seurusteltiin melkein 5vuotta ja sen koko ajan asuttiinyhes kaks lastaki on ja yhtenä kauniina päivänä eksä sano et haluu erota kyl me riideltiin jonku verran mut silti rakastettiin toisia ja seksi on loistavaa koska eron jälkeenki ollaan viel harrastettu. mikähän mättää ku se sanoo viel pitävänsä musta mut ei halua seurustella ja on sanonu et munkaa on hauska tehä kaikenlaisia asioita .mä haluaisin viel yrittää mut näyttää ettei se ole mahdollista.ku mun vuoro kattoo lapsia niin murehdin aina mitä eksä tekee on niin paha olla et itkettää vaa koko ajan joskus on nii paha mieli et meinaa oksennus tulla. enkä pysty nukkumaan ku murehdin niin paljon. kannattaisko kääntyä ammatti auttajan puoleen ku ei vaa kertakaikkia jaksa kiinnostaa mikää. vaikka kuinka yrittää unohtaa nii ei siitä mitään tuu. en tiedä helpottaako tää olo koskaan mut sen tiedän et kenellekkään en toivo samaa kohtaloa.elämä on näköjään aika rankkaa tuntuu ettei helpota ollenkaa erosta on kyl vasta 2kk mut silti tuntuu pahalta nähdään melkein päivittäin lastenki takia mut tuntuu et se vaa pahentaa oloa. jos jollain samallainen tarina ni miten selvisit siitä?
kukaan ei tajua kuinka paha olla
yksvaa1
51533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
saman ,erotiin 7kuukautta sitten, meillä samalailla asiat,vaimo kertoilee samaa,et mukava puuhata asioita, mut ei olla enää yhes.itellä kesti 3kk tosi huono olo,mut poika antoi uskoa ja toivoa jatkaa.nyt menee paremmin mut vielä yhteiset hyvät ajat tuo kyyneleitä simmuihin.mut en ratkenna ryypäämään,tuona ankeana aikana.siitä kiitos pojalle,,,,,,,,,
Sinulla varmasti on vaikeaa ja haluat purkautua, kesties kysyä neuvoa.
Tekstiäsi on mahdotonta seurata; missä pää missä häntä? Se on kaikki yhtä pulinaa.
Seuraavan kerran kun esität asiasi joko kirjallisesti tai suullisesti, aseta itsesi kuulijan/lukijan asemaan ja esitä asiasi ymmerrettävällä tavalla.
Monikin varmasti haluaisi esitää rakentavan mielipiteensä, mutta ymmärtäisitkö sinä edes sitä?
Kyllä mä ainaki tajusin hyvinki.Ei tää olekkaan mikään äidinkielentunti.Ex-mieheni lähti yli vuosi sitte.Avioero astui voimaan hiljattain.Tiedän mitä toi voi pahimmillaan olla.Mutta aika parantaa haavat,niin se vaan on.Ei se nyt sua lohduta,mutta jälkeenpäin huomaat.Itselläni edelleen kamala ikävä ja toivoisin miehen tulevan takaisin.Elän kuitenkin päivän kerrallaan ja yritän nähdä elämän valoisat puolet.Meillä on exän kanssa ihan asialliset välit,josta olen kiitollinen.Lasten ei oo tarvinnut nähdä meidän riitoja enää eron jälkeen.Et kertonut kuinka pienet lapset teillä on ja miks näätte joka päivä,mutta luultavasti olis parempi sopia tapaamiset.Siitäkin olisi hyötyä.Koska se surutyö on tehtävä kuitenkin ja sun on hyväksyttävä se,että et nää enää sitä toista jatkuvasti.Mulle se oli se kauhein paikka.Että se rakas ei enää kuulunu mun ja lasten arkeen.Ehkä se onni vielä jossain muodossa tulee kohdalle...elämä kantaa kuitenkin.
Itse kävin saman läpi eikä se tuska oikeestaan mene ohi kun ajan kanssa vasta.Onhan se helppoa ajatella että ehkä joku päivä ollaan vielä yhdessä mutta se ei ole enää samanlaista kuin ennen.Lopetat sen ajattelun mitä exä tekee ja keskityt omaan elämään koska silloin nouset siitä tunteiden suosta ja kipu alkaa hellittämään.Ammattiauttaja saattaa olla vaihtoehto omien tunteiden selvitykseen ja suosittelen sitä.Itse selvisin oikeestaan hammasta purren ja ajattelemalla että lapsen hyvinvointi on asia numero 1.
Elämää on niin vaikea ymmärtää. Mulla on myös meneillään ero-operaatio ja pirun vaikeaa on. Meillä ei ole lapsia, mutta jotenkin kuvittelen, että jos olisi, tässä tilanteessa ei edes oltaisi. Ilmeisesti ihmiset ei kuitenkaan jaksa yrittää sen enempää, vaikka mukana olisi lapsiakin.