joo petin ja sain anteeksi..mutta onko sitten suhde enää kunnossa sitä en tiedä ja tästä saa sitten taas moralisointia kunnolla.itse tunnustin pettäneeni etten varmaan niin paha ihminen ole ja ajattelen että molemmissa vikaa jos lähtee pettämään..komentteja...
petin ja tunnustin
mies24
212033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aikasemmin kehotin olemaan kertomatta, jos siis olet sama mies24, joka tuolla aiemmin kirjoitteli, mutta varmastikin teit ihan oikein, kun kerroit. Hienoa, että tyttöystäväsi pystyi antamaan sinulle anteeksi, mutta hän varmasti tarvitsee paljon todisteluja sinun puolelta, että sinä vielä oikeasti rakastat häntä yli kaiken. Suhteen saa vielä kuntoon, jos jaksatte molemmat tehdä töitä sen eteen. Minulla ja poikaystävälläni meni suhteen selvittelemiseen semmoinen runsas vuosi, mutta nyt ollaan rakastuneempia kuin koskaan. Kannattaa siis muistaa, että se mikä ei kaada suhdetta pelkästään vahvistaa sitä. Keskustele tyttöystäväsi kanssa, että onko hänen tehnyt mieli ikinä pettää sinua ja keskustelkaa yhdessä avoimesti kaikista niistä tunteista. Yrittäkää välttää syyttelyä ja vikojen etsimistä toisistanne, vaikka molemmista vikaa olisikin. Tehty mikä tehty eli nyt vaan miettikää miten tästä eteenpäin jatkatte.
tosi hienoa,että olit rehellinen ja kerroit mitä on tullut tehtyä.pointsit siitä sulle.
se että kerroit itse helpottaa paljon tyttöäsi luottamaan sinuun vielä joskus.
hän voi ainakin luottaa että olet rehellinen,etkä jänistä jos satut tekemään virheen!
tietenkään toista virhettä(jos kyseessä olisi pettäminen)ei tyttösi varmaan enää sulata.
mutta hänen ei tarvitse pelätä että koska taas kuulee jostain että mies on pettänyt,olethan sentään rehellinen vaikka luottamuksen petit kerran.
tsemppiä teille!!
Luulet saaneesi anteeksi. Suhteenne on nyt kuitenkin loppumetreillä. Tulee toraa mistä vaan, niin tämä asia otetaan aina esille. Puukko kiertyy haavassa kunnes suhteenne kuivuu kokoon.
Tyhmintä mitä voi tehdä, on tunnustaminen - ei edes uskottomuus ole niin tyhmää. Erehdyksiä meille kaikille sattuu, mutta jos lähtee tunnustamaan kumppanilleen tuollaisen asian, on sama kuin pyytäisi pikaista eroa. Onneksi sen saa nykyään helpolla. Vieraissa on aina käyty ja aina tullaan käymään. Joka kerta, kun se on tunnustettu kumppanille, on ystävyys liitosta kaikonnut.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset uskoa, että tunnustamisella ei saa muuta, kuin itselleen hetkeksi rauhan ja parisuhteensa lopullisesti piloille. Tätä varmaan tunnustuksilla haetaankin. Myös itsetunnon kohottaminen on tunnustuksien takana niin tyhmää kuin se onkin. Ei se kumppani ala sinua arvostamaan yhtään sen enempää, vaikka luuletkin hänen luulevan, että sinä palaat nöyränä poikana / tyttönä takaisin hänen luokseen. Et myöskään saa mitään yliotetta kumppanistasi, vaikka tunnustaisit kuinka syrjähyppysi. Kumppanisi tulee sinua kohtaan vain varovaisemmaksi – ei suinkaan siten, että pelkää sinun lähtevän, vaan eipähän enää luota sinuun mitenkään ja hyväksyy myös itselleen ”suloisen koston”.
Tämä asia on nähty niin monessa liitossa ja muussa parisuhteessa. En tiedä yhtään parisuhdetta, joka olisi parantunut tunnustamisella, muitta paljon on niitä, joissa on hyvä tunnelma ja läheiset välit vaikka on myös aitojen yli hypelty – ei vaan ole menty tyhmyyksissä repostelemaan asialla toiselle.
Siis ÄLÄ KOSKAAN TUNNUSTA, KOSKA TEET SEN KUITENKIN VAIN KEHUAKSESI ITSEÄSI! Sillä ei parisuhdetta hoideta.
Vedit maton jalkojesi alta kertomalla totuuden omasta, hedonistisesta puolestasi. Suhteenne ei tule olemaan enää koskaan entisensä: saat vain muistella, kuinka mukavaa (?) teillä joskus oli, nyt on jäljellä rippeet siitäkin mukavasta. Puitteethan voivat olla mitä mainioimmat.
Vaikka yleensä olenkin sitä mieltä, että toiselle ei kannata kertoa, koska toinen vain masentuu siitä turhaan, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että mies24 teki juuri niinkuin HÄNEN pitikin tehdä. Helppohan meidän on täältä arvostella tekikö tyhmästi vai ei, koska me emme tunne hänen ja hänen kumppaninsa välistä suhdetta.
Suhde voi todellakin korjaantua takaisin myös sen jälkeen, kun syrjähypyn on tunnustanut, mutta niinkuin tuossa aikaisemmin kirjoitin, se vaatii paljon töitä molemmilta ja vielä enemmän työtä siltä pettäneeltä osapuolelta.
Koska sinä Ukkonen, et tiedä yhtään parisuhdetta, joka olisi parantunut tunnustamisella, niin voin mainita omani. Mies petti ja tunnusti, jonka jälkeen oli runsas vuosi aikamoista hullunmyllyä, jonka seurauksena minä menetin kokonaan kykyni olla ikinä mustasukkainen ja tällä hetkellä olemme molemmat rakastuneempia toisiimme kuin koskaan ja liittomme on vahvempi kuin ikinä. Mutta se vaati paljon työtä ja halua jatkaa suhdetta.
En siis todellakaan suosittele kaikille tunnustamista, mutta mä toivon, että niillä syrjähyppyreissuilla muistaisitte pitää mielessä myös kumppaninne ja käyttäisitte kondomia, etteivät taudit leviäisi. Lisäksi syrjähyppyreissujen välipäivinä hoivaisitte sitä omasta rakasta kumppanianne, koska sen kumppanin pitäisi silti olla se teidän paras kaverinne.
Et voi olla tosissasi! Mille muulle suhde pitäisi perustaa, ellei rehellisyydelle? Tekstisi loppuhuipennus, "Älä koskaan tunnusta,koska teet sen kuitenkinvain kehuaksesi itseäsi", oli jo aika rankkaa luettavaa. Pitäisikö vaan unohtaa ja teeskennellä ettei mitään ole tapahtunut. Se kuitenkin vain jäisi ikuisesti mieltäsi painamaan, ja voit olla varma ettei se ainakaan parantaisi suhteen laatua millään tavalla. Hohhoi. Että tällaistakin kuulee! Ei minkäänlaista kunnioitusta toisia kohtaan.
..Joka kerta, kun se on tunnustettu kumppanille, on ystävyys liitosta kaikonnut.
kuule siinä vaiheessa kun paskapää kumppani pettää on ystävyys jo kaukana!
ei Ystävää petetä..ystävien välillä on aitoa välittämistä,eikä toista satuteta vaan että sais pikkasen pitää kivaa..olet tosi vähän ajatellut näitä asioita,etkä ole ymmärtänyt vielä mitä tarkoittaa a)ystävyys b)rakastaminen
et ole kokenut kumpaakaan..
tai sitten sinun älysi ei riitä näiden asioiden ymmärtämiseen ja olet itsekäs,joka ei ansaitse yhtään ihmissuhdetta,mutta en kyllä usko että kukaan voi olla niin täydellisen itsekäs ihminen että ei ansaitse välittämistä..kunhan vaan opit mitä se on..
sinulla on kyllä pitkä matka kypsyyteen..
että 55 vuotta tätä maailmaa nähneenä ja KOKENEENA en ehkä tiedä kaikkea sitä, mitä nuoriso tietää. Näinhän se on aina ollut ja tulee varmaan olemaan.
Kirjoitin vain oman mielipiteeni, joka kyllä perustuu kokemukseen.
Ystävyyttä voi olla niin montaa laatua. Ehkä paras ystäväni on Ex-vaimoni. Erostamme on noin 20 vuotta, mutta vaikka rakkaus on loppunut, on ystävyys jäljellä. Näitä kahta asiaa ei siis kannata rinnastaa ja pitää toisiinsa kytkettyinä. Ne voivat olla molemmat yhtäaikaa, mutta ystävyys voi säilyä vielä rakkauden kuoltua. Mieluummin pitäisin edes ystävyyden vaikka rakkaus olisi kaikonnut.
Sen verran voin sanoa, että olen kokenut sekä rakkautta ja ystävyyttä elämässäni ehkä paljon enemmän, kuin yksi ihminen ansaitsee. Siitä olen elämälle kiitollinen. Varmaan nuo monet kokemukseni (myös negatiiviset) on antanut rauhallisuutta sekä ymmärtämisen kykyä.
Omana mielipiteenäni sanon vieläkin, että ei kannata tunnustaa koskaan. Rakkaushan on jo kaikonnut siinä vaiheessa, kun uskottomuus on tullut – miksi pitäisi tappaa vielä ystävyyskin?
Jokainenhan saa menetellä niin kuin haluaa. Jos haluaa tunnustaa, niin siitä vaan. Jos tällä palstalla esitetään kysymys ”Teinkö oikein”, niin eikä tähän kysymykseen saisi vastata oman mielipiteensä, kokemuksensa ja näkemyksensä mukaan. Vastatkaa te muutkin esitettyyn kysymykseen haukkumatta muita vastaajia. Jos teillä on mielipide tai näkemys, niin esittäkää se – ei tämä elämä sen kummempaa ole.
Moralisointiin toisia tuntemattomia ihmisiä kohtaan ei kannata ruveta.
HAUKKUAKSENI SINUT REALISTI sanon, että et kyllä varmasti käyttänyt ajatusta pätkääkään lukiessasi ekan viestini!
Minulla on erittäin hyvä ja läheinen ystävä, siis naisystävä. Olemme paljon yhdessä ja nautimme ystävyydestämme. Olemme monesti toistemme sukutilaisuuksissa ja muissa vastaavissa jutuissa mukana yhdessä.
Minulla on myös muutama "rakastajatar" ja tämä ei häiritse ystävyyttämme lainkaan. Tiedän, että myös ystävälläni on kumppaneita ja siihen hänellä on oikeus.
Siis YSTÄVYYTTÄ miettimään. Kirjoitit:
"ei Ystävää petetä. ystävien välillä on aitoa välittämistä, eikä toista satuteta vaan että sais pikkasen pitää kivaa. olet tosi vähän ajatellut näitä asioita, etkä ole ymmärtänyt vielä mitä tarkoittaa a)ystävyys b)rakastaminen"
Ystävää ei välttämättä tarvitse rakastaa, mutta rakkaalle ihmiselle tulee olla myös ystävä samalla kertaa. Ystävyys on niin kauan pysyvää, kun sitä ystävyyttä ei petetä.
Tästä omasta ystävyydestäni sanon sen verran, että siihen ystävyyteen ei ole koskaan kuulunut seksi, vaan sen olemme hoitaneet molemmat muualla. Pitäisiköhän nyt hieman avartaa katsomuksia ja huomata, että ystävyys, rakkaus ja seksi eivät välttämättä kuulu samaan pakettiin, vaan niitä kaikkia voidaan käsitellä ja kokea myös erikseen.
Tässä vaiheessa haluaisinkin kysyä ikääsi. Jos väität olevasi yli 20 v, niin olisi syytä olla huolissaan henkisestä kehityksestäsi. Elämä ei ole niin yksioikoista, että: rakastaa = on ystäviä = ollaan vain yhdessä = naidaan vain keskenään = ei naida kenenkään muun kanssa. Yritä ottaa huomioon, että parisuhteitakin on monenlaisia. On suhteita, jossa kaikki perustuu rakkauteen, toisissa suhteissa ystävyys on jaloimmillaan ja sitten on myös seksisuhteita. Se, mikä kenellekin parhaiten sopii, on jokaisen ihan itse harkittava. Minulle tuo ystävyys ilman seksiä on ollut pysyvää jo vuosikausia – muut suhteet ovat vaihdelleet ja osa kadonnut. Ystävästäni välitän aidosti ja nuo seksiparit ovat sitten toisarvoisempia asioita. Uskon jopa tuntevani rakkautta tuota ystävääni kohtaan…
Elämä voi olla näinkin helppoa ja hyvää.
Se tässä hieman hermostuttaakin, kun nuo lapset kasvavat aikuisiksi ja niiden ajatusmaailma jää suppeaksi aina noin suppeaksi. Minä ainakin ymmärrän kokemuksiin pohjautuvan ajatusmaailmasi. Olen ehköä samoja kokemuksia omaava.
Voit olla 100%:n varma siitä, ettei tyttöystäväsi anna sinulle koskaan täysin anteeksi. Odotapas ensin muutama viikko. Lähes aina käy niin, että petetty ensin antaa anteeksi, yrittää ymmärtää ja järkeillä asiat päässään. Kun aikaa kuluu, alkaa se paska valua alaspäin. Kriisi tulee vasta jonkin ajan päästä tunnustamisestasi. Siihen voi mennä pari viikkoa tai pari kuukautta, mutta sieltä se ennenpitkää tulee.
Näin on.
Alussa menettämisen pelko, ymmärtämisen tarve ja kiintymys kumppaniin auttaa antamaan anteeksi. Myöhemmin tunteet alkavat punnertaa esiin saaden kumppanisi elämän sekaisin viikoiksi tai kuukausiksi. Erityisen vaivalloinen tilanne on, jos luulette olevanne jo nyt kuivilla. Käsittelemättömät tunteet vain odottavat taustalla. Jos tähän saumaan tulisi joku toinen, joka kumppaniasi kiinnostaisi, niin ralli alkaa.
Nämä petetyt kumppanit antavat anteeksi itsekkäistä syistään. Yrittävät saada pidetyksi sen, mikä on vielä jäljellä tai siis luulevat olevan vielä jäljellä. Lykkäävät anteeksiannollaan lopullisen päätöksensä kypsymistä. Luulevat oevansa yleviä ihmisiä, kun voivat antaa (omasta mielestään täydelle paskalle) anteeksi. Ei näissä asioissa auta mikään anteeksianto. Paska tulee niskaan ekassa riidassa ja haisee pahemmalta kuin koskaan voisi kuvitella. Tasaisin väliajoin sitä lokaa kaadetaan päälle oli syytä tai ei. Yleinen kysymys suhteessanne tulee olemaan: "Muistako kun sinä silloin...".
En tietenkään tarkoittanut, että tollona antaa anteeksi (vaikkapa kristillisessä mielessä), vaan sitä, että nimenomaan pyrkii selviytymään ja antamaan toiselle mahdollisuuden jatkaa.
Huomaa, että
- useimmat, jotka antavat anteeksi, eivät unohda ...
- on omaa typeryyttä, jos päättää jatkaa kuljettaen paskasäkkiä mukanaan.
- jne.
Niillähän tulee kaikenlaisia kyllästymisongelmia jos nainen ei ole joustava. Totuus on, että kaikki miehet pettää jossain vaiheessa, oli akka millainen tahansa. Ei miestä ole tarkoitettu kahlehdittavaksi parisuhteeseen. En ymmärrä, miksi miehet edes harrastavat suhdetoimintaa. Ja totuus on myös se, jos nainen haluaa suhteen, joutuu hän vääjäämättä petoksen kohteeksi.
asia ei todellakaan ole noin kun luulet.
kunhan näät vähän maailmaa,niin huomaat että maailma pursuaa rehellisiä ihania rakastettavia MIEHIÄ.
Ei pettäjä ole edes mikään mies vaan kypsymätön,edesvastuuton ,pikkupoika..
Rehellinen ja LUOTETTAVA on mies!
Mulle on aina ollut tarjolla useampia luotettavia ja rehellisä miehiä.tietenkin myös yritystä löytyy myös luihupaskoilta,mutta ne ei saa multa ku ivallisen hymyn..
enkä tarkota että päättelisin näitä asioita ennen kun olen kunnolla tutustunut ihmiseen.
Mutta yksi asia on varma,jokaiselle halukkaalle ja oman arvonsa tietävälle naiselle löytyy luotettava mies joka ei kuseta.
älkää ruvetko sylkykupeiksi..
jos on ongelmia suhteessa,ni voipi olla juuuri niin että vika on molemmissa,MUTTA pettäminen on kyllä täysin sun oma syys,kanna vastuus nilkki!!!
ja se nyt vielä puuttuis että oisit salannu pettämises ..
luuseri pettää,eikä todellakaan rakasta kumppaniaan,jos se ei sua dumpannu,ni dumppaa sinä se koska et et kunnioita häntä pätkääkään,koska pystyit satuttamaan ja nöyryyttämään häntä niin.
häpeä ja mene itsehillintä kurssille.
äläkä edes haaveile uudesta parisuhteesta ennen ku hallitset ittes petturi!!
hohhoijaa..no sinulla oikeus lapselliseen ja naiviin mielipiteesi...munuakin on joskus petetty ja olen sen antanut anteeksi,moralisointi ei nyt vaan johda muihinkään..oletko noin katkera jostain vai muuten vaan yli feministi?naisetkin pettää ja itse jopa asian tunnustin ja en koe itseäni nyt nuun hirveän kamalaksi ihmiseksi..virheen myönnän tekeneeni mutta se on osa ihmistyyttä,eikö niin? mutta toi itsehillintäkrssi ehdotus oli jo naurettava mtta et kai siinä ees ollut tosissasi..? ka pettäminen ei täysin aina pettäjän syttä se kertoo ongelmista suhtreessa mutta niistä me nyt keskustelemme ja jos tämä tuhosi suhteen niin sille ei enää voi mitään.totta kai se harmittaa mutta elämä jatkuu..
ja vielä millä oikeudella minua haukut?oletko minua parempi ihminen? vastaappa näihin kyssiin..
Ei vikaa tartte olla kummassakaan puoliskossa, vaikk pettäiski.
Se on luonnollinen asia, että kiinnostaa , haluttaa, panettaa ja haluu välill muutakin ku samaa tuttua parisuhteessa.
Sitt voi sopia pelinsäännöt et kerrotaanko ja muutenkin harkita mikä kannattaa.
Nautin itse parhaillaan ulkopuolisesta suhteesta. Alko tässä keväällä.Seksi ja hellyys on LAHJA nautittavaksi.
Se on okei, jos on sovittu, että muitakin saa panna. Sehän on tosi jänskättävää, kun joku haluaa sua ja saat mojovaa palautetta, että naurattaa monta päivää.
Sitä en ymmärrä, että se parisuhdetta rakentava ja ylläpitävä hellyys ja yhteenkuuluvuuden tunne runkataan hajalle netissä tai jonkun toisen sylissä. Tässä menee tärkeysjärjestys sekaisin sekä miehiltä että naisilta. On toki poikkeuksia, jotka osaavat lokeroida tunteensa ja siten vilpittömän menestyksekkäästi ylläpitävät useita toisistaan riippumattomia ihmissuhteita, joihin kuuluu hellyys. Silloin kyllä pitää olla aika hellä tyyppi (c:
Sanon näin, koska halutessaan voi rakastua, mutta ei rakastaa. Mieti sitten sitä, miten se tähän liittyy.