Poikaystäväni päätti sitten erota kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Ottaa kaiken syyn niskoilleen. En olisi kuulemma voinut tehdä mitään toisin tai paremmin. On vain epävarma että olenko sittenkään se oikea ja olemmeko riittävän samanlaisia. Tuskan määrä on kuvailematon. En osaa heittää kaikkia unelmiani tosta vain roskakoriin ja aloittaa taas alusta yksin kun uskoin löytäneeni sen toisen puoliskoni. No sellaista elämä on. Ehkä kaikella on tarkoituksensa, vaikka siltä ei juuri nyt näytä. Nyt riittäisi kun keksisi syyn nousta huomenna ylös sängystä. Taitaa masennus pukata päälle. Kiitos kun jaksoitte lukea tän valitusvirren.
tuskan määrä
rajoittamaton
82128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja käydä tuska läpi kuin kärsiä suhteessa, jossa toinen on epävarma eikä edes tiedä oletko sinä hänelle sittenkään oikea.
Eihän unelmiaan kukaan voi heittää ykskaks menemään, eikä kukaan toivu tuollaisesta muutenkaan hetkessä.
Sinä saat surra, olla masentunutkin. Mutta älä jää sängynpohjalle pitkäksi aikaa!
Kaverisi oli kuitenkin mielestäni reilu, kun kertoi sinulle miten asiat hänen mielestään on. Ei se helppoa varmasti hänelle ollut.
Tiedän että sua on vaikea lohduttaa, tiedän että itku on herkässä. Tuntuu tietysti ettei millään ole mitään merkitystä.
Kaikella on tarkoituksensa. Uskon näin. Jospa sinulla on se oikein suuri rakkaus vielä jossain odottamassa. Koskaan ei voi tietää! Siksi sinun pitää jatkaa elämääsi, eikä jäädä kotiin suremaan.
Ainakaan pitkäksi aikaa.
Kaikki empatiani sulle!
silloin kun on löytänyt uuden. Ajan kanssa huomaat, että olen oikeassa.
oltu naimisissa 16v. mies löysi?uuden ystävän heinäkuussa viettää viikonloput hänen luona ja viikot minun ja lasten kanssa, en jaksa enää! Rakastan miestäni ja tahtoisin hänet takas mut hän vaan haukkuu ja huutaan mitä tee???
Tuskan määrä on suunnaton ja itku ystäväni eli itken yöt ja päivät menee kuin unessa pakko tehdä jokapäiväiset työt lasten takia.Olen laihtunut 15kg kolmeen kuukauteen,ruoka ei maistu ja läheiset(äiti ja anoppi) ovat jo huolissaan voinko ja jaksanko hoitaa lapset. Apua!!
Voimia sinulle selviytymiseen. Mulla on vain koira. Hyvä että edes se. Joku syy pakottaa itsensä nousemaan aamulla. Olen hukassa mutta niin on kuulemma poikakaverinikin. Nyt haluaa miettiä yksinään pari viikkoa jatketaanko vai ei. Eli lopullisen tuomion saan parin viikon päästä tänne kyynellammikon keskelle. En usko että kohtalaisen toimiva parisuhde voi päättyä vain toisen takia, ettei muka minussa olisi mitään vikaa, etten olisi voinut tehdä jotain toisin tai paremmin. Hyvät ihmiset. Hoitakaa parisuhdettanne älkääkä ikinä pitäkö toista itsestään selvyytenä!
Minulla on aivan sama tilanne. Kolmen vuoden seurustelu takana ja tämän piti olla se juttu, joka kestää loppuelämän. Olin/olen niin onnellinen, että löysimme toisemme. Mun mielestäni suhde on tosi hyvä ja onnellinen. Jostain syystä toinen on kuitenkin epävarma tunteistaan eikä pysty sitoutumaan.
Kaikki unelmat on sirpaleina ja tuntuu etten edes halua selvitä tästä. Haluan vain takertua siihen mitä vielä on jäljellä. Ainoa syy jatkaa eteenpäin on pieni toive siitä, että ero auttaa arvostamaan meidän suhdetta ja palaamme vielä yhteen.
Minkä ikäisiä olette?
Ollaan vähän yli kolmekymppisiä molemmat. Molemmilla pitkä seurustelusuhde takana 10 ja 15 vuotta. Tuntuu pahalta edes ajatella joutuvansa aloittaan koko rumpan uudestaan. Kai sitä sit vielä 50:senäkin odotellaan sitä oikeaa jolle itse myös sattuisi olemaan se oikea. Ei paljon naurata.
Meidänkin suhde päättyi 6 vuoden seurustelun jälkeen. Itse en haluaisi erota ja on tosi paha olla kun toinen ei halua samoja asioita. Ihan puskista tämä ero ei kuitenkaan tullut. Kyllä sen aavistaa, jos toinen ei ole täysillä mukana. Olisin itse valmis menemään vaikka heti naimisiin, mutta kun toista ahdistaa asuakin yhdessä niin minkäs teet. Tekisi mieli kirkua ääneen. En tiedä miten nyt vietän kaiken aikana. Omistan sen varmaankin opiskelulle. Tekisi mieli ruikuttaa sitä vielä takaisin, mutta en viitsi alentua moiseen.
Tosi vaikea kuvitella elämää ilma sitä kun on yhdessä kasvettu aikuisiksi. No ehkä näin sitten tosiaan piti käydä. Haluaisin olla sen kaveri, mutta en tiedä toimiiko sellainen sitten oikeasti. Vaikea kuvitella, että mitään yhteyttä ei pidettäisi.
Itselläni kävi hieman eritapaan..
Olimme poikaystäväni kanssa seurustelleet jo pitkään,ja kihloissa olimme liki puoli vuotta.
Sitten..
Poikaystäväni,kihlattuni,alkoi muuttumaan. Ohareita,ei ilmoittelua jos ei tulekkaan paikalle, jatkuvaa riidanhaluisuutta,suhde alkoi menemään pelkkään seksiin.
Tappelimme yhden illan päätteeksi (ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen meillä oli ollut hyvä alku ilta) ja menin tekemään virheeni. Sanoin ne kolme kirottua sanaa;"Tämä on ohi!".
Meillä oli ollut on/off tilanteita jonkun verran..
Nyt siitä on liki 3kk kun näin kävi,en ole vieläkään päässyt yli,itken yhä itseni uneen,
herään omaan itkuuni.
Yritin keskustella hänen kanssaan yhteenpalaamisesta,hän ei itse pystynyt eikä halunnut.. Kaveruuteen/ystävyyteen en itse kykenisi..
Kihlaukseni häneen purkautui,sydämeni murskaantui ja siltikin,olen yhä tässä..
En tiedä johtuuko se pienestä toivosta saada hänet vielä joskus takaisin.. Mitään muuta minulla ei ainakaan ole mielessä,siksipä vielä siis minussa henki vielä pihisee.
Kenties aikanaan löydän taas otteen elämästäni ilman häntäkin,mutta tämäkin on alku,vaikkakin hidas ja tuskallinen sellainen.
Toivossa on hyvää elää,jos muuta ei ole enää jäljellä.
"Swallow The Sun - Hold This Woe"
Our song :(