syön kevyesti ja muutenkin "oikein" mutta jos syön vaikka yhden palan leipää siihen lisäksi niin tuntuu että söin liikaa ja kaloreita suorastaan paisuttelen päässäni... Kamalaa, kun muutenkin hirveästi ylipainoa niin pitäisi olla kulutuskin kovempi.
Mikähän siinä on
että kun
5382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...johtuu siitä, kun normaalisti syön niin että nälkä juuri ja juuri lähtee, eli syönnin jälkeen jää kevyt olo. Leipä täyttää, antaa kylläisyyden tunteen, ainakin minulle, siitä varmaan tulee tunne, että on tullut syötyä liikaa.
Pelko siitä ettei laihdu, omalla kohdallani vaíkuttaa kalorien laskuun. Tulee mietittyä aika isoksikin ne kalorit (esim. joku 120kcal -> 300kcal).
Minullakin on monen vuoden laihdutukset edessä, joten varsinkin näin alussa olisi kiva nähdä tuloksia.
Mulla sama.. lasken pvän kalorit ja lisään siihen jotain omaa.. Esim eilen söin 1000kcal.. pistin paperille että 1500kcal.. tein 40min lenkin ja pistin paperille 30min.. Olen 168/69..
Musta tuntuu että me halutaan sairastua johonkin anoreksiaan. Mulle lääkäri on sanonut että normaalipainosellakin voi olla anoreksia.. että se vika tulee eka päähän ja sit vasta se alkaa näkyä ulkoa kun laihtuu...
Nimenomaan.. Se on kai BED-syömishäiriö.. Että syömisestä, tai siis sen vähyydestä tulee pakkomielle. Sit ajattelee 24h.. "Oonkohan syöny liian paljon?, mitä syön seuraavaks? jos syön huomenna 2 omenaa enkä 1 välipalaks"
BED on ahmimishäriö.
eka oli kauheen vaikea saada karsittua se ylimääräinen purtava, mut sitten kun huomasi, että paino oikeasti tippuu, niin olikin vaikea syödä riittävästi. itse lisäsin syömistä liikunnan mukana ja teki tosi tiukkaa syödä enemmän, kun päässä raksutteli vaan... kalorit... kalorit ja kalorit.
välillä laihdutus täytti elämän niin, että mietin jo tuskaisena, että mitäs sit kun tää loppuu, että miten oikeasti oppii syömään riittävästi kulutukseensa nähden ja mitäs sitä sitten tekee, kun ei enää tarvii kaloreita laskeskella.
kuitenkin olen ajatellut, etten olisi onnistunut, jos en olisi tuntenut tuota anorektista kalorikammoa, mutta riski sairastumiseen on varmasti suuri varsinkin kun laihduttaa useita kymmeniä kiloja.
ensin on korvannut jotain tuolla liialla syömisellä ja sitten täyttää sen tuoman tyhjyyden tunteen syömisten tarkkailulla... sit on taas keksittäväkin joku uus juttu, että pääsee tuosta kaloreiden vahtaamisesta ilman, että alkaa syödä taas suruihinsa ja iloihinsa... sellaista se ikävä kyllä on tämä addiktin arki, mutta ei siinä muu auta kun yrittää pitää järki mukana touhussa ja osata lopettaa siinä, minkä oli alussa asettanut viimeiseksi tavoitteeksi.
sit on huono juttu, jos tavoite vaan pienenee ja pienenee, eikä paino enää mahdu normaalille indeksille, mut muutoin tuosta kammosta on kyllä vaan hyötyä, jos onnistumista ajattelee.