyhommat, haluttaisko edes?

selviytyjä kirjoitti:

Aatteleppa ite. Kuvittele, että elät sellaisessa parisuhteessa, jossa puoliso saa puolenvuoden välein psykoottisen raivokohtausjakson, joka kestää noin 1-2 kk kerralla. Lisäksi psykoottiseen oireiluun olet SINÄ syyllinen, olet vieläpä PETTÄNYT häntä. Kun jää toipumisaikaa ennen uutta psykoosia noin 4-4 kk, josta alkuaikasi menee toipumiseen, loppuaika pelkäämiseen, koska tauti uusii. Mietippä ite, kuinka hyvin ratkaisisit nämä sänkyhommat, haluttaisko edes?

Lue lisää

Tyydyttääkö tämä keskustelu? Kuulostat kuin olisit itse aika lähellä raivokohtausta.

Olisit tehnyt jonkin älyllisesti virkistävän aloituksen. Päätit kuitenkin vain valittaa vaimosi terveydellisistä vajavuuksista.

no ohhoh! kirjoitti:

Tyydyttääkö tämä keskustelu? Kuulostat kuin olisit itse aika lähellä raivokohtausta.

Olisit tehnyt jonkin älyllisesti virkistävän aloituksen. Päätit kuitenkin vain valittaa vaimosi terveydellisistä vajavuuksista.

Lue lisää

Vaikutat itse kovinkin tasapainottomalta. Jos et kestä totuuksia elämästä, jätä suosiolla lukematta, mitä minä kirjoitan. Kas näin helppoa se on.

no ohhoh! kirjoitti:

Tyydyttääkö tämä keskustelu? Kuulostat kuin olisit itse aika lähellä raivokohtausta.

Olisit tehnyt jonkin älyllisesti virkistävän aloituksen. Päätit kuitenkin vain valittaa vaimosi terveydellisistä vajavuuksista.

Lue lisää

aliarvio ihmisten vaikeuksia..on kai hyvä jos saa purettua edes täällä pahaa mieltään.

Ei kaikkien aloitusten tarvitse olla sellaisia lirkutuksia..

Pirre* kirjoitti:

aliarvio ihmisten vaikeuksia..on kai hyvä jos saa purettua edes täällä pahaa mieltään.

Ei kaikkien aloitusten tarvitse olla sellaisia lirkutuksia..

En ole pehmopoju, vaikka siltä saatan vaikuttaa (joidenkin mielestä). Elämä opettaa ja kouluttaa. Minä nyt vain olen sellainen, että hyppään suoraan aiheeseen, mitään kaunistelematta, valehtelematta. Tämä on keskustelupalsta sieltä pehmoisemmasta päästä, missä olen jutustellut eri ihmisten kanssa. On aivan toista mennä vaikkapa ortodoksina (minä olen) ateistipalstalle selittämään uskonasioita. Siis en vähästä säikähdä, ole huoletta:)

selviytyjä kirjoitti:

Aatteleppa ite. Kuvittele, että elät sellaisessa parisuhteessa, jossa puoliso saa puolenvuoden välein psykoottisen raivokohtausjakson, joka kestää noin 1-2 kk kerralla. Lisäksi psykoottiseen oireiluun olet SINÄ syyllinen, olet vieläpä PETTÄNYT häntä. Kun jää toipumisaikaa ennen uutta psykoosia noin 4-4 kk, josta alkuaikasi menee toipumiseen, loppuaika pelkäämiseen, koska tauti uusii. Mietippä ite, kuinka hyvin ratkaisisit nämä sänkyhommat, haluttaisko edes?

Lue lisää

...ymmärtää epätoivosi. Otan osaa :(

Luulenpa tietäväni ratkaisunkin ongelmaasi.
Helppo se ei ole, mutta ehkä elintärkeä tilanteessasi, jos et voi ottaa eroa.

Suttura kirjoitti:

...ymmärtää epätoivosi. Otan osaa :(

Luulenpa tietäväni ratkaisunkin ongelmaasi.
Helppo se ei ole, mutta ehkä elintärkeä tilanteessasi, jos et voi ottaa eroa.

Lue lisää

Mitä itse tarkoitat:) Jos arvaan oikein ja teen niin kuin sinä ajattelet, silloinhan vaimoni epäilyt olisivatkin olleet totta, olisin PETTÄJÄ.

Sitäpaitsi, se mitä psykooseistaan kerroin on jo menneisyyttä (näin ainakin haluan uskoa), viimeisimmästä kun on jo kaksi vuotta. Hän pääsi sairaseläkkeelle, sai modernit (todella hyvät) lääkkeet, ei provosoidu mistään, ei epäile, ei syytä. Ainut huonoasia on se seksi (ei minulle ykkösjuttu elämässä), lääkkeensä kun tahtovat heikentää halukkuttaan ja toisaalta raskaan elämän jäljiltä uudelleen oppiminen on työlästä. Hyvä meillä on kuitenkin olla. Olemme jo ukki ja mummo, meillä on aivan ihana pikkuprinsessa (1v2kk) hoidossa kahtena päivänä viikossa. Paras terapeutti vaimolleni muuten, tietysti minun jälkeeni:)

selviytyjä kirjoitti:

Mitä itse tarkoitat:) Jos arvaan oikein ja teen niin kuin sinä ajattelet, silloinhan vaimoni epäilyt olisivatkin olleet totta, olisin PETTÄJÄ.

Sitäpaitsi, se mitä psykooseistaan kerroin on jo menneisyyttä (näin ainakin haluan uskoa), viimeisimmästä kun on jo kaksi vuotta. Hän pääsi sairaseläkkeelle, sai modernit (todella hyvät) lääkkeet, ei provosoidu mistään, ei epäile, ei syytä. Ainut huonoasia on se seksi (ei minulle ykkösjuttu elämässä), lääkkeensä kun tahtovat heikentää halukkuttaan ja toisaalta raskaan elämän jäljiltä uudelleen oppiminen on työlästä. Hyvä meillä on kuitenkin olla. Olemme jo ukki ja mummo, meillä on aivan ihana pikkuprinsessa (1v2kk) hoidossa kahtena päivänä viikossa. Paras terapeutti vaimolleni muuten, tietysti minun jälkeeni:)

Lue lisää

vierähti pois! :)

Kuulostit niin epätoivoiselta alotuksessasi ja kommenteissasi.

Tämän päivän tilanteessanne ehkä saisitte kipinää
erotiikkahulluttelusta ;))

Suttura kirjoitti:

vierähti pois! :)

Kuulostit niin epätoivoiselta alotuksessasi ja kommenteissasi.

Tämän päivän tilanteessanne ehkä saisitte kipinää
erotiikkahulluttelusta ;))

Lue lisää

Niin minusta ja ajatuksistani ei ota pirukaan selvää, ellei lue koko ketjua, hyvä jos sittenkään. Kun minä kerron jonkun menneen tapauksen, tapahtuman tai tapahtumaketjun, pyrin absoluuttiseen totuuteen, mitään siitä poistamatta, mitään siihen lisäämättä.

Olenhan toki hieman yksipuolisesti peilannut elämääni vaimoni sairauden kautta, koska sillä on valtavan suuri merkitys tapahtumain kululle. On toki minullakin ollut omat ristini kannettavana. Armeijan jälkeen sairastuin pelkoneuroosiin, jonka johdosta jännitin valtavasti kaikkia sosiaalisia tilanteita. Näitä tilanteita kestääkseni aloin käyttää alkoholia lieventääkseni tuskaa. Niin, ettei vaimollanikaan ole aina ollut helppoa elää rinnallani.

selviytyjä kirjoitti:

Aatteleppa ite. Kuvittele, että elät sellaisessa parisuhteessa, jossa puoliso saa puolenvuoden välein psykoottisen raivokohtausjakson, joka kestää noin 1-2 kk kerralla. Lisäksi psykoottiseen oireiluun olet SINÄ syyllinen, olet vieläpä PETTÄNYT häntä. Kun jää toipumisaikaa ennen uutta psykoosia noin 4-4 kk, josta alkuaikasi menee toipumiseen, loppuaika pelkäämiseen, koska tauti uusii. Mietippä ite, kuinka hyvin ratkaisisit nämä sänkyhommat, haluttaisko edes?

Lue lisää

Ongelma siis on - niin kuin vähän arvelin - siinäkin, ettei kommunikaatio oikein onnistu.

En minä ongelmaasi väheksy millään tavalla, jos sen käsityksen sait. Ei siihen varmaan täältäkään valmista ratkaisua löydy, mutta parhaassa tapauksessa keskustelu auttaa selvittämään omia ajatuksia.

Paljon puhutaan seksuaaliterapiasta, mutta miten se toimii ja mistä sitä saa, siitä minulla ei ole tietoa. Sinun tilanteessasi kokeilisin kuitenkin sitä, ellet ole jo kokeillut.

Juniperus kirjoitti:

Ongelma siis on - niin kuin vähän arvelin - siinäkin, ettei kommunikaatio oikein onnistu.

En minä ongelmaasi väheksy millään tavalla, jos sen käsityksen sait. Ei siihen varmaan täältäkään valmista ratkaisua löydy, mutta parhaassa tapauksessa keskustelu auttaa selvittämään omia ajatuksia.

Paljon puhutaan seksuaaliterapiasta, mutta miten se toimii ja mistä sitä saa, siitä minulla ei ole tietoa. Sinun tilanteessasi kokeilisin kuitenkin sitä, ellet ole jo kokeillut.

Lue lisää

Sillä nimellähän sitä kutsutaankin!

Tuo minun ehdotukseni oli kotona harrastettavaa terapiaa...hulluttelua ja leikkiä! ;)

no ohhoh! kirjoitti:

Tyydyttääkö tämä keskustelu? Kuulostat kuin olisit itse aika lähellä raivokohtausta.

Olisit tehnyt jonkin älyllisesti virkistävän aloituksen. Päätit kuitenkin vain valittaa vaimosi terveydellisistä vajavuuksista.

Lue lisää

isä toi rahat, äiti kotirouva, vieraita ei ehkä käynyt paljoa.
Kun siihen tulee nuori nainen, pojalle morsiameksi, isäpapparainen menee jengoiltaan täysin.
Hän tulee työmatkaltaan ulkomailta kotiin, ja tuo kauniissa kotelossa olevan aidon helminauhan tälle nuorelle miniälleen (in spe). Se avataan, ja kaiken huipuksi miniä osaa sen lukon laittaa oikein kiinni.
Siihen vanha viisikymppinen vaimo reagoi tyosi pahasti.
Jos olisin silloin tajunnut, mitä seuraa, olisin sen helminauhan antanut heti anopilleni ja sanonut: "Sinulle nämä kuuluvat ja sopivat paremmin!"
Vaikka en tiedä, olisiko sekään mitään pelastanut.
KAIKKI oli tuon vanhan viisikymppisen äijän syytä!
Hänen olisi pitänyt tuoda se helminauha vaimolleen, ja sanoa hänelle kiitokset vuosikymmenten urakasta perheensä hyväksi!

Varmin tie katastrofiin oli juuri tuo hänen ällöttävä menettelynsä.

Menes vähän, selviytyjä, itseesi.
...................................

Perheessä kaksi poikaa, kirjoitti:

isä toi rahat, äiti kotirouva, vieraita ei ehkä käynyt paljoa.
Kun siihen tulee nuori nainen, pojalle morsiameksi, isäpapparainen menee jengoiltaan täysin.
Hän tulee työmatkaltaan ulkomailta kotiin, ja tuo kauniissa kotelossa olevan aidon helminauhan tälle nuorelle miniälleen (in spe). Se avataan, ja kaiken huipuksi miniä osaa sen lukon laittaa oikein kiinni.
Siihen vanha viisikymppinen vaimo reagoi tyosi pahasti.
Jos olisin silloin tajunnut, mitä seuraa, olisin sen helminauhan antanut heti anopilleni ja sanonut: "Sinulle nämä kuuluvat ja sopivat paremmin!"
Vaikka en tiedä, olisiko sekään mitään pelastanut.
KAIKKI oli tuon vanhan viisikymppisen äijän syytä!
Hänen olisi pitänyt tuoda se helminauha vaimolleen, ja sanoa hänelle kiitokset vuosikymmenten urakasta perheensä hyväksi!

Varmin tie katastrofiin oli juuri tuo hänen ällöttävä menettelynsä.

Menes vähän, selviytyjä, itseesi.
...................................

Lue lisää

"Menes vähän, selviytyjä, itseesi"

Minkä minä sille voin, toissaalta mitä se mulle kuuluu jos aikanaan valitsit ukkosi, jonka kylkiäisenä sait kertomasi kaltaisen pervoappiukon. En voi sanoa muuta kuin, otan osaa.

selviytyjä kirjoitti:

"Menes vähän, selviytyjä, itseesi"

Minkä minä sille voin, toissaalta mitä se mulle kuuluu jos aikanaan valitsit ukkosi, jonka kylkiäisenä sait kertomasi kaltaisen pervoappiukon. En voi sanoa muuta kuin, otan osaa.

Lue lisää

Olet selviytyjä,
mutta kenen kustannuksella?

Siinä suhteessa pieni itsetutkiskelu voisi olla paikallaan.

Reagointi sen mukaista kirjoitti:

Olet selviytyjä,
mutta kenen kustannuksella?

Siinä suhteessa pieni itsetutkiskelu voisi olla paikallaan.

he menettivät sinun takiasi isoäidin rakkauden ja huolenpidon, sillä ikinä tuon jälkeen suhteet
heidän välillään eivät täysin korjaannu koko loppuelämän ponnistuksista huolimatta.

Mies ei saisi pitää penistään kaikkein tärkeimpänä asiana maailmassa.

Missä on miehen, isän vastuu läheisistään?

Reagointi sen mukaista kirjoitti:

Olet selviytyjä,
mutta kenen kustannuksella?

Siinä suhteessa pieni itsetutkiskelu voisi olla paikallaan.

Joko olet yksinkertainen tai sitten et ole lukenut koko keskustelua. Poikani vaimoa, miniäämme en ole himoinnut, enkä tule koskaan himoitsemaankaan. Toki häntä rakastan koko sydämestäni, toivon hänelle ja pojalleni ynnä lapsukaiselle sitä parasta mitä tarjolla on. Ei, en ole pervo, niin kuin oma appesi on.

sekä poika ja miniä, kirjoitti:

he menettivät sinun takiasi isoäidin rakkauden ja huolenpidon, sillä ikinä tuon jälkeen suhteet
heidän välillään eivät täysin korjaannu koko loppuelämän ponnistuksista huolimatta.

Mies ei saisi pitää penistään kaikkein tärkeimpänä asiana maailmassa.

Missä on miehen, isän vastuu läheisistään?

Lue lisää

Näinkö suuria kusiaivoja tällä palstalla vilisee. Ovatko kaikki yhtä järjettömiä kuin sinä persläpi. Häpeäisit edes.

selviytyjä kirjoitti:

Näinkö suuria kusiaivoja tällä palstalla vilisee. Ovatko kaikki yhtä järjettömiä kuin sinä persläpi. Häpeäisit edes.

vaimosi kohtaloa.

Vaimon suru ja raivo on suuri juuri siksi, että tuhosit kaikki hänen läheisimmät ihmissuhteensa.
Myrkytit ne, ne eivät ponnisteluista huolimatta koskaan ole entisensä.

Vai teitkö sen juuri siksi, ettet hyväksy vaimosi rakkautta poikaansa ja miniäänsä ja heidän lapsiinsa.

Tällaisia kysymyksiä sinun olisi pohdiskeltava itse tykönäsi.

joten en ihmettele kirjoitti:

vaimosi kohtaloa.

Vaimon suru ja raivo on suuri juuri siksi, että tuhosit kaikki hänen läheisimmät ihmissuhteensa.
Myrkytit ne, ne eivät ponnisteluista huolimatta koskaan ole entisensä.

Vai teitkö sen juuri siksi, ettet hyväksy vaimosi rakkautta poikaansa ja miniäänsä ja heidän lapsiinsa.

Tällaisia kysymyksiä sinun olisi pohdiskeltava itse tykönäsi.

Lue lisää

Vaimosi sairastuminen on aivan luonnollinen re-aktio.

ala-arvoista! kirjoitti:

Vaimosi sairastuminen on aivan luonnollinen re-aktio.

mennä puurot ja vellit sekaisin:)

Nimittäin, kuten kerroin aiemmin olen surffaillut sellaislla keskustelupalstoilla aiemmin (esim. yksi ortodoksi vastaan tusina vihaiseksi ärsytettyjä ateisteja), joissa oppii kyllä "keskustelukulttuuria" ja antamaan potut pottuina.
Kun minulle eräs kansakoulupohjalta alkoi leikkimään psykoanalyytikkoa todeten näin:

"he menettivät sinun takiasi isoäidin rakkauden ja huolenpidon, sillä ikinä tuon jälkeen suhteet
heidän välillään eivät täysin korjaannu koko loppuelämän ponnistuksista huolimatta.

Mies ei saisi pitää penistään kaikkein tärkeimpänä asiana maailmassa.

Missä on miehen, isän vastuu läheisistään?"

Hän sai vastineessani sitä mitä kerjäsikin.

Kuulostaa tosiaan eletyltä elämältä tuo tarina. Ensinnäkin kaksi poikaa on kelle tahansa hieno saavutus. Itse olen saanut todeta monta kertaa omistani samaa, hienoja yksilöitä.
Mielestäni parisuhteessa voi kokea yksinäisyyttä, syystä tai toisesta.
Voi tosin olla raskasta tunnustaa tosiasiat ja tehdä jotain asioille.

Joo, en ole katkera enkä loppujen lopuksi pettynytkään. Mihinkä minä sitten elämääni vertaisin, minkä aviopuolison vertailukuvakseni esiin toisin?

Kovin on ristiritainen ja vaikea avioliittomme ollut. Monet ovat sen tuominneet, pilkanneet, ettei vain tuollaista meille tapahtuisi, lapsillemmekin. Näinhän se on mennyt, miksi? Siksi, että olemme vaimoni kanssa luonnonlapsia, emme puheissamme emmekä toiminnassamme ole koskaan näytelleet, olemme aina olleet sekä kotona, että ulospäin suuntautuneina 1:1:een.

Sen minä sanon, että olen jotenkin yksinäinen, surullinen siitä, että jotain suurta kokematonta minä jään koko ajan vaille, jonka minä voisin saavuttaa. Oikeastaan tiedän senkin mitä se olisi. Se olisi vaikka seuraavanlainen visioni:

Ostaisin hyvää punaviiniä illaksi. Laittaisin todella hyvän illallisen, jonka nauttisimme kynttilänvalaistuksessa. Nauttisimme hyvän illallisen tunnaelmallisessa valaistuksessa, taustalla soi rauhallinen musiikki. Sitten istuisimme sylityksin, käsikädessä. Juttelisimme niitä näitä, vakaviakin, nauraisimme, iloitsisimme. Sitten myöhemmin........

selviytyjä kirjoitti:

Joo, en ole katkera enkä loppujen lopuksi pettynytkään. Mihinkä minä sitten elämääni vertaisin, minkä aviopuolison vertailukuvakseni esiin toisin?

Kovin on ristiritainen ja vaikea avioliittomme ollut. Monet ovat sen tuominneet, pilkanneet, ettei vain tuollaista meille tapahtuisi, lapsillemmekin. Näinhän se on mennyt, miksi? Siksi, että olemme vaimoni kanssa luonnonlapsia, emme puheissamme emmekä toiminnassamme ole koskaan näytelleet, olemme aina olleet sekä kotona, että ulospäin suuntautuneina 1:1:een.

Sen minä sanon, että olen jotenkin yksinäinen, surullinen siitä, että jotain suurta kokematonta minä jään koko ajan vaille, jonka minä voisin saavuttaa. Oikeastaan tiedän senkin mitä se olisi. Se olisi vaikka seuraavanlainen visioni:

Ostaisin hyvää punaviiniä illaksi. Laittaisin todella hyvän illallisen, jonka nauttisimme kynttilänvalaistuksessa. Nauttisimme hyvän illallisen tunnaelmallisessa valaistuksessa, taustalla soi rauhallinen musiikki. Sitten istuisimme sylityksin, käsikädessä. Juttelisimme niitä näitä, vakaviakin, nauraisimme, iloitsisimme. Sitten myöhemmin........

Lue lisää

ja luulen, että sen toteuttaminen ei läheskään kaikille ole mahdollista - erilaisista syistä. Joku on joskus kokenut, kaikki eivät kai koskaan.

Toivon, että vielä jonain päivänä sellainen olisi mahdollista sinulle oman vaimosi kanssa - tavalla tai toisella.

PS: Omaa elämää ei kai kannata ryhtyä toisten elämään tai siitä saamaansa mielikuvaan vertailemaan. Jokaisella meillä on omamme ja moniin asioihin voimme ainakin jossain määrin myös itse vaikuttaa. Ehkä olisi hyvä yrittää elää niin, että voi häpeämättä katsoa aamulla peilikuvaansa silmiin. Katkeruutta parempi vaihtoehto on mielestäni faktojen hyväksyminen ja joidenkin asioiden anteeksi antaminen - myös itselleen. Minäkin olen huomannut tulevani vuosi vuodelta lempeämmäksi ja hyväksyvämmäksi - erityisesti itseäni kohtaan. ;))

optimisti-orvokki kirjoitti:

ja luulen, että sen toteuttaminen ei läheskään kaikille ole mahdollista - erilaisista syistä. Joku on joskus kokenut, kaikki eivät kai koskaan.

Toivon, että vielä jonain päivänä sellainen olisi mahdollista sinulle oman vaimosi kanssa - tavalla tai toisella.

PS: Omaa elämää ei kai kannata ryhtyä toisten elämään tai siitä saamaansa mielikuvaan vertailemaan. Jokaisella meillä on omamme ja moniin asioihin voimme ainakin jossain määrin myös itse vaikuttaa. Ehkä olisi hyvä yrittää elää niin, että voi häpeämättä katsoa aamulla peilikuvaansa silmiin. Katkeruutta parempi vaihtoehto on mielestäni faktojen hyväksyminen ja joidenkin asioiden anteeksi antaminen - myös itselleen. Minäkin olen huomannut tulevani vuosi vuodelta lempeämmäksi ja hyväksyvämmäksi - erityisesti itseäni kohtaan. ;))

Lue lisää

Ihania ovat mietteesi, ajatuksesi patremmasta elämästä.

Se mitä on todellisuus suhteessa vaimooni, ei ole sanottavissa tälä palstalla. Sydämeni itkee, yksinäisyyttään, keskustelukumppania, järkiparkani hyväksikäyttöä.

selviytyjä kirjoitti:

Ihania ovat mietteesi, ajatuksesi patremmasta elämästä.

Se mitä on todellisuus suhteessa vaimooni, ei ole sanottavissa tälä palstalla. Sydämeni itkee, yksinäisyyttään, keskustelukumppania, järkiparkani hyväksikäyttöä.

Lue lisää

aikaa ja esim. jonkin uuden harrastuksen, jossa aivosi saisivat uusia virikkeitä? Älykkäitä keskusteluja mielenkiintoisista aiheista voi syntyä monenlaisissa ympyröissä. - Ellei kaikkea voi saada, voisiko yrittää poimia pieniä osasia haluamastaan erilaisissa ympyröissä. Joitain asioita voi kompensoida toisilla - kaikkia ei tietenkään. Mutta kuka meistä kaikkea saisikaan? Aina pitää olla myös unelmia paremmasta - edes välillä - aurinkoisina päivinä. ;)) Ja luultavasti asiat voisivat aina olla vielä huonommin. Miltähän tuntuisi, jos joutuisi miettimään omaa riittämättömyyttään monenlaisissa yhteyksissä?

Näinhän se on kuten kerrotkin. Jokainen meistä on oman onnensa seppä, jokainen meistä joutuu tekemään ratkaisunsa puoleen jos toiseen.

Hyvin pohdit "lahjakkuksista". Ne psykologiset testit yleensä testaavat matemaattis-älyllistä kapasitettia, niillä testeillä ei tavoiteta yksilön RAKASTAMISEN kykyä, sitä testein vaikeasti tavoitettavaa yksilöölistä ominaisuutta, joka on loppujen lopuksi se tärkein saavutus, mikä ihmisestä kuoltuaan jälkeen jää.

JK. Edellinen kertomani ei silti poista sitä yksinäisyyden tunnetta, sitä "puutteellisuuden" kokemusta mitä tunnen, vaikka puolisoni on "rakkaudella" kyllästetty.

selviytyjä kirjoitti:

Näinhän se on kuten kerrotkin. Jokainen meistä on oman onnensa seppä, jokainen meistä joutuu tekemään ratkaisunsa puoleen jos toiseen.

Hyvin pohdit "lahjakkuksista". Ne psykologiset testit yleensä testaavat matemaattis-älyllistä kapasitettia, niillä testeillä ei tavoiteta yksilön RAKASTAMISEN kykyä, sitä testein vaikeasti tavoitettavaa yksilöölistä ominaisuutta, joka on loppujen lopuksi se tärkein saavutus, mikä ihmisestä kuoltuaan jälkeen jää.

JK. Edellinen kertomani ei silti poista sitä yksinäisyyden tunnetta, sitä "puutteellisuuden" kokemusta mitä tunnen, vaikka puolisoni on "rakkaudella" kyllästetty.

Lue lisää

tunnet suurta henkistä yksinäisyyttä, joka on varmasti valtavan vaikeaa.
Toivottavasti elämässäsi on asioita, jotka auttavat sen kestämään.

Näinhän se elämä on. Tänään et tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Sinä nyt vain et ymmärrä. Itsellesi lienee kaikki ok. Suhteenne parisuhteessa on balanssissa, molemmat olette varustetut tasaisin järjen/tunteitten voimavaroin.

Helppo on teidä päättää sytyttää juhlaillalisillanne kynttilät tunnelmaa luomaan, juhlistamaan onnistunutta liittoanne. Iloitsen onnistumisestanne.

selviytyjä kirjoitti:

Sinä nyt vain et ymmärrä. Itsellesi lienee kaikki ok. Suhteenne parisuhteessa on balanssissa, molemmat olette varustetut tasaisin järjen/tunteitten voimavaroin.

Helppo on teidä päättää sytyttää juhlaillalisillanne kynttilät tunnelmaa luomaan, juhlistamaan onnistunutta liittoanne. Iloitsen onnistumisestanne.

Lue lisää

selviytyjän kommentteihin. On olemassa semmoisia ihmisiä, jotka voivat olla vaikkapa narsisteja. Voin olla ehkä väärässä, mutta eteenpäin luen varauksella. Sori!

herää.. kirjoitti:

selviytyjän kommentteihin. On olemassa semmoisia ihmisiä, jotka voivat olla vaikkapa narsisteja. Voin olla ehkä väärässä, mutta eteenpäin luen varauksella. Sori!

Naista joka tyydyttäisi kaikki tarpeesi.Olen ihan vapaa nainen ja silti haaveilen samoista asioista kuin sinäkin ,ihmisestä joka kulkisi kanssani samaan suuntaan.Minulla ei oo mitään rasitteita ja silti olen ilman seksiä kun yhdenillan jutut ei nappaa.Hassua tämä elämä oli yksin tai kaksin .Rakkaus ei ole vaan silmiin katsomista se on kulkemista samaan suuntaan.Kaikki mistä haaveilet on sinussa itsessäsi etsi ja löydä ne.

Vaikutat selvästikin selviytyjä tyypiltä:)

"sanoit niin kauniisti vaimostasi, sanothan sen myös hänelle itselleen"

Olenhan minä yrittänyt sanoa. Totuuden nimessä on toki sanottava, että vasta viimeisinä vuosina olen muuttunut avoimemmaksi, mitä tunteitteen ilmaisuun tulee. siotä ennen lienen ollut tuiki tavallinen suomalainen mies, joka ei puhu eikä pussaa. Oikeastaan vaimoni sairastelu on ollut minua kehittävä, mieltäni avaava.

"Joskus on vaan kiva jutella jonkun kanssa, vaikkei tunnekkaan."

Niinhän se on. Tämä tietokoneaika mahdollistaa kirjeenvaihdon tässä ja nyt, ajatustenvaihdon toisten ihmisten kanssa. Onhan tässä omat vaaransa (nettiriippuvaisuus), onneksi munun ei vielä tarvitse keskellä yötä nousta tarkistamaan onko viestejä tullut:)

Heipat sinnekin ja kuulakkaita syysilmoja.

kirjoita. Hei hei ja hyvää syksyä

Olen todella melkein selviytyjä, sanon näin,
suru ja kaipaus kulkevat mukanani lopun elämää ja
ovat osa minua,
mutta eivät enää aina hallitse elämääni.
Nytkin lähden ulos lenkkeilemään, se auttaa moneen asiaan. Minäkin odotan jos jonain päivänä minusta tulisi mummi. Se on melkein ainoa mitä enää odotan. Vähään tyytyväinen, eikö. Hei hei ja hyvää päivän jatkoa sinulle, lähde sinäkin lenkille. Kiitos että vastasit!

Kotikissa kirjoitti:

Olen todella melkein selviytyjä, sanon näin,
suru ja kaipaus kulkevat mukanani lopun elämää ja
ovat osa minua,
mutta eivät enää aina hallitse elämääni.
Nytkin lähden ulos lenkkeilemään, se auttaa moneen asiaan. Minäkin odotan jos jonain päivänä minusta tulisi mummi. Se on melkein ainoa mitä enää odotan. Vähään tyytyväinen, eikö. Hei hei ja hyvää päivän jatkoa sinulle, lähde sinäkin lenkille. Kiitos että vastasit!

Lue lisää

Mitä suret, ketä kaipaat? Ja toiseksi miksi niin oletat, että ne mukanasi hautaan asti kulkevat? Oikein kun suru mieltä painaa ja ahdistta itseä niskasta kiinni, ylös, ulos ja lenkille. Tulee sinustakin mummo, kunhan odottelet kärsivällisesti, odotuksesi palkitaan aikanaan ja tulet kokemaan uuden onnen lapsenlapsesi keralla.

selviytyjä kirjoitti:

Mitä suret, ketä kaipaat? Ja toiseksi miksi niin oletat, että ne mukanasi hautaan asti kulkevat? Oikein kun suru mieltä painaa ja ahdistta itseä niskasta kiinni, ylös, ulos ja lenkille. Tulee sinustakin mummo, kunhan odottelet kärsivällisesti, odotuksesi palkitaan aikanaan ja tulet kokemaan uuden onnen lapsenlapsesi keralla.

Lue lisää

Poikaani, joka oli minulle todella rakas.
Sitä ei unohda koskaan. Siksi käynkin lenkillä paljon, kolme ja puoli vuotta sitten, täytyi opetella uudelleen elämään, toisenlaista elämää.
Olen mielestäni onnistunut siinä ajoittain aika hyvin, päivä päivältä paremmin. Tämä ei varmaankaan sinua kiinnosta , mutta kunhan kerroin. Tämän menetyksen myötä on kiinnostus moneen asiaan mennyt.
Torstai on toivoa täynnä!

kotikissa kirjoitti:

Poikaani, joka oli minulle todella rakas.
Sitä ei unohda koskaan. Siksi käynkin lenkillä paljon, kolme ja puoli vuotta sitten, täytyi opetella uudelleen elämään, toisenlaista elämää.
Olen mielestäni onnistunut siinä ajoittain aika hyvin, päivä päivältä paremmin. Tämä ei varmaankaan sinua kiinnosta , mutta kunhan kerroin. Tämän menetyksen myötä on kiinnostus moneen asiaan mennyt.
Torstai on toivoa täynnä!

Lue lisää

Läheisen ihmisen menetus on aina raskas kohtalo, mitä läheisempi, mitä rakkaampi, sitä suurempi on suru ja ikävä. Itse en ole joutunut vielä kokemaan sillä rintamalla hyvin suuria murheita. Toki sukuamme on rasittanut tämän päivän vitsaus, syöpä. Äitini kuoli syöpään, isäni myös. Minua 2 vuotta nuorempi siskoni elää viimeisiä viikkoja syöpäsairauden levittyä jo jokapuolelle. Tosin minua helpottaa kuolemankin edessä iäisyysuskoni (olenhan ortodoksi). Minulle läheiset ja rakkaat tästä ajasta poissiirtyneet ovat vain sen aikaa poissa kun itse muutan samoille viheriöiville niityille lepäämään. Jos taas omista pojistani (2) jompi kumpi kuolisi, olisi suruni suuri, jos taas vaimoni kuolisi, uskon kuolisin minäkin, kaikesta kertomastani huolimatta.

kotikissa kirjoitti:

Poikaani, joka oli minulle todella rakas.
Sitä ei unohda koskaan. Siksi käynkin lenkillä paljon, kolme ja puoli vuotta sitten, täytyi opetella uudelleen elämään, toisenlaista elämää.
Olen mielestäni onnistunut siinä ajoittain aika hyvin, päivä päivältä paremmin. Tämä ei varmaankaan sinua kiinnosta , mutta kunhan kerroin. Tämän menetyksen myötä on kiinnostus moneen asiaan mennyt.
Torstai on toivoa täynnä!

Lue lisää

Toivon sinulle jaksamista elämäsi vaiheissa.Kaikkea hyvää sinulle.

yölukija kirjoitti:

Toivon sinulle jaksamista elämäsi vaiheissa.Kaikkea hyvää sinulle.

pystyt nousemaan äijän kengän alta.

Toivomme, että... kirjoitti:

pystyt nousemaan äijän kengän alta.

puurot ja vellit sekaisin:)

Nimittäin, kuten kerroin aiemmin olen surffaillut sellaislla keskustelupalstoilla aiemmin (esim. yksi ortodoksi vastaan tusina vihaiseksi ärsytettyjä ateisteja), joissa oppii kyllä "keskustelukulttuuria" ja antamaan potut pottuina.
Kun minulle eräs kansakoulupohjalta alkoi leikkimään psykoanalyytikkoa todeten näin:

"he menettivät sinun takiasi isoäidin rakkauden ja huolenpidon, sillä ikinä tuon jälkeen suhteet
heidän välillään eivät täysin korjaannu koko loppuelämän ponnistuksista huolimatta.

Mies ei saisi pitää penistään kaikkein tärkeimpänä asiana maailmassa.

Missä on miehen, isän vastuu läheisistään?"

Hän sai vastineessani sitä mitä kerjäsikin.