En nyt tiedä oltiinko ees avoliitossa, mut melko lyhyen aikaa kuitenkin yhdessä. Tunteet ei loppunut kummaltakaan, mutta viina ja vähän muukin tuntu vievän miestä. näihin liittyvät ongelmat saivat minun kuppini ns. täyttymään. Mitään varmaa ei oikein voinut koskaan suunnitella tai jos tuli puhuttua jotain seuraavasta päivästä tai saman päivän illasta, ei koskaan voinut olla varma tapahtuiko niin. Kai tämä jatkuva epävarmuus ja moneen kertaan pettyminen olivat mulle vaan liikaa.
Nyt sydän on niin surullinen, ettei sanoja löydy. Olen vuosi sitten käynyt vaikean eron läpi ja nyt tuntuu taas niin surkealta tämä olo. Mutta ajattelin, että parempi laittaa poikki kuitenkin aiemmin kuin myöhemmin. En usko, että mies tuosta tulee koskaan muuttumaan.
Kuitenkin... rakastin häntä ja tiedän, että hänkin minua...
Nyt sydän on niin surullinen, ettei sanoja löydy. Olen vuosi sitten käynyt vaikean eron läpi ja nyt tuntuu taas niin surkealta tämä olo. Mutta ajattelin, että parempi laittaa poikki kuitenkin aiemmin kuin myöhemmin. En usko, että mies tuosta tulee koskaan muuttumaan.
Kuitenkin... rakastin häntä ja tiedän, että hänkin minua...
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsellä tässä ei tiedä erotakko vaiko vielä yrittää. mutta jos eroksi menee, niin jossain odottaa sitten se vielä parempi =) eikö vaan.
Olin yhdessä avomieheni kanssa lähes kaksi ja puoli vuotta, kaksi niistä asuimme yhdessä. Vuosi meni mallikkaasti, mutta sitten tulivat kuvioihin vanhat ystävät ja alkoholi. Sitten sitä tultiin ja mentiin ja minä sain jäädä kotiin, ellen ollut töissä. Pari kertaa kännissä tuli kunnolla turpiin, toisen kerran viikko ennen kihlajaisia. Kännissä mies oli oikea piru, aggressiivinen sanallisesti ja fyysisesti, kuin olisi vihannut minua. Selvin päin hän rakasti minua yhä. Aloin pelätä juominkeja ja viikonloppuja. Kaljaa meni joka päivä. Mutta rakastin niin mahdottoman paljon. Rakastan yhä, vaikka erosta on pari kuukautta. Suru on niin suuri, ettei se lähde itkemällä pois. Ei meilläkään tunteet loppuneet, mutta ei yhdessäkään voitu enää jatkaa...