Kertokaapa hieman oletteko valinneet kumppaninne enemmän järjellä vai tunteella ja hieman kokemuksia siitä, kumpaa pidätte tärkeämpänä.
Itselläni on kokemuksia molemmista ja väittäisin parisuhteen olevan antoisampaa, mikäli ongelmat ovat päivittäisten rutiinien puolella, entä makkarin puolella.
Ensimmäinen parisuhteeni lähti liikkeelle täysin tunnepohjalta ja kaatui sitten siihen, ettei sitä yhteistä arkea saatu sujumaan oikein sitten millään. Rahankäyttö yms. pikkujutut (näin jälkikäteen ajatellen) kasautuivat liikaa, joten päätimme lähteä omille teillemme. Seksielämämme oli kuitenkin niin antoisa, että yhteisiä hetkiä oli vielä useamman kerran suhteen loppumisen jälkeenkin. Hänestä tunsin myös mustasukkaisuutta, mikä ei mielestäni ole huono asia, kun se pysyy terveellä tasolla.
Toinen parisuhde lähti liikkeelle enemmän järkisyin, vaikka toki sitä fyysistäkin vetoa jonkun verran ainakin alkuvaiheessa oli. Kumppanillani ei ole kuitenkaan mitään tarvetta huolehtia ulkonäöstään ja seksielämäkin kiinnosti vain suhteen alussa pari vuotta. Mustasukkaisuus on tässä suhteessa täysin vierasta, koska sekin on tunne, joita suhteessa ei taida enää olla. Järkisyin ajatellen kaikki on kuitenkin hyvin, molemmilla hyvät tulot, velkaa ei juuri nimeksikään ja voimme matkustella ja tehdä mitä haluamme.
Ongelma vain on, että elämä on pirun tylsää ja tapaan aina välillä (kuten nyt olen tavannut) ihmisen, johon tunnen selvästi fyysistä vetovoimaa. Näissä tilanteissa sitä kelaa aina parisuhdetta uudelleen ja uudelleen, miettien haluanko tappavan tylsän vai virikkeellisen parisuhteen.
Itselläni on kokemuksia molemmista ja väittäisin parisuhteen olevan antoisampaa, mikäli ongelmat ovat päivittäisten rutiinien puolella, entä makkarin puolella.
Ensimmäinen parisuhteeni lähti liikkeelle täysin tunnepohjalta ja kaatui sitten siihen, ettei sitä yhteistä arkea saatu sujumaan oikein sitten millään. Rahankäyttö yms. pikkujutut (näin jälkikäteen ajatellen) kasautuivat liikaa, joten päätimme lähteä omille teillemme. Seksielämämme oli kuitenkin niin antoisa, että yhteisiä hetkiä oli vielä useamman kerran suhteen loppumisen jälkeenkin. Hänestä tunsin myös mustasukkaisuutta, mikä ei mielestäni ole huono asia, kun se pysyy terveellä tasolla.
Toinen parisuhde lähti liikkeelle enemmän järkisyin, vaikka toki sitä fyysistäkin vetoa jonkun verran ainakin alkuvaiheessa oli. Kumppanillani ei ole kuitenkaan mitään tarvetta huolehtia ulkonäöstään ja seksielämäkin kiinnosti vain suhteen alussa pari vuotta. Mustasukkaisuus on tässä suhteessa täysin vierasta, koska sekin on tunne, joita suhteessa ei taida enää olla. Järkisyin ajatellen kaikki on kuitenkin hyvin, molemmilla hyvät tulot, velkaa ei juuri nimeksikään ja voimme matkustella ja tehdä mitä haluamme.
Ongelma vain on, että elämä on pirun tylsää ja tapaan aina välillä (kuten nyt olen tavannut) ihmisen, johon tunnen selvästi fyysistä vetovoimaa. Näissä tilanteissa sitä kelaa aina parisuhdetta uudelleen ja uudelleen, miettien haluanko tappavan tylsän vai virikkeellisen parisuhteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.