Heh, en varmaan ole ensimmäinen tämän asian kanssa tällä palstalla... mutta olen ihastunut työkaveriin! Aivan totaalisesti! Jotenkin jo kuvittelin että näin hieman vanhempana olisin jo hieman fiksumpi ja osaisin käyttäytyä aikuismaisemmin ja harkitummin, mutta työkaveri jota näen päivittäin (tosin ihan vaan ohimennen) on vienyt sydämeni! Alan olla jo ihan naurettava ja teinimäinen, kun en osaa enää muuta kuin tuijotella tätä miestä, ajatella häntä, odottaa milloin taas näen hänet... Kun sitten näen tämän miehen, en todellakaan osaa sanoa hänelle mitään, tuijotan vaan tyhmänä. :/ Meillä ei ole yhteisiä puheenaiheita tai työtehtäviä, mistä voisin luontevasti hänelle puhua, enkä tiedä hänestä mitään. Joka päivä stressaan siitä, että jos hän onkin varattu ja kokee mun ihastuneen tuijotuksen ahdistavana... En halua olla ahdistava tai muutenkaan rasittava... Tämä mies vaan näyttää mun silmissä niin täydelliseltä! Mies sen sijaan ei vaikuta yhtään kiinnostuneelta minusta, valitettavasti. Voi että kun saisin ees selville, että onko hän varattu. Jos on, niin tietenkin jättäisin asian sikseen. Tarkoitus ei ole milläänlailla olla häiriöksi toisten suhteelle. :/
tyhmä & turha ihastus...
*huokaus*
41614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..toi vois olla kuin suoraan meikäläisen suusta. Melkein kolmekymppinen olen, mutta perhana kun ihastus (nainen) tulee lähistölle niin alkaa vapista kuin joku saamarin teini. Ei tässä ekaa kertaa kuitenkaan näissä merkeissä olla liikkeellä. Ei taideta ikinä päästä hommassa eteenpäin kun molemmilla järki sumenee kun näkee toisen.
On oikein kunnolla kolahtanut teillä kahdella.
Joidenkin välillä on sellasta kemiaa, mikä suorastaan pistää heikottamaan. Nauttikaa tunteesta!
Mä en kohta pysy housuissani. Tekisi mieli koskettaa, mutta ei uskalla. Me ei voida enää silmiä pitää toisistamme erossa. KUkahan huomaa töissä kohta...Ja ahdistaa tämä tilanne, kun molemmat ollaan vielä varattuja :o(
Töissä käyn ihan ylikerroksilla, ei tahdo tulla keskittymisestä yhtään mitään. Sitten kun kahden tänään oltiin ulkona..kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, ettei tulisi mitään peruuttamatonta sanoa.
Itseään tässä vain satuttaa, koska ei halua satuttaa muita.
Voi A****! Mä putoon suhun..
niin tuttua! olen kans korviani myöten ihastunut työkäveriini. Emme tapaa muuta kuin ohimennen tai taukotilassa, mut katseet kohtaa ja hymyä irtoo:) Parikertaa ollan meinattu toisillemme jotain sanoo, mut aina paikalle pyyhältää joku ja sanomiset jää... toivottavasti pikkujouluissa nähdään ja pääsis jutteleen. En tiedä oletko varattu vai olenko sulle liian nuori.
Nään susta päiväunia, voi kun vaan tietäisit;)
Musta ainakin tuntuu että joku välillämme rälläköi että kipinät lentää vai tuntuuko se vaan minusta. Mene ja tiedä? toivottavasti pian! sinä unelmieni komistus;)