Kaukorakkauksille!
Mistä tiedät että voit luottaa toiseen?
Täällä aina välillä lukee, että luotetaan toisiimme 100%, mutta mistä sitä ikinä tietää mitä toinen tekee siellä sadan, tuhannen kilometrin päässä?
Koska olenko ihan vainoharhainen, kun kultani laittaa viestiä kotimaastaan että lähtee sukuloimaan viikoksi, että ei voida olla yhteyksissä kun tekstarein...Ajattelen heti, että joku vosu sen luo matkusti viikoksi ja sen takii ei kehtaa tulla meseen juttelemaan mun kanssa...
Tää ihan oikeesti syö mua, mulle ei taida oikein tää kaukorakkaus sopia...? Muutoin kyllä sopii sillä olen sitoutumiskammoinen, tykkään käydä yksin nukkumaan ja herätä ihan rauhassa, ilman että toinen nyhjää kokoaika siinä vieressä. Pari kertaa vuodessa kun nähdään, se on ihan ok mulle, mutta kun ei tiedä riittääkö se tälle toiselle osapuolelle... =/
Mistä tiedät että voit luottaa toiseen?
Täällä aina välillä lukee, että luotetaan toisiimme 100%, mutta mistä sitä ikinä tietää mitä toinen tekee siellä sadan, tuhannen kilometrin päässä?
Koska olenko ihan vainoharhainen, kun kultani laittaa viestiä kotimaastaan että lähtee sukuloimaan viikoksi, että ei voida olla yhteyksissä kun tekstarein...Ajattelen heti, että joku vosu sen luo matkusti viikoksi ja sen takii ei kehtaa tulla meseen juttelemaan mun kanssa...
Tää ihan oikeesti syö mua, mulle ei taida oikein tää kaukorakkaus sopia...? Muutoin kyllä sopii sillä olen sitoutumiskammoinen, tykkään käydä yksin nukkumaan ja herätä ihan rauhassa, ilman että toinen nyhjää kokoaika siinä vieressä. Pari kertaa vuodessa kun nähdään, se on ihan ok mulle, mutta kun ei tiedä riittääkö se tälle toiselle osapuolelle... =/
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos pari kertaa vuodessa riittää sinulle, niin et taida kovin paljon toisesta välittää...huh...Toivottavasti se toinen löytää jonkun, joka antaa hänelle läheisyyttä ja rakkautta ja joka tykkää herätä aamulla hänen vierestään.
Heh...ethän sinä voikaan ikinä tietää. Se riippuu sinusta, luotatko vai et. Ei hänestä.
Tuleehan niitä hetkiä, jolloin epäröi, mutta itse ainakin tiedän, että voin luottaa poikaystävääni täysin. Ei kaukosuhteessa muuten olisi järkeä olla, jos luottamus ei toimi. Itse tiedän, että poikaystävälläni ei olisi edes aikaa pettää minua: hän opiskelee ja treenaa joka päivä, minkä jälkeen on hyvin väsynyt, joten loppuaika jää nukkumiseen ja meille skypen kautta jutteluun.
Oikeastihan kukaan ei voi tietää onko toinen 100% luotettava vaiko ei. Oli sitten kaukosuhteessa tai asuu yhdessä. Jos nyt ajatellaan, että parisuhde on "normaalilla" pohjalla, molemmat ovat sitoutuneita toisiinsa ja rakkaus on molemminpuolista, niin luottamus lähtee sinun omien korviesi välistä. Ei toisen ihmisen toimista ja tekemisistä.
Mistä tahansa voi epäluuloinen ihminen keksiä aihetta epäillä toisen luotettavuutta. Yhdestä sanasta, oudosta äänensävystä puhelun aikana, mistä tahansa... Jos kuitenkin luotat itseesi, luotat siihen, että miehesi haluaa olla sinun kanssasi, niin on ajan hukkaa pohtia voiko toiseen luottaa vaiko ei. Et voi sitä tietää. Jos kehenkään ei tässä maailmassa luota, ei koskaan mitään saakaan. Ei pidä olla naivi ja sinisilmäinen, mutta turhat epäluulot rasittavat varsinkin kaukosuhdetta aivan järjettömän paljon.
Huh,huh kuinka voi edes ajatella että toinen on uskollinen jos tapaa vain pari kertaa vuodessa.
Parisuhteeseen kuuluu terve luottaminen,mutta eihän kertomasi mikään todellinen suhde edes ole.
Pikkasen realiteettia näihinkin asioihin.
Lapsellista on käydä arvostelemaan toisten suhteita ja lausua, ettei kyllä tuo teidän suhteenne mikään oikea suhde ole. Tajuatko ollenkaan, miten loukkaavaa ja törkeää tuollainen käytös on? Jos osapuolet itse pitävät keskinäistä kanssakäymistään seurustelusuhteena, sitten se on seurustelusuhde, ihan sama haluaisitko sinä itsellesi sellaista suhdetta vai et. Se on noiden ihmisten asia. Ei ole olemassa mitään suhdebarometria, että jos tämä tämä ja tämä kohta täyttyy, niin sitten kyseessä on suhde. Ei, se lähtee ihmisistä itsestään heidän valinnoistaan ja heidän päätöksistään. Sinä et ole mikään suhdepoliisi, sellaista ei olekaan.
Ihan naurettava ajatus olisikin, että suhteella olisi jotain globaaleja asioita, joiden tulee täyttyä, ennenkuin kyseessä on OIKEA suhde. Sitähän voisi määritelä ihan mitä vain, että pitää nähdä vähintään 4h vuorokaudessa, pitää pitää punaisia villasukkia, käydä ainakn kaksi kertaa kuussa elokuvissa, välimatkaa saa olla korkeinaan 10km ja uuta yhtä typerää. Fiksuja määritelmiä? Ei minusta.
Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa tapaa seurustella. Jokainen pari luo omanlaisensa suhteen. Pikkasen realiteettia sinne "aikuiselle" naiselle.
kannattaa jättää...eikä se lähisuhteesta parane. Pettää voi ihan hyvin vaikka työmaalla.
Luottamuksen yksi puoli on se, ettei tiedä toisen tekemisiä, mutta silti voi uskoa siihen, että toinenkin on sitoutunut suhteeseen, eikä tee sellaista, minkä on sovittu olevan kuulumatonta suhteessa. Luottamusta ei ole tilanteessa, jossa osapuolien harmonia säilyy kyttäyksen ja vahtaamisen ansiosa - mitäpä tilaa siinä olisi luottamukselle, kun näkee itse, mitä toinen tekee, ei siinä tarvitse luottaa tippaakaan.
Itse lähden suhteessa siitä, että lähtökohtaisesti luotan toiseen. Elämä vaan on paljon helpompaa sillä tavalla, kuin kieriskellä mustasukkaisuudessa, joka loukkaa sitä toistakin. Jos tulee aihetta olla luottamatta, sitten mietitään tilannetta uudestaan. Sinisilmäinen ei tarvitse olla voidakseen olla rauhallisin mielin. Mustasukkailu on hirveän kuluttavaa, ei siltä pohjalta suhde vaan jaksa onnellisena kovin pitkään.
Lisäksi ainainen epäily ja toisen sitoutumisen kyseenalaistainen on aika loukkaavaa. Ajattele, jos sinä olisit sitoutunut rakastaamasi ihmiseen, haluaisit jakaa elämäsi vain hänen kanssaan, ja tämä sitten kyseenalaistaisikin yhtä kyytiä sitä, että oletko oikeasti sitoutunut ja oletko uskollinen, eikä uskoisi, vaikka sanoisit olevasi. Mitä siinä tilanteessa voi tehdä? Miten uskollisuden voi todistaa? Ei sitä oikein voi, siinä kohtaa tuleekin se luottamus peliin. Uskottomuden voi todistaa vähän helpommin. Syytön, kunnes toisin osoitetaan.