Miksi Suomessa näkyisi kulkevan "perintönä" tämä sairaiden äitien hyökkäily omien TYTTÄRIENSÄ kimppuun???
Mistä tämä saatanallinen (todennäköisesti kateus) on saanut alkunsa...?
Ja miten sen voi PYSÄYTTÄÄ?
Poikalapsissaan sen sijaan äitylit roikkuvat oikein mielellään ja vähän liiankin kanssa ja se taas aiheuttaa omanlaisiaan ongelmia!
Eli tyttäriä ajetaan pois, hyljeksitään, haukutaan ja halveksitaan (ja kilpailutetaan ja kahdehditaan), mutta poikalapsissa roikutaan "oidipaattisesti"...!!!
En oikeastaan edes ihmettele, miksi Suomessa on niin paljon MIELISAIRAITA IHMISIÄ!!! Kaikki "kulkee perintönä"!!!
Mistä tämä saatanallinen (todennäköisesti kateus) on saanut alkunsa...?
Ja miten sen voi PYSÄYTTÄÄ?
Poikalapsissaan sen sijaan äitylit roikkuvat oikein mielellään ja vähän liiankin kanssa ja se taas aiheuttaa omanlaisiaan ongelmia!
Eli tyttäriä ajetaan pois, hyljeksitään, haukutaan ja halveksitaan (ja kilpailutetaan ja kahdehditaan), mutta poikalapsissa roikutaan "oidipaattisesti"...!!!
En oikeastaan edes ihmettele, miksi Suomessa on niin paljon MIELISAIRAITA IHMISIÄ!!! Kaikki "kulkee perintönä"!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kas kun en ole huomannut tuota omassa perheessä, saatikka kenenkään meidän suvun perheessä tai kenenkään ystäväni perheessä.
Enempi ystävättareni ovat valittaneet tunnekylmistä faijoistaan. Jotka eivät ole olleet heistä kiinnostuneita lapsena. Mutta sitten vanhoina ukkoina alkaa isän rooli yht'äkkiä kiinnostamaan, ja monta kertaa valitettavan myöhään.
Huomautan sen verran että puhun 30-40 vuotiaista ystävistäni/ystävättäristäni.
tunnen vaikka kuinka paljon, mutta yhden yhtäkään äitiä en tuollaista mistä alkuperäinen täällä kirjoittelee yleistämällä kaikki samaan nippuun. Ja minä tunnen monta äitiä en vain omaani.
kirjoituksestasi saa hyvin äkkiä sen käsityksen ettei täällä muuta olekaan. Jos itselläsi on niin koitathan ymmärtää että kaikilla ei näin ole. Ja täällä kirjoittelee todellakin hyvin pieni promille ihmisiä ja yleensä heillä sitten sattuu olemaan joku ongelma, tuskinpa muutoin kirjoittelisivatkaan.
Mutta kuten sanottu; ÄLÄ YLEISTÄ!
Missä kohtaa tuossa aloittajan viestissä olisi yleistetty? Ei minun mielestäni missään.
Ja tuolla joku jo ehti sanomaan että "ei meidän perheessä, eikä meidän tuttavien ympyröissä". Tarkoittaako se sitä sitten ettei koko aloittajan kuvailemaa ilmiötä ole olemassakaan? Valitettavasti näitä tälläisia tunnekylmiä VANHEMPIA (huom! ei pelkästään isiä tai äitejä) ikävä kyllä on. Narsismi ei katso sukupuolta. Narsismi on suhteellisen yleinen persoonallisuushäiriö, eikä sen uhrit aina edes ymmärrä olevansa uhreja.
Mutta varsin paljon kuitenkin on tälläistä aloittajan kuvailemaa olemassa, eri muodoissa. Kun lukee muita palstoja ja juttelee ihmisten kanssa, niin kyllä huomaa. Ja jos ei isä tai äiti niin sitten joku muu perheenjäsen tai sukulainen. Jos näistäkään ei mikään sovi, niin sitten naapuri tai joku työpaikalta.
Mutta sitten on niitä onnekkaita, jotka eivät muka näihin niin maan viehättäviin mutta petollisiin ihmisiin törmänneet. Mutta muistakaa, ei tämä ole mikään lintukoto jossa ei ole pahuudesta tietoakaan.
http://www.narsismi.info/index.php?pid=3
Tämä on luultavasti paljon yleisempää, kuin mitä siitä edes puhutaan tai tiedetään.
Kerrotteko te ihan kaiken kaikille? Niinpä.
Minulla on juuri tuollainen äiti. Jo 6 -vuotiaana ymmärsin, että perheessämme on todella erikoiset kuviot. Veli on jumalasta seuraava, jalustalle nostettu ihmeolento.
Ja muut, varsinkin kaikki naispuoleiset ihmiset. Eivät ole yhtään mitään. Ainoastaan hyväksikäytettyjä ilmaisia piikoja, joita voi loukata/pilkata mielinmäärin, aina sopivissa tilanteissa.
Vasta nyt kun äiti on poistunut tästä maailmasta, tunnen olevani oikea ihminen. Nyt minullakin on oikeus olla minä. Tätä ennen minulle on kerta toisen jälkeen äitini taholta muistutettu että sinusta ei ole mihinkää toisin kuin veljestäsi. osalta tuon kehän katkaisemiseksi en ole yhtään lasta tähän maailmaan tehnyt enkä tee.
Totta se on, että välimatka ei edes paranna kieroutunutta suhdetta. Ja tälläinen suhde päättyy vasta todella sitten, kun toinen poistuu manan majoille.
Oma äitini on myös jo melko iäkäs ihminen. Koskaan hän ei ole kokenut syyllisyyttä, omasta kyseenalaisesta käytöksestään. Sen hän minulle tässä taannoin kertoi. Eli hän ei todellakaan itse huomaa mitään kummallista omassa käytöksessään.
Kaikkea hyvää sinulle, uudessa ja erilaisessa elämässä.
tiedä itse sitä onko hullu vai ei.
Mielen sairautta kun on niin montaa eri laatua. Jospa nämä ennen nämä äireet hoidettiin laitoksissa, säästösyista ovat sitten terveiden riesana. Ja kuka niitä on edes tutkimaan päässyt jos niistä ei ole mitään eri ilmoitusta tehty? Toiset kun joutuvat sitä hulluutta katelemaan päivät pitkät niin oppivat sitä pitämään tämän ihmisen luontevana ominaispiirteenä. Kyllä niillä lääkäreillä näillekin lääkkeet löytyy kun ja jos tulee mahdollisuus tarkastaa ensin mainitut "tyypit".
Veljeni oli äidille Jumalasta seuraava ylöspäin. Me tytöt taas pelkkiä "tytönhavukoita". Vasta nyt viimeisinä dementia-aikoinaan äiti näytti välittämisensä meillekin. Liian myöhään; itsetunnolle tehdyt kolhut eivät parane vaikka äiti nyt onkin jo poissa...
En ole minäkään saanut koskaan kertoa omia murheitani äidilleni. Ianikuista haukkumista vain oli. Nyt vasta vanhoilla päivillään ei enää hauku. Isä kuoli, veli kuoli ja äiti haukkui.
mieleenkään omalle äidille murheita kertoa - haukkuja kyllä kaikesta, vaikka miten täydellisesti.. niinsanotusti 'elit' ja kun väsyit kuvan luomiseen, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa.. äitiäni siis.
TOsiaan, mielenkiintoinen haava - äitiä ei kiinnostanut koskaan lapsensa murheet. Never.
Muistan, että joka aamu 13 vuotiaasta 18 vuotiaaseen asti itkin koulumatkat, kun aamusta alkoi haukkuminen. Purki kaikki omat ongelmansa minuun, kun isä oli kuollut eikä voinut sille rähjätä.
Äitini sairaalassa,ei palaa enää kotiin,mutta jaksaa vielä olla ilkeä viimeisillä voimillaan,Minä en ole ollut koskaan mitään,,,,
Nyt vaan odotan että pääsen todella elämään elämääni ,jos luoja suo on vielä jäljellä ja saisin lapsenlapsia(olen 49v)nauttia mummoudesta. suvun kanssa voin laittaa välit lopullisesti poikki onneksi minulla on ihanat poijat.Äitini oli häneltä lapsista kyselleet sanonut että on *yksi nimellinen*siis minä :=(