Eilen jo sivuttiin tätä aihetta mutta haluaisin kuulla muittenkin ihmisten kokemuksia ja ajatuksia.
Oletko joutunut tilanteeseen jossa vastakkainen sukupuoli ehdottaa "ollaan vain kavereita"?
Miksi tällaiseen tilanteeseen on päädytty?
Miltä se on susta tuntunut?
Täytyy myöntää että olen joskus käyttänyt kyseistä fraasia ihan vaan vittuillakseen kun joku tyyppi on vituttanut mua :P
Mutta mikä siinä kaveruudessa on vikana, kun sitä termiä voidaan käyttää näin väärin?
Tai miksi kyseinen lausahdus loukkaa, jos se siis tarkoitetaan ihan positiivisena asiana? Onko kaveruudessa jotain vikaa?
Oletko joutunut tilanteeseen jossa vastakkainen sukupuoli ehdottaa "ollaan vain kavereita"?
Miksi tällaiseen tilanteeseen on päädytty?
Miltä se on susta tuntunut?
Täytyy myöntää että olen joskus käyttänyt kyseistä fraasia ihan vaan vittuillakseen kun joku tyyppi on vituttanut mua :P
Mutta mikä siinä kaveruudessa on vikana, kun sitä termiä voidaan käyttää näin väärin?
Tai miksi kyseinen lausahdus loukkaa, jos se siis tarkoitetaan ihan positiivisena asiana? Onko kaveruudessa jotain vikaa?
Vastaukset 76
Vanhimmat
Se vika, että sitä käytetään siinä vaiheessa, kun toinen ei kiinnosta niin paljoa että haluaisi alkaa seurusteleen sen kanssa. Eli typerä turha fraasi, josta minä ainakin tiedän ettei tarvitse mitään siltä tyypiltä odottaa. Eikä sillä välttämättä edes tarkoiteta todellista kaveruutta, vaan se on keino päästä pakoon epämiellyttävää tilannetta. "Ai sä haluaisit olla mun kanssa..? Sori, ei pysty nyt venyyn yhtään mutta mä voisin sääliksi olla sun kaveri.. jookokookos??
Se "kaveruuskin" on sitä, että toinen pakosta tai säälistä muutaman kerran jutskaa ja "kaveruus" unohtuu välittömästi, kun iskee jonkun toisen.
Pari kertaa ollut ja se on ketuttanut mua siinä kuten pakit tms. aina ketuttaa. Eikä niistä ole todellakaan mitään kaveruussuhdetta syntynyt, en ole tosin sitä odottanutkaan tai halunnutkaan.
Eli siis siinä loukkaa se, että se kaveruus tarkoittaa iskutilanteessa/seurustelun lopussa sitä ettei kelpaa siihen puuhaan.
mä nään sen niin, siis jos kyseessä on tilanne, kun ihmiset vasta tutustuu, ja tsekkailee et mikä tyyppi tuo on, että siitä voisi oikeasti kehittyäkin kaveruus, nyt vaan ei oo seurustelu mahdollista. Mun mielestä eri sukupuolten välistä kaveruutta väheksytään.
käydä poistaan yks viesti, ettei tule väärinkäsityksiä ;(
Aito kaveruus ei ole mahdollista, koska toinen on ihastunut.
Tuo sanotaan tuollain vasta siinä vaiheessa kun yritetään kehitellä jotain eikä toinen halua enempää.
Onneksi mulle ei ole käynyt mutta isot tytöt on kertonut, että usein miehet sanoo tota yhden yön panon jälkeen ovesta lähteissään. Oli ihan kivaa mutta musta tuntuu ettei tästä tule mitään muuta joten paree pysyä kavereina. Mä lähden nyt etsiin uusia panokavereita, moido.
Kerinnyt näkeen sitä. Kerkesin kyllä klikkaan sen auki mutta sitten tuli ilmoitus "viesti poistettu"
Joten ainakaan mä en saa vääriä käsityksiä :)
olla kaveri vaikka toinen on ihastunut? Sen toisen pitää vaan tyytyä siihen.
"Ollaan vaan kavereita" voisi tarkoittaa myös että pannaan muttei sitouduta.
ku mä sanoin siinä, et vaik meillä ei se mormooniseurustelu onnistukaan, niin ollaanhan me silti kavereita ;D
Ei se ole aitoa kaveruutta, jos toisella on tunteet pelissä, ja tuollaisesta voi tulla ruma hyväksikäyttösuhde (todennäköisesti). Toinen vain yrittää kestää ja toivoo ihmettä, että toinen muuttaisikin yht'äkkiä mielensä ja unelmat täyttyisi.
Miksi tyytyä sääliarmopaloihin, jos haluaa enemmän? Kai jotkut siihenkin pystyy mutta onneksi mun ei tarvi. Mulla on riittävästi kavereita, en tarvi tuollaisia. Kokeilen ja jos se ei onnistu, niin suuntaan sitten yritykseni muualle.
"Ollaan vaan kavereita" voisi tarkoittaa myös että pannaan muttei sitouduta.
-Mun mielestä kaveruuteen/ystävyyteen ei kuulu paneminen, ja muutenkin skippaisin tuollaisia ehdottelevan limanuljaskan pirun äkkiä pois elämästäni. Ei todellakaan oltaisi sen jälkeen edes morjesteluväleissä.
Osupa hyvään väliin *wirn*
Juu, ollaan kavereita :D
Tää iski mun huumorintajuuni aikas lujaa ja hekottelen ääneen.. Aamunpiristys ;)
itse olevani tuollainen limanuljaska, jos pahassa puutteessa olisin.
olen sellaisessa tilanteessa sanonut suoraan, että en halua seurustella kanssasi mutta mitäs jos pantaisiin silloin tällöin.
Siinä mitään, jos se tosiaan sopii kummallekkin kukin tyylillään. Mun tapa vaan sopii mulle ja mun arvoihin.
Silloin pidän sitä hyväksikäyttösuhteena, jos tietää että toinen on ihastunut ja toivoo enemmän, eikä itsellä ole muuta ajatusta kuin panna sitä helppoa sen aikaa, kunnes löytää uuden. Sillä mä en lähde tuollaisiin, parempi olla yksin, olenhan mä omavarainen :D
Miehille useimmin sopii tuo pelkkä paneminen enemmän kuin hyvin, joten niinpäin hyväksikäyttö ei onnistukkaan yhtä hyvin kuin toistepäin.
jos kaikki alkaa kaveruudesta ja sit toinen salaa ihastuu? Käyttääkö tietämätön osapuoli silloin alitajuisesti toista hyväksi?
Ja miksi - samasta syystä kuin yleensäkin haluaa joidenkin ihmisten säilyvän lähellään. Ei se toteutumaton toive tee heistä huonompia ystäviksi - minusta ehkä, jos en omalta ihastumiseltani näe ko. ihmisen tärkeyttä muuten. Ja silloin voidaan miettiä, et mitä mun ihastumiseni oikeasti onkaan. Hyväksynkö ko. ihmisen ainostaan jos hänkin ihastuu minuun?
siitä että "ollaan vain kavereita" lause voi toimia :P
Siis, nämäkin asiat on erilaisia riippuu miten ne alkaa.
Jos pokaustilanteessa sanotaan että "ollaan vain kavereita", niin se tarkoittaa sitä ettei toinen kiinnosta sen enempää. Oikeastaan se on kohtelias kiertoilmaisu sanoille "ei kiinnosta, mene iskeen joku muu"
"jos kaikki alkaa kaveruudesta ja sit toinen salaa ihastuu?"
-Näinkin on usein käynyt ja jos se ei johda tunteiden heräämiseen toiselta, niin asiat on huonolla tolalla. Ei kannata puhua asiasta ettei mene ystävyys pilalle. Minä ainakin olisin hyvin ahdistunut, jos tietäisin että joku kaveri on muhun ihastunut enkä pysty vastaan tunteisiin.
Tietämätön ei käytä ketään hyväksi. Jotta voi hyväksikäyttää, pitää tietää mistä naruista vetää.
Minulla on seurustelusuhteet ja kaverit erikseen, kummatkin ovat tärkeitä mutta suhde on erilainen, ja sillä en pysty mihinkään kaveripanoihin.
Minä hyväksyn ihmisen minun seurustelukumppaniksi jos hän on ihastunut minuun, muuten on parempi pysyä vain kavereina.
Koska ollaan tuntemattomia joilla on huumorintaju kohdillaan :)
on jokunen mies/poika loukkaantunut kun en ole heidän kanssaan halunnutkaan suhdetta vaan olen ehdottanut vakipanojärjestelyä.
Emmä yleistäisi noin, sukupuolet on musta yllättävän lähellä toisiaan. Ollaan yksilöitä.
et hyväksy kaveriksi jos on ihastunut? Tai siis sanoit, ettei se edes ole mahdollista. Jos sallit siteerauksen "Aito kaveruus ei ole mahdollista, koska toinen on ihastunut".
Ja miten niin menee ystävyys pilalle kerrottaessa? Eiks sekin ole ristiriidassa tuon mahdottomuuden kanssa?
Mut seurustelu toki on eri asia kuin kaveruus. Silti mun mielestä kaveruus ja ihastuminen eivät ole toisensa poissulkevia. Kaik on vaan kiinni siitä kuinka asian osaa hoitaa. Omasta tai toisen ihastumisesta toki saa tehtyä vaikka miten suuren ongelman, mut mun mielestä olis kauhian sääli hylätä ystävä vain ihastumisen vuoksi (kumman hyvänsä).
En minä halua kaveriksi sellaista jonka tiedän olevan minuun ihastunut, ja joka jopa odottaa jotain enemmän.
Tarkoitan kertomisessa sellaista tilannetta, että ollaan vuosia oltu kavereita ja yht'äkkiä toinen saa päähänsä olla ihastunut. Ei hyvä ellei itse pysty vastaan niihin tunteisiin.
Onhan se sääli mutta ongelmia on ihan tarpeeksi ilman että vasiten lisää niitä. Sellaiselle kaverille joutuu miettiin mitä puhuu ettei loukkaa kertomuksilla uudesta ihastuksesta toisen tunteita jne. Sitten jos sen ihastuksen huomaa vieraatkin, niin uusi puoliso ei todellakaan katso hyvällä sitä touhua, ja riitoja on taas tiedossa.
Kukin saa tehdä mitä tykkää, mulle on aina sopinut tuo systeemi paremmin. Enkä itsekkään halua todellakaan roikkua sellaisessa miehessä, jonka kanssa haluaisin olla, mutta se ei minun kanssa.
selväksi - kunnioitan kantaasi (se on johdonmukainen ja hyvin perusteltu). En siihen yhdy, mut ei ole tarviskaan.
Minä en halua olla ilkeä ja katson syyllistyväni siihen, jos pidän yhteyttä minuun ihastuneen kanssa, ruokkien hänen tunteitaan ja pettymyksiään aina vaan uudestaan ja uudestaan pystymättä niihin vastaan.
Just aiemmin oli itsekkyydestä puhetta. Kai tämäkin on tavallaan itsekästä, en halua sellaista mistä minulle itselleni tulee selvästi paha mieli ja huono olo aina kun näen tai puhun sen ihastuneen kanssa. En edes tarvitse mitään itsetunnonpönkitystä mikä voi olla joillain syynä siihen, että tykkää pitää narun päässä ihailijoita.
samaa mieltä. Ja joskus on todella vaikea nähdä, et kuinka hyvin vastakappale pystyy pitämään ihastuksensa kurissa eli vaikka sanojensa mukaan hyväksyy ystävyyden niin kuinka asia on oikeasti. Tai kuinka varma on omasta kyvystään suhtautua toiseen neutraalisti jos toinen haluaa vain ystävyyttä.
Ja siin mielessä olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä, et jos ystävyyden syvyydestä ei päästä sopuun, niin on parempi - itsekkäistäkin syistä - lopettaa koko tilanne, kuin antaa sen roikkua ilmassa. Ihminen vain on joskus tyhmä ja vahingoittamisen pelossa toimii juuri siten, et syntyy eniten haavoja.
Mut silti olen sitä mieltä, et ihastuminen ja ystävyys ei ole mahdoton yhdistelmä - haastava tosin.
Mä olen päässyt katsomaan viereistä tuollaista "ystävyys"juttua, ja oikein pahaa teki nähdä sen ihastuneen epätoivoiset "kaikki on hyvin"-näytökset. Varmaan itki kaikki illat itsensä uneen.
Itse en kykenisi suhtautuun neutraalisti ellei se ihastumistunne koe kuolemaa aika äkkiä. Tiedän sen etukäteen, ei tarvi kokeilla.
Mulla on sen verran kokemusta aiheesta, että olen pari kertaa alkanut seukkaan suoraan sanottuna säälistä. Muhun on niin helppo vedota emotionaalisesti tuossa tilanteessa, kun haluan kuitenkin että kaikilla olisi hyvä olo. Tämä piirre tuskin näkyy täällä mutta ihan totta se on :D
Kamala tilanne.. oikeesti, enkä tiedä kuka kärsi eniten. Taisin olla minä. Hirveät morkkikset ja pakotusyritykset ihastuun siihen toiseen onnistumatta ja sitten miettimiset päälle, miten tästä onnettomasta sopasta pääsen eroon kunnialla? Tunsin itseni to-del-la paskaksi ihmiseksi pitkään.
Sillä olenkin ottanut periaatteekseni, että jos en ihastuneeseen itse ihastu, niin sitten on paras pysyä kaukana ettei tule taas itku ja jumalaton ongelmanippu.
Kai noiden yhdistämiseen jotkut pystyy, en minä kuitenkaan enkä jaksa uskoa että sellainen suhde olisi samanlainen kuin kahden "oikean" kaveruksen. Mutta kukin tyylillään :)
Olen myös sortunut tuohon säälistä tai omien tunteiden vastaiseen seurusteluun. Ja siit voi joutua maksamaan pirun kalliin hinnan - niin henkisesti kuin muutenkin. Eli ymmärrän tunteen. Kait tuokin pitää ensin itse kokea, et oikeasti ymmärtää.
Ja samaa mieltä - rakastumaan ei voi ketään pakottaa. Ajan myötä se muuttuu joka tapauksessa vitutukseksi tai toisen huonoon kohteluun - kait se on epätoivoinen yritys saada vastakappale tajuamaan itse kuinka pielessä asiat ovat. Et joo - suhteeseen vain suurilla tunteilla kiitos.
- olen
- mä tykästyin/ihastuin, hän ei
- vitutti
- esim. tämä: "...olen joskus käyttänyt kyseistä fraasia ihan vaan vittuillakseen kun joku tyyppi on vituttanut mua :P"
- esim. siksi, että 1) toinen on niin sokea, ettei ole ymmärtänyt olevansa ihastumisen kohde, eikä siten osaa olla sosiaalisesti älykkäämpi, tai 2) että sanojalla ei ole rohkeutta sanoa ennemminkin esim. "kuule, mä en ole ihastunut sinuun, mutta pidän sinusta muuten". Noh, karrikointeja.
- ei
En ymmärtä, miksi suhteen päätyttyä pitäisi jäädä kavereiksi keskenään. Kaveruus/ystävyys tulee jos on tullakseen ilman eri sopimista.
kavereita" tuo mieleen negativiisen mielleyhtymän. Ensinnäkin siinä tulee sellainen olo, et kaveruutta pikkusen väheksytään ja toisekseen mitä se kaveruus oikeastaan on, jos lähes oudollekin ihmiselle sanoo noin.
Mut kyllä mä olen sitä mieltä, että tuo sama voidaan sanoa ihan oikeasti hyväntahtoisella ja vilpittömälläkin mielellä, eikä siihen aina liity mitään "Äkkiä pois tilanteesta"-draamaa.
Jos mä sanoisin jollekkin, että ollaan kavereita, niin kyllä mä silloin tykkään ko. ihmisestä. Ei mulla ole mitään tarvetta sanoa tollasta pakokeinona tms. löydän kyllä paremmat sanat purkaa tilanteita.
Yleensä en itse jaksa näin sanoa, jos en ole kiinnostunut naisesta sen enempää, mutta olen vastaanottavana osapuolena ollut melko usein - tai siis aina kun itse olen ollut kiinnostunut toisesta osapuolesta. ;) Harvemmin tätä ajattelen muuna kuin vain "kohteliaana" tapana sanoa, "hei, minua ei kiinnosta seurasi".
Harmittaahan se, mutta en sitä sen enempää jaksa miettiä, vaan muutaman päivän - viikon, riippuen siitä kuinka pahasti kolahti, miettimisen jälkeen (mietin aina ja paljon) unohdan naisen.
Kaverisuhteet minulle ovat tärkeitä, mutta ainoat kaverisuhteet joista pidän huolta ovat sellaiset, joissa suhde toimii kahteen suuntaan. Eli, jos minä olen ainoa joka ottaa yhteyttä, en jaksa "suhdetta" edes ajatella sen enempää ja unohdan ihmisen taas hetken kuluttua. Minulla on riittävän paljon ystäviä ja kavereita, ettei minun tarvitse kestää itsekkäitä ja ylimielisiä ihmisiä ympärilläni.
Naisten suhtautuminen tähän hiukan ihmetyttää. Olen muutamaan otteeseen saanut parinkin vuoden jälkeen moitetta naisilta, jotka valittavat kuinka MINÄ en ole ottanut enää yhteyttä. Mitä vittua? Olettavatko naiset tosiaan, että miehet juoksevat heidän perässään vaatimatta minkäänlaista arvostusta takaisin? Kuin jotkut vitun koiranpennut.
Tuo sun viimeinen kysymys, vaikea sanoa kun ei tiedä tilannetta, mutta jospa niillä naisilla on ollut sellainen olo että he ovat aina niitä jotka ottavat yhtettä ja he olisivat halunneet sun aktivoituvan.
Tai sitten joillekin naisille on syötetty niin paljon tätä "mies tekee aloitteen/ mies metsästää/ älä ole liian innokas ja helppo jne" shittiä että he tosiaan luulevat että mies haluaa tehdä kaiken.
"Tai sitten joillekin naisille on syötetty niin paljon tätä "mies tekee aloitteen/ mies metsästää/ älä ole liian innokas ja helppo jne" shittiä että he tosiaan luulevat että mies haluaa tehdä kaiken."
Loistava tapa päästä minusta eroon. Haen tasavertaista kumppania, joka myös osaa mainita, "hei, sun seurassa on kivaa, haluaisitko tavata myös uudestaan?". En ole koskaan jaksanut pelata (suhteilla) pelejä, enkä usko, että koskaan tulen. Olen varsin yksinkertainen siinä mielessä.
En muista kuulleeni tätä fraasia koskaan sillä tavalla, että en olisi ollut samaa mieltä.
Ts. kipinä puuttuu, mutta mies on mukava -> kavereita vaan.
Ja yhden miehen kanssa olen hokenut tätä fraasia jo vuoden. Kipinöitä olis (ainakin vähän), mutta ei mahdollisuutta suhteeseen.
"joojoo, mehän ollaan kavereita vaan" =)
Ei siinä mitään, mukava mieshän se on ja mielummin pidän sen kaverina, kuin että alkaisin mitään säätämään.
Ja voihan sitä kipinöitä olla kavereiden keskenkin. Mikäs siinä.
näin olimme päätyneet, mutta tässä taas joutuu miettimään ja kummastelemaan mitä ihmettä kaveruus muka miehen kanssa pitää sisällään. Mulla on jonkin aikaa miespuolinen kaveri punkannut alakerran aulan sohvalla ja siitä ollut paljon kyllä hyötyäkin (ei seksi hyötyä), mutta eilen faijani ollessa kylässä, niin mies isäni kuullen sanoo kullaksi ja puhuu monikossa asioista, mitä itse olen sisustus suunnitelmistani puhunut, niin jauhaa tyyliin "me olemme..." ihan antaa ymmärtää, että meillä olisi jotain enemmän, niin ja me kävimme saunassa...jäi kertomatta sillä etten minä ollut saunassa. Ei oikein natsaa miehen ja naisen kaveruus, kuin työpaikoilla/kouluissa/harrastuksissa ja pintapuolisesti...ja miltä tää musta tuntuu? Ihan hemmetin ärsyttävältä ja hyväksikäytetyltä, ettei jatkossa tarvii kuluttaa alakertani aulan sohvaa.
Ei kaikki suhteet voi aina päätyä alttarille, mut silti ko. ihmisen haluaa säilyttää elämässään - ja paremmin se onnistuu kaverina kuin väkisin suhteeseen pyrkimällä. On se toki paskamaista olla itse ihastunut ja kuulla moista, mut aina ei voi onnistaa.
Ja miksi - toisen elämäntavoissa, ulkomuodossa, puhetyylissä, seksuaalisissa tavoissa, pituudessa, kivesten koossa tms. hyvänsä on jotain sellaista minkä hyväksyy mainiosti kaverille, mut ei saman katon alla asuvalta.
Eikä minusta kaveruudessa ole mitään vikaa - tai on siinä jos ei pysty vain kaverina olemaan tai jos alkaa kuvittelemaan enemmän kuin todellisuudessa on. Ja jos kaveruus loppuu - no mitä senkään, näin on tapahtunut ennenkin ja tulee tapahtumaan. Ja jos se on veruke tai yritys paeta paikalta - no minusta rehellisyyttä on yliarvostettu. Joskus on kohteliaampaa kiertää kuin sanoa suoraan, et mikä toisessa mättää - tosin joskus on pakko sanoa suoraan jos mikään muu ei auta.
mikä seksitavoissa voi olla sellaista mitä et hyväksy kumppanille? :) Entä ulkomuodossa?
mukaan naapurin tai naapurin koiran. Jättää kaikki aloitteet miehelle tai päinvastoin haluaa aina määrätä kuinka asioiden tulee mennä. Ääntely ja käytös muistuttaa enempi halpaa pornoelokuvaa kuin rakastelua. Mielikuvitus ko. asioissa rajoittuu lähetyssaarnaajaan. Seksin tarve poikkeaa huomattavasti omastani (suuntaa tai toiseen, vaik pidänkin sitä toista liki mahdottomana).
Ulkomuoto. Huomattava ylipaino. Silikonirinnat.
pystyy vaikuttamaan. Jos suhde oikeesti alkais, niin sen naisen pitäis kunnioittaa sua ja sun seksitoiveitas, ettet halua sitä naapurin Murrea sinne sänkyynne.
Musta tuo on silti tyhmä syy olla aloittamatta suhdetta toisen kanssa.
yksi parhaista, koska pidän seksiä niin oleellisena osana suhdetta. Siinä täytyy kemioiden kohdata.
Mä esim, inhoan sitä että mies on napannut käyttäytymismallinsa pornoleffasta, on dominoiva, tuuppii mua eri asentoihin, yrittää tunkea munaansa kakkoseen jne. Ei huomioi mua tarpeeksi. En seukkais...
et seksuaaliset tavat poikkeavat toisistaan. No mut jos mä haluan sun siskoas kans ja pari muutakin kaveria, mut kunnioituksesta sua kohtaan voidaan ne jättää suhteen ulkopuolelle. No koska tavataan?
Ja oikeasti mä haluan seksiä joka päivä, mut koska sulla kiinnostusta on vaan kerran vuodessa niin antaa mennä.
Vai pitiks tossa lukea et Musti on tyhmä syy ...?
Mut oikeesti - mie en käsitä ko. asian tyhmyyttä laisinkaan - selitä?
naurut lähti tästä:
"tuuppii mua eri asentoihin, yrittää tunkea munaansa kakkoseen jne."
Kiitos tästä, mulla taas mielikuvitus lentää tänään ;D
kemioiden kohdata,
mutta on mulla varmaan seksissä jotain omiakin juttuja, jotka voi miehen mielestä olla outoja, joten pakkohan mun vastavuoroisesti ois hyväksyä vastapuoleltakin kaikkea :)
muu toimii, mutta seksissä joku pikku juttu ärsyttää, niin se on mun mielestä tyhmä syy olla aloittamatta suhdetta.
Moni nainenkin haluaa seksiä joka päivä, ei tossa nyt mitään ihmeellistä ole.
Anteeksi, multa meni kyllä se asian ydin jo hukkaan:)
Tarkoitin varmaan sanoa, että jokainen ihminen käyttäytyy sängyssä eri lailla eri ihmisten kanssa. Jos se nainen on jonkun kanssa halunnut sen koiran sinne sänkyyn, niin ei se tarkoita et se pakosti haluisi tehdä niin sun kanssa.
tuossa olen hyvin eri mieltä. Mä pidän seksuaalisuutta sen verran herkkänä asiana, et kovin suuriin kompromisseihin ei kandee ryhtyä. Mut musta tässä on loppujen lopuksi kyse siitä, et seksi toimii myös sinulla kriteerinä, mut vain eri tavoin.
vaiheessa puhunutkaan historiasta. Naisella voipi olla takana vaikka lesbosuhde, koirasuhde tai kimppakiva eikä sillä ole mitään merkitystä. Kyse on siis puhtaasti siitä, miten ko. asiat meidän välillä toimii.
Eikä se toimi jos toinen fantasioi päivittäin koirista, parhaasta kaverista tai anaaliseksistä.
Ydin siin tiheydessä oli, et senkin pitää osuu kohdalleen eli et toiveet on samansuuntaiset. Ja siinäkin asiat ovat voineet olla historiassa aivan toisin.
Mikä noista mainitsemistani oli niit pikkuasioita?
vaikka haluaa sitä peppuseksiä vaikke itse halua. Koska ei kai naisetkaan miestä sen takia jätä, jos mies haluaa vaikkei ne itse haluaisi.
Tilalle voi kehitellä jotain muuta....sen ei aina tarvii olla sitä varsinaista yhdyntää.
Kaikilla ihmisillä on seksiin liittyviä fantasioita, muta harvat niistä kertoo. Mä oon luonteeltani vähän semmonen, et mä kerron jos sopiva hetki tulee.
Mutta et ikinä varmaan löydä naista, joka ei haaveilisi tai olisi ainakin joskus haaveillut jostain ns. normaalista poikkeavasta. Jos ei muuten, niin ainakin nähnyt unia:)
ehkä samasta asiasta, mut eri nimillä.
Mun listassa ei ollut peppuseksiä - eli mä pyysin pikkuasian niistä joita mainitsin.
Jokainen fantasioi joskus jostakin sitä en kieltänytkään. Kyse on enempi siitä, et kuinka paljon niiden toteuttamatta jättäminen häiritsee yhteiseloa. Esim. jos alan ottamaan viikottain esille, et olis kiva saada joku muu tähän seuraksi, eikä se ole toisen mieleen niin mä puhuisin jo ongelmasta. Tai no parhaan kaverin pyytäminen mukaan leikkeihin vois riittää kertaistumaltakin.
Enkä missään vaiheessa mitään normiasioita vaatinutkaan, mut silti varmasti jokaisella on omat rajansa seksissä. Et mulle riittää et kummankin haaveet on suunnilleen samalla hehtaarilla - ja sama hehtaari ei ole haaveilu kimppaseksistä tai koirista (vai niistä aiemmin elämässään oli ollut kiinnostunutkin). Eli mä luulen, et sä luit ton mun listan jotenkin laajemmin.
Kuinkas sä suhtaudut asiaan, et jos mä haaveilisin ja ehdottelisin toimivani sun parittajana? Eli pannaan ilmoitus lehteen ja kaupitellaan sua muille. Kait sitä nyt vähän saa haaveilla ja ehdotella. Voisin pohjustaa asiaa sillä, et en saa kiksejä meidän nykyisestä seksielämästä vaan kaipaisin juuri ko. kaltaista piristystä.
Ja unet eivät ole synonyymeja haaveille - mä ainakin näen välistä niin kipeitä unia, et en ikinä menis väittämään haaveilevani moisia.
Kyllä me puhutaan samasta asiasta ja ajattelen kyllä suurinpiirtein samalla tavalla kuin sinäkin.
Mutta et tietenkään voi naisesta tietää KAIKKEA, jos olet vaikka vaan kerran ollut sen kanssa sängyssä. Muodostat silloin mielikuvan vain senhetkisen tapahtuman perusteella. Niin sen takia tuntuu hullulta laittaa toinen kaverikategoriaan tuollaisen asian takia.
Mistä voit tietää, miten hyvin teidän seksielämä tulis toimimaan pidemmällä tähtäimellä. Koska ainahan se seksi on parempaa vakkarikumppanin kanssa, kuin satunnaisesti kumppania vaihdellessa(En tiedä, teetkö niin, mutta ymmärrät varmaan kuitenkin, mitä tarkoitan.)
Jos mies on kovin anaalisesti suuntautunut niin hän ei kyllä tule mun kanssa toimeen.
Mä en jousta kauheasti näissä asioissa koska mulle yhteinen nauttiminen on niin tärkeä asia.
Ja koska miehiä on maailma täys, niin sellaisen miehen löytäminen jolla on samankaltaiset mieltymykset ei ole kovin vaikeaa
tekeväni päätöstä yhden sänkykerran perusteella. Mut muutamassa viikossa juoni alkaa kummasti paljastumaan - ja vanhemmiten ko. asian tuntuu ymmärtävän nopeammin.
Ja siinäkin samaa mieltä. Vakituisen kanssa homma on aivan eri astraalitasolla - varsinkin jos siihen yhdistää rakkauden.
Mut olen myös sitä mieltä, et sen oikean kumppanin kanssa ei ko. asia vaadi kummempaa analysointia tai tarkkailua. Sen vain tietää - ja nyt en edes puhu teoriasta.
kun musta parasta seksiä on melkeen ekalla kerralla. Siinä on jännitystä. Ei vielä tiedä mitä saa ja millanen värkki sieltä paljastuu. Ja koska mä olen rohkea johdattamaan seksin itseäni tyydyttäviin juttuihin jo ekalla kerralla niin heti alussa on jo oikein tyydyttävää.
Myöhemmin aletaan helposti toistamaan kaavaa, esim. suuseksi molemminpuolin, 69, pano eri asennoissa, orkut, sylittely.
Hyvä kaava se on mut joo. Ehkä munkin pitää sit ruveta miettimään niitä hoitsupukuja jne :D
Itse näen asian enempi silleen, et syvempi henkinen yhteys syntyy ajan kanssa ja minulla se nostattaa myös seksuaalisen nautinnon aivan eri potensiin. Ja oikean ihmisen kanssa seksi voi olla hyvin spontaania - noudattamatta mitään tiettyä kuviota - siis et tunteet vain vievät asiaa eteenpäin ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa. Ai liian runollista ja imelää - ei musta - ja jopa tiedän näin olevan.
Enhän oo?
Mä en oo vaan koskaan rakastanut ihan täysillä.
En mäkään mitään kaavaa tietoisesti noudata mut jotakuinkin noin se tuppaa menemään. Ekaksi on kiva hamuta värkkejä suuhun, sit sitä melaa alkaa kaipaamaan mekkoon. Aina ei kyl panna vaan saadaan jo suuseksillä. Tai sit otetaan seksileluja kehiin. Tai katsotaan aikuisviihdettä ja masturboidaan yhdessä. Hei löytyihän noita variaatioitakin :D
Anteeks kun eksyin aiheesta taas :)
tuota rakastumista. Onhan siin toki riskinsä, mut se on sen arvosta - oikeesti. Tosin pelkkä suosittelu ei taia riittää - et pitäs varmaan löytää se vastinkappalekin. Kokeile tutustua johonkin ihmiseen ensin vaikka kirjoittamisen välityksellä - eli ilman et fyysinen olemus häiritsee asiaa. Se on aikas - mielenkiintoista.
luuletko etten ole kirjoitellut.
Mut siinä on se karuus et kuitenkin ulkonäkö, ääni, tuoksu jne merkkaa paljon, ja voi tulla pettymys eteen. Haluan tavata aika nopeesti.
Mut hei, tosa yks syy miksi porukka vonkuaa täällä; tutustutaan ensin ihmisen ajatuksiin ja väreily heräilee sitä kautta.
Ei rakastumaan voi saada itteensä väkisin, eikä toista, ja se että sama ihme sattuisi molemmille yhtä aikaa...ööö, on ihme.
tätä...kommentoin loppua tuolla muualla...
on kiinnipitämisen arvoinen. Mulla on muutenkin niitä vain muutama, joten osaan kyllä arvostaa heitä senkin edestä, olkoon sitten mies tai nainen. Eikä mulla ole yhtään "vain" kaveria.
Kaveruus alkaa ihan muilla tavoin, tai näin ainakin mulla. Eron jälkeen kaveruus onnistuu jos molemmat niin haluaa viimeistään silloin kun toinen on jo uudessa suhteessa.
Sitä en käsitä, et ventovieraalle sanotaan, et ollaan vaan kavereita jonkun iskuyrityksen jälkeen, koska kaveruus ei ala käskystä. Se alkaa ihan muilla tavoin, jos on alkaakseen.
kyl oo. Ehkä se johtuu siitä että mun peliliikkeet on aina sellaisia et ne voi kuitata jälkikäteen pelkkänä läppänä jos kaikki ei meekkään päin pimppiä. Ei siis vaan oo ollu tarvetta moiselle fraasille kun kumpainenkin on tiennyt et kaverihengessä mennään ja sillä selvä.
Mikäs siinä on vikana, eikait mikään mut tuskin kukaan haluaa kuulla sitä et periaatteessa oot aika hyvä tyyppi kun kaveriksi kelpaat mut oot vaan niin vitun antieroottinen mun silmissä et vaikka en oo saanu munaa / pimppiä vuoteen niin mielummin peuhaan sohvatyynyn kuin sun kanssa.
noin sanottu silloin kun olin nuori ja viaton. enemmänkin sen otti plussana, että rehellisesti noin ilmoitti. kaveriksi/ystäväksi on muut ihmiset tarkoitettu.
rankkaan ystävät niin paljon korkeammalle, etten tyydy siihen mitä jää jostain treffailusta käteen
Tapasin tässä menneenä kesänä erään miehen, oltiin vähän aikaa yhdessä, mutta sitten itse tulin siihen päätökseen, että en halua seukata hänen kanssaan. Ehdotin hänelle, että "ollaan vain kavereita", hänelle se ei tuntunut sopivan. No, sanoin hänelle et asia on sillä selvä. Mutta mitä helvetin "peliä" se sellainen on, että kuukauden päästä tämä kyseinen mies lähettelee tekstiviestejä, kun sovittiin, että yhteydenpito loppuu siihen. Ihan raukkamaista uikuttaa jälkeenpäin.
Mulle on monta kertaa moinen fraasi heitetty. Luulen sen johtuvan siitä, että naisella on ollut muuta mielessä suhteeni ja minä taas kun olen erittäin impulsiivinen ja nopea liikkeissäni haluaisin ihastuessani heti mulle kaikki nyt.
Usein "ollaan vaan kavereita hei?" on saanut maailmani romahtamaan...
Hän pyysi että lähdettäisiin ulos.. Mentiin.. hän kysyi että miksi olen niin vaikeena aina hänen seurassaan.. Tunnustin.. suudeltiin.. olin varsin iloinen.. seuraavan kerran kun menin käymään.. viikko tämän jälkeen.. oli vastaanotto kylmähköä. kysyin että mikä on homman nimi.. vastaus: "Jos oltaisiin vain kavereita" ..
Miltä tuntui? veikkauksia..
Tekisi mieli vähän lohduttaa sua.
Tuosta on jo pari vuotta aikaa että olen toipunut.. ehkä =)..
Tosin löydän mä aina jotain uutta valitettavaa =P
sä olit se joka kaipaa kannustusta ja pään silittelyä...:P
Mutta jos haluaa saada puheillaan mussa jotain aikaan niin kaipaan oikeasti vittuilua ja perseeseen monoa =).
sä olet roikkunut mun perässä :P
et sä mua vittuilulla saa kaikkoomaan =)..
Aika jännä johtopäätös. "roikkunut perässä" .. hmm.. en kai nyt sentään.. sovitaan että lopetan
oikein kiltiksi ja mukavaksi niin silloin sä varmaan lopetat.
No ei, kyl sä saat mua pidellä perästä :)
123
katotaan mitä tapahtuu.. =)
:-)
Miksä et vastaa mun hymynaamaan?!
=P ... et sä kauaa jaksanu näemmä =)
Kerros miten hymynaamaan pitäis oikeaoppisesti vastata?
hymynaamalla?
Mut eiks se mee sit naamojen vaihteluks koko touhu?
..tytölle huomiota kun se sitä haluaa! ;)
en muista onko mulle sanottu,että ollaan vaan kavereita. hmm ei muuten oo ehkä koskaan sanottu?? Mutta itse olen sanonut,ei siitä kauaakaan viimeksi kun yksi jäbä oli tosi ihastunut muhun mutta mulla ei ollut/ole tunteita sitä kohtaan. Kaveri olisin halunnut olla sen kanssa ..se kuitenkin ihan mukava ja silleen mutta eihän siitä mitään tule kun toinen on ihan lätkässä =/ että parempi ettei nähdä sitten koskaan.
En muista olenko ennen sanonut että ollaan vaan kavereita...
*ojentaa ruosteista fileerausveistä* Tää on vielä lyömättä ole hyvä vaan.
Katotaas.... Tapahtuu niin että toinen ihastuu ehkä jopa rakastuu. Alkaa varovasti haaveilla siitä mitä se voisi olla, alkaa uskoa ja toivoa.
Sit "ollaan vaan kavereita" Miltä sen pitäs tuntua? Pitäskö mun pomppia riemusta vai? Jos mie kuvaan rakastumis vaihetta hypyllä pilvenpiirtäjästä, vaatii pirusti rohkeutta tehdä se. Toinen on siellä vastaan ottamassa putoajaa... Sitpä toinen väistääki ja alla näkyy vaan iso paljas betonikenttä joka lähestyy vauhdilla... Ennen paniikkia tuntuu pahalta.. Sit paniikin jälkeen koskee ihan pirusti.
Jos rakastuu/ihastuu miks tyytyä kaveruuteen? Etenki ku muuten sellaisten tyttöjen kaa jonka kaa on jotain säätöä ei olis koskaan edes kaveria.
Ja toi kavereiden välinen seksi juttu... Jos sitä ei oo ollu ennen kaveruutta... sen todennäköisyys on melkosen pieni... kovasti kyllä tahtos sen myytin rikkoa... mut kuormasta kun ei syödä, sano roskakuski, ellei siellä oo joku helmi joka oikeesti tahtoo...