Vaikea äiti

Äiti saa raivarit todella pienestä eikä muiden reaktioilla ole siihen juuri vaikutusta. Koska teit niin taikka näin, aina se menee pieleen kuitenkin.
Hän on aina kuolemassa johonkin syöpään, halvaantumassa tms. Näin on ollu aina niin kauan kuin muistan. Eikä hänellä edes ole mitään syöpää ikinä ollutkaan. Pientä kremppaa kuten nyt kaikilla ihmisillä on, ei mitään sen suurempaa. On luulosairas ja kerjää huomiota milloin mitenkin.
Jos hän kertoo taas jostain sairaudestaan hän olettaa, että siihen jotenkin reagoidaan. yleensä hän vetää sen "kuoleva joutsen" esityksensä. Olen ehtinyt testaamaan vuosien aikana kaikkea.
- En reagoi mitenkään, vain kuuntelen -> raivari
- Rauhoittelen ja kehoitan odottamaan tuloksia ja lääkärin tapaamista, turha sitä on piruja seinille etukäteen maalata -> raivari
- Heittäydyn mukaan hysteeriseen voivotteluun -> raivari
- Lohduttelen ja vakuuttelen, että nykylääketiede tekee ihmeitä -> raivari
- Käsken lopettamaan tuon ainaisen turhan ulinan ja huomion kerjäämisen, on muillakin ongelmia -> raivari
Lopputulos on aina sama. Hän syyttää siitä, että toivon hänen kuolevan ja kyttään vain perintöä. Jotka ovat hänen holtittomalla tuhlailullaan velkojen muodossa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001509&posting=22000000027144039#22000000027144039

Kesällä oli tuollainen keskustelu, voisi tehdä hyvää sullekin. Et suinkaan ole yksin.

Sen aloittajan tekstistä:
"Voin ensikerran elämässäni hengittää vapaasti.
Olen vapaa äidistä, mutta kurjan elämäni synkkä varjo seuraa minua.
Mutta sen varjon alta aion vielä nähdä auringon, jonain päivänä olen ehjä ihminen.
Se, joksi synnyin."

Olen muuten itsekin pannut välit nyt täysin poikki äitiini ja pariin muuhunkin pahantahtoiseen sukulaiseen. Minua auttaa se, etten asu samoilla nurkilla joten en ikinä edes kuule, mitä pahaa he minusta taas ovat keksineet. (Minunkin äitini on mestari keksimään mitä ihmeellisimpiä tarinoita...)

Verisukulaisuus ei ole mikään sinetti, jonka vuoksi pitäisi sietää ihan millaista käytöstä tahansa.

Osanottoni sinulle "väsynyt tytär". Äitisi on täysiverinen narsisti. Häntä ei voi auttaa. Ei ole lääkettä, terapiaa,hoitoa tai mitään muuta keinoa.
Hän on mikä on, vain pahenee vanhetessaan.

Katso myös sivut www.narsistienuhtientuki.info.
Siellä keskusteluosiossa erityisesti kohta "narsistin lapsena".

Lopeta kaikki yhteydenpito äitiisi, se on ainoa tapa turvata oma mielenterveytesi.
Äitiäsi ei voi auttaa, hän pitää itseään täydellisenä ja kaikki vika on aina ympäristössä. Hän vain pahenee ominaisuuksiltaan vanhemmiten.

Voi kuinka äidit ymmärtäisivät, minkälaisen karhunpalveluksen he lapsilleen tekevät, erityisesti tyttärilleen, takertuessaan heihin. Uskon, että tässä on mukana myös paljon äidin kateutta tytärtään kohtaan.

Minä olen lopen väsynyt äitini riippuvuuteen ja takertumiseen, omapäisyyteen ja jatkuviin ongelmiin, jotka alkoivat lapsuudessani ja vain pahenevat ikääntymisen myötä ja siihen, että mistään ei tahdo saada apua hänen hoitamiseensa, kun hän ei ole varsinaisen laitoshoidon tarpeessa.

Hae itsellesi apua riittävän ajoissa jaksaaksesi myös silloin, kun hän on iäkäs. Vain itseäsi voit todella auttaa.

Millä tavalla te muut samassa tilanteessa olleet olette selvinneet? Mistä olette saaneet apua?

Aivan kuin anopistani kertoisit, hän on juuri samanlainen. Vakiorepliikkejä on "En minä ole koskaan mitään tuollaista sanonut, muut valehtelee.." Ja kaikesta pahinta tässä on että minä ns. ulkopuolisena taidan olla ainoa joka on tilanteen tasalla, muu perhe kun on alistunut tämän naisen tahtoon jo kauan sitten. Varsinkin tyttärensä on oikea äidin tyttö ja vieressä säestää äitiään että kyllä äiti on aina oikeassa. Selvä narsistihan tuo on.

Minulla on täsmälleen samanlainen ihminen työnantajana, aivan samanlaiset käytösmallit hänelläkin. Vuosia sinnittelin mutta nyt alkoi tilanne pahenemaan niin että sanoin itseni irti. Pomosta onneksi pääsee helpommin eroon kuin omasta äidistä. Voimia ja jaksamista.

Suomessa näkyisi olevan PALJON luonnevikaisia äitejä!

Et varmasti ole ainoa, joka elää vastaavanlaisessa tilanteessa, - tai on elänyt vuosikaudet.
On - tietyllä tavoin - " pahaa ja väärin " ajatella omasta vanhemmastaan jossain mittakaavassa suoraan sanoen vihaten, ja väistellen. Väistellen siksi, ettei kukaan ehdoin tahdoin halua itse halua olla tyttärenä/ poikana se kaiken pahan alku ja juuri.. Eli itse olen joutunut tekemään juuri niin vuosien ajan, en edes muista kuinka kauan.. väistelemään ettei syntyisi enemmpää vahinkoa kuin jo on syntynyt minun ja äitini välille.
Nuorempana kerroin ( tiedän ja tajuan sen nyt ) liikaa omista asioistani, omasta elämästäni.
Kaikki nuo asiat - huonot, pahat jutut - äitini muistaa. Nuorempana tein isojakin virheitä elämässäni, mutta esim. parista lievästä rikoksesta en olisi jäänyt kiinni ilman, että äitini olisi ottanut yhteyttä lopulta poliisiin, ja sitä ennen tonkinut muun muassa päiväkirjani, kalenterini tiedot itselleen. ja tietenkin soitellut puhelimellaan ympäri kyliä, eli samalla myös sisareni ja muut sukulaiset jne saivat tietää mitä olin tehnyt,, myös ystäväni.
Tiedot hän sai omavaltaisesti, mikä ei ollut " oikein ". Hänen mielestään kyllä. Koska äitini oli ( on yhä ) aina oikeassa. Omasta mielestään.
Hän oli mielestään oikeutettu saamaan mm. kalenterini yhteystiedot yms haltuunsa. Myös kirjeet, kaikki henkilökohtainen - minulle kuuluva - oli tutkittu.
En kiellä syyllistyneeni rikokseen silloin.
Mutta tavat ja tieto asioista, joilla poliisi sai lopulta tietoja itselleen, oli peräisin vain ja ainoastaan äidiltäni.
No, en sentään linnaan joutunut. Otin hyvän asianajajan. Sakkoja maksoin kyllä tarpeeksi asti, sen muistan.
Siitä on aikaa.
Nyt olen ihan " aikuinen " nainen, mutta elämäni tapahtumat yhä kiinnostavat jatkuvasti äitiäni, isä ei voi asialle mitään eikä koskaan ole voinutkaan äitini dominoivan persoonallisuuden vuoksi.
Tiedän nyt, monien riitojen, turhien riitojen jälkeen, että mitä vähemmän olen tekemisissä tämän ihmisen ( äitini ) kanssa, sitä parempi kaikin puolin.
En kiellä, ettei myös fyysistä ns kiinnikäymistä olisi tapahtunut äitini taholta. Viimeksi n 2 vuotta sitten, kun sanoin jotain hänen mielestään väärää sisarestani.
Pahinta on, että noin 10 vuotta sitten sairastuin vakavaan depressioon. Ainoan lapseni vuoksi kävin pitkät huoltajuuskiistat oikeudessa, yhä tapaamisoikeudenkäynti on kesken. Ja, lapseni viettää paljon aikaa äitini hoidossa - onneksi jo kouluikäisenä, mutta kuitenkin -; minulla ei ole todella aavistusta asioista, mitä lapseni on äidiltäni saanut kuulla mm. minua ja elämääni koskien. En voi luottaa äitiini edelleenkään. Juuri masennuksen takia en ole voinut ottaa lapseni huoltajuutta koskaan yksin ja ainoastaan itselleni.

Tästä asiasta, näistä asioista, voisi kertoa loputtomiin; tottakai vanhemmat voivat todella " pitää huolta " lapsistaan, olivat he sitten alaikäisiä tai sitten jo vanhempia, mutta kuultuani muita vastaavanlaisia tarinoita näistä " kontrolloivista " vanhemmista olen kuullut jo liikaakin - omaan ammattiini liittyen. Ja muutenkin.
Sanotaanhan, että yleensä tällaiset ihmiset, joilla itsellään ei omassa elämässään juuri kummempaa tapahdu, he ovat ensimmäisiä ja halukkaita puuttumaan omien lastensa elämään - olivatpa nämä jälkeläiset sitten alaikäisiä tai minkä ikäisiä tahansa.

Elän nykyään erittäin paljon erossa vanhemmistani. En kerro heille liiemmin tekemisistäni. En kerro oikeastaan mitään.
Se systeemi on toiminut hyvin jo jonkin aikaa.
Ongelmana on vain pari sukulaistani, jotka heittävät juttuja minusta -kuin syötiksi- vanhemmilleni.
Olen ajatellut muuttaa pois, monta kertaa, paikasta missä asun.
En kuitenkaan tee sitä.
En anna äidilleni periksi, annan hänen hävitä. Muut sisareni eivät ole koskaan kokeneet mitä itse ole kokenut ja joutunut taistelemaan täysin turhistakin asioista.
Minulla ei ole pienintäkään aikomusta lähteä pois tältä paikkakunnalta, ei. Koska sitä kai vanhempani toivoisivat. Itse olen onnekseni " vapaa "edes sen verran, että voin vielä valita.
Voin valita ja ajatella, mikä minulle ja lapselleni on parasta.
Kännykässäni ei ole äitini puh. numeroa.En tarvitse sitä.
Ymmärsin sen, että mitä vähemmän äitini tietää tai luulee tietävänsä asioistani, sitä parempi minulle.
Voin jopa elää omaa omaa elämääni ilman sairaalloista kontrollia, mikä äitini hallussa oli liian kauan.

Meitä on moneen lähtöön, niin sanoen. Kuitenkin ajattelen nyt, ettei minun tarvitse koskaan alistua enää kenenkään edessä tai kenenkään vuoksi. Tiedän senkin, mitä samalla tässä itsestäni osoitan; kovaksi minun täytyi itseni keittää ennenkuin tajusin, että helpommallakin olisin voinut selvitä tähän asti. Ilman jatkuvaa vihaa, katkeruutta.

Toivon sinulle, ketjun aloittaja, paljon parempaa elämää. Ennen kaikkea elämää mistä voit todella nauttia.
Etsi ne hyvät asiat, älä liikaa ajattele kaikkea turhaa eli sitä mitä muut haluavat.
Mitä sinä itse haluat, lopulta vain sillä on merkitystä.

Kaikkea hyvää sinulle.- Voimia ja rohkeutta tarvitset, mutta ainakin itse uskon siihen, että voima ja energia, tahto ja halu, kaikki löytyy ihmisestä itsestään. Ennemmin tai myöhemmin.
Kukaan ei voi viedä sinulta pois mitä sinussa on.
- Pidä huolta itsestäsi. -

Jäin heti koukkuun tohon sun juttuun ja luin sen kahteen kertaan.Mul on lähes sama tilanne,mut oon ton perusteella nuorempi ja poika mut mitä välii kumminki otin eile tosi pahasti yhteen äitin ja isän kaaku olin Luokkiksissa(discossa)kavereittenkaa ja nyt ne epätoivoissaan syyttää mun kaveria et se on joku narkkkari ja se kuljetta repussaan jotaki kaljaa ja tupakkaa ja vetää mut kaikkeen vaikaa lähin ihan omasta tahostani sinne. kavereitten kaa oon puhunu täst ja kyl sit naurattaa niitten juttujen jälkee mitä me puhutaan,mut yleensä mää oon se joka puhuu omista vanhemmistaan ja kaverit kuuntelee ja puhuu sillon tällö ja ihmettelee miten mun juttuja ku äiti kiertää kaikki mun kavereitten talot läpi jos oon vähänkää myöhässä ja sit se väittää mu joksikin valehtelijaksi kun en kertonut et meen luokkiksiin.Ei kuule paljo houkuttanu kysyä lupaaku ku en ois 99,99% päässy sinne ja sit se soitteli mulle koko ajan ja en vaa vastannu koska ei ois ollu oikeen kiva kuulla sen "ihania" uhkauksia mitä se mulle aikoo tehä esim. hajottaa mun kännykän,soittaa koululle et ensaa olla mun kavereitten kaa jne... En älyy ku se väittää et yhel mun hyväl kaveril on "löysemmät" vanhemmat ku sen äiti haluu muka kaikkee hyvää sille mun kaverille kun sen lapsi jäi auton alle ja sen takia se ois niinku löysempi ja meil on mukamas ihan tavalline perhe ja PASKAT.Oon ottanu nyt semmosen vuojen yhteen äitini kaa ja sen on tuskaa ku se ei ees osaa riiellä vaan se huutaa ja eiken illalla se katkas mun simkortin ja sitä se on tehny ku mää oli ihan pikkunen katkono mun leikki pyssyjä,-miekkoja ja jne... Alkaa pikku hiljaa nyppii ja elen annoin kunnolla takas varmasti kuul naapureillekki asti ku ehotin et "oisikko sää sitte löysempi jos mää tappasin mun pikkuveljen??" ja siit se sit laitto kauheet pauhut ja oli valmis antamaan mun lähtä jonnekki perhe kotiin ja en kyl eilen "murtunut" pahastikkaan vaan hymyilin ja koetin vaan pitää itteni kasassa ja olla niinku Evvk ja sit isä yuli sinne ja alko estää mun aikeet lähtäminnekkää ku olin sanonu et voisinpa tota soittaa jonnekki lapsiviranomaisille ja sit se alko kertoon et se on ollu jossaki nois jutuis mukana et sinne pääseevaan semmoset tyypit joilla on huono perhe ja minä en sinne pääse ku mul on mukamas hyvä perhe sillon aloin nauramaan niin et putosin tuolilta puoliks kyl tahalleen mut se kuuminki varmasti loukkas iskää ja ei kyl haittaa mut oli kyl hauska tulla kotiin ku siel luokkiksissa oli niin itsetunto perseetä ja aivan vitsuti helpotti tulla kotia ku ne kaks perseetä vejettyä ihmistä alkaa huutaa heti ku oon meijän tiel et tosi kiva. Luokkiksista jäi viel semmoset jäljet että huhhuh tyttö johon oon ollu kusessa jo jonku aikaa sai kuulla jutun et oon siihen lätkässä mun kaverin kautta ja se oli kertonut sen sen pikkuveljen kaverille joka sattuu sopivasti olemaan mun pikkuveljenki kaveri oiku kiva ja sattu moisin mun yks kaveri jonka kans kuljin siel luokkikses nii meni pyytää sitä hitaisiin munkaa ja se ei tienny et se oli kuullu musta muutaman hutun. Ja voi vittu ku ny nyppii ku kaikki on päin persettä äiti soitti semmoselle ihanalla opettajalle joka lävittää ton koko jutun niinku varmasti ympärikouluu ja sit vasta onki hauskaa voi vittu oisko mitään apuu.=)ja sit viel tos sun jutust et oon ite aatellu mennä puhumaan kuraattorille ( jos vielä opiskelet)oon kuullu et se osais auttaa hyvin ja ton sun jutun perusteella oot ollu tosi vahava jos tommosta on jatkunut noinki kauan=)Enempää en osaa sanoa mut toivottavasti tost oli jotain hyötyä mulle ainaki oli=)Koeta jaksaa

Uskon äitini olevan narsisti. Olen vasta 13W mutta samanlaisia piirteitä minun äidissäni myös näkyy. Äitini luulee olevansa täydellinen ja kaikki hänen päätöksensä pitää 100% paikkansa. Sen takia vihaan äitiäni ja kun äitini KÄSKEE tekemään jotain en halua kiusallanikaan totella häntä. Minun tuli pienenpämä katsottua K-15 elokuvia liikaa ja siitä tuli aika ikävät seuraukset, mutta olen ollut ns. terve jo pari vuotta. Riidoissa äitini vetoaa juuri tuohon ja uhkailee minua jopa mielisairaalalla ja nuorisokodilla ja myös syyttää minua tietokone riippuvaiseksi.

Mutta olisiko oma ongelmasi kuitenkin suurempi kuin äitisi ? Äitisi on mitä on, sille sinä et mahda mitään. Keskity omaan elämääsi, älä äidin. Kuoleman toivominen kertoo olennaisimman tästä jutusta, se ei ole äitisi, joka on vielä joskus 'nesteessä' tämän asian kanssa.

Tietää KAIKESTA kaiken paremmin kuin muut eli tekee siis omia johtopäätöksiään kaikesta ympärillään tapahtuvasta ja muista ihmisistä. Alisti aiemmin verbaalisesti isääni, mutta hänen kuoltuaan käyttäytyy samoin nyt minua kohtaan. Olen siis perinyt isäni aseman perheessämme. Mistään ei saa olla eri mieltä, koska hän kyllä tietää paremmin kuin muut. Omia mielipiteitä ei saa olla. Minä en epäonnekseni meistä kaikista lapsista osaa olla hiljaa vaan sanon kyllä mielipiteeni suoraan ja siitä saadaankin aina sitten riitä aikaiseksi, jonka päätteeksi äitini toteaa minun olevan NIIN vaikea ihminen. Voi hoh hoijaa. Luojan kiitos emme asu saman katon alla vaan voin käydä ja lähteä pois kun haluan.