Vaikuttaisiko teidän suhteeseenne, jos kumppani lihoisi seurustelun aikana erittäin paljon, ja seurauksena huomattava ylipaino? Mitä tekisitte?
Oman poikaystäväni painoindeksi on tätä nykyä ainakin 35. Hän on lihonut koko nelivuotisen seurustelumme ajan, eikä loppua taida näkyä… Aluksi ajattelin, että on jokaisen oma asia mitä painaa, enkä muutenkaan valikoi seuraani painon perusteella. Mutta nyt on käynyt tökkimään ja rankasti. En näe häntä enää seksuaalisesti haluttavana, enkä ennen kaikkea voi ymmärtää, miksi hän ei välitä ulkonäöstään yhtään! Ikää on vasta 24, millainen hän on kymmenen vuoden päästä? Nyt mietin lähinnä ulkonäköseikkoja, mutta myöhemmin hänelle tulee varmasti sairauksiakin helpommin painonsa takia. Nyt jo hän hikoilee erittäin paljon, on närästystä yms.
Olen puhunut asiasta useasti, hyvin varovasti koittanut kertoa mikä ruoka on terveellistä ja että lenkillä pitäisi käydä jne. Mutta hän ei välitä. Lopputulos on, että minä syön ne ruisleivät ja kevytjuustot, hän ostaa itselleen lähes kaikkein rasvaisimmat vaihtoehdot. Lenkille ei suostu lähtemään kuin hyvin harvoin, ja silloinkin vakuuttelee että sitten mennään kävelylle, ei lenkille.
Tiedän ettei ulkonäön saisi antaa vaikuttaa, mutta tässä vaiheessa se jo haittaa minua kovasti. Noloa myöntää, mutta katselen kateellisena muita poikaystäväni ikäisiä miehiä, ja mietin miksei yksikään heistä ole noin lihava kuin hän. Kaikki tuntemani miehet puhuvat välillä, että nyt on tullut kiskottua makkaraa ja sipsejä koko viikko, täytyy vähän rajottaa taas. Omani ei koskaan ikinä sanoisi moista.
Hän on saanut huonot ruokailutottumuksensa kotoa, mutta nykyään äitinsäkin huomauttelee välillä liikalihavuudesta. Ja todella monet ihmiset vitsailevat, että sinä poika se vain kutistut päivä päivältä…
Hän ei löydä enää juuri mistään itselleen sopivia housuja, joten pukeutuu todella junttimaisesti vanhojen pappojen vaatteisiin, niistä löytyy kokoja.
Miten pystyn näkemään hänet haluttavana? Hän kehuu mua ja ulkonäköäni, sanonut joskus että olet tainnut laihtua, näytät tosi hyvältä. Hyvähän hänen on… :( Miksei ajattele että minäkin haluaisin katsella kivannäköistä miestä? Jos puhun ylipainosta, tulee vain tappelu ja minä olen nalkuttava akka. Sanoo, ettei ainakaan kiinnosta tehdä mitään kun minä paasaan. Sitten kun en sano mitään, ei taatusti tee sitä vähääkään.
Pitääkö mun tottua läskimahaiseen ukkoon jo tässä iässä??! Miksei hän välitä itsestään? Mitä tekisitte mun asemassa? Hän on herttainen, hellä ja kiltti mua kohtaan. Mielestäni liikapaino ei ole tarpeeksi hyvä syy eroon. Mutta ahdistaa kun en halua enää rakastella hänen kanssaan, en pysty kiihottumaan kun näen hänet alasti edessäni. Ilkeästi sanottu, tiedän. Sanoisitteko miten suoraan toiselle tällaisesta? Olenko mä tyhmä ja nirppanokka kun tällainen asia haittaa?
Tuntuu, että tässä ärsyttää ylipäänsä koko asennoituminen. Jos on noin välinpitämätön ulkonäköä kohtaan, niin miten sitten muita juttuja kohtaan? Hän kyllä opiskelee hyvään ammattiin, mutta esim. nukkuu aivan järjettömän paljon, ja iltansa käyttää mielellään syöden ja tv:tä tuijottaen. Ei kuitenkaan ole pelkästään sohvaperuna, vaan saan hänet kyllä touhuamaan muutakin, kunhan ei liity liikuntaan mitenkään.
Oman poikaystäväni painoindeksi on tätä nykyä ainakin 35. Hän on lihonut koko nelivuotisen seurustelumme ajan, eikä loppua taida näkyä… Aluksi ajattelin, että on jokaisen oma asia mitä painaa, enkä muutenkaan valikoi seuraani painon perusteella. Mutta nyt on käynyt tökkimään ja rankasti. En näe häntä enää seksuaalisesti haluttavana, enkä ennen kaikkea voi ymmärtää, miksi hän ei välitä ulkonäöstään yhtään! Ikää on vasta 24, millainen hän on kymmenen vuoden päästä? Nyt mietin lähinnä ulkonäköseikkoja, mutta myöhemmin hänelle tulee varmasti sairauksiakin helpommin painonsa takia. Nyt jo hän hikoilee erittäin paljon, on närästystä yms.
Olen puhunut asiasta useasti, hyvin varovasti koittanut kertoa mikä ruoka on terveellistä ja että lenkillä pitäisi käydä jne. Mutta hän ei välitä. Lopputulos on, että minä syön ne ruisleivät ja kevytjuustot, hän ostaa itselleen lähes kaikkein rasvaisimmat vaihtoehdot. Lenkille ei suostu lähtemään kuin hyvin harvoin, ja silloinkin vakuuttelee että sitten mennään kävelylle, ei lenkille.
Tiedän ettei ulkonäön saisi antaa vaikuttaa, mutta tässä vaiheessa se jo haittaa minua kovasti. Noloa myöntää, mutta katselen kateellisena muita poikaystäväni ikäisiä miehiä, ja mietin miksei yksikään heistä ole noin lihava kuin hän. Kaikki tuntemani miehet puhuvat välillä, että nyt on tullut kiskottua makkaraa ja sipsejä koko viikko, täytyy vähän rajottaa taas. Omani ei koskaan ikinä sanoisi moista.
Hän on saanut huonot ruokailutottumuksensa kotoa, mutta nykyään äitinsäkin huomauttelee välillä liikalihavuudesta. Ja todella monet ihmiset vitsailevat, että sinä poika se vain kutistut päivä päivältä…
Hän ei löydä enää juuri mistään itselleen sopivia housuja, joten pukeutuu todella junttimaisesti vanhojen pappojen vaatteisiin, niistä löytyy kokoja.
Miten pystyn näkemään hänet haluttavana? Hän kehuu mua ja ulkonäköäni, sanonut joskus että olet tainnut laihtua, näytät tosi hyvältä. Hyvähän hänen on… :( Miksei ajattele että minäkin haluaisin katsella kivannäköistä miestä? Jos puhun ylipainosta, tulee vain tappelu ja minä olen nalkuttava akka. Sanoo, ettei ainakaan kiinnosta tehdä mitään kun minä paasaan. Sitten kun en sano mitään, ei taatusti tee sitä vähääkään.
Pitääkö mun tottua läskimahaiseen ukkoon jo tässä iässä??! Miksei hän välitä itsestään? Mitä tekisitte mun asemassa? Hän on herttainen, hellä ja kiltti mua kohtaan. Mielestäni liikapaino ei ole tarpeeksi hyvä syy eroon. Mutta ahdistaa kun en halua enää rakastella hänen kanssaan, en pysty kiihottumaan kun näen hänet alasti edessäni. Ilkeästi sanottu, tiedän. Sanoisitteko miten suoraan toiselle tällaisesta? Olenko mä tyhmä ja nirppanokka kun tällainen asia haittaa?
Tuntuu, että tässä ärsyttää ylipäänsä koko asennoituminen. Jos on noin välinpitämätön ulkonäköä kohtaan, niin miten sitten muita juttuja kohtaan? Hän kyllä opiskelee hyvään ammattiin, mutta esim. nukkuu aivan järjettömän paljon, ja iltansa käyttää mielellään syöden ja tv:tä tuijottaen. Ei kuitenkaan ole pelkästään sohvaperuna, vaan saan hänet kyllä touhuamaan muutakin, kunhan ei liity liikuntaan mitenkään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lihavat on lepposia, ne ei tee kepposia! Osta ukolles kori keppanaa ja opettele elämään.
Nykyään kun nuoret miehet vaativat normaali- tai alipainoisia tyttiksiään laihduttamaan, tuntuisi olevan vain oikeus ja kohtuus että naisilla on oikeus vaatia samaa.
Itse koin seksuaalisen halukkuuteni sammahtavan jo siinä vaiheessa kun exäni paino nousi yli 80 kilon (pituus 172 tai jotain). Häntä paisuttivat eniten Diapam ja perintötekijät, vasta toisella sijalla herkut. Ei sille kuitenkaan mitään mahda jos ei toinen enää kiihota, alkaa tuntua onanoinnilta koko seksi.
Ehkäpä on tavallaan toista kunnioittavaa erota hänestä jos ei pysty häntä enää arvostamaan fyysisellä tasolla. Voihan se toinen vaikka erosta ryhdistäytyä ja laittaa itsensä kuntoon - edes jotakuta toista varten.
Mitä isompi tilavuus henkilöllä, sitä enemmän sisäistä kauneutta mahtuu sisään.
Kerro, että jätät hänet jos hän ei suostu laihduttamaan. Anna hänelle kohtuullinen aikataulu, esim. kilo jokaista kalenterikuukautta kohden.
Testaa onko poikaystävälläsi ahmimishäiriö eli BED. Täyttääkö hän nämä kriteerit?
1. Toistuvat ahmintakohtaukset
-suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa
-hallinnan menetys mässäilyn aikana.
2. Ahmintakohtauksen aikana syömistä luonnehtii ainakin kolme seuraavista:
-suuri nopeus
-jatkuminen pahoinvointiin asti
-ei nälkää
-pitkin päivää, ei normaaliaterioita
-yksin ollessa, koska ruokamäärien ilmaisu hävettää
-itsehalveksunta, masennus ja syyllisyys seuraavat.
3. Ahmintaoire aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta.
4. Ahmintakohtauksia on keskimäärin vähintään kaksi viikossa, oire on kestänyt 6 kuukauden ajan.
5. Ei täytä bulimian kriteereitä (lue: painonnousua ei pyritä estämään esim. oksentamalla, ylenpalttisella liikunnalla tai lääkkeiden väärinkäytöllä).
Vai syökö hän pelkästään kokoajan jotain? Voisit etsiä jostain netistä materiaalia liikalihavuuden riskeistä ja kertoa että olet oikeasti huolissasi hänestä. Kuulostaa myös siltä, että hänellä on jonkunlainen masennus meneillään eikä hän halua tunnustaa omaa tilaansa tai vähättelee sitä.
Miettikää yhdessä jotain liikuntaa jota voisitte harrastaa yhdessä, vaikka niitä kävelylenkkejä, mutta kävelkää reippaasti ja vähintään 30 minuuttia kerralla. Mieluiten kävelkää 60 minuuttia niin, että hiki alkaa nousta jo pintaan. Mainosta poikaystävällesi miten hyvältä liikkuminen tuntuu ja miten paljon siitä saa energiaa ja hyvää mieltä. Sitä ei monet ihmiset, jotka eivät liiku tiedä, että vaikka liikkuminen kuluttaa energiaa, niin se myös lisää energiaa. Kerro myös, että närästyskin poistuu, kun alkaa syömään terveellisemmin.
Ala tehdä hänelle ruoka ja opeta hänelle terveelliset ruokailutavat. Vaihda suola muihin mausteisiin esimerkiksi valkopippuriin, yrttisuolaan jne. Sienet yleensä maistuvat jo itsessään suolaisilta eli niihin ei tarvitse lisätä suolaa ollenkaan. Vaihda kaikki sianliha naudanlihaksi ja ranskalaisten sijasta keitettyjä perunoita, kermakastikkeen sijasta ruskea kastike, leivän päälle makkaran sijasta kalkkunaleikkeleitä ja aamupalalle valmista juomaksi marjapirtelö eli vaikkapa banaani, jäisiä mansikoita tai muita marjoja, rasvatonta maitoa ja vaikka vähän juoksevaa hunajaa jos vielä jotain makeutta haluat lisätä. Poikaystäväsi ei varmasti mitenkään voi vastustaa sinun rakkaudella tekemää ruokaa hänelle.
Muista kuitenkin, että kysymys ei ole siitä mitä syö, vaan miten paljon sitä syö. Kannattaa tutkia ravintotaulukoita ja käytä vaikka www.keho.net osoitteesta löytyvää ravintoainelaskuria, niin tiedät suurinpiirtein kuinka paljon kaloreita tulee päivän aikana syötyä. Täysin rasvattomalle ruokavaliolle ei ikinä kannata ryhtyä, koska muuten lähtee hiukset päästä ja kaikki vitamiinit ei imeydy. Rasvaa pahempi vihollinen on sokeri eli ns. nopeita hiilihydraatteja kannattaa vältellä ja mieluummin ottaa ns. hitaita hiilihydraatteja.
Tässä nyt muutamia ohjeita. Jos poikaystäväsi on muuten todella mukava ja hieno ihminen, niin kyllä hänen terveytensä puolesta kannattaa taistella. Koska hän on vasta 24-vuotias, niin taistelu kannattaa todellakin aloittaa nyt, koska myöhemmässä iässä se voi sitten olla jo myöhäistä kun on jo tullut diabetes, veritulppa jne. Kerro poikaystävällesi miten tärkeästä asiasta on kyse. Älä syyllistä poikaystävääsi kuitenkaan missään vaiheessa, vaan tue häntä.
Olet yrittänyt jo puhua varovaisesti ongelmasta, mutta siitä on tullut vaan riita. Tee tällä kertaa silleen, että hanki kaikki mahdollinen informaatio ja sano, että nyt on perkele tosi kyseessä :)
pahalla, mutta toisen puolesta ei voi aloittaa laihdutuskuuria! Eikä liikuntaharrastusta. Ei toimi.
Ylipainoisen on itse tajuttava laihtua, muuten ei tapahdu mitään. Kaikissa riippuvuuksissa kuten esim. tupakka, alkoholi ja huumeet juttu on sama: Ensin käyttäjän on tiedostettava ongelmansa ja EHKÄ joskus herää tarve päästä irti noista aineista. Vaikka kumppani hokisi aamusta iltaan aineiden haittavaikutuksista siitä seuraa pahimmassa tapauksessa vain, että niitä käytetään salaa tai aletaan vihata toisen "saarnaamista".
Eppujen sanoin alkoholi, huumeet, tupakka ja läski on myrkkyä. Kaikkihan me sen tiedämme.
Sano hänelle että alkaa läski tummumaan jos ei hän laihduta.
888
Sun pitää suoraan sanoa poikaystävälle että hänen on laihduttava, muuten suhteenne ei voi jatkua. Jos jo tässä vaiheessa olet tyytymätön, miten luulet jaksavasi tulevaisuudessa? Poikaystävän asenteesta päätellen, ei muutu ellei jotain dramaattista tapahdu. Joten, annat ehdot että herkut pois ja kävely/pyöräily lenkki joka päivä. Muuten saa läskeineen lähteä kävelemään.
100 kilosta niitä miehiä aletaan mittaamaan. Katso ensin peiliin, ennenkuin alat toista korjailemaan. Onko itselläsi ylimääräistä painoa. Ota itsellesi joku liikunnallinen harrastus, ja houkuttele miehesi mukaan?
Ruoka, päihteet, lääkkeet eikä perintötekijät ei lihota yhtään ihmistä, vaan se, ettei kuluta syömäänsä ravintoa.
Terve mies saa kuntoiltua parinkymmenen kilon ylipainon kesässä halutessaan niin. Mutta vain halutessaan.
Mielestäni parisuhteen hoitoon kuuluu, että molemmat osapuolet pitävät huolta itsestään ja omasta ulkonäöstään. En vaadi mieheltäni sliipattua olemusta, vaan yksinkertaisesti sitä, että hän esiintyy siistinä ja pitää huolta kunnostaan. Itse puolestani käyn lenkillä ja pidän itseni siistinä, meikkaan välillä. Tämä tuo itsellekin paremman olon, ja mikä parasta - tiedän olevani kumppanini silmissä hyvännäköinen ja haluttava. Mielestäni ei ole oikein toista kohtaan, että antaa kaiken vain olla ja lihoo muodottomaksi läskipalleroksi. Eihän kukaan voi tällaista pitää kiihottavana ja haluttavana, ja tällöin varmasti alkaa jo häpeämäänkin kumppaniaan.
Ei sinun tarvitse tuollaista kestää! Olet yrittänyt puhumalla, ja olet antanut hänelle myös tilaa hoitaa itse itsensä kuntoon. Kun mikään ei näy auttavan, sinun täytyy pistää hänet seinää vasten ja vaatia muutosta. Jos asutte yhdessä, ala puhumaan oman asunnon hankkimisesta. Laita vaikka jo muutamia hakemuksia asunnonvälitysfirmoihin vakuudeksi. Anna hänen nähdä, että olet tosissasi, ja mikäli muutosta ei pian tapahdu, lähde tosissasi kävelemään. Saattaahan olla, että hän itsekin herää tilanteeseensa, ja alkaa tekemään jotain ulkonäkönsä eteen. Ja jos näin tapahtuu, älä unohda kehuja ja jatkuvaa kannustusta! Toivon, että saat tarpeeksi voimaa olla tiukka tässä asiassa, sillä pelissä on paljon! Hyvä ihmissuhde on kyseessä, ja sen eteen pitäisi kumppanisikin tehdä jotain!
Laita ukkos laihikselle. Laihduttamaan pystyy kuka tahansa (huom. Jos ylipaino ei johdu lääkityksestä tai jostain sairaudesta!!!) jos vaan tosissaan haluaa. Pane ukko haluamaan, sano sille että joko ylipaino pois, tai vaihdat miestä. TAKAAN ETTÄ TEHOO, jos vaan hänelle tarpeeksi merkitset.
Itselläni ei ollu ihan noin iso ongelma painon vuoksi, mutta oli kuiten. Päätin vaan että tästälähtien syön vähemmän kuin kulutan. Ja sillä se lähtee. Jos on pakko syödä se täysi lautanen niin ottaa siihen puolet kaninruokaa, salaattia tai jotain vastaavaa tyhjänpäivästä täytettä. Lähtee nälkä ja paino putoaa. Siihen ku vielä lisää vaikka muutaman kilometrin kävelyn päivässä, tai vaikka vain joka toinen päivä, niin jo tehoo!
Itse (24v mies) olen laihduttanut viimeisen puolen vuoden aikana n. 25 kiloa kuvaamasi kaltaisella metodilla. Kevyempää ruokaa, enemmän liikuntaa. Ei mitään hölynpölyn-dieettejä tai itsensä rääkkäämistä, vaan "pelkästään" elämäntapojen viilaamista vähän terveellisempään suuntaan. Tosin itse tein sen kyllä ihan oman terveyteni enkä nais(t)en takia, mutta lopputulos on joka tapauksessa sama.
Olen siis samaa mieltä kanssasi, että laihduttaminen on ihan mahdollinen operaatio. MUTTA halun laihduttaa tulee lähteä sisältäpäin. Itse olin ollut ylipainoinen jo jostain 10-vuotiaasta asti, ja niin vanhemmat kuin terveydenhoitajat yms yrittivät vähän väliä painostaa laihtumaan. Kuitenkin vasta kun itse päätin ottaa itseäni niskasta kiinni alkoi tapahtua. Tämä voi tietty olla totta vain omalla kohdallani, mutta en lähtisi liian kovalla kädellä "pakottamaan" toista laihtumaan. Toisten muistuttaessa vähän väliä omasta lihavuudesta menee vaan itsetunto, eikä motivaatiotani ainakaan itselläni pahemmin syntyisi.
En todellakaan ole uskoa silmiäni kun luen tuota juttuasi!!!!! Suhteessasi ei taida suurin ongelma olla toisen kilot vaan oma mielentilasi..
Miten ihmiset voikaan olla noin hel#¤%&#"n pinnallisia?!? Jos olet hysteerinen poikaystäväsi liikakiloista,et halua häntä enää SEN TAKIA, niin oletko koskaan miettinyt, että mitä tekisit jos hän esim joutuisi auto-onnettomuuteen ja halvaantuisi jaloistaan. Ikuisesti pyörätuolissa!! ""HÄPÄSY! MITÄ KAIKKI NYT AJATTELEE? TUONKO KANSSA PITÄISI SEKSTAILLA?!?""
...HALOO!!!! Jos todella rakastat toista, niin maailmassa ei ole sellaista asiaa mitä se ei päihittäisi!
Itse olen 100kg nainen ja ukkoni on n.55kg, olemme 20 molemmat. Olen lihonut 20kg 2 vuoden aikana, mutta kummasti vain ukko tuntuu edelleen rakastavan ja seksi se vaan hurjistuu päivä päivältä! Ukko on laihtunut n.3-4kg samassa ajassa, ja on todellinen vinkuheinä. Mutta sanompahan vaan, että upee ilmestys ollaan kun paikalle saavutaan. Molemmat tummia,selkeät kasvot ja se harmonia mikä meidän välillämme vallitsee.. kyllä siinnä on moni "atleettinen piukka peppu" muija ja jätkä mennyt varmasti vihreäksi..
En tahdo kehua millään, mutta haluan saada teidän pinnalliset äklötykset tajuamaan, että ulkonäkö on katoava asia.. Ja vaikka juuri nyt olisit kuinka hyväkroppanen tai näkönen muija tai jätkä....miettikääpä itseänne 50v päästä tai jopa 20v:n.... Hahahahah!!!! Siinnä teille pohtimista miksei kumppaninne enää tahdokkaan teitä.......
Että hyvää ranta kesää kaikille "kuorille", minä vietän taas uskomattoman antoisan kesän miehentekeleeni kanssa nauttien elämästä! =)
KLAARA WAPPEN!! =)
ymmärrän kyllä sun puolustelevan kantasi mutta... jos teidän suhteessa on ok, että olet tuon kokoinen niin by all means. Hyvä, että näin on. Kaikki ei kuitenkaan pidä lihavista ihmisistä ja jos ihminen lihoo parisuhteen aikana (siis huomattavasti) niin ei hän ole silloin ulkonäöllisestikään se sama ihminen, johon on rakastuttu. Ja silmät kiiinni on paha kulkea kotona, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ei se, että pitää rakastaa ihmistä sellaisena kuin on tarkoita sitä, että saa ulkomuodolleen tehdä mitä vaan. Kyllä minua haittaisi mieheni (suunnaton) ylipaino. Mutta ei se syy eroon ole, ensin on tietysti yritettävä löytää ratkaisua asiaan eikä vaan luovutettava.
Sitäpaitsi kuten kaikki tietää, vanheneminen ei ole syy lihomiseen...
Jossain biisissä lauletaan "Koskaan et muuttua saa". Ei siinä mitään, mutta ihmisiltä on katoamassa todellisuudentaju ja inhimillisyys. Kaikki maailmassa muuttuu, väkisin, niin myös oma kumppani kuten itsekin, ei siinä kiellot auta!
Olisi parisuhteen laadun kannalta suorastaan suositeltavaa, että molemmat lihoisivat, laihtuisivat, kaljuuntuisivat ja olisivat välillä erittäin rupsahtaneita... Se olisi hyvä testi rakastaako molemmat toisiaan ihan aidosti ja kuinka paljon pelkästään ulkokuorta. Ihminen on täsmälleen sama ihmisenä riippumatta siitä miltä hän näyttää. On suorastaan loukkaus toista kohtaan antaa vaihtoehdoksi laihtuminen tai ero! Tyrmistyttävää. Se kertoo paljon suhteen laadusta.
tarkoitakaan, että liikkeelle lähdetään menetelmällä: laihdu tai tulee ero. Sehän olisi naurettavan kuuloistakin. Mutta en ole kyllä kanssasi samaa mieltä tästä lihomisjutusta.
Vanhetessa tulee paljon fyysisiä muutoksia, joille ei todella voi mitään; esim. mainitsemasi kaljuuntuminen, rypyt, selkäviat, ihon löystyminen, jopa sairaudet jne. Näihin ei usein voi itse vaikuttaa. Mutta lihavuus on täysin itsestä kiinni (siis kun ei ole kyse lääkkeiden tai sairauden aiheuttamasta). Se, että vanhenee, ei tarkoita sitä, että voi antaa itselleen luvan lihoa, eihän? Ja mitä vanhemmaksi tulee, sen olennaisempaa terveyden kannaltakin on, että on hyväkuntoinen.
Minä myönnän ihan suoraan,että pidän ihmisitä, jotka hoitavat myös ulkopuolista kauneuttaan. Heitä on ensinnäkin jo ilo katsella (enkä puhu mistään missikauneudesta nyt) ja toisekseen se kertoo ihmisestä, joka välittää myös itsestään.
Jos itte saat kiksejä läskeistäs niin se on sun asias.Miksköhän ne jotka valittaa ihmisten pinnallisuutta on yleensä joko ylipainoisia tai muuten vaan helvetin rumia?
Mulle ainakin tosi iso turn off jos mun poikaystävän ulkonäkö muuttuu mihinkään suuntaan,kun on jotakin tottunu rakastamaan niin kyllä ne muutokset hiukan haittaa.
Voi saatana,että ärsyttää tollanen:"kyllä ollaan upea ilmestys".Joo,ehkä joku on säälistä saattanu sanoa jonkun kohteliaisuuden,ehkä siitä nyt ei kannata revitellä.
"Mulle ainakin tosi iso turn off jos mun poikaystävän ulkonäkö muuttuu mihinkään suuntaan,kun on jotakin tottunu rakastamaan niin kyllä ne muutokset hiukan haittaa. "
vähän kyllä pisti miettimään toi mitä sanoit. Sä siis rakastat vain sun poikaystävän ulkonäköä? ja jos se muuttuu niin rakkaus loppuu saman tien? kukahan tässä on pinnallinen?!
Ja tiedoksi vain, rumuudelle ei itse voi mitään, eikä aina myöskään lihavuudelle. Eikä ihmistä voi sanoa pinnalliseksi, jos on ruma tai lihava. Oikea rakkaus on sitä, että rakastaa toisen luonnetta, sisintä ja sen ajatuksia, eikä ulkonäköä!toki ulkonäöstä voi pitää, mutta se on vain sivuseikka.
Ja sori vaan, kyllä ihmiset voi oikeasti tykätä lihavista. Ja se on sitä erilaisuuden hyväksymistä, ja myös itsensä hyväksymistä!
Kumma juttu kuinka sellaiset vinkuheinät syömishäiriöiset muotiorjat ovat aina niitä jotka paasaavat toisten ulkonäöstä...
Otan osaa jos teidän elämänne hajoaa sirpaleixi,koska minun perseeni on VALTAVA ja reiteni JÄRKYTTÄVÄN KOKOISET..ja ajatelkaapa sitä kun harrastan sexiä jalat ylhäällä!!! ÄLLÖTTÄVÄT MAKKARAT valtaavat koko sängyn!!!
Toivottavasti menetitte ruokahalunne ja lisäätte liikkumistanne! Nähdään sitten sairaalassa, kun te olette tiputuksessa ja minä sairaalakuurilla!! =)
Mutta on se hyvä että pidätte kroppanne kunnossa, kun ilmeisesti naamanne näyttää lähinnä petolinnun p*******tä...mixi muuten kukaan stressaisi vartalostaan noin paljon????
...Jokainen omistaa oman ruumiinsa,joten tehköön sille mitä haluaa..Mutta minäpä aion elää joka ikisen läskikiloni kanssa onnellisena,kerkeänpähän nauttimaan muustakin kuin laihduttamisesta..
Ja kenenkään on turha tulla sössöttämään minulle yhtään mitään itsensä huoltamisesta!!! Olen ollut kasvissyöjä viimeiset 6vuotta ja käyn JOKA PÄIVÄ pyöräilemässä väh.8km yleensä pitemmälti!
Rattoisaa juhannusta kaikille luikuille ja läskeille!!! =)
...piti vielä sanoa, että jännä juttu kun kukaan ei mouhoa täällä liian luisista kumppaneista... ikävää se on kun lonkkaluut painaa lantioluihin...
Ottakaahan nyt lapsukaiset ja aikuisetkin ne maalaisjärjen rippeet esille ja miettikää vähän..
No ainakin teillä menee varmaan hyvin, kun on aikaa kaikki päivät pohtia omia ja vielä toistenkin kiloja! =) Antakaa mullekkin noin loistavaa jouto aikaa!!! ..huhhuijakkaa...
Kehon pitäisi olla sielun temppeli, eikä jätemylly.