Pistin tuossa vajaa vuorokausi sitten homman poikki erään naisen kanssa. Reilu vuosi oltiin yhdessä ja nyt meikäläinen teki sellaisen johtopäätöksen, että juttu oli tullut tiensä päähän.
Tämä palsta kai lähinnä koostuu sinkuista, mutta lähes jokaisella on varmaankin kokemusta seurustelusta.
Mitä mieltä te ihmiset olette sellaisesta merkityksettömästä seurustelusta? Kun ei näe suhteella mitään sen kummempaa tulevaisuutta eikä edes ole niin kovin kummoisia tunteita sitä toista kohtaan. Kunhan nyt vaan on sitä säännöllistä seksiä ja joku jonka kanssa voi iltaa istua.
Mulla on nyt pari tällaista suhdetta takana, ja anteeksi nyt ruma sanavalintani, mutta eipä voisi helvetti vähempää kiinnostaa. Aloin tätä nyt itsekseni pohdiskelemaan kun tajusin, että ympärilläni on paljon pariskuntia, joiden välillä ei ole oikeastaan mitään. Sen näkee siitä kuinka mies ja nainen katsovat toisiaan. Siinä katseessa ei ole yhtään mitään. Ja silti he ovat yhdessä.
Mielestäni se ihan perseestä. Tajuan toki, että koko elämä ei voi olla yhtä suurta tunnetta ja rakkauden ja intohimon myrskyä. Mutta kyllähän nyt kahden ihmisen välilä pitäisi jotain muutakin olla kuin "no onhan toi Jussi/Tiina ihan kiva".
Onko mielestänne parempi olla merkityksettömässä suhteessa kuin yksin?
Kerran joku sanoi mulle, että pahinta on menettää rakastamansa henkilö. Mä olen eri mieltä. Pahinta ei ole menettää rakastamansa henkilö, vaan pahinta on elää koko elämänsä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei oikeasti rakasta.
Tämä palsta kai lähinnä koostuu sinkuista, mutta lähes jokaisella on varmaankin kokemusta seurustelusta.
Mitä mieltä te ihmiset olette sellaisesta merkityksettömästä seurustelusta? Kun ei näe suhteella mitään sen kummempaa tulevaisuutta eikä edes ole niin kovin kummoisia tunteita sitä toista kohtaan. Kunhan nyt vaan on sitä säännöllistä seksiä ja joku jonka kanssa voi iltaa istua.
Mulla on nyt pari tällaista suhdetta takana, ja anteeksi nyt ruma sanavalintani, mutta eipä voisi helvetti vähempää kiinnostaa. Aloin tätä nyt itsekseni pohdiskelemaan kun tajusin, että ympärilläni on paljon pariskuntia, joiden välillä ei ole oikeastaan mitään. Sen näkee siitä kuinka mies ja nainen katsovat toisiaan. Siinä katseessa ei ole yhtään mitään. Ja silti he ovat yhdessä.
Mielestäni se ihan perseestä. Tajuan toki, että koko elämä ei voi olla yhtä suurta tunnetta ja rakkauden ja intohimon myrskyä. Mutta kyllähän nyt kahden ihmisen välilä pitäisi jotain muutakin olla kuin "no onhan toi Jussi/Tiina ihan kiva".
Onko mielestänne parempi olla merkityksettömässä suhteessa kuin yksin?
Kerran joku sanoi mulle, että pahinta on menettää rakastamansa henkilö. Mä olen eri mieltä. Pahinta ei ole menettää rakastamansa henkilö, vaan pahinta on elää koko elämänsä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei oikeasti rakasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen ollut merkityksellisissä ja vähemmän merkityksillisissä suhteissa melkein 'koko pienen ikäni' ja enää en suhteeseen ala, jos siinä ei ole jotain Todella merkityksellisiä elementtejä.
Eli, se suhde ei saa missään kohtaan alkaa tuntua velvollisuudelta, niinku mulla on tähän asti joka suhteessa käynyt. Velvollisuuksia on ihan tarpeeksi jo muutenkin ja haluan tehdä jotain vapaaehtoisestikin. Tai, vaihtoehtoisesti olla tekemättä mitään.
Jotta mielummin yksin kuin merkityksettömassä suhteessa.
kuin suhteessa jossa ei ole mitään tunteita, ei must ainakaan sellaseen olis.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/hvaarane/Kevytsuhde.pdf
Vaikuttaisi olevan melko yleinen suhdemuoto nuorilla aikuisilla.
Nähdäkseni kyse on yksilön heikkoudesta ja turvallisuuden kaipuusta. Yksilö, joka ei luota itseensä, ei uskalla ottaa vastuuta omasta elämästään ja tulevaisuudestaan. Tällainen henkilö päätyy helposti kevytsuhteeseen. Kevytsuhteesta haetaan ennen kaikkea näennäistä turvallisuuden tunnetta, toki se palvelee myös sosiaalista tarkoitusta.
Sanomattakin on selvää, että pidän moista ainoastaan alimpia tarvetasoja tyydyttävää suhdetta erittäin huonona vaihtoehtona. En missään nimessä haluaisi itselleni moista riippakiveä.
on etua kodinhengettärestä ja vuodekumppanista. Siihen olisi voinut tuon tutkielman tiivistää. Nainenhan saa seksiä koska tahansa ja yleensä se on nainen, joka toimii kotitalouskoneena.
Naiselle kevytsuhteen näennäinen etu näytti tutkimuksen mukaan olevan ylpeys suhteesta ja avioliiton mahdollisuus joskus hamassa tulevaisuudessa.
Vaikea kuvitella, että itse koskaan tyytyisi kevytsuhteeseen.
Itselleen ja samalla toiselle kannattaa olla rehellinen, omia tunteitaan on kuunneltava ja harkittava ja sitten päätettävä asioita sen mukaisesti. Yksin on parempi kuin olla ns. merkityksettömässä, toista kohtaan tunteettomassa suhteessa. Siinä loukkaa sekä itseään että todennäköisesti vielä enemmän sitä toista, joka ehkä tuntee enemmän. Tunteitaan ei voi kuitenkaan käskeä.
Jos alkaa käyttäytymään tunteettomuutensa vuoksi toista kohtaan ilkeästi tms., on sekin julmaa ja siksi erilleen meno on ehdottomasti silloin paras ratkaisu. Toista ei saa myöskään nöyryyttää, loukata tms. vain sen vuoksi, ettei itsestä tunnu hyvältä. Aikuisella ihmisellä on vastuu itsestä ja toisesta terveellä, hyvällä tavalla.
Yhdessäolosta/seurustelusta tulit varmasti oppineeksi silti jotain ja nyt kannattaa varmaan miettiä, mitä elämältään, tulevaisuuden parisuhteelta, jne. toivoisi jatkossa. Niin ne kaikki sanoo, että kun se oikea tulee kohdalle, niin sen vain tietää ja tuntee. Elämä ei ole tosiaan aina yhtä auringonpaistetta parisuhteessakaan, mutta se peruslämpö tuntuu siinä kuitenkin vaikeampinakin aikoina. Kun toinen tuntuu merkitykselliseltä, eivät vaikeudet hajota, vaan vahvistavat.
Olen itsekin tehnyt saman johtopäätöksen. Lisäksi olen huomannut, ettei yksi ihmissuhde riitä mihinkään. Esim. seksi on parasta siihen erikoistuneissa suhteissa. Samoin sosiaaliset tarpeet tyydyttyvät parhaiten oikeiden ihmisten seurassa, jne.
yksin.
Se on sille Jussille/Tiinallekin parempi niin, koska heillä on näin mahdollisuus parempaan onneen ja tulevaisuuteen jonkun toisen ihmisen kanssa.
Itse en ainakaan aio aloittaa parisuhdetta, ellei se perustu suurimmaksi osaksi rakkauteen.
En ikinä olisi suhteessa vain rahan, lasten tai sukulaisten odotusten ja toiveiden takia.