Ongelmana avioliitossani on miehen negatiivisuus.
Mies haukkuu jatkuvasti mm. kaikki työkaverit, suurimman osan tuttavista, oman äitinsä, jne. Minäkään en säästy vähemmällä, mulle tiuskitaan vähän väliä ja jos epäonnistun jossain, on lähes vahingoniloinen, tai ainakin siltä tuntuu.
Jos onnistun jossain, esim. töissä on hyvä päivä ja saan tuloksia aikaan, ja erehdyn sanomaan siitä miehelle, on täysin varmaa, että hän kaivaa kaikki negatiiviset asiat mitä mieleen tulee, riviin, ja latelee ne päin näköä. Jos minulla on hyvä mieli, hän osaa kyllä lannistaa sen hyvin tehokkaasti.
Mies tehostaa sanomisiaan koko ajan leikkimielisillä "uhkauksilla" tyyliin jos naapurin kissa vielä kusee nurkillemme hän ajaa sen yli jne. Muka leikillään, mutta niin tosissaan.
Jatkuvasti hän arvostelee muita ihmisiä. Jos joku ostaa jotain uutta, vaikkapa auton tai talon, ne ovat ihan "paskoja" tai ainakin joku vika niistä löytyy.
Jos innostun jostain, mies tappaa intoni esittämällä asian KAIKKI huonot puolet.
Miten helvetissä tällaisen negatiivisuuden perikuvan kanssa voi tulla toimeen? Tunnen jatkuvasti pahaa mieltä kuunnellessani toisten haukkumista, arvostelua, ja sitä, miten erinomainen HÄN on...
Mies haukkuu jatkuvasti mm. kaikki työkaverit, suurimman osan tuttavista, oman äitinsä, jne. Minäkään en säästy vähemmällä, mulle tiuskitaan vähän väliä ja jos epäonnistun jossain, on lähes vahingoniloinen, tai ainakin siltä tuntuu.
Jos onnistun jossain, esim. töissä on hyvä päivä ja saan tuloksia aikaan, ja erehdyn sanomaan siitä miehelle, on täysin varmaa, että hän kaivaa kaikki negatiiviset asiat mitä mieleen tulee, riviin, ja latelee ne päin näköä. Jos minulla on hyvä mieli, hän osaa kyllä lannistaa sen hyvin tehokkaasti.
Mies tehostaa sanomisiaan koko ajan leikkimielisillä "uhkauksilla" tyyliin jos naapurin kissa vielä kusee nurkillemme hän ajaa sen yli jne. Muka leikillään, mutta niin tosissaan.
Jatkuvasti hän arvostelee muita ihmisiä. Jos joku ostaa jotain uutta, vaikkapa auton tai talon, ne ovat ihan "paskoja" tai ainakin joku vika niistä löytyy.
Jos innostun jostain, mies tappaa intoni esittämällä asian KAIKKI huonot puolet.
Miten helvetissä tällaisen negatiivisuuden perikuvan kanssa voi tulla toimeen? Tunnen jatkuvasti pahaa mieltä kuunnellessani toisten haukkumista, arvostelua, ja sitä, miten erinomainen HÄN on...
Vastaukset 8
Vanhimmat
sille? mikäs lässykkä sinä lienet? meillä ihan sama juttu, jollon minä heti muistutan että otahan lääkkees taas ja mieti mitä sanot, hoitoa kaipaisit.
No on loppunut toi turhan lässytys, ja tullut positiivisia juttuja tilalle.
Kamalaa elää, kun koko maailma haisee paskalle.
meilläkin on sellanen, tuntuu kun kirjoittaisit meijän miehestä
tuo lisäksi jos yksi asia on pielessä niin silloin on kaikki .
kaiken pitäisi mennä putkeen jo heti ens yrittämäst' ja kun ei mee niin voi sitä tuskailua ja noitumista, hyvä kun ei köyttä etsitä ja tukevaa oksaa
vaatii paljon voimia tuollaisen kanssa elämiseen vaikka muuten olisikin hyvä mies.
en osaa siulle neuvoa antaa kun en itsekään tiedä mitä tuon kanssa tekis tai jättäis tekemättä
tsemppiä vaan sulle ja syksyn jatkoa ja muista että pilkottaa se aurinkokin jossain välissä
Valitettavasti tuo negatiivisuus on lopulta suurimpia syitä eroomme. Vaikka mies monessa suhteessa hyvä mies, huomaan etten enää kaipaa hänen seuraansa. En nauti kahvihetkistä hänen kanssaan, en halua viettää aikaa hänen kanssaan. Hän saa minut aina itkemään, niin riidellessä kuin "tavallisten" keskustelujen yhteydessä. Olen menettänyt spontaanin iloisuuteni, elän nykyään varpaillani miehen seurassa. En nauti enää mistään, missä mies on mukana. Rakastan esim. syyskävelyjä jne, mutta jos mies tulee (oma-aloitteisestikin) mukaan, hän vain valittaa ja valittaa. Liian pitkä matka, huonot kengät, kylmä tuuli, paskat naapurit, ei hitto mikä auto, miten joku voi rakentaa noin ruman talon jne. Kuulostaa pieniltä asioilta, mutta kun vuosia elät kuunnellen miehen valituksia mitättömistäkin asioista, ei enää jaksa.
Asiasta puhuttu monet monet kerrat. Mies aina ottaa onkeensa, ehkä muutaman päivän on oikea isä aurinkoinen. Enää sekään ei tehoa, koska tiedän hänen väkisin taistelevan todellista luontoansa vastaan. Hän on sanonut, että ihmiset, jotka kieltävät arvostelun, rajoittavat yksilönvapautta. Uskomatonta. Hän ei osaa lainkaan ottaa huomioon muiden tunteita. Tottakai SAA arvostella, mutta kukaan ei jaksa kuunnella sellaista loputtomiin, eikä kukaan kestä lähimmäisen jatkuvaa pilkkaa esim. sukulaisistaan. Siis mies arvostelee minun sukulaisiani, jotka ovat tehneet erilaisia valintoja elämässä kuin hänen. En jaksa enää. Lähden, ennen kuin olen lopullisesti ihmisraunio. On tässä muitakin asioita syinä eroon, mutta jos mies ei olisi noin negatiivinen ja kyyninen, olisi paljon paremmat lähtökohdat yrittää miljoonannen kerran parantaa tätä suhdetta.
Jokaisen ihmisen omat rajat ja tarpeet määrittävät sen, mitä kestää ja mitä ei. Minun silmäni avautuivat viimeistään, kun katselin vanhoja kuvia ajasta ennen mieheni tapaamista. Olin aito, nauravainen, nautin elämästä vaikka olinkin yksin. Nykyään hymyni on väkinäistä, esitämme julhissa hyvää paria vaikka kaikki näkevät, etten ole onnellinen. En suosittele eroa, mutta joskus se on ainoa ratkaisu. Parasta on, kun jo suhteen alussa kuuntelee vaistoaan. Minä en kuunnellut. Luojan kiitos emme saaneet lapsia.
pohjautuu pettymykseen, joka johtuu lapsettomuudesta. Voit olla asiasta täysin varma.
Ehkä hän saa tämän tarpeensa tyydytettyä jonkun toisen naisen kanssa.
Häne kadehtii toisia ihmisiä eli ihmisiä, joilla on lapsia ja ehkä taloudellisesti paremmin kuin hänellä ja tämäkin pohjautuu lapsettomuuteenne.
Asia on varmasti hänelle miehenä arka ja hän tiuskii kuin pikkupoika.
Hän ei osaa tuoda muulla tavalla pahaa oloaan
ulos kuin tällä negatiivisuudellaan.
Ehkä on parempi, että menette eri teitä ja hän mahdollisesti saisi sen, minkä hän tuntee suurimmaksi puutteeksi elämässään.
Minä haluan todellakin lapsia, mutta en uskalla hankkia niitä hänen kanssaan. En halua antaa lapselle tällaista kotia ja mallia parisuhteesta. Kukaan nainen (hänellä 3 vakavaa suhdetta aiemmin) ei ole ollut valmis lasten hankkimiseen/kihlautumiseen hänen kanssaan, ei ole toisaalta hänkään ennen halunnut kun suhteet (naiset) ovat olleet kuulemma kypsymättömiä "per***stä". Olen vakaasti sitä mieltä, että miehen oma elämänasenne on syynä hänen pahoinvointiinsa, ja siihen että naiset alkavat voida lopulta huonosti hänen seurassaan. Tästä puhuttu anopin kanssa useasti, joka täysin allekirjoittaa asiaan, ollut jo teini-iässä tuollainen manailija. Asia vaan pahentunut aikuisiällä. Tiuskii omalle äidilleenkin jatkuvasti vaikka äiti tarkoittaa vaan hyvää ja rakastaa poikaansa. Isäänsä ja veljeensä on jo katkaissut välit. Omat sukulaissuhteet rikkonaiset, silti jaksaa arvostella joka asiasta meidän "sukukeskeistä" sukua. Ehkä lapsi jotain hänen käytöksessään muuttaisi, mutta sitä riskiä en todellakaan ota. Lapsi ansaitsee paremman kodin. Toivottavasti mies löytää jonkun, joka hänen oikkujaan kestää. Paha kyllä pelkään, että tästäkin naisesta tulee osa ex-naisten jatkumoa, ellei mies joskus ota itseään niskasta kiinni ja katso itseään peilistä.
mun ex-mieheltä!!!
Voin sanoa sulle, että olet ihan oikeillä jäljillä miehesi suhteen. Mies voi olla katkera lapsettomuudestaan, niinku edellinen kirjottaja toteaa, mutta sekin on loppujen lopuksi hänen ongelmansa: ei lapsettomuudesta voi syyttää toista osapuolta! Ja sitten on vielä se, että tekiskö lapsi tollasesta miehestä oikeesti onnellisen? Ei välttämättä, koska se ongelma on ton miehen suhteessa naiseen, eli se ei ehkä kykene luomaan naisen kanssa pitemmän päälle hyvää suhdetta.
Mä sanoisin, että mies tarttis terapiaa, jossa vois käydä läpi vaikeita tunteita, negatiivisuutta ja katkeruutta. Oletko ehdottanut miehelle? En usko, että mies pystyy avautumaan helposti kenellekään tutulle.
Mulla on samanlainen kokemus ex-miehestä, ja mä en lopulta sitä negatiivisuutta ja katkeruutta enää kestänyt, vaan lähdin suhteesta.
Miehessäsi on tyypillisiä narsistin piirteitä: muiden jatkuva mollaaminen ja oman egon korostaminen sen myötä. Ei siedä muiden muiden menestystä, koska se on itseltä pois. Myös sadismi kuuluu tähän.
Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. Jos tuo on jatkuvaa suhteessanne, en usko, että tilanne paranee tulevaisuudessa. Mieti, kuinka paljon voit häneltä sietää, ja tee sen perusteella ratkaisusi.