Olen elokuussa muuttanut tänne xxxxxx,mieheni kanssa mutta kaikki on vain mennyt päin mäntyä täällä ja myös tuolla josta lähdettiin xxxxxstä. Ajattelimme että maakunnan vaihdos auttaisi mutta ei.Minulla ollut ja on edelleenkin vaikeita masennus oireita f:32:2 yms ja itse tuhoisuutta enemmän ja vähemmän. Mieheni käy töissä ja on alkoholisoitunut jo 13 toistavuotiaasta asti. Liittomme on minulla 3mas ja hänen ties kuinka mones. Hänen rahansa eivät riitä kuulemma minun elättämiseeni, ja minä en saan kelasta juuri tuon miehen palkan takia kuin 14.6€/pv. mies saa jotakuinkin 1300€/kk miinus vuokra,sun muut laskut jotka hän väittää maksaneensa mutta en usko koska hänelle en tärkeämpää kuluttaa rahansa kuningas alkoholin kanssa.Kun maksaa laskunsa tai hankkia uusia vaateita itsellensä. Minulla on poika10v. joka on sijoitettuna minun takiani sairauteni takia xxxx. toisaalta haluaisin hänet jo pois mutta toisaalta pelkään etten saa häntä koskaan takaisin sairauteni johdosta. Olin hirveän kiinnostunut xxxxx käsi ja taide kulttuurista alussa tein sukkia ja virkkasin ja jopa kävin kansalaisopiston kursseja mutta (rakas) mieheni jopa lupasi maksaa sen kurssin mutta nytten olen tikku hänen riesanaan joten lopetin senkin kesken etten veisi hänen rahojensa enempää.
Yritin mennä töihinkin kun sain työ suorite lapun työkkäristä mutta en kelvannut täällä edes porraspesijäksikään. Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi minua tänne vaan olisin itse pyrkinyt ei mihinkään.Kun minulla alkoivat täällä masennus oireet niin kävin terveys asemalla pyytämässä lähetettä mielen terveys puolelle, mutta sieltä ei ole vastattu ollenkaan. Eilen riitelimme taas rankasti tyhjän päiväisistä asioista ja minä osasikin olla hiljaa ja sehän ei käynyt päinsä ollenkaan, kun se huutaja olisi ollu yleensä minä. Mieheni heitti sormuksensa pois ja minä vain katselin ja kuuntelin en mitään.en vain enää jaksa kuunnella hänen lupauksiaan jotka eivät koskaan pidä. Toisaalta hän sanoi eilen että olisi paras jos minä lähtisin pois koska hän ei halua minua tänne enää en ole se keneen hän rakastui tai mitä lienee se olikin niin käski kerätä tavarani ja poistua päivällä.Mutta Mihin minä menen?????? minulla ei ole sukulaisia täällä eikä tuolla minun isäni kuoli-92 ja äitini -97 sisar uksiin minulla eiole ollut yhteyttä koskaan niin paljon että voisin mennä sinne kuokkimaan.Olen aivan yksin tässä maailmassa. En edes tiedä olisiko xxxx hakatujen naisten turva kotia.
Nimittäin minun elämän intoni kuoli viime perjantain 26.10 jolloin mieheni meni firmansa ryyppäjäisiin ja minä tyhmä hain hänet sovittuna aikana kotiin jolloin hänen nyrkkinsä,jalkansa ,kätensä olivat aivan liian lähellä minun kaulaani selkääni,kylkiluitani,päätäni, hampaistani.Joten siitä tuli sitten sellainen käsirysy että naapurit kutsuivat poliisit. mutta kukaan ei lähtenyt pois muuta kuin poliisit.
Minuun tuli melko varmasti aivo vaurio kun en pysty puhumaan enkä kirjoittamaan saatika sanomaan järjellisiä lauseita (tässä koneessa on oikein kirjoitus automaatti) motorika pään ja käsien kanssa on kuin hidastetussa filmissä.Selkäni on niin kipeä etten pysty kuin tuskasta kuiskien kyyneliä nielskellen kulkemaan kun kipua ei saa näyttää. Päätäni särkee koko ajan eikä kipu lääkkeetkään auta kuin hetkeksi. Hän lupaa että vie minut yksityiselle lääkärille mutta tässä sitä on odoteltu kohta reilu viikko mutta ei se vie.
Minulla ei ole rahaa että voisin soittaa johonkin, ja hakea apua. Minulla ei ole mitään muuta kuin pakatut tavarani huoneen nurkassa enkä niitäkään jaksa pakata kokonaan.
Pelkään mitä tapahtuu kun mies tulee kotia n.15.30-16.30. En tiedä pitäisikö minun olla vain hiljaa vaiko puhua jotain vai mitä kun pelkään koko tilannetta.Toisaalta en voi lähteä uloskaan kun hänestä ei tiedä heitäkö se minun tavarani parvekkeelta ulos ja koiran kaupanpäälisiksi.
Joten jos jotenkin voisitte auttaa minua. Mieheni ei tiedä tästä mitään että kerroin tämän teille.
Yritin mennä töihinkin kun sain työ suorite lapun työkkäristä mutta en kelvannut täällä edes porraspesijäksikään. Tuntuu kuin kukaan ei haluaisi minua tänne vaan olisin itse pyrkinyt ei mihinkään.Kun minulla alkoivat täällä masennus oireet niin kävin terveys asemalla pyytämässä lähetettä mielen terveys puolelle, mutta sieltä ei ole vastattu ollenkaan. Eilen riitelimme taas rankasti tyhjän päiväisistä asioista ja minä osasikin olla hiljaa ja sehän ei käynyt päinsä ollenkaan, kun se huutaja olisi ollu yleensä minä. Mieheni heitti sormuksensa pois ja minä vain katselin ja kuuntelin en mitään.en vain enää jaksa kuunnella hänen lupauksiaan jotka eivät koskaan pidä. Toisaalta hän sanoi eilen että olisi paras jos minä lähtisin pois koska hän ei halua minua tänne enää en ole se keneen hän rakastui tai mitä lienee se olikin niin käski kerätä tavarani ja poistua päivällä.Mutta Mihin minä menen?????? minulla ei ole sukulaisia täällä eikä tuolla minun isäni kuoli-92 ja äitini -97 sisar uksiin minulla eiole ollut yhteyttä koskaan niin paljon että voisin mennä sinne kuokkimaan.Olen aivan yksin tässä maailmassa. En edes tiedä olisiko xxxx hakatujen naisten turva kotia.
Nimittäin minun elämän intoni kuoli viime perjantain 26.10 jolloin mieheni meni firmansa ryyppäjäisiin ja minä tyhmä hain hänet sovittuna aikana kotiin jolloin hänen nyrkkinsä,jalkansa ,kätensä olivat aivan liian lähellä minun kaulaani selkääni,kylkiluitani,päätäni, hampaistani.Joten siitä tuli sitten sellainen käsirysy että naapurit kutsuivat poliisit. mutta kukaan ei lähtenyt pois muuta kuin poliisit.
Minuun tuli melko varmasti aivo vaurio kun en pysty puhumaan enkä kirjoittamaan saatika sanomaan järjellisiä lauseita (tässä koneessa on oikein kirjoitus automaatti) motorika pään ja käsien kanssa on kuin hidastetussa filmissä.Selkäni on niin kipeä etten pysty kuin tuskasta kuiskien kyyneliä nielskellen kulkemaan kun kipua ei saa näyttää. Päätäni särkee koko ajan eikä kipu lääkkeetkään auta kuin hetkeksi. Hän lupaa että vie minut yksityiselle lääkärille mutta tässä sitä on odoteltu kohta reilu viikko mutta ei se vie.
Minulla ei ole rahaa että voisin soittaa johonkin, ja hakea apua. Minulla ei ole mitään muuta kuin pakatut tavarani huoneen nurkassa enkä niitäkään jaksa pakata kokonaan.
Pelkään mitä tapahtuu kun mies tulee kotia n.15.30-16.30. En tiedä pitäisikö minun olla vain hiljaa vaiko puhua jotain vai mitä kun pelkään koko tilannetta.Toisaalta en voi lähteä uloskaan kun hänestä ei tiedä heitäkö se minun tavarani parvekkeelta ulos ja koiran kaupanpäälisiksi.
Joten jos jotenkin voisitte auttaa minua. Mieheni ei tiedä tästä mitään että kerroin tämän teille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa järkyttävää luettavaa. Sinun ei kyllä pitäisi jäädä tuohon tilanteeseen, mutta ymmärrän kyllä jos ei ole ketään tai mitään paikkaa minne mennä. Voisitko mitenkään kuvitella että soittaisit jollekin sisaruksistasi? Oletko ollut poliisiin yhteydessä vielä? Sinun pitäisi päästä ensisijaisesti lääkärissä käymään. Jos miehesi ei sinua vie, niin ota jalat alle ja mene käymään. Googletin hakusanalla "auttavat puhelimet" ja tuollainen löytyi:
NAISTEN LINJA
Päivystyspuhelin p. 0800 02400
Naisten Linja on tuki- ja neuvontapuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linjassa toimii myös sähköposti- palvelu. Puhelimeen ja viesteihin vastaavat koulutetut vapaaehtoiset naiset luottamuksellisesti.
Älä jää yksin vaikeaan tilanteeseen vaan ota meihin yhteyttä.
• suomeksi ma-pe klo 16-20
• ruotsiksi ke klo 16-20
• venäjäksi ma klo 16-20
• englanniksi pe klo 16-20
Sähköposti: [email protected]
Kotisivut: www.naistenlinja.com
Jos ei nyt muuta niin soita vaikka tuonne. Kai paikkakunnaltanne jokin turvapaikka tms pitäisi löytyä? Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Nyt on tärkeää että teet asialle edes jotain.
Syvä osaanottoni. Sinä elät tuollaisessa. En moiti sinua, varmaan olet soimannut itse itseäsi riittävästi.
Pahoinpitelystä: pyri lääkäriin, ja kerro mitä sinulle on tehty. Jotenkin voisi kuvitella, ettei moisesta selviä ulkoisitta vammoitta, ja jos epäilet päähäsi sattuneen niin, että olet vammautunut, se näkyy kyllä röntgenkuvissa.
Sosiaalitoimistoon huomenna, heti aamulla, sinä tarvitset todellakin apua. Pelkkä myötätunto netin välityksellä ei riitä.
No niin.. Tiedät kai itse tilanteesi? ET voi elää tuossa suhteessa. Mikään ei tule muuttumaan, mikään ei tule kääntymään paremmaksi... Turha odottaa enää yhtäkään päivää..
Puhelin kouraan, ja soitat numeroihin, joihin edellinen kirjoittaja viittasi, kerrot tilanteen, he antaa vinkkiä eteen päin miten menetellä. Menet itse lääkärille, ihan vaan terveyskeskukseen vaikka, älä nyt jää odottelemaan niitä miehesi lupauksia. Pakkaa tavarasi ja lähde, äläkä palaa miehesi luo. Jos todella haluat oman elämäsi kuntoon niin unohdat miehesi..
Tämä tarina taitaa olla provo... ei kukaan nyt sentään noin paljoa kirjoitusvirheitä suomen kielessä tee... ....
Kukaan ei viitsi kirjoittaa noin pitkää provoa.
Nettikeskusteluun kirjoittavilla suomalaisilla (siis ei Suomalaisilla) on erityisen paljon vaikeuksia YHDYSSANOJEN (siis ei yhdys sanojen) oikeinkirjoituksen kanssa. Lisäksi suurin osa tänne kirjoittajista ei tunnu osaavan yksinkertaisimpiakaan pilkutussääntöjä.
Itse jaksan aina tästä natista, mutta kyllä tuollainen tarina aika hiljaiseksi vetää. Että jospa annettaisiin tällä kertaa tilaa oikealle asialle eikä lähdettäisi laukkaamaan omille sivupoluille.
suomenkieli vai Suomen kieli ?
Täällä eräs kaveri joka haluaa kantaa korren kekoon mutta en lupaa kuuta taivaalta
EN tiedä uskallatko kirjoittaa mutta tässä osoite
[email protected]
Hyvät ihmiset, keksikää miten voisi auttaa
ota nyt niskasta kiinni itseäsi ja mieti mikä olisi parasta sinun kannalta t:tiedätkyllä kuka