Elikkä olen 19 vuotias nuori nainen, ja niin käsittämätöntä kuin se onkin, olen ihastunut 16 VUOTIAASEEN poikaan. Mikäköhän mussa nyt on vialla?
Poika on ikäistään vanhemman oloinen ja näköinen, ujo, eikä hänellä ole paljoakaan ystäviä. Näemme usein ja hymyilemme toisillemme. Välillämme on aina jotain "sähköä".
Mutta eihän ole mitään järkeä alkaa tollaisen kapaloikäisen kanssa? Niin kummallista...
Ps. Tämä ei ollut kirjoitettu vitsillä. Tiedän myös että tämän pitäisi varmaan kuulua jonnekin nuoret palstalle. Täällä on kuitenkin varmasti minun kanssa samanikäisiä, ja haluisin kuulla vähän aikuisempaa näkökulmaa.
Poika on ikäistään vanhemman oloinen ja näköinen, ujo, eikä hänellä ole paljoakaan ystäviä. Näemme usein ja hymyilemme toisillemme. Välillämme on aina jotain "sähköä".
Mutta eihän ole mitään järkeä alkaa tollaisen kapaloikäisen kanssa? Niin kummallista...
Ps. Tämä ei ollut kirjoitettu vitsillä. Tiedän myös että tämän pitäisi varmaan kuulua jonnekin nuoret palstalle. Täällä on kuitenkin varmasti minun kanssa samanikäisiä, ja haluisin kuulla vähän aikuisempaa näkökulmaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vielä tuntua "suurehkolta", mutta muutaman vuoden kuluttua sillä ei ole mitään merkitystä.
3 vuoden ikäero parisuhteessa ei ole todellisuudessa paljoakaan.
Kommentoisin vielä otsikkoosi "ikäero väärinpäin", että nyt elämme jo v.2007 eikä sillä ole mitään väliä kumpi (sukupuoli) parisuhteessa on nuorempi ja kumpi vanhempi. ;)
pikkuhiljaa ootellen eikä mitään radikaalia juttua , ennen kuin ikä on itsestäsi sopiva ,itsellä 10v nuorempi mies..ei se ikää katso kun rakastuu,mutta teillä ei ole kiirettä ainakaan vielä mihinkään nopeaan seurusteluun,aikaa on jos rakastaa...ja sen näkee ajan kuluessa onko suhde se oikea.......
Aikuisena mainitsemasi ikäero ei ole ero eikä mikään, mutta sinuna antaisin suhteen pysyä ystävyys tasolla vielä pari vuotta. Jos pystytte siihen.
Tässä puritaanien maassa vaikeuksia voi tulla sinulle, mutta ei pojalle.
siis miten niin väärin päin? Tuohan on juuri oikein päin? Mitä ihmettä tarkoitat?
Minä en ainakaan edes kuvittelisi olevani itseäni vanhemman miehen kanssa, enkä edes oman ikäiseni.
Ikäero on aivan sopiva. Kunhan varmistat ettei pojan kaverit tai muu lähipiiri, kuten vanhemmat saa mitään kuvaa että olisit hyväkskäyttäjä tms.
Onnea teille! :)
Tuossa iässä sen voikin nähdä, muuta kun ikää karttuu, ei kolmen vuoden ikäerolla ole mitään merkitystä. Voit myös aivan hyvin olla hänelle kiinnostava, sillä juuri naisen mitat saavuttaneena miellytät häntä ehkä enemmän kuin joku keskenkasvuinen.
No ei tuo niin outoa, meillä kaksi vuotta ikäeroa ja mie se vanhempi. Mies kakskymppinen..
Ja tiedämpä yheden pariskunnan jossa mies juuri täyttänyt kahdeksantoista ja nainen yli kymmenen vuotta vanhempi..
Kaipa se on ihan teidän oma asia, jos päätätte aloittaa seurustelun..Miten oma pokka kestää kommentoinnit :)
Ei sinussa ole mitään vikaa.
Mutta jos olisitte vaan kavereita, ystävystyisitte. Älä yritä iskeä.
Anna ajan kulua. Olet itsekin nuori.
Eikö ole ihanaa olla ihastunut? Melkein voisin veikata, että tuosta tulee jotakin. Vaikuttaa molemminpuoleiselta.
Tämä oli ehkäpä mukavin, rehellisin ja aidoin teksti, mitä olen aikoihin lukenut täältä.
Hyvää jatkoa sulle, nuorinainen19!
ja muille kannustavista vastauksista. :) Nyt etenen tässä hitaasti ja katsellaan mitä syntyy, vaikka ensin ihan ystävänä.
Haluaisin vielä lisätä:
Mulla on kokemusta paljon, paljon isommasta ikäerosta "väärinpäin".
Tutustuttiin pikkuhiljaa. Suhde loppui aikanaan. Mies kaipaa vieläkin. Ehkä minäkin, vaikka en sitä myönnä.
Asiat ovat ikävä kyllä niin, ettei jatkamista tai uutta aloitusta voi kuvitellakaan. Mutta se on taas toinen juttu.
Aikuisempi näkökulma, sitähän pyysit, on siis se, ettei niitä suuria tunteita liian usein satu kohdalle.
Toivotan kaikkea hyvää.
Minulle vain kävi 18-vuotiaana niin että ihastuin kaksi vuotta nuorempaan ystäväpoikaan, suhde lähti pienin askelin kehittymään aivan huomaamatta..